maanantai 16. toukokuuta 2022

Nukkekotiharrastus alkaa

Pahoitttelut, mutta en malttanut millään olla tekemättä aiemmasta nukketalon ostamisesta klikkiotsikkoa. "Talon ostaminen" hämmensi kuulema perheenjäseniäkin, vaikka tiesivät lähtökohtaisesti mistä on kysymys.

Aloin heti suunnitella huonejakoa ja tilojen toimintoja. (Töissä projektikoordinaattoreina toimivat työkaverit olisivat varmasti ylpeitä käyttäjänäkökulmien huomioimisesta....) Yhtä huonetta lukuun ottamatta lista on seuraava: kylpyhuone, keittiö, olohuone, makuuhuone, ruokailutila, viinikellari ja se tärkein, kirjastohuone.

Aloitin suunnittelun kylpyhuoneesta, mikä tuntui helpoimmalta. Pinterest on kyllä tällaiseen(kin) hommaan erittäin hyvä ideapankki. Kaikki on vielä todella alkutekijöissään, mutta tällä ideakuvalla lähdin "laatoittamaan" kylpyhuoneen lattiaa:

Vasemmanpuoleinen ideakuva: Pinterest.

Piirsin mustavalkoiset laattakuviot lyijykynällä ja viivottimella paksulle paperille, ja väritin mustat laatat sekä saumat tussilla. Vielä puuttuu reunojen salmiakkokuviot, mutta lopputulos näyttää jo nyt yllättävän hyvältä. Minun kylpyhuone ei tosin jää noin mustavalkoiseksi mitä ideakuva antaa ymmärtää.

Käytettynä ostin myös talon ensimmäiset huonekalut; ruokailuhuoneen pöytäryhmän:

Minua huvittaa jälkikäteen, että tätä talon ostamista piti jotenkin mielessäni aluksi "salailla". Siitä lähtien, kun jouduin pyytämään työkaverilta autokyytiä talon kuljettamiseksi kotiin, homma paljastui, ja tämä projekti on tuntunut tuovan työyhteisöön yllättävän paljon hyvää mieltä. Esimerkkejä kahvipöytäkeskusteluista:

Työkaveri 1: Joko sinulla on vuokralaiset katsottuna?
Minä: Ei ole, enkä ole vielä varma haluanko vuokralaisia vai pidänkö tämän vain sisustusprojektina.
Työkaveri 1: Minä voin tulla asentamaan sinne sähköt!
Minä: Kiitos tarjouksesta. Pidän tämän mielessä, mutta voi olla, että menen led-tekniikalla.
Työkaveri 2: Oletkos sinä Henna huomioinut nuo sisäilma-asiat?
Minä: (naurua) Kun talossa on koko toinen seinä avonainen, niin ilman laatu pitäisi ainakin olla raikas!

Kolmas työkaveri antoi puolestaan hyvän matkavinkin pienoismaailmaharrastajalle. Hampurissa on kuulema (pienoisrautateihin keskittyvä) Miniatur Wunderland, joka ainakin esimerkkejä kuunnellessa vaikutti vierailun arvoiselta paikalta. Jos tässä joskus taas saa itsensä irrotettua Suomen rajojen ulkopuolelle.

En tiedä haluavatko työkaverit leimautua blogissani "KYSin nukkekotiharrastajiksi", joten jätän tämän tekstin blogitunnisteista pois tuon "kiinteistöhallinto" -sanan ja lisään vain tunnisteen "työkaverit". Mutta miettikääpä nyt millainen arsenaali mm. kiinteistö-, rakennus-, suunnittelu- ja projektialan ammattitaitoa minulla on käytössäni! Harmi vain, että ehdin ostaa tämän oikean kodin ennen työpaikan vaihtoa. Muussa tapauksessa minähän olisin kuljettanut meidän koko tiimin talonäyttöön antamaan lausuntonsa kellarin kunnosta viemäröinteihin, sähköasennuksista sisäpuolen eristyksiin, lattian koolauksesta parvekeasennukseen ja sisäilmamittauksesta talon turvallisuusratkaisuihin. 

Kiinteistönvälittäjä sanoi ensimmäisellä talonäytöllä, että näytölle saa tuoda tarvittaessa omia ammattilaisia. Naurattaa mielikuva, että sen yhden insinöörisukulaisen tilalle olisi ilmestynyt puolikas bussilastillinen ammattilaisia kaikenlaisine vempeleineen ja insinöörin katseineen. "Minä nyt toin ammattilaisia, kun niitä kerran sai tuoda!" He kun tuntuvat olevan niitä, jotka harvoin katsovat kohtisuoraan. Heidän katseensa etsii tutkittavaa usein katon- tai lattianrajasta. Nyt he joutuvat (tai pääsevät?) kommentoimaan tätä rakentuvaa pienoismaailmaa.

tiistai 3. toukokuuta 2022

Taidetta potilashuoneissa

Rakennuksen yläreunassa on käytetty Samuli Naamangan suunnittelemaa graafista betonia. Teos kantaa nimeä "Älyn humaani valo".

KYS Uusi Sydän 2025 -projektin toinen rakennusvaihe (1C2) on noussut harjakorkeuteensa. Viime perjantaina vietettiin harjannostajaisia. Sisätilat ovat vielä keskeneräiset, mutta rakentuvat yhteneväisiksi aiemman rakennusosan (1C1) kanssa.

Uudet sairaalatilat yhdessä toiminnallinen uudistamisen (ja yhtenäistämisen) kanssa mahdollistavat nykyaikaisen ja toimivan sairaalaympäristön. KYS uudistuu -hankkeen hankejohtaja Kirsi Leivonen kertoi, että "Yliopistosairaalan tulee olla jatkossakin edelläkävijä niin korkeatasoisten erikoissairaanhoidon palvelujen tarjoajana kuin terveystieteellisen tutkimuksen ja opetuksenkin saralla. Sairaalan toiminnan on uudistuttava jatkuvasti, jotta se voi vastata tulevaisuuden tarpeisiin ja toimia tehokkaasti. KYS uudistuu -hankkeessa työskennellään tämän strategisen tavoitteen saavuttamiseksi tiiviissä yhteistyössä sairaalan johdon ja käynnissä olevien rakennusprojektien kanssa."
1C2 -rakennusosa rakennusvaiheessa.
Valmistuttuaan KYS Uusi Sydän uudisrakennusosa näyttää tältä:
Kuva: KYS Uusi Sydän 2025 -allianssi.
Taide kietoutuu osaksi tätäkin rakennusprojektia. 1C2 -rakennusvaiheen osalta taideasennukset ovat vasta edessä, mutta esittelen teille jo valmistuneen 1C1 -rakennusosan teoksia. Jokaisessa kerroksessa on oma väriteemansa ja taiteilijansa. Taiteilijavalinnat on tehty kauan ennen minun astumistani taideasiantuntijan saappaisiin ja valinnoissa näkyy alueellisuus.

Taiteilijat ovat toteuttaneet töissään laveasti kattoteemaa "Elämän valo". Jokainen taiteilija suunnitteli neljä taideteosta. Yksi kiinnitettäisiin hoitaja-asemaan ja kolmea muuta teosta hyödynnettäisiin vaihtelevasti potilashuoneissa.
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Mirva Liimatta (s. 1991) on kuopiolainen kuvataiteilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Liimatta on tehnyt kuvituksia mm. Kustannusosakeyhtiö Otavalle, Suomen Punaiselle Ristille, Rauman Merimuseolle sekä Viherympäristöliitto ry:lle.
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Mirva Liimatta: Lempipaikka

”Halusin tuoda sairaalamaailmaan lempipaikkani. Oleilu luonnossa parantaa tutkitusti mielialaa sekä alentaa stressiä. Luonto ja maisema ovat suurimmat muusani ja inspiraation lähde. Teoksissa näkyvät maisemat ovat eräästä lempipaikastani Kuopiossa, Itkonniemen rannasta. Toukokuussa rannan metsä täyttyy sinisenä hehkuvaan sinivuokkomattoon. Tuttu rantakivi houkuttelee istumaan alas ja oksien lomasta voi nähdä veneilijän soutamassa järvenselällä. Kuvien saattelemana katsoja voi mielessään mennä omaan lempipaikkaansa.”
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Mirva Liimatta: Lempipaikka -teossarja.
Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja. Kuva: Patrik Luukkonen.

Veera Launonen (s. 1989) on kuopiolainen kuvataiteilija, joka käsittelee taiteessaan usein herkkyyden, eskapismin ja ihmisen luontokäsityksen välisiä suhteita. Hän hyödyntää töissään paljon erilaisia kierrätysmateriaaleja. Kuopion kaupunki myönsi Launoselle nuorelle kuvataiteilijalle tarkoitetun Juho Rissasen stipendin vuonna 2019.

Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja.

Launonen: Awakening Plants

”Awakening Plants on digitaalisen kuvan sarja. Halusin tuoda kuvien avulla viherkasveja sairaalaympäristöön. Sarjan kautta pohdin lempeään energiaan, rauhoittumiseen, tasapainoon sekä parantumiseen liittyviä teemoja. Kuvissa näkyvät kangaspinnat ovat saaneet vaikutteita sairaalassa olevista tekstiileistä; kasvit lepäilevät, heräilevät ja kurkottelevat kohti valoa peitteiden alta.”
Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja.
Veera Launonen: Awakening Plants -teossarja.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Mari Arvinen (s. 1974) on suonenjokelainen kuvataiteilija, joka tunnetaan värikkäistä maalauksistaan, joiden avulla hän luo tunnetiloja ja ilmaisee kauneuden kaipuuta. Arvisen teoksia on mm. Kuopion taidemuseon, UPM Kymmene Oy:n ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kokoelmissa. Hän on Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan ja Taidemaalariliiton jäsen.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi

”Maalaaminen on minulle prosessia ja kiertokulkua. Samoin luonto käy kiertokulkuaan. Kevät saapuu talven jälkeen. Järven jäät sulavat ja muodostavat kuvajaisen taivaasta. Värit tuovat voimaa ja toivoa. Kevään vihreys puhkeaa hangen alta. Tällaista sykliä minä käyn läpi. Tällaista sykliä kaikki elämme läpi. Maalauksessa on vangittuna jokin pieni hetki luonnosta. Nämä muistot auttavat kiertokulun huomaamiseen, ja samalla tuovat toivon tulevan toteutumiseen. Toivon että maalaukseni voivat antaa hetken rauhan tai pienen toivon.”
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Mari Arvinen: Hetken rauha ja toivon korsi -teossarja.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Kaisu Sirviö (s. 1954) on helsinkiläinen taidegraafikko. Hän tekee pääasiassa kivilitografiaa ja uniikkeja maalauksia. Sirviön teoksia on mm. Suomen valtion, Espoon modernin taiteen museon, Mikkelin Ammattikorkeakoulun, Jorvin sairaalan ja Ruotsin Litografiska Akademin kokoelmissa. Hän on mm. Suomen Taidegraafikoiden ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus

”Taiteilijana löydän teosten aiheet luonnosta. Kuvani saavat ekspressiivisen ilmaisun kautta vapautta tulkita luontoa välillä hyvinkin abstraktiin tyyliin. Maalaan vapauden, sattuman ja intuition kautta. Loputon viivaleikki ja siveltimen kääntyilevät kosketukset kertovat elämän monimuotoisuudesta. Jokainen lehti, täplä, kukinto, kaari ja varsi ylistävät luonnon päättymätöntä, uuteen silmuun kohoavaa perintöä. Samassa kuvassa on nuppuja ja uuden syntymää kuvaavia symboleita, myös täyteen kukoistukseen puhjenneita kukkia, lakastuneita oksia ja kuihtuneita kukintoja. Taiteestani on usein mainittu, että se nostaa elämän valoisan puolen esille.”
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Kaisu Sirviö: Valo, puunlehdet, linnut ja kukat, luonnon lohdutus -teossarja.
Tiina Tanskanen: Ajatusten vaellus -teossarja.
Tiina Tanskanen (s. 1985) on kuopiolainen valokuvataiteilija, joka käsittelee usein töissään suhdetta luontoon, sen mystiikkaa ja ilmaisuvoimaa. Tanskasen teokset asennettiin osastoille ennen työni aloittamista, joten en ole käynyt kuvaamassa potilashuoneita. Teossarja näyttää kuitenkin tältä:
Tiina Tanskanen: Ajatusten vaellus -teossarja.
Tiina Tanskanen: Ajatusten vaellus

”Teossarja kertoo kävelystä metsässä. Ympäristönä metsä on rauhoittava. Sen äänet, tuoksut ja yksityiskohdat antavat virikkeitä aisteille. Metsäkävelyllä polkua astellen myös ajatukset alkavat vaeltaa - niiden voi antaa tulla ja mennä. Metsä on minulle ehtymätön inspiraation lähde, ja toivon että katsoja voi löytää kuvista oman tutun metsäpolkunsa.”
Pentti Otsamo: Järvellä -teossarja.
Pentti Otsamo (s.1967 Oulu) on maaninkalainen sarjakuvataiteilija, joka on tullut tunnetuksi arkielämän kuvaajana. Hän voitti Suomen Sarjakuvaseuran myöntämän Puupäähatun jo uransa alkuvaiheilla. Puupäähattu jaetaan vuosittain ansioituneille sarjakuvataiteilijoille. Otsamon sarjakuvataide tunnetaan lämpimästä ja hellästä kuvaustavastaan.

Otsamon teokset asennettiin myös osastoille ennen työni aloittamista, joten en ole käynyt kuvaamassa potilashuoneita. Teossarja näyttää tältä:
Pentti Otsamo: Järvellä -teossarja.
Pentti Otsamo: Järvellä

”Teemana kuvissani on vesi eri muodoissaan ja perhe viettämässä aikaa yhdessä. Halusin näillä keinoin kuvata annettua teemaa ’Elämän valo’. Kuvat on sijoitettu Kuopion maisemiin. Ne ovat kohtauksia kuvitteellisesta tarinasta.”
___________________________________

Uuden Sydämen taiteilijoihin kuuluu myös Iisalmesta kotoisin oleva sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen (s. 1975), joka on palkittu mm. Sarjakuva-Finlandialla 2010 ja Suomen Sarjakuvaseuran myöntämällä Puupäähatulla 2020. Tikkasen taidetta ei ole vielä asennettu osastoille.

Potilashuoneissa teokset on painettu alumiinikomposiittilevylle ja kiinnitetty U-kiskolla wc:n liukuoven taakse. Alla olevasta kuvasta näette, kuinka teos käyttää hukkatilan mainiosti hyödyksi. Kaikissa potilashuoneissa ei ole liukuovea, jolloin teos on teipattu tavallisen oven pintaan tarralaminointina. Samaa tekniikkaa on käytetty myös hoitaja-asemissa.
Kuopion yliopistollinen sairaala on taidemyönteinen ympäristö, mikä tekee taideasiantuntijana työskentelyn mukavaksi. Tämä näkyy myös siinä, että yksittäiset osastot ovat aktivoituneet hyödyntämään esimerkiksi lahjoitusvaroja omissa pienemmissä taidehankkeissaan. Autan heitä toteuttamaan taidevisioitaan. Hekin ymmärtävät taiteen merkityksen ja vaikutuksen muun muassa tilojen viihtyisyyteen.

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Talokaupoilla

Ostin talon. Tässähän ei ollut minkään maailman järkeä, mutta "kaikessa ei tarvitse olla", niin kuin minulle rohkaisevasti sanottiin. Neljä kerrosta, seitsemän huonetta ja keittiö, tosin kaikki tilat vielä tyhjillään. 112x75x28 senttimetriä täyttä sisustusinspiraatiota!

Kuva täältä.

Talo löytyi eilisen kirpputorikierroksen yhteydessä. Ihastuin heti, mutta syrjäytin ajatuksen, koska eihän siinä ole mitään järkeä. Mistä löydän aikaa saati paikan noin isokokoiselle "kaapille"? Illalla huomasin kuitenkin pyöritteleväni mielessä sisustusinspiraatioita, tapetteja, huonekaluja, värimaailmaa ja tilojen tunnelmia. Olohuone, kylpyhuone, kirjastohuone, viinikellari? Entäs keittiön kaapit ja ruokapöytä?

Kuva täältä.

Sitten annoin vain periksi tunteelle. Rakentaahan jotkut legojakin, toiset liimaa lentokoneita ja kolmannet kasaa rautateitä. Minusta tuli nukkekotisisustaja. Itse asiassa tämä ei ole mikään uusi harrastus, sillä varhaisteininä rakensin kirjahyllyyn Barbie-taloa. Silloin rakensin kaiken itse: kirjahyllyt maitotölkeistä, nojatuolit viilikipoista, pölynimurin mm. vessapaperirullasta, katkenneesta hiuslenkistä (imurin letku) ja mehupillistä (imurin varsi). Päällystin tavaroita kankaalla, papereilla tai maalasin. Kirjahyllyyn askartelin kirjat ja esimerkiksi saunan kiuas rakentui leveästä pahviputkesta. Kiuaskiviksi hain pihalta kivisoraa. Silloin toteutin kaiken niistä materiaaleista mitä oli saatavilla ja lähes täysin nollabudjetilla. Näin jälkikäteen voin sanoa olevani ylpeä lopputuloksesta ja "roskan" innovoimisesta uusiokäyttöön nukkekodin kalusteina.

Kuva: Simon Upton/House&Garden.
Kuva täältä.

Noilta nuoruusvuosilta jäi kuitenkin tietynlainen palo siihen, etten saanut toteutettua kokonaisuutta täysin sellaiseksi kuin haaveilin ja mielessäni kuvittelin. Joten tämä sisustusprojekti tulee olemaan "Hennan lapsuushaaveet 2.0", koska aikuisena voi tehdä mitä tahansa.

Enkä edelleenkään tiedä mistä löydän aikaa tähän harrastukseen, mutta onneksi tämän valmistumisessa ei tarvitse miettiä aikarajoja.

Ainiin. Teitä kiinnostaa tietenkin hinta. Maksoin talosta 20 euroa, mikä sinetöi lopullisen ostopäätöksen. Jouduin tosin autottomana pyytämään kuljetusapua. Sydämelliset kiitokset työkaverille, joka mahdollisti tälle tytölle yhden unelman toteutumisen! Haaveilin joskus arkkitehdin ja sisustussuunnittelijan ammateista. Tässä pääsen toteuttamaan niistä toista pienemmässä mittakaavassa. Talo tuntuu nyt valkoisena tyhjältä kankaalta, jota tekisi mieli päästä maalaamaan!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

"Mies, joka muutti maiseman"

Petri Ala-Maunus: Uncanny Valley, 2019, öljy kankaalle, yksityiskokoelma; History and Utopia of Landscape, yksityiskohta, 2018-2019, öljy kankaalle.

...otsikoi Ville Waali Keskisuomalaiseen kirjoittamassaan artikkelissa (21.1.2022). Jyväskylän taidemuseossa on esillä Petri Ala-Maunuksen (s. 1970) näyttely La-La Land. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Salon taidemuseon kanssa, jossa näyttely oli esillä 25.9.2021 - 9.1.2022. Salon taidemuseon näyttelystä kirjoitti Mari blogissaan Sikses kiva paikka.

Petri Ala-Maunus: Re-imagining Rurality, 2020, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Petri Ala-Maunus: La-La Land, 2012, öljy kankaalle, Heinon Taidesäätiö.
Petri Ala-Maunus: Österland, 2018, Tampereen taidemuseo; Winterfell, 2018, Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma, Rovaniemen taidemuseo; Vaara-Suomi, 2017, yksityiskokoelma.

Petri Ala-Maunuksen maalaukset ovat vanginneet somekuvissa vuosien ajan. Olen nähnyt yksittäisiä teoksia myös ryhmänäyttelyissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin hänen yksityisnäyttelynsä. Ala-Maunus tuntee taidehistorian, mutta muotoilee sitä omissa töissään uudelleen. Innoitusta ovat antaneet esimerkiksi 1800-luvun saksalainen ja pohjoisamerikkalainen maisemamaalaustaide. Ala-Maunus on kertonut taiteellisille lähtökohdilleen pohjaksi muun muassa Düsseldorfin koulukunnan merkityksen. Tämä saksalaisen taideakatemian piirissä 1820-luvulla syntynyt maisemamaalaustyyli tuli tunnetuksi romanttis-realistisesta ilmaisutavasta. Sen pyrkimyksenä oli luonnontutkimuksen kautta päästä ilmaisun luonnollisuuteen. Aiheina olivat metsä- ja vuoristomaisemat, meri, järvi ja muut vesiaiheet. Valon kuvaaminen oli hyvin keskeistä. Kaikesta tästä tunnistaa myös Petri Ala-Maunuksen tyylin.

Werner Holmberg: Kyröskoski, 1854, öljy kankaalle, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria.

Düsseldorfin koulukunta vaikutti voimakkaasti myös Suomen taiteeseen ja kotimaisista taiteilijoista tyyliä edustivat etenkin Werner Holmberg (1830-1860) ja Victor Westerholm (1860-1919). Ala-Maunuksen sivellintyöskentely kuohuu yhtä näyttävästi kuin vesi Holmbergin Kyröskoskessa. Düsseldorfin koulukunnan edustajista poiketen Ala-Maunus ei kuvaa teoksiinsa eläimiä, ihmisiä tai ihmisen olemassaoloon viittaavia merkkejä, kuten rakennuksia. Luonto on pääosassa; se on suuri ja voimakas.

Petri Ala-Maunus: Vaara-Suomi, yksityiskohta, 2017, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Petri Ala-Maunus: History and Utopia of Landscape, yksityiskohta, 2018-2019, öljy kankaalle.
Petri Ala-Maunus: History and Utopia of Landscape, yksityiskohta, 2018-2019, öljy kankaalle.
Kati Kivinen kuvaa Ala-Maunuksen työskentelyä La-La Land -näyttelyjulkaisussa näin:

"Ala-Maunus ammentaa kuva-aiheensa, lukuisat erilaiset luonnon ja maiseman yksityiskohdat, internetin syövereistä sekä erilaisesta mainos- ja kuvitusmateriaalista. Vaikka luonto onkin Ala-Maunukselle tuttu ja läheinen paikka liikkua, taiteilijan omat luontohavainnot päätyvät melko harvoin maalausten fiktiivisten maisemien aiheeksi. Maalatessaan Ala-Maunus kokoaa suurelle kankaalle kollaasin lukuisista erilaisista maiseman aihelmista, puista, kivistä, puroista, vesiputouksista, pilvimuodostelmista, auringonsäteistä ja pinnanmuodoista. Apuvälineenään taiteilija käyttää tulostettujen A4-arkkien viuhkaa, joka pitää sisällään kymmeniä erilaisia kuva-aiheita, joita hän tunnollisesti jäljentää uudenlaisena yhdistelmänä maalauspohjalle. Lopputulos on fiktiivinen, fragmenteista koostettu maisemamaalaus, jonka eri aiheista ja yksityiskohdista sommiteltu kokonaisuus edustaa jonkinlaista illusorista maisemaa, jossa pohjoisen pallonpuoliskon kasvisto ja topografia kohtaavat eteläisen pallonpuoliskon ilmaston ja dramaattiset luonnon- ja sääilmiöt."
Petri Ala-Maunus: History and Utopia of Landscape, yksityiskohta, 2018-2019, öljy kankaalle.
Jyväskylän taidemuseon näyttelyyn noustaan portaikkoa pitkin ja ensimmäinen avautuva näkymä on valtava 14-metrinen History and Utopia of Landscape. Kokonaisuus koostuu seitsemästä osasta. Maisematunnelma humahtaa kehoon niin voimakkaasti, että joutuu ottamaan yhden pidemmän sisäänhengityksen, että saa innostuksen tasaantumaan. Miten tällaista voi saada aikaan!

Luonnon runsaus, loputtomat yksityiskohdat ja kiehtovat värit saavat katseen hamuamaan lisää ja lisää. Se, ettei kaikkea näe kerralla pitää mielenkiintoa yllä, mutta samalla katse väsyy yksityiskohtien etsimiseen ja talttuu vain nauttimaan teosten katselusta. Teosten analysointi väistyy (vaikka tietoisuus taiteilijan teknisestä lahjakkuudesta on kiistämätön), ja pelkkä katsominen riittää. Se tuntuu vapauttavalta. Olen tulkitsijana täysin tyhjä maalausten edessä, mutta kehon valtaa äärimmäinen hyvänolon tunne. Tunne ylittää järjen.
Petri Ala-Maunus: Hinterland, 2014-2015, öljy kankaalle, Nykytaiteen museo Kiasma/Kansallisgalleria.
Petri Ala-Maunus: Hinterland, yksityiskohta, 2014-2015, öljy kankaalle, Nykytaiteen museo Kiasma/Kansallisgalleria.
Petri Ala-Maunus: Hinterland, yksityiskohta, 2014-2015, öljy kankaalle, Nykytaiteen museo Kiasma/Kansallisgalleria.
Petri Ala-Maunus: Silverlands, 2020, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Petri Ala-Maunus: Silverlands, yksityiskohta, 2020, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Vierailun yhteydessä osallistuin tilaisuuteen, jossa taiteilija Petri Ala-Maunus ja muusikko, lyyrikko ja kirjailija Marko Annala keskustelivat taiteesta ja musiikista. Annala on kirjoittanut artikkelin "Jossain ajassa totta" Petri Ala-Maunuksen näyttelyn yhteydessä julkaistuun kirjaan La-La Land.
Petri Ala-Maunus: Vaara-Suomi, 2017, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Siinä missä minä tunsin itseni sanattomaksi maalausten äärellä, Marko Annala kertoo samaistuttavasti kohtaamisestaan Ala-Maunuksen Vaara-Suomi -teoksen edessä:

"Viehtymykseni Petri Ala-Maunuksen taiteeseen syntyi Ateneumissa, Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttelyssä, jossa hänen tuolloin tuore teoksensa Vaara-Suomi (2017) korvasi rakastettua Eero Järnefeltin klassikkoteosta Kaski (1893). Useammalle suomalaiselle läpeensä tutun, sydänalaa lämpimästi läikyttävän Kasken tilalle näyttelyyn ripustettu Vaara-Suomi oli Järnefeltin hengessä toteutettu, mutta siinä missä vanhan mestarin teos näytti ihmisen luonnon kesyttäjänä, Petri Ala-Maunus jätti teoksessaan ihmisen kuvaamatta. Vaara-Suomessa kaskea ei joko koskaan ollutkaan, tai sen jäljet, koko ihmiskunnan jäljet, olivat painuneet valtavien maa- ja sammalkerrosten alle niiden kaiken peittävään syleilyyn. Koin Ateneumissa Vaara-Suomen äärellä katsovani maisemaa, joka hyvinkin voisi olla olemassa, mutta jota yhdenkään ihmisen ei kuuluisi nähdä. Tunsin olevani vieraan planeetan pinnalla. Vieraan planeetan pinnalla, joka ehkä sittenkin oli maa."
Petri Ala-Maunus: Vaara-Suomi, yksityiskohta, 2017, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Petri Ala-Maunus: Vaara-Suomi, 2017, yksityiskohta, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Samaistun Annalan ajatuksiin myös siitä, kuinka kuvataiteen äärellä tekijyys väistyy kokemuksen tieltä:

"Minulle, musiikintekijälle ja kirjailijalle, kuvataide on kenttä, jossa en osaa temmeltää. Tunnen oloni vapautuneeksi asettuessani maalauksen eteen, sillä en tiedä miten maalaus syntyy, enkä tiedä olisiko taiteilija kenties voinut tehdä jotain toisin saavuttaakseen halutun vaikutelman. Kuvataiteen äärellä minun ei tarvitse toteuttaa itseäni. Maalauksen edessä olen onnellisesti kokija, en tekijä. Amos Rexin Ars Fennica 2019 -näyttelyssä sain lumoutua History and Utopia of Landscape (2019) -teoksen edessä. Valtava neljätoistametrinen maalaus imaisi minut vaikutuspiiriinsä. Tunsin huojennusta ajatellessani, että siinä esitetty maisema voisi olla joskus jossain ajassa totta, mutta myös surua siitä, että haavekuva voisi yhtä hyvin jäädäkin haaveeksi."
Petri Ala-Maunus: Sturm und Drang, 2013, öljy kankaalle, Saastamoisen säätiön kokoelma/EMMA Espoon modernin taiteen museo.
Petri Ala-Maunus: Gold Rush I & Gold Rush II, 2020, öljy ja akryyli kankaalle. 
Marko Annala esittelee Petri Ala-Maunuksen levynkansitaidetta.
Petri Ala-Maunus ja Marko Annala soljuivat keskustelussa sujuvasti toistensa mukavuusalueilla. Ala-Maunus kertoi, että hänen lapsuutensa haaveamatti oli olla rocktähti. Rakkaus musiikkiin syntyi muun muassa Deep Purplen ja levynkansitaiteen myötä. "Musiikillinen ura" loppui kuitenkin siihen, kun hän ei saanut kitaraa viritettyä. Marko Annala puolestaan kertoi ihailevansa kuvataidetta. Hän osaa omien sanojensa mukaan kirjoittaa, sanoittaa ja säveltää, mutta nauttii taidemuodoista, joita ei itse ihan ymmärrä. "Kuvataiteen edessä voi vain olla, ei tule halua korjata mitään, kuten musiikissa", Annala sanoi.

Ala-Maunus kertoi nauttivansa maisemien maalaamisesta. Hän on tehnyt niitä yli 20 vuotta. Alku ei kuitenkaan ollut yhtä intohimoinen maisemia kohtaan kuin nykyisin, sillä hän kertoi pitäneen sitä tylsimpänä maalaustaiteen genrenä. Ala-Maunus sanoi halunneensa toteuttaa sellaisia maisemia, jotka tyydyttäisivät häntä itseään. Hän onnistui muuttamaan maiseman, luomaan jotain uutta. Ala-Maunuksen poika oli kuvaillut taiteilijuutta toteamalla, että "taiteilija tekee sellaisia asioita, jotka on omasta mielestä hienoja". Marko Annala jatkoi ajatusta sanomalla, että taiteilijat "täyttävät omalla tekemisellään jotain aukkoa, joka kentältä vielä puuttuu."
Petri Ala-Maunus: Landscaping, 2019, öljy kirpputorimaalaukselle.
Petri Ala-Maunus kertoi kuuntelevansa työhuoneellaan ainakin 2 levyä, kun häneltä kysyttiin, vaikuttaako musiikki tekemiseen. "En pysty olemaan hiljaisessa tilassa ja taiteen tekeminen mahdollistaa musiikin kuuntelun. (---) Se on ikään kuin äänenavaus." Ala-Maunus sanoi myös muistavansa maalausten avulla musiikillisia hetkiä ja esimerkiksi äänikirjoja. Ison History and Utopia of Landscape -maalauksen aikana hän esimerkiksi kuunteli Leo Tolstoin Sota ja rauha -teoksen (yli 70 tuntia). Vaara-Suomea maalatessa Ala-Maunus kuunteli James Brownin tuotannon.

Marko Annala puolestaan kertoi, että omassa tekemisessä "kaikista vähiten musiikissa inspiroi musiikki. Muut taidemuodot ja arkiset jutut resonoivat." Hän kertoi hakeutuvansa kauniiden asioiden äärelle. Taidetta löytyy niin kotoa kuin studiolta. Taide on Annalalle tauko, jonka jälkeen kokemus ruokkii kenties pidemmänkin ajan jälkeen. "Olen kulttuurinnälkäinen ihminen, joka on kiinnostunut muustakin kuin siitä mitä tänään syödään. (---) Tulee tarve kulttuurille, niille tauoille. Taide täyttää akkuja. (---) Välillä saatan saada elämyksen siitä, mitä en aluksi lähtenyt hakemaan", Annala sanoi.
Petri Ala-Maunus: Black Sea, 2020, öljy kankaalle, yksityiskokoelma.
Ateljeekoti on Petri Ala-Maunukselle vaikea ajatus. Hän tarvitsee siirtymän kotoa työhuoneelle. Matka työhuoneelle ei välttämättä ole maisemallisesti kaunis ja se sisältää vuodenajasta riippuen loskaa, märkiä sukkia ja huutavia autoja, jonka jälkeen saavutaan tehdasalueella sijaitsevalle työhuoneelle. Matkaan saattaa siis sisältyä paljon negatiivista, alkaen aamulehden negatiivisista tai surullisista uutisista. "Mutta kun näen työhuoneella keskeneräisen maiseman, astun toiseen maailmaan ja alan rakentaa sitä. Se on ihana kokemus, jossa huolet unohtuu." Marko Annala keskeytti Ala-Maunuksen toteamalla, että "Se sama tunne-elämys jatkuu myös katsojalle." Ala-Maunus myönsi, että positiivinen kokemus ruokkii tekemistä.
Ala-Maunus ja Annala kertoivat molemmat olevansa taiteen kanssa tekemisissä päivittäin; toinen piirtää omakuvia, toinen soittaa kitaraa. "Työkalu pysyy jatkuvasti kunnossa", tiivisti Marko Annala molempien tekemistä oli se sitten sivellin, kitara tai kynä. Keskustelua oli mukava ja helppoa seurata, sillä miehet tuntuivat jatkavan toistensa ajatuksia. Pidin tilaisuudesta myös siksi, että tällä rikottiin turhia lokerointeja eri taidemuotojen välillä. Taiteessa ei pitäisi olla lokeroita, koska kaikki tähtää lopulta tunteiden herättämiseen, oli ilmaisumuoto mikä tahansa. Siihen, että taide osoittaa meidän olevan tuntevia ja inhimillisiä ihmisiä, ei tehokkuusajattelua edistäviä koneita.

Petri Ala-Maunuksen La-La Land on esillä Jyväskylän taidemuseossa 8.5.2022 saakka.