Miksi kulttuurihyvinvointia tarvitaan?

Anna-Maria Väisänen ja Emma Fält Kuopion kaupunginkirjaston Kohtaamo-tilassa kertomassa Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet-hankkeesta.

Siellä seuraajissani on varmasti monen ikäisiä henkilöitä. Toiset ovat pohtineet ikääntymistä, toiset eivät kenties vielä lainkaan ja osa elää parhaillaan vanhuudeksi määriteltyä elämänvaihetta. Itse toivon, että sitten kun lopullinen aika tulee omalle kohdalleni päätökseensä - oli se sitten missä vaiheessa elämää tahansa - saisin ajatella, että "Tämä oli hyvä matka". Sitä ennen toivon voivani nauttia hyvästä aikuisuudesta ja vanhuudesta.

Miksi kulttuurihyvinvointia tarvitaan?

Pohjois-Savo nousi jälleen otsikoihin Suomen sairastavimpana alueena. Tämä käy ilmi THL:n sairastavuusindeksin ja työkyvyttömyysindeksin yhteistuloksista. Sairastavuusindeksiin vaikuttavat muun muassa alkoholisairastavuus ja vakavat mielenterveyden häiriöt. Tilanne on hälyttävä ja surullinen, mutta tässä on mielestäni myös syy, minkä vuoksi Pohjois-Savossa tulee panostaa vahvemmin ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Näitä kaikkia osa-alueita yhdistää usein tavalla tai toisella kulttuurihyvinvointi. Termi tarkoittaa taiteen ja kulttuurin myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, elämänlaatuun sekä yhteisöllisyyteen.

Minulla on etuoikeus työssäni Pohjois-Savon hyvinvointialueen taideasiantuntijana nähdä laajasti positiivisia kehityskulkuja Pohjois-Savon terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Surullisista tilastoista huolimatta paljon hyviä asioita tapahtuu. Valitettavasti hyvät uutiset tuntuvat usein hukkuvan klikkiotsikoiden alle ja ikävät uutiset myyvät positiivisia paremmin. Pohjois-Savossa useat toimijat ja organisaatiot ovat kuitenkin sitoutuneet strategioissaan edistämään kokonaisvaltaista hyvinvointia:

Pohjois-Savon hyvinvointialue

• Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategiassa se näkyy muun muassa painopisteenä, jossa ennaltaehkäiseviä palveluita vahvistetaan. 
• Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) yksikkö. HYTE-toiminta on kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteistä toimintaa, jolla tuetaan asukkaiden terveyttä, osallisuutta ja toimintakykyä sekä ehkäistään sairauksia.  
• HYTE-yksikön alaisuudessa toimii hyvinvointialueen erilaisista ammattilaisista koostuva Kulttuurihyvinvointityöryhmä. Se on verkostoitunut muun muassa valtakunnallisen Taikusydän- ja Pohjois-Savon kulttuurihyvinvointiverkoston kanssa. Pohjois-Savon hyvinvointialueen Kulttuurihyvinvointityöryhmä on edelleen avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille hyvinvointialueen työntekijöille. Toiminnasta antaa lisätietoa Ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön koordinaattori Helena Törmi: helena.tormi@pshyvinvointialue.fi
• Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille Pohjois-Savoon -hankkeessa palveluita kohdennetaan yli 60-vuotiaille lisäämään mielen hyvinvointia, osallisuuden kokemusta ja laajentamaan sosiaalista elämänpiiriä. Hankkeen myötä on luotu muun muassa etsivän kulttuurisen vanhustyön malli sekä kulttuurin vapaaehtoistoiminta, jossa tärkeimmässä roolissa ovat kulttuuriluotsit.

Pohjois-Savon liitto

• Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmassa (2040) ja ohjelmassa (2026-2029) "Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset" on nostettu yhdeksi kaikkia kärkialoja läpileikkaavaksi kehittämistarpeeksi. Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset tarkoittavat muun muassa työ- ja toimintakykyä, terveyttä, hyvinvointia, kulttuuria ja urheilua.
• Maakuntasuunnitelmassa määritellään Pohjois-Savon pitkän aikavälin kehittämistavoitteet, strategia niihin pääsemiseksi sekä väestötavoitteet. Kaikkien alueen toimijoiden tulisi olla tietoisia maakuntaohjelman tavoitteista tavalla tai toisella, jotta jokainen toimija voisi omalla toiminnallaan edistää yhteistä hyvää Pohjois-Savoon.
• (Maakuntasuunnitelman sivu 48) "Yliopistollinen sairaala yhdessä vetovoimaisten matkailukohteiden kanssa luo erinomaiset edellytykset terveysmatkailun kehittämiselle."
• (Maakuntasuunnitelman sivu 49) "Matkailun ja luovan talouden merkitys identiteetin, yhteisöllisyyden ja mielen hyvinvoinnin lähteenä on keskeinen Pohjois-Savon maineen sekä veto- ja pitovoiman näkökulmista."
• (Maakuntasuunnitelman sivu 49) "Kehitetään kulttuurihyvinvointia: edistetään kulttuuristen oikeuksien ottamista osaksi sote-palveluita, kulttuurihyvinvointimalleja ja digitaalisten alustojen hyödyntämistä."

Kuopion kaupunki

• Kuopion kaupunki kehittää kulttuuritoimintaa yhteistyössä Kuopion sekä Pohjois-Savon asukkaiden kanssa.
• Kulttuurin edistämisen tiimi.
• Kulttuurinen ryhmätoiminta. 
• Kulttuuria ympäristössä.
• Monikulttuurinen Kuopio.
• Ohjeita kulttuuria tuottaville toimijoille.
• Kulttuurilaitokset.

Valitettavasti monilla on rajalliset resurssit tiukkojen taloudellisten tilanteiden vuoksi. Tästä syystä yhteistyön ylläpitäminen ja vahvistaminen yli organisaatiorajojen on ensiarvoisen tärkeässä asemassa, jotta saamme vaikuttavia tuloksia aikaiseksi - yhdessä. Ajattelen, uskon ja toivon, että kaikilla on yhteisenä tavoitteena edistää kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa ja vetovoimaista Pohjois-Savoa.

Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet - "Tulevaisuus on meidän kaikkien asia"

Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet -hanke järjesti avoimen Jaettu tulevaisuus 2.0 -työpajan (15.6.2026) Kuopion kaupunginkirjaston Kohtaamo -tilassa. Työpajassa jaettiin ajatuksia merkityksellisestä elämästä, ikääntymisestä ja hyvinvoinnista. Mukana oli yli 60-vuotiaista koostuva tutkimusryhmä, joka pohtii ennakkoluulottomasti sitä millaisessa maailmassa haluamme elää ja kuinka tutkimme tulevaisuutta:

• ”Tulevaisuus on meidän kaikkien asia.”
• ”Itsemääräämisoikeus, vertaistukijärjestelmän kehittäminen. Ihmisten erilaistaminen pitäisi lopettaa.”
• ”Älä hanki uutta. Käytä vanhaa.”
• ”Ei ’tule vaisuus’ vaan tulevaisuus.”
• ”Kun on sen aika – saataisiin hyvää hoitoa.”
• ”Ikäihmisten kokemusten tallentaminen on rikkaus tulevaisuuteen.”

Tutkimusryhmässä hyödynnetään osallistavia menetelmiä ja taiteellista työskentelyä. Ryhmää ja työpajatoimintaa ohjasivat Emma Fält ja Anna-Maria Väisänen. Molemmat ovat esiintyjiä ja monialaisia taiteilijoita. He ovat työskennelleet ikääntyneiden parissa vuodesta 2020 alkaen.

Järjestetty tilaisuus ja tutkimusryhmän työskentely olivat osa Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -hankekokonaisuutta, jota toteuttavat muun muassa Taide ja kulttuurivirasto yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Kokonaisuudessa on tuotettu tietoa ikääntymisen tulevaisuuksista. Kuopion ryhmän lisäksi työpajoja on toteutettu ikääntyville ja hyvinvoinnin asiantuntijoille ympäri Suomea.

Kohtaamossa työpajaan osallistujat heittäytyivät luovaan leikkiin. Toinen pareista otti siveltimen käteensä ja laittoi silmät kiinni. Toinen kannatteli parin kättä ja maalasi hänen puolestaan, jolloin tilaan luotiin turvallinen luottamuksen, kohtaamisen ja koskettamisen ilmapiiri.

Lisätietoa Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet -hankkeesta: emmavilina@gmail.com

Kuvat ovat Kuopiossa järjestetystä Jaettu tulevaisuus 2.0-työpajasta.

Kirppislöytöjä

Tässä nopea katsaus joihinkin tänä vuonna tehtyihin kirppislöytöihin. Kaikkea en ole muistanut kuvata. Osa teistä tietääkin, että keräilen (en aktiivisesti tai määrätietoisesti) alkuperäisiä 1980-luvun G1-sarjan My Little Poneja. Koska kodin astiahyllystä löytyy myös Turtles-mukeja ajattelin, että tasapuolisuuden vuoksi sieltä voisi löytyä myös ponimuki. Tästä maksoin 12 euroa, mikä ei kuntoon ja ikäänsä (Hasbro, 1986) nähden ollut kallis.

Kenkiä on tullut ostettua useampikin pari, mutta nämä Tamariksen Heart & Sole päkiäpehmustetut korkokengät ovat kenties kaunein löytö. Korko maltillinen (7cm), hinta edullinen (6e) ja mukavat jalassa. Kenkiin liittyen, punaiset nauhoihin kiinnitettävät irtosiivet löysin kahdella eurolla. Käytän niitä, kun arki kaipaa vähän supervoimia.

Jos pysytään vaatekaappiosastolla, niin olen etsinyt useamman kuukauden ajan nettikirppiksiltä tyllihametta, jota voisin käyttää muiden mekkojen alla. Hinnat ovat liikkuneet 15-40 euron välillä, mutta joko pituus tai väri ovat olleet vääränlaisia. Sitten onnisti Kontti-kirpparilla, kun löysin tämän lyhyen mustan tyllihameen 3 eurolla. Helma on täydellisen lyhyt, jotta se ei pilkota muiden helmojen alta, mutta saan sillä sopivasti nostetta esimerkiksi 1950-lukutyylisiin helmoihin tai sellaisiin historiallista tyyliä omaaviin mekkoihin. 

Noita joustavia patellavöitä ostelen aina, kun sopiva solkimalli sattuu kohdalle. Näistä olen maksanut yleensä 1,5-5 euroa/kpl ja käytän niitä monien mekkojen tai paitamekkojen kanssa. Saa vyötärön paremmin esiin ja toisaalta myös sopivasti kontrastia yksiväriseen mekkoon.

Olen ehdottomasti mekkotyttö, mutta housut kuuluvat juoksu- ja jumppahetkiin. Olen tämän suhteen ollut vähän tylsä ja ajatellut, että mustat housut on hyvät, kunnes vastaani tuli värikkäitäkin ja persoonallisia vaihtoehtoja. Näistä olen maksanut 5-15 euroa ja nuo käärmekuosiset ovat jopa minun mittapuulla sen verran persoonalliset, että harjoittelen niiden julkista käyttämistä vähän syrjäisemmillä poluilla. Olen kuitenkin innostunut tästä "housumaailmasta" ihan uudella tavalla ja yrittänyt yhdistellä näitä värikkäitä leggingsejä sukkahousujen korvikkeena mekkopukeutumiseen.

Toinen hieman epämukavuusalueelle heilahtava asia on tämä biker-tyylinen nahkatakki, josta maksoin 55 euroa. Takki on aitoa nahkaa ja kaipaisi hieman hoitoa ennen kuin se pääsee varsinaisesti käyttöön. Siinä on myös sen verran lämmin vuori, että ihan kesätakki tämä ei ole. Ja ei. Tarkoitus ei ole muuttaa tyyliä moottoripyöräjengiläiseksi. Olen vähän salaa haaveillut mekkojen kanssa käytettävästä lyhyestä nahkatakista ja tämä istui kuin hansikas. Ostin jo viime vuoden puolella kirpparilta tuon vaaleansinisen mekon itse siksi, että siitä tuli mieleeni Pieni talo preerialla-sarja. Kotiin vietyäni mekko herätti lähinnä huvittuneisuutta, koska se muistutti kuulema Hyacinth Bucket-tyyliä. Mutta tämän takin kanssa ei voi enää väittää, että mekko olisi vain "kynttiläillallisia" varten....

Astiakaappini täyttyi kahdella Arabian 1960-luvun ruokalautasella. Olin ostanut jo aiemmin kirpparilta 2 samanlaista lautasta, mutta en tiennyt kuvion nimeä. Pidän sen yksinkertaisesta ja keltaisesta väristä. Hintalapussa (6e/kpl) oli lisätieto, että tämä on minun nimikkokuosi: Henna.

Olen ihastunut kuvittaja Rudolf Koivuun ihan uudella tavalla sen jälkeen, kun pääsin mukaan valmistelemaan Valamon luostarissa esillä olevaa Rudolf Koivu-näyttelyä. Kirjoitin taiteilijasta myös näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjasen, minkä vuoksi olen hurahtanut hänen taiteeseensa vielä syvemmin. Nämä Rudolf Koivun kuvittamat satukirjat löysin 8 ja 12 euron hintaan.

Lastenelokuvia ostan harkiten, mutta tuota Zootropolis-leffaa (2e) olen metsästänyt pitkään. Yritin etsiä sitä Netflixistä turhaan. Elokuva on tullut telkkaristakin, mutta en ole onnistunut olemaan vastaanottimen äärellä oikeaan aikaan. Nyt sain sen omaan hyllyyni. Muumi-sarjoja ostan aina, jos hinta on kohtuullinen ja siinä on alkuperäiset 1990-luvun ääninäyttelijät. Tästä kokoelmasta (3e) löytyy jaksot: Hauska syntymäpäivälahja, Muumipeikko rakentaa talon, Musta kreivitär ja Leija. 

John Deweyn taiteen estetiikkaa ja filosofiaa yhdistelevä teos maksoi 3 euroa. Nautin edelleen taidehistoriallisesta kirjallisuudesta etenkin silloin, kun kyseessä on taiteen merkityksen ja kokemuksen pohtiminen. Näitä lukiessa pitää tosin olla sopiva hetki, että aiheeseen saa upota tarpeeksi syvälle, tarpeeksi pitkäksi aikaa.

Päätetään kirppislöydöt tähän keskikesän keltaiseen Vilan-neulepaitaan, joka on 3 euron kirppislöytö.

Kippis kesälle ja kirppislöydöille!

Kulttuurihyvinvointikyselyn tulokset

Itä-Suomen yliopiston tutkimushanke yhdisti maahanmuuttajataustaiset ja suomalaiset nuoret pohtimaan taidelähtöisten menetelmien avulla mielikuvia toisistaan ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa. Seinämaalauksia Kuopion yliopistolliseen sairaalaan 2024.

Olen pyrkinyt oman työni ohessa edistämään kulttuurihyvinvointiin liittyviä asioita koko taideasiantuntijuuteni ajan. Minut on esimerkiksi nimetty viranhaltijapäätöksellä Pohjois-Savon hyvinvointialueen edustajaksi Pohjois-Savon liiton Kulttuurin ja luovien alojen työryhmään. Tavoitteena on nimensä mukaisesti edistää kulttuurin ja luovien alojen asemaa Pohjois-Savossa. Paljon on vielä tehtävää, mutta suunta on oikea.

Maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten kuvallisia visioita yhteisestä ja monikulttuurisesta Savosta.

Kuopion kaupunginorkesterin muusikot soittamassa Kaarisairaalan aulassa 2023.

Tärkeä askel oli myös kulttuurihyvinvointityöryhmän perustaminen Pohjois-Savon hyvinvointialueelle, jolloin työ ei ole enää yhden ihmisen harteilla. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen on osa Hyvinvoinnin ja terveyden (HYTE) edistämistä sekä osallisuuden koordinoimista. Koen tärkeänä sen, että hyvinvointialueen sisällä on strategiat, toimintamallit ja käytännöt ymmärtäviä ammattilaisia, jotka haluavat edistää kulttuurin avulla kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä tukee koko Pohjois-Savon hyvinvointia, joka on listattu Suomen sairastavimmaksi maakunnaksi. Tekemällä töitä yhdessä ja verkostoitumalla yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi, voimme saada paljon aikaan. Työn ja toiminnan merkitys tulee kuitenkin tehdä näkyväksi.

Tästä syystä Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä toteutti helmikuussa 2026 kulttuurihyvinvointikyselyn henkilöstölle. Kyselyllä haluttiin kartoittaa kulttuurihyvinvoinnin nykytilaa ja käytäntöjä sekä kehittämistarpeita. Kyselyn kohderyhmä oli asiakas- ja potilastyötä tekevät yksiköt.

Vastauksia saatiin 97 kappaletta ja ne jakaantuivat seuraavasti eri palvelualueiden kesken:

Vastaajista vain 29,3% kertoi käyttävänsä taidetta ja kulttuuria työyksikössään asiakkaan/potilaan hoidon tai kuntoutuksen tukena. Toteutunut toiminta on ollut esimerkiksi:

• musiikkia, yhteislaulua, tanssia
• kädentaitoja ja kuvataidetta
• kirjallisuutta ja runoutta
• keskustelua ja kulttuuristen kiinnostusten tunnistamista
• Kaikukortin tarjoamista ja näin taide/kulttuuritoiminnan mahdollistamista

Kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa ei vieläkään hyödynnetä riittävästi, vaikka sen merkitys asiakkaille ja potilaille tunnistetaan.

Vastaajien kommentteja:

”Kulttuurin hyödyntäminen muuten on kyllä harmittavan vähäistä, vaikka täällä voitaisiin selvästi lisätä ikääntyneiden hyvinvointia. Tästä ei ainakaan puhuta työyhteisössä.”

”Olen yksikköni ainoa, joka tätä tekee.”

”Ohjaaminen on hyvin vähäistä ja kuilu palvelujen ja kulttuuritoimijoiden välillä on edelleen leveä.”

Hyvinvointialueen ammattilaisia haastaa ennen kaikkea rakenteiden puute. Toimintamallit kulttuuritoimijoiden kanssa puuttuvat tai ovat epäselviä. Tieto olemassa olevista palveluista ja toimijoista on hajanaista. Kyselyyn vastanneista 65,1% kertoo, että yhteistyötä ei ole tehty vielä kenenkään kanssa.

”Taide- ja kulttuuriteemat ovat tosin harmiksemme vähentyneet viime vuosina tarjonnasta kovaa vauhtia.”

Savonia AMK:n tanssinopettajaopiskelijoiden esitys Puijon pääsairaalassa 2023.

Miksi kulttuurihyvinvointia tulee edistää?

Pohjois-Savon hyvinvointialue on linjannut strategiassaan muun muassa ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistamisen sekä henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen tukemisen. Tutkimusnäyttö (Fancourt & Finn: ”What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being?" WHO, 2019) osoittaa, että kulttuuri on vaikuttava keino edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia sekä tukea hoitoa ja kuntoutumista koko elämänkaaren ajan.

Lainsäädäntö tukee kulttuurin merkitystä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia:

• Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (2019) korostaa kulttuurin yhdenvertaista saavutettavuutta.
• Terveydenhuoltolaki (2010) ja sosiaalihuoltolaki (2014) velvoittavat edistämään asiakkaiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
• Yhdenvertaisuuslaki (2014) edellyttää, ettei kulttuuriin osallistuminen saa estyä taloudellisista, sosiaalisista tai terveydellisistä syistä.
• Laki hyvinvointialueesta (2021) vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävän, johon myös kulttuurihyvinvointi kuuluu.

Graffititaiteilija Sellek osallisti psykiatrisessa hoidossa olevia nuoria seinämaalausten avulla 2024.

Henkilöstön tarpeet

Kyselyn perusteella henkilöstö kaipaa konkreettisia työvälineitä kulttuurihyvinvoinnin toteuttamiseen: selkeät toimintamallit ja ohjeet arjen työhön sekä parempaa tiedonkulkua. Lisätietoa kaivataan etenkin kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuudesta ja hyödyistä. Osa toivoo lisää koulutusta luovista menetelmistä sekä aikaa ja resursseja kulttuurihyvinvoinnin toteuttamiseen.

Kyselyssä nousseita matalan kynnyksen ehdotuksia:

”Ruohonjuuritason toiminta: esim. puheeksi ottamisen mallia voisivat ammattilaiset hyödyntää laajemmin.”

”Kulttuurikirjaukset ja toiveet asiakas- tai potilastietojärjestelmiin.”

”Kulttuurihyvinvointivastaavan nimeäminen, kiertävä tehtävä, jotta asia ei jää lepäämään vain yhden henkilön harteille.”

Kehittämisen kärjet

Pohjois-Savon hyvinvointialue on kulttuurihyvinvointityöryhmän kautta verkostoitunut muun muassa Pohjois-Savon kulttuurihyvinvointiverkoston sekä Pohjois-Savon liiton Kulttuurin ja luovien alojen työryhmän kanssa. Lisäksi käynnissä on Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -yhteistyöhanke.

Kehittämisen kärkinä tuleekin nähdä henkilöstön tarpeiden mukaisesti:

• rakenteiden ja vastuiden selkiyttäminen
• yhteisten toimintamallien vakiinnuttaminen
• siirtymä yksittäisistä teoista suunnitelmalliseen toimintaan

Lasten diabetespoliklinikka otti käyttöön Hobispuut, joiden avulla visualisoidaan diabeetikkojen hoitotasapainoa. Lisätietoa aiemmasta blogitekstistä.

___________________________

Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä on aloittanut toimintansa vuonna 2025. Työryhmän tavoitteena on vahvistaa kulttuurin ja taiteen roolia osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Pelkkien rakenteiden luominen ei kuitenkaan riitä, vaan kulttuurihyvinvoinnin edistäminen edellyttää selkeitä tavoitteita sekä konkreettisia ja käytännönläheisiä toimenpiteitä. Kulttuurihyvinvointitoiminta voi olla myös pieniä, arjen työhön integroituvia tekoja, joita toteutetaan osana ammattilaisten omaa perustehtävää. Samalla tarvitaan suunnitelmallista yhteistyötä, toimivia toimintamalleja sekä yhteistä tahtotilaa kulttuurin ja taiteen hyödyntämiseksi osana ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta.

-Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä-

Rudolf Koivu: Satumainen kuvittaja

Juhla niityllä, Ester Ahokaisen runon kuvitus, akvarelli, Joulupukki-lehti 1937. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Rakastan vanhoja satuja ja niiden kuvitusten tunnelmaa. Kirjahyllyssäni on muun muassa Elsa Beskowia, Martta Wendeliniä, John Baueria, Anni Swania, Astrid Lindgreniä, F.H. Burnettia sekä Charles Kingsleyä. Tämän vuoksi olin todella innoissani, että pääsin mukaan Valamon luostarin näyttelyprojektiin, jossa valmisteltiin maaliskuussa 2026 avautunutta näyttelyä Rudolf Koivu - Satumainen kuvittaja.

Näyttelyn ovat kuratoineet Liisa Heikkilä-Palo ja Päivi Ahdeoja-Määttä. Kokonaisuus on tuotettu yhteistyössä Amerin Kulttuurisäätiön ja Tuusulan museon kanssa. Esillä on runsaasti Rudolf Koivun alkuperäisiä kuvitusoriginaaleja. Kuvitusten yhteyteen on tuotu myös otteita eri saduista, kuten Kesäkeiju ja kuningas Kuuranen sekä Kultalintu. Näyttely on tarkoitettu koko perheelle ja uskon värikylläisten ja kauniisti piirrettyjen teosten viehättävän kaikkia katsojia iästä riippumatta. Kulttuurikeskuksen kirjastossa oleva vitriininäyttely esittelee puolestaan Koivun monipuolista julkaisutuotantoa: satujen, oppikirjojen, sarjakuvien ja lehtien kuvitukset, postikortit ja -merkit sekä kalenterit.

Rudolf Koivu (1890-1946) ehti lyhyen elämänsä aikana tehdä vaikuttavan uran, joka on jättänyt jälkensä suomalaiseen satujen mielenmaisemaan. Hän oli yksi ensimmäisistä ammattikuvittajista Suomessa, joka keskittyi nimenomaan satuihin. Etenkin yhteistyö satukirjailija Raul Roineen (1907-1960) kanssa nosti kaksikon kotimaisen satukentän kärkinimiksi. Erilaisia julkaisuja markkinoitiin ennakkoon Rudolf Koivun nimellä jo hänen eläessään.

Valkoiset häät I, akvarelli, tuntematon kuvitus. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Tarina joulutähdestä, kuvitus Rudolf Koivun satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1934. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Koivun aloittaessa muun muassa satujen, legendojen ja oppikirjojen kuvittamisen 1910-luvulla, hän oli taidekentällä harvinainen poikkeus. Suomessa ei vielä ymmärretty satukuvitusten arvoa, vaikka satukirjallisuus eli samaan aikaan Euroopassa voimakasta nousukautta. Suomeen kuvitukset lainattiin usein ulkomailta.

Laiskan pojan seikkailut, kuvitus Rudolf Koivun satuun, akvarelli 1916. Joulupukki-lehti 1917. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Paimensauva, Ester Ahokaisen runon kuvitus, akvarelli, Joulupukki-lehti 1944. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Koivun kuvitukset olivat aluksi tussipiirustuksia, mikä oli painoteknisesti helppoa ja kustannustehokasta. Hän sai kehittää omaa osaamistaan yhdessä painotekniikan kehittymisen kanssa, jolloin kuviin mahdollistui runsaammat värikuvitukset. 1920-luvulla Koivun kuvitukset olivat vielä väreiltään läpikuultavia, kun seuraavina vuosikymmeninä pinnat muuttuivat peittäviksi lisääntyvän guassin käytön myötä. 1930-luvulla syntyi se kuvitusmaailma, josta Koivun kuvitukset parhaiten tunnetaan.

Tarina Rantalan Ansun joulupukista, tuntematon kuvitus, vesiväri 1930-luku. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Näyttelyssä on esimerkkejä Koivun kuvituksista eri vuosikymmeniltä. Hän teki originaalit yleensä huomattavasti painokuvia suuremmiksi. Satujen ilmestyessä ensiksi lehdessä ja myöhemmin painetussa satukirjakokonaisuudessa, Koivu teki molempiin erilliset kuvitukset. Hän onnistui tiivistämään satujen tunnelman parhaimmillaan yhteen kuvaan. Koivu kykeni näkemään asioita lapsen silmin, mutta siten, että aikuinen saattaa löytää kuvista myös syvällisempiä kerronnan tasoja.

Taikapeili, kuvitus Larin-Kyöstin neljänäytöksiseen satunäytelmään, tussi 1916. Yksityiskokoelma.

Taikapeili, kuvitus Larin-Kyöstin neljänäytöksiseen satunäytelmään, tussi 1916. Yksityiskokoelma.

Näyttelyssä on esillä yksityiskokoelmasta lainaan saatuja Koivun kuvituksia Larin-Kyöstin neljänäytöksiseen satunäytelmään Taikapeili (1916). Kuvituksissa näkyy voimakkaasti esimerkiksi englantilaisen kuvittajan Aubrey Beardsleyn (1872-1898) vaikutukset. Koivu oli kiinnostunut saduista, taidehistoriasta ja aikansa tapahtumista. Hänen taidekoulutuksensa, laaja lukeneisuutensa, vahvat piirtäjänlahjat ja maalauksellinen tyyli antoivat Koivun kuvituksille sen omaleimaisen tyylin, josta hänet parhaiten tunnetaan. Erikoisuutena näyttelyssä on esillä myös kenties ensimmäistä kertaa värikuvana julkaistu toisinto Rudolf Koivun Suomen merimieskirkkoon Lontooseen maalaamasta taulusta Itämään tietäjien kumarrus (1914).

Vihreä lohikäärme, kuvitukset Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1937. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Vihreä lohikäärme, kuvitukset Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1937. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Elämään mieltynyt Dirai Radsha, kuvitus Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1938. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Rudolf Koivun tiedetään olleen sydämellinen, mutta vaatimattomuuden viittaan vetäytynyt taiteilija, joka auttoi aina ystäviään, mutta oli myös itse usein taloudellisissa vaikeuksissa. Raul Roineen lisäksi sydänystäviin kuului pohjoiskarjalalainen opiskelutoveri Einö Härkönen, jolle hän uskoutui kirjeissään muun muassa ilonaiheistaan, ikävästään ja arjen kuulumisistaan. Koivun merkityksellisin taloudellinen tuki syntyi ystävyydestä liikemies ja mesenaatti August Thitzin kanssa, joka auttoi häntä paitsi ateljeehuoneen myös kuvituspalkkioiden saamiseksi.

Puro ja pilvi, kuvitus Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1942. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Puro ja pilvi, kuvitus Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1942. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Minulla oli ilo perehtyä Rudolf Koivun henkilökohtaiseen elämään toimittaessani näyttelyn yhteydessä julkaistua kirjasta Rudolf Koivu - Satumainen kuvittaja (Valamo Kustannus, 2026). Näyttelyjulkaisua voi ostaa näyttelyn yhteydestä sekä Valamon Tuohus-myymälästä, mutta myös verkosta. 80-sivuinen julkaisu esittelee Koivun elämää lapsuudesta kuolemaan saakka sekä kuvitusuran ja taiteilijuuden eri vaiheita. Minulle uutta tietoa oli esimerkiksi Päivi Ahdeoja-Määtän tekemät tutkimukset englantilaisen taiteen vaikutuksista Rudolf Koivun itämaisiin aiheisiin. Tästä on kirjasessa jännittäviä esimerkkejä, kuinka Edmund Dulacin (1882-1953) ja René Bullin (1872-1942) kuvitusten yhtäläisyyksiä näkyy Koivun kuvamaailmassa.

Kirjasessa kulkevat mukana valokuvien lisäksi myös Koivun kirjeidenvaihdon myötä saatu taiteilijan henkilökohtainen ääni. Rudolf Koivu pohti lähettämässään kirjeessä elokuussa 1912 kuvataiteilijan ja kuvittajan työn arvostusta:

"Hiukan olen harrastanut myöskin rahatöitä, niin paljon kun on ollut saatavissa. Viime talvena kokonaan, kuten tiedät, tein vallan rahaa. Kopioin ja piirustelin kuvia kaikenmaailman joululehtiin, ensi jouluksi ne ilmestyvät. Sinun mielestäsi se piirustaminen kai on ala-arvoista ja halventavaa työtä, mutta minä ajattelen toisin siinä asiassa. Onhan se omaperäistä työtä, rahaa siitä myöskin saa, ja ainahan ne kuvat ovat mainetta lisäämässä, kun muistaa nimensä präntätä kuvan kulmaan."

Rudolf Koivu: Rakkauden puu, kuvitus Joulupukki-lehteen 1934. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö.

Näyttelyjulkaisusta löytyy kokonaisuudessaan myös Salli Sarjaksen Joulupukki-lehteen (1934) kirjoittama satu Rakkaudenpuu, jonka upea teossuurennos on esillä näyttelyssä. Tarinassa epäitsekäs toiminta ja toisten ihmisten huomioiminen muuttavat karun maiseman ihanaksi puutarhaksi.

Poika onkii, kuvitus K. Merikosken Kaupunkikansakoulun laskentokirjaan, akvarelli, 1930-luku. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Mansikankukka, kuvitus Helli Tynelän satuun, akvarelli, Joulupukki-lehti 1944. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Rudolf Koivu - Satumainen kuvittaja on esillä Valamon luostarin Kulttuurikeskuksessa 15.1.2027 saakka. Koivun kuvitusoriginaalit vaihdetaan uusiin syksyllä 2026, joten vuoden aikana kannattaa vierailla näyttelyssä vaikka kahdesti.

Kuutti Lavonen: Preludi

Kuutti Lavonen: Solare, 2025, serigrafia, 122x80cm; Candela, 2026, pehmeäpohja, kuivaneula, akvatinta, 40x30cm; Aida, 2026, serigrafia, 160x120cm.

Yksi ehdottomista kotimaisen kuvataiteen supertähdistä on mielestäni taidemaalari ja taidegraafikko Kuutti Lavonen (s.1960), vaikka hän ei moista titteliä todennäköisesti harteilleen haluaisi. Silti väitän, että en ole mielipiteeni kanssa yksin. Lavonen ei käyttäydy kuin supertähti, päinvastoin, hän on nöyrä ja haluaisi antaa taiteen puhua puolestaan ja pitäytyä sen tekemisessä, mutta katsojien rakkaus hänen taidettaan kohtaan pakottaa taiteilijan tulemaan välillä esiin. Supertähteys näyttäytyy minulle nimenomaan yleisön hullaantumisena hänen taiteeseensa.

Kuutti Lavonen: Paimen, 2026, lyijykynä, vesiväri paperille, 12.5 x11cm.

Kuutti Lavonen on saanut muun muassa Pro Finlandia -mitalin vuonna 2016 ja Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnon vuonna 2021. Pro Finlandia -mitali on vuodesta 1945 alkaen myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki, joka myönnetään kirjailijoille ja taiteilijoille. Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto myönnetään puolestaan vuosittain kolmelle henkilölle toiminnasta tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi.

Kuvallisia runoja

Opiskellessani taidehistoriaa, Lavonen oli yksi ensimmäisistä taiteilijoista, jonka persoonallisen kädenjäljen opin tunnistamaan näyttelyistä ja taidekirjoista nopeasti ilman, että tarvitsi lukea teostietoja. Oli myös suorastaan lottovoitto, että pääsin opiskeluvuosina kesätöinä auttamaan Kuutti Lavosen Amanda ja Lavinia -näyttelyn valmistelussa Jyväskylän taidemuseossa (2014). Pidän edelleen tuota näyttelyä yhtenä tärkeimmistä oppimisprojekteista museoammatilliselle uralleni enkä vähiten siksi, että ymmärsin museomestarin merkityksen näyttelytyöryhmässä ja erilaisten visioiden toteuttamisessa.

Kuutti Lavonen: Rosea, 2025, kivilitografia, 100x70cm.

Galleria Duetossa Helsingissä ehdin onnekseni käydä katsomassa Lavosen näyttelyn Preludi. Esillä oli uusia teoksia kahden viimeisen vuoden ajalta. Joka kerta huomaan pysähtyväni miettimään, että mikä näissä teoksissa kiehtoo? Ihmiskasvoja - usein naiskasvoja - vuodesta toiseen ja grafiikan vedosmäärät myydään käsistä.

Kuutti Lavonen: Eleia, 2024, serigrafia, 121x80cm.

Minua taidehistorioitsijana niissä kiehtoo tyylillinen viittaus muun muassa barokin ja renessanssin taiteeseen. Lavonen on opiskellut Italiassa ja viehättynyt ymmärrettävästi itsekin kyseisten aikakausien taiteesta. Teosnimissä on myös usein havaittavissa viitteitä antiikin taruihin ja Raamattuun. Jyväskylän taidemuseon taiteilijahaastattelussa (2014) muistan Lavosen sanoneen, että "Eivät luovat intuitiot mistään ulkoavaruudesta tule. Täytyy olla kulttuurin kuluttaja." En voisi olla enempää samaa mieltä. Lavosen teokset ovat minulle kuin eräänlaisia runoja. Ne antavat mielikuvia ja viitteitä, mutta katsoja saa muodostaa kokonaistarinan ja tunnelman itse.

Inhimillinen on kaunista ja lohduttavaa

Galleria Dueton näyttelyssä isot teokset varastavat ymmärrettävästi huomion. Tuo piirrosjälki on aina yhtä kiehtovaa katseltavaa kun näkee, kuinka taiteilija on mudostanut viivojen avulla kasvojen muodot, katseen, hiukset, huulet. Lavosen teoksissa kuvattu kohde harvoin katsoo suoraan kohti katsojaa. Tämä antaa katsojalle ikään kuin mahdollisuuden tirkistellä kohdettaan salaa, tutkia kasvojen kaikkia yksityiskohtia ja niiden kauneutta. Sillä kauniita Lavosen naiset ovat - sellaisenaan. Taiteilija on kertonut teosten olevan osittain "läheisten ihmisten henkisiä muotokuvia", mutta niihin sekoittuu myös paljon muuta.

Kuutti Lavonen: San, 2025, kuivaneula, pehmeäpohja, roulette, akvatinta, 40x30cm.

Johtuuko katsojien rakkaus teoksia kohtaan juuri tästä? Että ne ovat inhimillisen näköisiä? Inhimillisiä kasvoja luonnollisine piirteineen. Lavosen naiset ammentavat barokin ja renessanssin naisihanteesta, mikä näkyy hiusten kampauksissa ja viitteellisissä asuissa. Heitä ei ole meikattu, he eivät provosoi, huuda tai tuo itseään esille. Lavonen ei myöskään kuvaa naista "miehisen katseen alle", mikä oli taidehistoriallisesti tyypillistä kyseisille aikakausille. Lavosen naiskuvissa on jotain lempeää ja lohdullista. Hän kuvaa kasvoja, jotka voisivat kuulua miltei kenelle tahansa. Galleria Dueton verkkosivuille on kirjattu Lavosen lause:

"Kaikkien taiteenlajien perustehtävä on lohduttaa. Taide auttaa muistamaan ja arvottamaan asiat. Tekijälle itselleen taide voi olla sovittavaa, sovinnontekoa itsen ja maailman välillä.” -Kuutti Lavonen-

Viivan merkitys

Kuutti Lavonen on piirtänyt kenties tuhansia kasvoja. Hänen kädenjälkensä on tunnistettava, mutta silti hän onnistuu tekemään vuosikymmen toisensa perään taidetta, joka pysyy ajassa - tai ehkä kyse onkin ajattomuudesta. Mikä ihmisiä vetää näiden kasvojen äärelle?

Kuutti Lavonen: Vivi, 2025, kivilitografia, 62x47cm. 

Lavosen viiva on määrätietoinen, vaikka se paikoin hapuilee, ohenee ja kapenee paperilla. Sellainenhan ihmiselämäkin parhaimmillaan on: eteenpäin on mentävä, vaikka elämä antaa ylä- ja alamäkiä. Minulle viiva on taiteessa yksi tärkeimmistä asioista siitäkin huolimatta, että luonnosviivat jäisivät lopulta maalikerrosten alle piiloon. Ikonitaiteessa on tämä sama ajatus: kokonaisuus perustuu viivaan ja se on lopputuloksen kivijalka, jota ei voi ohittaa. Vaikka ikonitaiteessa viiva on vapaata taidetta kurinalaisempi ajattelen, että viiva on aina taiteilijan henkilökohtaisin merkintä. Ihan samalla tavalla ajattelen, kun näen ihmisten kirjoittavan käsin oman nimensä: käsiala kertoo sinusta sanattomasti enemmän kuin osaat kenties arvata.

Kuutti Lavonen: Punainen lilja, 2026, punaliitu, mustaliitu, pastelli okoumé-vanerille, 165x126cm.

Toki kiinnostus kasvokuviin on ihmisille luontaista jo psykologisesti: lapsikin hakee katsellaan ensimmäiseksi toisen katsetta. Meillä on halu nähdä toisemme ja tulla nähdyiksi. Lavosen taiteessa katseet on usein luotu sivulle tai silmät ovat suljetut. Tällöin voi ajatella teosten kertovan jotain ihmisen sisimmästä.

Charles Le Brun: Malleja tunnetilojen piirtämiseen, 1600-luku. Kuva: Wikimedia Commons.

Akateeminen barokki ja ranskalainen taiteilija Charles Le Brun (1619-1690) loivat katseille ja ilmeille normiston, joiden mukaan kyseisen aikakauden teoksia ja niiden tunnetiloja saattoi "lukea". Lavosen taiteen tulkintaan ei ole apuna samanlaista normistoa, jolloin jokainen voi lukea ja tulkita teoksia kuten haluaa. Mutta mikäli joskus innostutte selailemaan barokista kertovia taidekirjoja, tehkääpä niin, että keskitätte katseenne vain henkilöhahmojen kasvoihin ja häivytätte ympäriltä kaiken muun toiminnan (jota barokin ajan taiteessa on paljon). Saatte todennäköisesti vangittua hieman samanlaisia tunnelmia, joita Lavonen teoksiinsa piirtää.

Onko siellä ruudun takana muita, jotka viehättyvät Lavosen runollisen kauniista kuvista?

Kuutti Lavonen: Preludi

Galleria Duetto 2.4.-26.4.2026.