maanantai 23. toukokuuta 2022

Ulkoilua ja pihapuuhaa

Parin viikon takaisen Helsingin reissun jälkeen kevät on saapunut näkyvästi Savoonkin. Olin unohtanut kuinka paljon pidemmällä kevät siellä etelässä on, kun Kuopiosta junaan noustessa satoi ja ilma oli tuulen vuoksi todella kolea. Tilannetta ei yhtään parantanut se, että juna oli Oulusta tullessa reippahasti 80 minuuttia myöhässä. Helsingin majapaikkaan saapuessa kaikki ärsytys kuitenkin katosi, kun huomasin vaaleanpunaiset kirsikkapuut. Että voikin olla kaunista!

Keittiön puusohvalla pötkötellessä näkyy ikkunasta tällainen maisema.

Kotiin muutama päivä myöhemmin saapuessa kukat olivat heränneet kotipihassakin. Viime viikonloppuna tuli haravoitua viimeiset lehdet ja kerättyä leikatut omenapuun oksat (jotka jätettiin jänisten ja rusakoiden kuorittaviksi). Perunapenkki on käännetty. Amppelimansikat pitäisi vielä siirtää talvehtimispenkistä takaisin amppeleihin. Perennapenkki on kaivettu esiin viimevuotisten lehtien alta. Samalla tuli metsästettyä etanoita. En pidä lehtokotiloista ja niistä valitettavasti tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon. Pihahommissa on kuitenkin muodostunut rutiiniksi, että "etananmetsästyspurkki" on aina lähettyvillä.

Puutarhakalusteet ovat tähän saakka olleet yläpihalla, mutta en tiedä miksi en ole aiemmin keksinyt hyödyntää tätä alapihan perennapenkin laatoitusta. Paljon viihtyisämpi kohta. Tästä syystä innostuin rapsuttelemaan laatoituksen puhtaaksi sammaleesta. Ei ollut niin nopea (ja kevyt) projekti mitä kuvittelin ja mitä kuva antaa ymmärtää. Selkä kyyryssä hankaaminen tuntui seuraavana päivänä kropassa (ei, en omista painepesuria).
Nyt kun katson tätä jälkeen-laattakuvaa, niin muistelen nähneeni joskus jonkin piharemppaohjelman, missä kivilaattojen pintaan laitettiin jotain ainetta, mikä muutti vanhat laatat "kirkkaammiksi". Sellaista voisin joskus kokeilla. Tietääkö joku piharemppaaja mistä tuotteesta on kysymys? Mutta haluan jättää kuitenkin nuo nurmireunat laattojen ympärille, ettei tule liian uudennäköistä pihaa.
Lauantain useamman tunnin pihapuuhastelun jälkeen olin päättänyt, että sunnuntaina en tee mitään. Vietän pötköttelypäivän. Katselin koko aamupäivän aurinkoista ulkoilmaa, enkä sitten malttanutkaan pysyä kotona. Vähän huomaamatta matkaa kertyi yli 13 kilometriä.
Tämä on sitä aikaa, kun tekisi mieli olla kaikkialla yhtäaikaa: koti- ja pihapuuhissa, ja samalla tutkia jatkuvasti mitä uutta luonnossa herää. Ja toisaalta nähdä ystäviä, kuluttaa museoita ja musiikkitapahtumia. Joko teillä alkaa kesäkalenteri täyttyä? 

lauantai 21. toukokuuta 2022

Perinnöllisyyspoliklinikan taidehankinta

Kuopion yliopistollisen sairaalan perinnöllisyyspoliklinikan ja harvinaissairauksien yksiköt muuttivat uusiin peruskorjattuihin tiloihin maaliskuussa 2022. "Perinnöllisyyspoliklinikan tehtävänä on diagnosoida perinnöllisiä sairauksia ja antaa perinnöllisyysneuvontaa. Perinnöllisyyslääketiede toimii KYSin eri erikoisalojen tukena. Yksikön palveluihin kuuluvat perinnöllisten tai sellaiseksi epäiltyjen sairauksien tai kehityshäiriöiden diagnostiikka, geenisairauksien kantaja- ja ennustava diagnostiikka, raskauden aikainen diagnostiikka ja perinnöllisyysneuvonta. Yksikköön saavutaan lääkärin lähetteellä. Lähetteen perusteella hankitaan lisätietoja potilaan ja hänen sukunsa sairaushistoriasta."

Yksiköstä otettiin minuun yhteyttä ensimmäisen kerran keväällä 2021. He halusivat saada uuden (valmistuvan) odotusaulansa seinälle jonkinlaisen taideteoksen tai taulun, joka kuvaisi yksikön toimintaa. Heillä oli mielessään ajatus toteutettavasta teemasta: DNA-puu. Puun runko muodostaisi DNA-nauhan, joka kuvaisi yksikön ydintoimintaa perinnöllisyyden parissa. Puu lehvästöineen kuvaisi myös sukupuuta: yksikkö työskentelee lääketieteen näkökulmasta sukupolvien jatkumon parissa. Teoksen rajaus oli siis hyvin selkeä.

Halu tehdä tilasta omannäköinen

Taidetilaus ja -hankinta oli alusta alkaen lähtöisin yksikön omasta halusta ja visiosta saada tilaansa omannäköistä taidetta. Tässä ei siis ollut kyse rakennushankkeisiin sisältyvästä prosenttitaideperiaatteesta, jonka lähtökohta taiteen tilaamiselle ja toteuttamiselle on hieman erilainen. Yksiköllä oli käytettävissään tähän ideoimaansa taideprojektiin lahjoitusvaroja. Minä halusin mahdollistaa yksikön toiveen ja toimin eräänlaisena projektikoordinaattorina.

Olin iloisesti yllättynyt, että yksikkö oli ehtinyt pohtia taideasiaa melko pitkälle, tehnyt tilaukselle selkeän rajauksen ja heillä oli alustavasti yksi mahdollinen tekijäkin jo tiedossa. Yksikön oman ehdotuksen lisäksi lähdin kartoittamaan heille muitakin vaihtoehtoja tekijästä puun ja luontoteeman ympärillä. Keräsin listan taiteilijoista, joiden ajattelin täyttävän heidän toiveensa. Ehdottamieni taiteilijavaihtoehtojen tyyli oli aluksi melko vaihteleva, sillä halusin saada selville mihin suuntaan lähden kartoitustani viemään. Miltä he haluavat lopullisen DNA-puun näyttävän: luonnolliselta vai fantasialta, leikkisältä vai tieteelliseltä, runsaalta vai kevyeltä.

Moniammatillista yhteistyötä

Taiteilijan etsimisen lomassa tein yhteistyötä kiinteistöhallinnon insinöörien, projektikoordinaattoreiden ja tilasuunnittelijoiden kanssa. Olin yhteydessä myös sisustusarkkitehtiin, jolta varasin odotusaulan seinän taidekäyttöön (jotta seinälle ei vahingossa ilmestyisi suunnittelussa jotain mikä estäisi teoksen asennuksen). Seinälle tehtiin matkan varrella muutoksia, sillä siitä poistettiin yksikön toiveesta yläreunaan alun perin suunnitellut ikkunat. Näin koko yhtenäinen seinä saatiin varattua taideseinäksi.

Yksikkö rajasi taiteilijavaihtoehdot lopulta kolmeen vaihtoehtoon, joilta kysyttiin kustannusarviota tilaustyölle. Taiteellisiin ja tyylillisiin seikkoihin vedoten yksikkö päätyi valitsemaan tekijäksi kuvittaja, graafinen suunnittelija ja sarjakuvataiteilija Terhi Ekebomin (s. 1971). Hän on tehnyt lukuisia kuvituksia mm. lehtiin, kirjoihin, julisteisiin ja pakkauksiin. Ekebom on palkittu Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla 2014. Julkisia taideteoksia hän on toteuttanut mm. Ykspihlajan kouluun Kokkolaan (2022), Korkeakosken kouluun Kotkaan (2019) ja Kaisa-taloon Helsinkiin (2012), jossa toimii yliopiston pääkirjasto.

Minun vastuullani oli mm. tehdä sopimus tilaajan ja taiteilijan välille, selventää puolin ja toisin sopimuksessa olevia ehtoja, kilpailuttaa teoksen painofirmat, selvittää tilaan liittyviä yksityiskohtia arkkitehdilta, sisustusarkkitehdilta ja kiinteistöhallinnon henkilökunnalta, järjestää ja aikatauluttaa teoksen toimitus ja asennus sekä tiedottaa kaikkia osapuolia siitä missä mennään.
Terhi Ekebom: DNA-puu. Tilaustyö perinnöllisyyspoliklinikalle, 2022.
Teoksen toteutus

Yksiköllä oli aluksi ajatus myös siitä, että teoksen voisi maalata suoraan seinäpintaan. Minä kuitenkin kieltäydyin tästä vaihtoehdosta. Jo puolentoista vuoden taideasiantuntijana työskentelyn jälkeen olen nähnyt kuinka kiinteille teoksille saattaa käydä, jos toimijat muuttavat syystä tai toisesta tiloista muualle, tai remontin vuoksi tulee tarve tehdä tiloihin muutoksia. Koska yksikkö oli valmis käyttämään heille räätälöityyn tilausteokseen lahjoitusvaroja, halusin että teos tulee olemaan mahdollisimman pitkäikäinen. Näin ollen en antanut omasta puolestani teokselle muita reunaehtoja kuin sen, että sen oli tarpeen vaatiessa oltava siirrettävissä yksikön mukana muualle (jos näin tulisi tulevina vuosikymmeninä käymään). Eli teoksen olisi oltava irrallinen.

Teoksen muodossa annettiin taiteilijalle vapaat kädet. Terhi Ekebom halusi rikkoa perinteisen suorakaiteen muodon taulumaisuuden ja puu toteutettiin muotoonleikattuna. Pohjamateriaalia mietittiin kahden vaihtoehdon välillä, mutta kestävyys- ja turvallisuusnäkökulmaan vedoten päädyttiin lopulta painamaan teos alumiinikomposiitille. Alumiinikomposiitin reunat pyöristettiin, jotta kukaan ei satuttaisi itseään teräviin reunoihin. Reunojen pyöristäminen toi työhön oman lisänsä, sillä sisältä näkyvä musta materiaali näyttää siltä kuin se piirtäisi teoksen ympärille ohuen viivan. Tämä mielestäni sopii teoksen luonteeseen. Puunrungon välistä näkyvä ja reunoilla oleva tyhjä tila sävytettiin tismalleen samaan sävyyn seinämaalin kanssa.
Terhi Ekebom: DNA-puu, yksityiskohta. Tilaustyö perinnöllisyyspoliklinikalle, 2022.
Minä järjestin Teams-kokoukset ja kirjoitin muistiinpanot Terhi Ekebomin ja yksikön henkilökunnan välillä. Pyrin olemaan ottamatta itse kantaa teoksen ulkomuotoon, sillä halusin yksikön itse päättävän ja sanoittavan sen mitä he haluavat. Välillä oli tilanteita, joissa aistin, että yksikkö kaipaisi minun mielipidettäni. Tämä tuntui tietenkin kivalta, että he luottivat ammattitaitooni, mutta mielessäni ajattelin, että ”te olette tilaajia, tehän saatte haluta teokselta ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä!”. Mielessäni hieman myös naureskelin hyväntahtoisesti, sillä minulle syntyi noissa tilanteissa mielikuva lapsesta, joka päästetään valtavan karkkihyllyn ääreen ja sanotaan, että ”saat valita mitä vain!”. Ja lapsi katsoo hämmentyneenä ja epäuskoisena kaikkia vaihtoehtoja, ja valintaa tehdessään vilkaisee vielä kuitenkin äitiinsä varmistaen, että ”voinko ottaa tämän?” Sitä paitsi itse luotin täydellisesti siihen, että Terhi osaisi toteuttaa yksikön kaikki toiveet. Ja niinhän siinä kävi.

Vahva visio lopputuloksesta

Terhi visioi hyvin nopeasti sellaisen lopputuloksen, että siihen ei juurikaan tehty muutoksia. Terhi kyseli, haluaako yksikkö, että lehvästön joukkoon lisätään yksityiskohtia; eläimiä, lintuja tai hedelmiä? (Terhi on taitava toteuttamaan tarinallisia kuvituksia.) Yksiköltä tuli selkeä ohje, että he haluavat rungon kiertyneen DNA-nauhan olevan teoksen katseenvangitsija, koska se on juuri se elementti, joka symboloi heidän varsinaista toimintaansa. (Olin mielessäni äärimmäisen ylpeä heistä!) Joten mitään ylimääräistä ei lisätty.
Terhi Ekebom: DNA-puu, yksityiskohta. Tilaustyö perinnöllisyyspoliklinikalle, 2022.
Taiteilija ja yksikkö kävivät mielenkiintoista keskustelua pohtiessaan puun juuristoa. Aluksi ei ollut varmaa tehtäisiinkö juuria ja miltä ne näyttäisivät. Juuristo tuo kuitenkin teokseen samaa jatkuvuutta, mitä koko teoskin symboloi. Juurilla tartutaan kiinni johonkin ja ollaan elossa. Terhi visioi art nouveausta inspiroituneen juuriston, jonka halusi olevan lempeä kokonaisuus risteileviä juuria, eikä sellaisia pelottavia ”kotkankynsimäisiä” juuria. Tässäkin Terhi onnistui mielestäni erinomaisesti.

Projektin onnistuminen

Projektin onnistuminen vaati minulta paljon tutkimista, selvittämistä, tilaajan ja taiteilijan näkökulmien ymmärtämistä (mm. tekijän- ja käyttöoikeus), aikatauluttamista ja viestintää eri toimijoiden kanssa. Seinällä oleva lopputulos ei kerro oikeastaan mitään siitä, miten monivaiheinen työ taustalla on. Ja että yhtä ”yksinkertaiselta” näyttävää teosta valmisteltiin kaikkiaan vuosi. Tähän tosin vaikutti myös tilojen valmistumisaikataulu.

Tämä on kuitenkin hyvä yksittäinen esimerkki siitä, miten paljon asioita kietoutuu yhden asian ympärille. Nyt kun mietitte, että työhöni sisältyy useampia tämänkaltaisia projekteja, ovat työpäivät usein kiireisiä, vaikka ulospäin saattaa näyttää, että ”siellä se neiti vaan naputtaa tietokoneella päivät pitkät”.

Isoin kiitos onnistuneesta lopputuloksesta menee perinnöllisyyspoliklinikan henkilökunnalle ja kahdelle avainyhteyshenkilölle. He olivat jatkuvasti saavutettavissa, tekivät tarvittavia päätöksiä nopeasti ja veivät asioita omilla tahoillaan eteenpäin. Tämä auttoi minua pysymään aikataulussa, sillä jouduin tämän projektin rinnalla edistämän koko ajan myös muita työnkuvaani kuuluvia tehtäviä. En voi pysäyttää mitään käynnissä olevia tehtäviä kokonaan jonkun toisen tehtävän vuoksi, vaan kaikkia tulee edistää tavalla tai toisella samanaikaisesti. Ja tämä vaatii priorisoinnin, aikatauluttamisen ja organisoinnin lisäksi saumatonta yhteistyötä.
Terhi Ekebom: DNA-puu. Tilaustyö perinnöllisyyspoliklinikalle, 2022.
Lämmin kiitos kuuluu tietenkin myös Terhi Ekebomille, joka luki yksikön toiveet ja ajatukset. Hänen kanssaan oli helppo ja vaivaton työskennellä. Koen, että yksikkö ja Terhi jakoivat yhdessä vahvan vision teoksen lopputuloksesta. Kiitos, että sain olla mukana organisoimassa yhteisprojektia, joka ilahduttaa nyt henkilökunnan lisäksi myös perinnöllisyyspoliklinikan asiakkaita!

maanantai 16. toukokuuta 2022

Nukkekotiharrastus alkaa

Pahoitttelut, mutta en malttanut millään olla tekemättä aiemmasta nukketalon ostamisesta klikkiotsikkoa. "Talon ostaminen" hämmensi kuulema perheenjäseniäkin, vaikka tiesivät lähtökohtaisesti mistä on kysymys.

Aloin heti suunnitella huonejakoa ja tilojen toimintoja. (Töissä projektikoordinaattoreina toimivat työkaverit olisivat varmasti ylpeitä käyttäjänäkökulmien huomioimisesta....) Yhtä huonetta lukuun ottamatta lista on seuraava: kylpyhuone, keittiö, olohuone, makuuhuone, ruokailutila, viinikellari ja se tärkein, kirjastohuone.

Aloitin suunnittelun kylpyhuoneesta, mikä tuntui helpoimmalta. Pinterest on kyllä tällaiseen(kin) hommaan erittäin hyvä ideapankki. Kaikki on vielä todella alkutekijöissään, mutta tällä ideakuvalla lähdin "laatoittamaan" kylpyhuoneen lattiaa:

Vasemmanpuoleinen ideakuva: Pinterest.

Piirsin mustavalkoiset laattakuviot lyijykynällä ja viivottimella paksulle paperille, ja väritin mustat laatat sekä saumat tussilla. Vielä puuttuu reunojen salmiakkokuviot, mutta lopputulos näyttää jo nyt yllättävän hyvältä. Minun kylpyhuone ei tosin jää noin mustavalkoiseksi mitä ideakuva antaa ymmärtää.

Käytettynä ostin myös talon ensimmäiset huonekalut; ruokailuhuoneen pöytäryhmän:

Minua huvittaa jälkikäteen, että tätä talon ostamista piti jotenkin mielessäni aluksi "salailla". Siitä lähtien, kun jouduin pyytämään työkaverilta autokyytiä talon kuljettamiseksi kotiin, homma paljastui, ja tämä projekti on tuntunut tuovan työyhteisöön yllättävän paljon hyvää mieltä. Esimerkkejä kahvipöytäkeskusteluista:

Työkaveri 1: Joko sinulla on vuokralaiset katsottuna?
Minä: Ei ole, enkä ole vielä varma haluanko vuokralaisia vai pidänkö tämän vain sisustusprojektina.
Työkaveri 1: Minä voin tulla asentamaan sinne sähköt!
Minä: Kiitos tarjouksesta. Pidän tämän mielessä, mutta voi olla, että menen led-tekniikalla.
Työkaveri 2: Oletkos sinä Henna huomioinut nuo sisäilma-asiat?
Minä: (naurua) Kun talossa on koko toinen seinä avonainen, niin ilman laatu pitäisi ainakin olla raikas!

Kolmas työkaveri antoi puolestaan hyvän matkavinkin pienoismaailmaharrastajalle. Hampurissa on kuulema (pienoisrautateihin keskittyvä) Miniatur Wunderland, joka ainakin esimerkkejä kuunnellessa vaikutti vierailun arvoiselta paikalta. Jos tässä joskus taas saa itsensä irrotettua Suomen rajojen ulkopuolelle.

En tiedä haluavatko työkaverit leimautua blogissani "KYSin nukkekotiharrastajiksi", joten jätän tämän tekstin blogitunnisteista pois tuon "kiinteistöhallinto" -sanan ja lisään vain tunnisteen "työkaverit". Mutta miettikääpä nyt millainen arsenaali mm. kiinteistö-, rakennus-, suunnittelu- ja projektialan ammattitaitoa minulla on käytössäni! Harmi vain, että ehdin ostaa tämän oikean kodin ennen työpaikan vaihtoa. Muussa tapauksessa minähän olisin kuljettanut meidän koko tiimin talonäyttöön antamaan lausuntonsa kellarin kunnosta viemäröinteihin, sähköasennuksista sisäpuolen eristyksiin, lattian koolauksesta parvekeasennukseen ja sisäilmamittauksesta talon turvallisuusratkaisuihin. 

Kiinteistönvälittäjä sanoi ensimmäisellä talonäytöllä, että näytölle saa tuoda tarvittaessa omia ammattilaisia. Naurattaa mielikuva, että sen yhden insinöörisukulaisen tilalle olisi ilmestynyt puolikas bussilastillinen ammattilaisia kaikenlaisine vempeleineen ja insinöörin katseineen. "Minä nyt toin ammattilaisia, kun niitä kerran sai tuoda!" He kun tuntuvat olevan niitä, jotka harvoin katsovat kohtisuoraan. Heidän katseensa etsii tutkittavaa usein katon- tai lattianrajasta. Nyt he joutuvat (tai pääsevät?) kommentoimaan tätä rakentuvaa pienoismaailmaa.

tiistai 3. toukokuuta 2022

Taidetta potilashuoneissa

Rakennuksen yläreunassa on käytetty Samuli Naamangan suunnittelemaa graafista betonia. Teos kantaa nimeä "Älyn humaani valo".

KYS Uusi Sydän 2025 -projektin toinen rakennusvaihe (1C2) on noussut harjakorkeuteensa. Viime perjantaina vietettiin harjannostajaisia. Sisätilat ovat vielä keskeneräiset, mutta rakentuvat yhteneväisiksi aiemman rakennusosan (1C1) kanssa.

Uudet sairaalatilat yhdessä toiminnallinen uudistamisen (ja yhtenäistämisen) kanssa mahdollistavat nykyaikaisen ja toimivan sairaalaympäristön. KYS uudistuu -hankkeen hankejohtaja Kirsi Leivonen kertoi, että "Yliopistosairaalan tulee olla jatkossakin edelläkävijä niin korkeatasoisten erikoissairaanhoidon palvelujen tarjoajana kuin terveystieteellisen tutkimuksen ja opetuksenkin saralla. Sairaalan toiminnan on uudistuttava jatkuvasti, jotta se voi vastata tulevaisuuden tarpeisiin ja toimia tehokkaasti. KYS uudistuu -hankkeessa työskennellään tämän strategisen tavoitteen saavuttamiseksi tiiviissä yhteistyössä sairaalan johdon ja käynnissä olevien rakennusprojektien kanssa."
1C2 -rakennusosa rakennusvaiheessa.
Valmistuttuaan KYS Uusi Sydän uudisrakennusosa näyttää tältä:
Kuva: KYS Uusi Sydän 2025 -allianssi.
Taide kietoutuu osaksi tätäkin rakennusprojektia. 1C2 -rakennusvaiheen osalta taideasennukset ovat vasta edessä, mutta esittelen teille jo valmistuneen 1C1 -rakennusosan teoksia. Jokaisessa kerroksessa on oma väriteemansa ja taiteilijansa. Taiteilijavalinnat on tehty kauan ennen minun astumistani taideasiantuntijan saappaisiin ja valinnoissa näkyy alueellisuus.

Taiteilijat ovat toteuttaneet töissään laveasti kattoteemaa "Elämän valo". Jokainen taiteilija suunnitteli neljä taideteosta. Yksi kiinnitettäisiin hoitaja-asemaan ja kolmea muuta teosta hyödynnettäisiin vaihtelevasti potilashuoneissa.
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Mirva Liimatta (s. 1991) on kuopiolainen kuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Liimatta on tehnyt kuvituksia mm. Kustannusosakeyhtiö Otavalle, Suomen Punaiselle Ristille, Rauman Merimuseolle sekä Viherympäristöliitto ry:lle.
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Mirva Liimatta: Lempipaikka

”Halusin tuoda sairaalamaailmaan lempipaikkani. Oleilu luonnossa parantaa tutkitusti mielialaa sekä alentaa stressiä. Luonto ja maisema ovat suurimmat muusani ja inspiraation lähde. Teoksissa näkyvät maisemat ovat eräästä lempipaikastani Kuopiossa, Itkonniemen rannasta. Toukokuussa rannan metsä täyttyy sinisenä hehkuvaan sinivuokkomattoon. Tuttu rantakivi houkuttelee istumaan alas ja oksien lomasta voi nähdä veneilijän soutamassa järvenselällä. Kuvien saattelemana katsoja voi mielessään mennä omaan lempipaikkaansa.”
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja. Kuva: Patrik Luukkonen.

Veera Launonen (s. 1989) on kuopiolainen kuvataiteilija, joka käsittelee taiteessaan usein herkkyyden, eskapismin ja ihmisen luontokäsityksen välisiä suhteita. Hän hyödyntää töissään paljon erilaisia kierrätysmateriaaleja. Kuopion kaupunki myönsi Launoselle nuorelle kuvataiteilijalle tarkoitetun Juho Rissasen stipendin vuonna 2019.

Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja.

Launonen: Awakening Plants

”Awakening Plants on digitaalisen kuvan sarja. Halusin tuoda kuvien avulla viherkasveja sairaalaympäristöön. Sarjan kautta pohdin lempeään energiaan, rauhoittumiseen, tasapainoon sekä parantumiseen liittyviä teemoja. Kuvissa näkyvät kangaspinnat ovat saaneet vaikutteita sairaalassa olevista tekstiileistä; kasvit lepäilevät, heräilevät ja kurkottelevat kohti valoa peitteiden alta.”
Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja.
Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Mari Arvinen (s. 1974) on suonenjokelainen kuvataiteilija, joka tunnetaan värikkäistä maalauksistaan, joiden avulla hän luo tunnetiloja ja ilmaisee kauneuden kaipuuta. Arvisen teoksia on mm. Kuopion taidemuseon, UPM Kymmene Oy:n ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kokoelmissa. Hän on Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan ja Taidemaalariliiton jäsen.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi

”Maalaaminen on minulle prosessia ja kiertokulkua. Samoin luonto käy kiertokulkuaan. Kevät saapuu talven jälkeen. Järven jäät sulavat ja muodostavat kuvajaisen taivaasta. Värit tuovat voimaa ja toivoa. Kevään vihreys puhkeaa hangen alta. Tällaista sykliä minä käyn läpi. Tällaista sykliä kaikki elämme läpi. Maalauksessa on vangittuna jokin pieni hetki luonnosta. Nämä muistot auttavat kiertokulun huomaamiseen, ja samalla tuovat toivon tulevan toteutumiseen. Toivon että maalaukseni voivat antaa hetken rauhan tai pienen toivon.”
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Kaisu Sirviö (s. 1954) on helsinkiläinen taidegraafikko. Hän tekee pääasiassa kivilitografiaa ja uniikkeja maalauksia. Sirviön teoksia on mm. Suomen valtion, Espoon modernin taiteen museon, Mikkelin Ammattikorkeakoulun, Jorvin sairaalan ja Ruotsin Litografiska Akademin kokoelmissa. Hän on mm. Suomen Taidegraafikoiden ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus

”Taiteilijana löydän teosten aiheet luonnosta. Kuvani saavat ekspressiivisen ilmaisun kautta vapautta tulkita luontoa välillä hyvinkin abstraktiin tyyliin. Maalaan vapauden, sattuman ja intuition kautta. Loputon viivaleikki ja siveltimen kääntyilevät kosketukset kertovat elämän monimuotoisuudesta. Jokainen lehti, täplä, kukinto, kaari ja varsi ylistävät luonnon päättymätöntä, uuteen silmuun kohoavaa perintöä. Samassa kuvassa on nuppuja ja uuden syntymää kuvaavia symboleita, myös täyteen kukoistukseen puhjenneita kukkia, lakastuneita oksia ja kuihtuneita kukintoja. Taiteestani on usein mainittu, että se nostaa elämän valoisan puolen esille.”
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Tiina Tanskanen: Ajatusten vaellus -teossarja.
Tiina Tanskanen (s. 1985) on kuopiolainen valokuvataiteilija, joka käsittelee usein töissään suhdetta luontoon, sen mystiikkaa ja ilmaisuvoimaa. Tanskasen teokset asennettiin osastoille ennen työni aloittamista, joten en ole käynyt kuvaamassa potilashuoneita. Teossarja näyttää kuitenkin tältä:
Tiina Tanskanen: Ajatusten vaellus -teossarja.
Tiina Tanskanen: Ajatusten vaellus

”Teossarja kertoo kävelystä metsässä. Ympäristönä metsä on rauhoittava. Sen äänet, tuoksut ja yksityiskohdat antavat virikkeitä aisteille. Metsäkävelyllä polkua astellen myös ajatukset alkavat vaeltaa - niiden voi antaa tulla ja mennä. Metsä on minulle ehtymätön inspiraation lähde, ja toivon että katsoja voi löytää kuvista oman tutun metsäpolkunsa.”
Pentti Otsamo: Järvellä -teossarja.
Pentti Otsamo (s.1967 Oulu) on maaninkalainen sarjakuvataiteilija, joka on tullut tunnetuksi arkielämän kuvaajana. Hän voitti Suomen Sarjakuvaseuran myöntämän Puupäähatun jo uransa alkuvaiheilla. Puupäähattu jaetaan vuosittain ansioituneille sarjakuvataiteilijoille. Otsamon sarjakuvataide tunnetaan lämpimästä ja hellästä kuvaustavastaan.

Otsamon teokset asennettiin myös osastoille ennen työni aloittamista, joten en ole käynyt kuvaamassa potilashuoneita. Teossarja näyttää tältä:
Pentti Otsamo: Järvellä -teossarja.
Pentti Otsamo: Järvellä

”Teemana kuvissani on vesi eri muodoissaan ja perhe viettämässä aikaa yhdessä. Halusin näillä keinoin kuvata annettua teemaa ’Elämän valo’. Kuvat on sijoitettu Kuopion maisemiin. Ne ovat kohtauksia kuvitteellisesta tarinasta.”
___________________________________

Uuden Sydämen taiteilijoihin kuuluu myös Iisalmesta kotoisin oleva sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen (s. 1975), joka on palkittu mm. Sarjakuva-Finlandialla 2010 ja Suomen Sarjakuvaseuran myöntämällä Puupäähatulla 2020. Tikkasen taidetta ei ole vielä asennettu osastoille.

Potilashuoneissa teokset on painettu alumiinikomposiittilevylle ja kiinnitetty U-kiskolla wc:n liukuoven taakse. Alla olevasta kuvasta näette, kuinka teos käyttää hukkatilan mainiosti hyödyksi. Kaikissa potilashuoneissa ei ole liukuovea, jolloin teos on teipattu tavallisen oven pintaan tarralaminointina. Samaa tekniikkaa on käytetty myös hoitaja-asemissa.
Kuopion yliopistollinen sairaala on taidemyönteinen ympäristö, mikä tekee taideasiantuntijana työskentelyn mukavaksi. Tämä näkyy myös siinä, että yksittäiset osastot ovat aktivoituneet hyödyntämään esimerkiksi lahjoitusvaroja omissa pienemmissä taidehankkeissaan. Autan heitä toteuttamaan taidevisioitaan. Hekin ymmärtävät taiteen merkityksen ja vaikutuksen muun muassa tilojen viihtyisyyteen.