Viggo & Victor

Viggo Wallensköldin maalauksia.

En osaa tällä hetkellä nimetä kovinkaan montaa työssäkäyvää (tai työtöntä) ystävää tai tuttavaa, joka ei jollain lailla kokisi työssään ja/tai arjessaan kuormittavuutta, hermostollista ylivireyttä tai väsymystä. Tästä syystä olen tietoisesti yrittänyt tehdä arkeeni sellaisia muutoksia, jotka rauhoittavat, ja rajannut elämästäni esimerkiksi negatiivista uutisvirtaa. Yrittänyt keskittyä positiivisiin asioihin. En totuutta vältelläkseni, vaan jaksaakseni omassa arjessani.

Tämän vuoksi rakastin KUMMAn näyttelyä Viggo & Victor. Kuopiossa on ollut kesänäyttelyinä muun muassa kävijäennätyksiä rikkonut, katutaidetta esittellyt Kannun henki, keramiikkataiteeseen monipuolisesti keskittynyt Paratiisi sekä värikylläinen ja aivoja aktivoiva Maaginen. Olen pitänyt niistä kaikista ja etenkin niihin sisältyneestä leikillisyydestä. Alkukappaleeseen sisältyy kuitenkin syy, miksi pidän juuri nyt Viggosta & Victorista. Näyttely on hiljainen.

Viggo Wallensköld: Perhe, 2016.

Hiljaisuudella en tarkoita sitä, etteikö näyttelykäynnin yhteydessä kuulisi ääniä. Teokset eivät ole hiljaisia myöskään sisällöltään, kyllä niissä on tarinoita, mutta näyttelyripustus ja värimaailma on rakennettu harmoniseksi ja rauhalliseksi kokonaisuudeksi.

Maalausten ja valokuvien vuoropuhelua

Viggo & Victor kokoaa yhteen nykytaiteilija Viggo Wallensköldin (s. 1969) maalaukset ja Kuopiossa vaikuttaneen Victor Barsokevitschin (1896-1933) valokuvat. Wallensköld on käyttänyt maalaustensa innoittajina sukunsa vanhoja valokuvia, luonut oman maailmansa niiden ympärille. Barsokevitsch ehti puolestaan tallentaa valokuva-ateljeessaan henkilökuviinsa kirjavan joukon savolaisia, yhteiskunnallisesta statuksesta tai varallisuudesta riippumatta.

Viggo Wallensköld: Swing, 2017 (Kuopion taidemuseon kokoelma); Vastaanotto, 2018; Nanny, 2016.

Wallensköldin tapa maalata on pehmeä ja utuinen. Hän ei kuvaa henkilöitä valokuvantarkasti ja tausta on usein viitteellinen. Värikerrokset ovat ohuen ilmavia ja sivellinvedot näkyviä. Väripaletti hyödyntää usein murrettua väriskaalaa mikä korostaa maalausten rauhallista yleistunnelmaa.

Barsokevitschin valokuvat ovat monille kuopiolaisille tuttuja. Itselleni etenkin vanhat kaupunkiympäristöä kuvaavat otokset kertovat historiallisesta muutoksesta. Näyttelyyn on kuitenkin kuratoitu upea kokonaisuus henkilökuvia, joista suurin osa on itselleni ennen näkemättömiä.

Victor Barsokevitsch: Mäkelä, 1899.

Victor Barsokevitsch: Nils Foreliuksen tyttäriä, 1911.

Victor Barsokevitsch: Miettinen.

Victor Barsokevitsch: O. Antikainen, 1901.

Ajankuva ja ajattomuus

Siinä missä Wallensköld maalaa isoilla teoksillaan näyttelyn yleistunnelman, Barsokevitschin valokuvat puhaltavat näyttelyyn persoonallisia sävyjä. Pidin siitä, että valokuvat oli säilytetty pieninä eikä niistä oltu teetetty suurennoksia. Tässäkin mielessä ajankuva - 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku - säilyttää tunnelmansa niin maalauksissa kuin valokuvissa.

Viggo Wallensköld: Opettaja, 2017, Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma.

Victor Barsokevitsch: Londen, 1897.

Valokuvia tutkiakseen joutuu menemään lähelle. Maalausten yhteyteen on tuotu pieniä ja isompia kuvarykelmiä, joiden tematiikka kokoaa ne yhteen: lapset, perheet, hautajaiset, ystävyys, rakkaus jne. Olin hämmästynyt, kuinka Barsokevitsch on onnistunut luomaan kuviinsa rentoutta ja välittömyyttä siten, että kuvat eivät ole pönöttäviä, vaan niissä on saatu upeasti esiin inhimillisyys, ilmeikkyys ja tietynlainen ajattomuus. Jotkin mustavalkoiset kuvat näyttivät vaatetusta lukuun ottamatta siltä, että ne olisi voitu kuvata vaikka tänään. Ilmeikkyys, katse ja kuvattavien välinen kemia tuo niihin eloa.

Victor Barsokevitsch: 1918.

Victor Barsokevitsch: K. Sipilä, 1899.

Victor Barsokevitsch: Brofeldt, 1901.

Victor Barsokevitsch: Rouvat Paatero & Silanen, 1903.

Halu ymmärtää erilaisuutta

Wallensköldin maalaukset voi halutessaan ohittaa tunnelmaa luovina ajankuvina ja sukutarinoita kertovina "kuvituksina". Taiteilija on minulle kuitenkin entuudestaan tuttu joten tiedän, että hän kertoo maalauksillaan paljon enemmän.

Näyttelyssä on esillä Helsingin taidemuseo HAMin tuottama dokumenttivideo (2021-2022), jossa Wallensköld kertoo taiteensa taustoista. Yksi tärkeä elementti hänen taiteessaan on aina ollut halu ymmärtää erilaisuutta. Tehdä lohdullisesti näkyväksi jotakin sellaista, joka tavallisesti nähdään vääränlaisena, kuvottavana, outona, kummallisena tai eliminoitavana.

"Joku toinen elää ihan toisessa todellisuudessa. Ne voi olla hyvin pieniä asioita, mitkä tekee jonkun sellaisen ajatuksen, että mikä tuo on? Sitä ei voi sanoa selkeästi ja mua kiehtoo tämä asia. (---) Jo ihan varhaisessa vaiheessa, aikaa ennen taidekouluja, minulla on ollut kiinnostus fyysiseen erilaisuuteen. Että on toisenlainen kuin niin sanotusti normaali. Tunne jostakin, että sinua tuijotetaan." -Viggo Wallensköld-

Helman alta pilkottavat proteesijalat. Viggo Wallensköld: yksityiskohta maalauksesta Walborg, 2013.

Näyttelyn teoksissa tämä näkökulma ei kuitenkaan huuda kannanottoja, käy väkisin silmille tai julista. Tämä on mielestäni yksi taiteen tärkein tehtävä: saada meidät ajattelemaan, tuoda esille näkökulmia, pitää meidät uteliaina ja auttaa ymmärtämään. Olen lopen uupunut jatkuvaan sosiaalisen median ja lehtien kommenttikenttien huutokilpailuun siitä, miten tässä maailmassa pitäisi kenenkäkin mielestä olla. Eikö jokainen saisi olla juuri sellainen kuin on, näyttää siltä kuin haluaa, rakastaa juuri siten kuin haluaa ja ketä tahansa, jos se ei loukkaa tai satuta ketään toista ihmistä. Wallensköld puhuu sanattomasti, taiteellaan.

Viggo Wallensköld: Talvi, 2021.

Olen sitä mieltä, että jos et itse ole kokenut ulkopuolisuuden tunnetta siitä, että olet vääränlainen, yhteiskunnan perinteiseen muottiin tavalla tai toisella sopimaton, tai joutunut taistelemaan sen puolesta, että saat olla juuri sellainen kuin olet - ja tunnet olevasi - tai et ole koskaan tuntenut ja nähnyt läheltä sellaista henkilöä, joka on tuota kyseistä kamppailua joutunut käymään, et ole oikeutettu määrittelemään heidän olemassaoloaan tai tunteitaan. Koska kukaan ei määrittele tai kyseenalaista myöskään sinun olemassaoloasi. 

Minä tiedostan olevani etuoikeutetussa asemassa, että olen kulkenut elämäni (melko lailla) yhteiskunnan perinteisen mallin mukaisesti. Sitä luulisi, että jos on saanut kulkea normien mukaisesti helpon polun sitä kuvittelisi, että silloin auttaisi ja haluaisi ymmärtää heitä, joiden matka on vaikeampi ja kivikkoisempi. Sitä minulle tarkoittaa inhimillisyys ja elämä. Sitä Wallensköld mielestäni useissa teoksissaan kuvaa. 

Tästäkin syystä näyttelyssä oli rauhallista olla: näkökulmia annetaan ja niistä vihjaillaan niille, jotka ovat valmiita niitä löytämään, mutta mitään ei huudeta. Mihin tästä maailmasta on kadonnut kyky keskustella, kysyä ja kuunnella? Näyttelyssä olleita Barsokevitschin kuvia ei voi suoraan rinnastaa Wallensköldin ajatusmaailmoihin ja teemoihin, mutta tein sen silti itse. Halusin katsojana nähdä Barsokevitschin inhimillisessä tavassa kuvata henkilöitä ymmärrystä myös nykyteemoihin liittyen.

Victor Barsokevitsch: 1895.

Victor Barsokevitsch: Lundson, 1897.

Viggo Wallensköld: Friherrinnan (Paronitar), 2020, Hämeenlinnan taidemuseo.

Erikoinen erilaisuutta kuvaava teos oli myös Wallensköldin maalaus Friherrinnan (Paronitar). Teoksessa nainen oli puettu vanhan naisen asuun ja olemukseen, sommiteltu teokseen kuin vanhoissa valokuvissa. Naisella oli kuitenkin nuoren naisen kasvot. Wallensköld kertoi dokumentissa käsittelevänsä teoksessa aikaa ja ikää: "Kuinka joku voi olla joku muu kuin on", taiteilija kuvailee. Tämäkin tuntuu olevan yllättävän yleinen ja ajankohtainen aihe: ikä, millaiselta tietyn ikäisen tulisi näyttää, miltä ikä tuntuu, kuinka tietyn ikäisenä pitäisi olla, käyttäytyä, pukeutua jne.

Victor Barsokevitsch: Elli Järnefelt, Elisabet Järnefelt, Hilma Wiik, 1899.

Viggo Wallensköld: yksityiskohta teoksesta Friherrinnan (Paronitar), 2020, Hämeenlinnan taidemuseo

Asujen historiaa

Näyttelyn maalauksissa ja valokuvissa voi ihailla historiallisia asuja. Valokuvien mustavalkoisuus ja maalausten murretut värit eivät kerro totuutta sitä, millaisia värejä ne ovat kenties sisältäneet. Itse asiassa näyttelyn seinävärit - vaaleanpunainen, vaaleansininen ja hempeä keltainen - voisivat olla sellaisia sävyjä, joita joissain asuissa on kenties oikeasti ollut.

Victor Barsokevitsch: Huttunen, 1903.

Victor Barsokevitsch: Haglund, 1898.

Victor Barsokevitsch: Smarovdsky, 1910.

Victor Barsokevitsch: Helena, Anni ja Helmi, Seurahuoneen henkilökuntaa, 1909.

En ole pukuhistorioitsija, mutta Bo Lönnqvist kirjoittaa teoksessa Vaatteiden valtapeli - Näkymättömän kulttuurianatomia muodin synnystä ja kehityksestä seuraavaa:

"Ranskan vallankumous (1789-1799) sai aikaan ensimmäisen nopean muodin muutoksen. Sitä leimasi selkeä sukupuolten välinen ero vaatteiden merkityksessä: miehen puvusta kuorittiin pois kaikki loisto, siitä tuli juhlallisen hillitty ja tumma, kun taas naisten muoti muuttui ultranaiselliseksi, se korosti vartalon muotoja, makua ja kantajansa statusta. Se mitä meille on jäänyt perinnöksi vallankumouksesta - paitsi frakki, liivit ja pitkät housut, lyhyeksi leikatut hiukset, musta ja valkoinen väri sekä naisten käsilaukku, on ennen muuta vaatetus yksilöllisyyden ilmaisukeinona." (s.128)

"(---) Teollistuminen, viestintä, massatuotanto, mainonta ja naisen vapautuminen kaikin tavoin siirsivät vaatteiden valtakeskuksen sosiaalisesta luokkayhteiskunnasta maun maalmaan, jossa muotitaiteilijoista tuli kuninkaallisia. Paul Poiret ja Coco Chanel, kaksi 1900-luvun vaikutusvaltaista muotisuunnittelijaa, vapauttivat vartalon muodosta." (s.129)

Victor Barsokevitsch: nainen oikealla Hedvig von Alfthan, Juankoski.

Victor Barsokevitsch: Voutilainen, 1903.

Victor Barsokevitsch: Smirnoff, 1910.

Victor Barsokevitsch: Mannonen, 1902.

Viggo Wallensköld: Talvi, 2020; Nunna, 2020; Talvi, 2025.

Kirjoitin alussa näyttelyn hiljaisuudesta, mutta hiljaisuus oli tunnelma. Sisällössä oli mietittävää ja pohdittavaa kokonaisuuden ollessa rauhallinen ja seesteinen. Maalausten ja valokuvien suhde ja määrä toisiinsa olivat mielestäni sopivia. Kaikki näyttelyn teokset jaksoi katsoa läpi ilman taideähkyn tunnelmaa. Näyttelystä sai poistua hyvillä mielin.

Viggo & Victor on esillä KUMMAssa 30.8.2026 saakka.

Olen kirjoittanut Viggo Wallensköldin taiteesta aiemmin Galleria Halmetojan näyttelystä (2020).

Miksi kulttuurihyvinvointia tarvitaan?

Anna-Maria Väisänen ja Emma Fält Kuopion kaupunginkirjaston Kohtaamo-tilassa kertomassa Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet-hankkeesta.

Siellä seuraajissani on varmasti monen ikäisiä henkilöitä. Toiset ovat pohtineet ikääntymistä, toiset eivät kenties vielä lainkaan ja osa elää parhaillaan vanhuudeksi määriteltyä elämänvaihetta. Itse toivon, että sitten kun lopullinen aika tulee omalle kohdalleni päätökseensä - oli se sitten missä vaiheessa elämää tahansa - saisin ajatella, että "Tämä oli hyvä matka". Sitä ennen toivon voivani nauttia hyvästä aikuisuudesta ja vanhuudesta.

Miksi kulttuurihyvinvointia tarvitaan?

Pohjois-Savo nousi jälleen otsikoihin Suomen sairastavimpana alueena. Tämä käy ilmi THL:n sairastavuusindeksin ja työkyvyttömyysindeksin yhteistuloksista. Sairastavuusindeksiin vaikuttavat muun muassa alkoholisairastavuus ja vakavat mielenterveyden häiriöt. Tilanne on hälyttävä ja surullinen, mutta tässä on mielestäni myös syy, minkä vuoksi Pohjois-Savossa tulee panostaa vahvemmin ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Näitä kaikkia osa-alueita yhdistää usein tavalla tai toisella kulttuurihyvinvointi. Termi tarkoittaa taiteen ja kulttuurin myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, elämänlaatuun sekä yhteisöllisyyteen.

Minulla on etuoikeus työssäni Pohjois-Savon hyvinvointialueen taideasiantuntijana nähdä laajasti positiivisia kehityskulkuja Pohjois-Savon terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Surullisista tilastoista huolimatta paljon hyviä asioita tapahtuu. Valitettavasti hyvät uutiset tuntuvat usein hukkuvan klikkiotsikoiden alle ja ikävät uutiset myyvät positiivisia paremmin. Pohjois-Savossa useat toimijat ja organisaatiot ovat kuitenkin sitoutuneet strategioissaan edistämään kokonaisvaltaista hyvinvointia:

Pohjois-Savon hyvinvointialue

• Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategiassa se näkyy muun muassa painopisteenä, jossa ennaltaehkäiseviä palveluita vahvistetaan. 
• Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) yksikkö. HYTE-toiminta on kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteistä toimintaa, jolla tuetaan asukkaiden terveyttä, osallisuutta ja toimintakykyä sekä ehkäistään sairauksia.  
• HYTE-yksikön alaisuudessa toimii hyvinvointialueen erilaisista ammattilaisista koostuva Kulttuurihyvinvointityöryhmä. Se on verkostoitunut muun muassa valtakunnallisen Taikusydän- ja Pohjois-Savon kulttuurihyvinvointiverkoston kanssa. Pohjois-Savon hyvinvointialueen Kulttuurihyvinvointityöryhmä on edelleen avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille hyvinvointialueen työntekijöille. Toiminnasta antaa lisätietoa Ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön koordinaattori Helena Törmi: helena.tormi@pshyvinvointialue.fi
• Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille Pohjois-Savoon -hankkeessa palveluita kohdennetaan yli 60-vuotiaille lisäämään mielen hyvinvointia, osallisuuden kokemusta ja laajentamaan sosiaalista elämänpiiriä. Hankkeen myötä on luotu muun muassa etsivän kulttuurisen vanhustyön malli sekä kulttuurin vapaaehtoistoiminta, jossa tärkeimmässä roolissa ovat kulttuuriluotsit.

Pohjois-Savon liitto

• Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmassa (2040) ja ohjelmassa (2026-2029) "Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset" on nostettu yhdeksi kaikkia kärkialoja läpileikkaavaksi kehittämistarpeeksi. Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset tarkoittavat muun muassa työ- ja toimintakykyä, terveyttä, hyvinvointia, kulttuuria ja urheilua.
• Maakuntasuunnitelmassa määritellään Pohjois-Savon pitkän aikavälin kehittämistavoitteet, strategia niihin pääsemiseksi sekä väestötavoitteet. Kaikkien alueen toimijoiden tulisi olla tietoisia maakuntaohjelman tavoitteista tavalla tai toisella, jotta jokainen toimija voisi omalla toiminnallaan edistää yhteistä hyvää Pohjois-Savoon.
• (Maakuntasuunnitelman sivu 48) "Yliopistollinen sairaala yhdessä vetovoimaisten matkailukohteiden kanssa luo erinomaiset edellytykset terveysmatkailun kehittämiselle."
• (Maakuntasuunnitelman sivu 49) "Matkailun ja luovan talouden merkitys identiteetin, yhteisöllisyyden ja mielen hyvinvoinnin lähteenä on keskeinen Pohjois-Savon maineen sekä veto- ja pitovoiman näkökulmista."
• (Maakuntasuunnitelman sivu 49) "Kehitetään kulttuurihyvinvointia: edistetään kulttuuristen oikeuksien ottamista osaksi sote-palveluita, kulttuurihyvinvointimalleja ja digitaalisten alustojen hyödyntämistä."

Kuopion kaupunki

• Kuopion kaupunki kehittää kulttuuritoimintaa yhteistyössä Kuopion sekä Pohjois-Savon asukkaiden kanssa.
• Kulttuurin edistämisen tiimi.
• Kulttuurinen ryhmätoiminta. 
• Kulttuuria ympäristössä.
• Monikulttuurinen Kuopio.
• Ohjeita kulttuuria tuottaville toimijoille.
• Kulttuurilaitokset.

Valitettavasti monilla on rajalliset resurssit tiukkojen taloudellisten tilanteiden vuoksi. Tästä syystä yhteistyön ylläpitäminen ja vahvistaminen yli organisaatiorajojen on ensiarvoisen tärkeässä asemassa, jotta saamme vaikuttavia tuloksia aikaiseksi - yhdessä. Ajattelen, uskon ja toivon, että kaikilla on yhteisenä tavoitteena edistää kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa ja vetovoimaista Pohjois-Savoa.

Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet - "Tulevaisuus on meidän kaikkien asia"

Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet -hanke järjesti avoimen Jaettu tulevaisuus 2.0 -työpajan (15.6.2026) Kuopion kaupunginkirjaston Kohtaamo -tilassa. Työpajassa jaettiin ajatuksia merkityksellisestä elämästä, ikääntymisestä ja hyvinvoinnista. Mukana oli yli 60-vuotiaista koostuva tutkimusryhmä, joka pohtii ennakkoluulottomasti sitä millaisessa maailmassa haluamme elää ja kuinka tutkimme tulevaisuutta:

• ”Tulevaisuus on meidän kaikkien asia.”
• ”Itsemääräämisoikeus, vertaistukijärjestelmän kehittäminen. Ihmisten erilaistaminen pitäisi lopettaa.”
• ”Älä hanki uutta. Käytä vanhaa.”
• ”Ei ’tule vaisuus’ vaan tulevaisuus.”
• ”Kun on sen aika – saataisiin hyvää hoitoa.”
• ”Ikäihmisten kokemusten tallentaminen on rikkaus tulevaisuuteen.”

Tutkimusryhmässä hyödynnetään osallistavia menetelmiä ja taiteellista työskentelyä. Ryhmää ja työpajatoimintaa ohjasivat Emma Fält ja Anna-Maria Väisänen. Molemmat ovat esiintyjiä ja monialaisia taiteilijoita. He ovat työskennelleet ikääntyneiden parissa vuodesta 2020 alkaen.

Järjestetty tilaisuus ja tutkimusryhmän työskentely olivat osa Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -hankekokonaisuutta, jota toteuttavat muun muassa Taide ja kulttuurivirasto yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Kokonaisuudessa on tuotettu tietoa ikääntymisen tulevaisuuksista. Kuopion ryhmän lisäksi työpajoja on toteutettu ikääntyville ja hyvinvoinnin asiantuntijoille ympäri Suomea.

Kohtaamossa työpajaan osallistujat heittäytyivät luovaan leikkiin. Toinen pareista otti siveltimen käteensä ja laittoi silmät kiinni. Toinen kannatteli parin kättä ja maalasi hänen puolestaan, jolloin tilaan luotiin turvallinen luottamuksen, kohtaamisen ja koskettamisen ilmapiiri.

Lisätietoa Ikääntyneiden hyvinvoinnin tulevaisuudet -hankkeesta: emmavilina@gmail.com

Kuvat ovat Kuopiossa järjestetystä Jaettu tulevaisuus 2.0-työpajasta.

Kirppislöytöjä

Tässä nopea katsaus joihinkin tänä vuonna tehtyihin kirppislöytöihin. Kaikkea en ole muistanut kuvata. Osa teistä tietääkin, että keräilen (en aktiivisesti tai määrätietoisesti) alkuperäisiä 1980-luvun G1-sarjan My Little Poneja. Koska kodin astiahyllystä löytyy myös Turtles-mukeja ajattelin, että tasapuolisuuden vuoksi sieltä voisi löytyä myös ponimuki. Tästä maksoin 12 euroa, mikä ei kuntoon ja ikäänsä (Hasbro, 1986) nähden ollut kallis.

Kenkiä on tullut ostettua useampikin pari, mutta nämä Tamariksen Heart & Sole päkiäpehmustetut korkokengät ovat kenties kaunein löytö. Korko maltillinen (7cm), hinta edullinen (6e) ja mukavat jalassa. Kenkiin liittyen, punaiset nauhoihin kiinnitettävät irtosiivet löysin kahdella eurolla. Käytän niitä, kun arki kaipaa vähän supervoimia.

Jos pysytään vaatekaappiosastolla, niin olen etsinyt useamman kuukauden ajan nettikirppiksiltä tyllihametta, jota voisin käyttää muiden mekkojen alla. Hinnat ovat liikkuneet 15-40 euron välillä, mutta joko pituus tai väri ovat olleet vääränlaisia. Sitten onnisti Kontti-kirpparilla, kun löysin tämän lyhyen mustan tyllihameen 3 eurolla. Helma on täydellisen lyhyt, jotta se ei pilkota muiden helmojen alta, mutta saan sillä sopivasti nostetta esimerkiksi 1950-lukutyylisiin helmoihin tai sellaisiin historiallista tyyliä omaaviin mekkoihin. 

Noita joustavia patellavöitä ostelen aina, kun sopiva solkimalli sattuu kohdalle. Näistä olen maksanut yleensä 1,5-5 euroa/kpl ja käytän niitä monien mekkojen tai paitamekkojen kanssa. Saa vyötärön paremmin esiin ja toisaalta myös sopivasti kontrastia yksiväriseen mekkoon.

Olen ehdottomasti mekkotyttö, mutta housut kuuluvat juoksu- ja jumppahetkiin. Olen tämän suhteen ollut vähän tylsä ja ajatellut, että mustat housut on hyvät, kunnes vastaani tuli värikkäitäkin ja persoonallisia vaihtoehtoja. Näistä olen maksanut 5-15 euroa ja nuo käärmekuosiset ovat jopa minun mittapuulla sen verran persoonalliset, että harjoittelen niiden julkista käyttämistä vähän syrjäisemmillä poluilla. Olen kuitenkin innostunut tästä "housumaailmasta" ihan uudella tavalla ja yrittänyt yhdistellä näitä värikkäitä leggingsejä sukkahousujen korvikkeena mekkopukeutumiseen.

Toinen hieman epämukavuusalueelle heilahtava asia on tämä biker-tyylinen nahkatakki, josta maksoin 55 euroa. Takki on aitoa nahkaa ja kaipaisi hieman hoitoa ennen kuin se pääsee varsinaisesti käyttöön. Siinä on myös sen verran lämmin vuori, että ihan kesätakki tämä ei ole. Ja ei. Tarkoitus ei ole muuttaa tyyliä moottoripyöräjengiläiseksi. Olen vähän salaa haaveillut mekkojen kanssa käytettävästä lyhyestä nahkatakista ja tämä istui kuin hansikas. Ostin jo viime vuoden puolella kirpparilta tuon vaaleansinisen mekon itse siksi, että siitä tuli mieleeni Pieni talo preerialla-sarja. Kotiin vietyäni mekko herätti lähinnä huvittuneisuutta, koska se muistutti kuulema Hyacinth Bucket-tyyliä. Mutta tämän takin kanssa ei voi enää väittää, että mekko olisi vain "kynttiläillallisia" varten....

Astiakaappini täyttyi kahdella Arabian 1960-luvun ruokalautasella. Olin ostanut jo aiemmin kirpparilta 2 samanlaista lautasta, mutta en tiennyt kuvion nimeä. Pidän sen yksinkertaisesta ja keltaisesta väristä. Hintalapussa (6e/kpl) oli lisätieto, että tämä on minun nimikkokuosi: Henna.

Olen ihastunut kuvittaja Rudolf Koivuun ihan uudella tavalla sen jälkeen, kun pääsin mukaan valmistelemaan Valamon luostarissa esillä olevaa Rudolf Koivu-näyttelyä. Kirjoitin taiteilijasta myös näyttelyn yhteydessä julkaistun kirjasen, minkä vuoksi olen hurahtanut hänen taiteeseensa vielä syvemmin. Nämä Rudolf Koivun kuvittamat satukirjat löysin 8 ja 12 euron hintaan.

Lastenelokuvia ostan harkiten, mutta tuota Zootropolis-leffaa (2e) olen metsästänyt pitkään. Yritin etsiä sitä Netflixistä turhaan. Elokuva on tullut telkkaristakin, mutta en ole onnistunut olemaan vastaanottimen äärellä oikeaan aikaan. Nyt sain sen omaan hyllyyni. Muumi-sarjoja ostan aina, jos hinta on kohtuullinen ja siinä on alkuperäiset 1990-luvun ääninäyttelijät. Tästä kokoelmasta (3e) löytyy jaksot: Hauska syntymäpäivälahja, Muumipeikko rakentaa talon, Musta kreivitär ja Leija. 

John Deweyn taiteen estetiikkaa ja filosofiaa yhdistelevä teos maksoi 3 euroa. Nautin edelleen taidehistoriallisesta kirjallisuudesta etenkin silloin, kun kyseessä on taiteen merkityksen ja kokemuksen pohtiminen. Näitä lukiessa pitää tosin olla sopiva hetki, että aiheeseen saa upota tarpeeksi syvälle, tarpeeksi pitkäksi aikaa.

Päätetään kirppislöydöt tähän keskikesän keltaiseen Vilan-neulepaitaan, joka on 3 euron kirppislöytö.

Kippis kesälle ja kirppislöydöille!

Kulttuurihyvinvointikyselyn tulokset

Itä-Suomen yliopiston tutkimushanke yhdisti maahanmuuttajataustaiset ja suomalaiset nuoret pohtimaan taidelähtöisten menetelmien avulla mielikuvia toisistaan ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa. Seinämaalauksia Kuopion yliopistolliseen sairaalaan 2024.

Olen pyrkinyt oman työni ohessa edistämään kulttuurihyvinvointiin liittyviä asioita koko taideasiantuntijuuteni ajan. Minut on esimerkiksi nimetty viranhaltijapäätöksellä Pohjois-Savon hyvinvointialueen edustajaksi Pohjois-Savon liiton Kulttuurin ja luovien alojen työryhmään. Tavoitteena on nimensä mukaisesti edistää kulttuurin ja luovien alojen asemaa Pohjois-Savossa. Paljon on vielä tehtävää, mutta suunta on oikea.

Maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten kuvallisia visioita yhteisestä ja monikulttuurisesta Savosta.

Kuopion kaupunginorkesterin muusikot soittamassa Kaarisairaalan aulassa 2023.

Tärkeä askel oli myös kulttuurihyvinvointityöryhmän perustaminen Pohjois-Savon hyvinvointialueelle, jolloin työ ei ole enää yhden ihmisen harteilla. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen on osa Hyvinvoinnin ja terveyden (HYTE) edistämistä sekä osallisuuden koordinoimista. Koen tärkeänä sen, että hyvinvointialueen sisällä on strategiat, toimintamallit ja käytännöt ymmärtäviä ammattilaisia, jotka haluavat edistää kulttuurin avulla kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä tukee koko Pohjois-Savon hyvinvointia, joka on listattu Suomen sairastavimmaksi maakunnaksi. Tekemällä töitä yhdessä ja verkostoitumalla yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi, voimme saada paljon aikaan. Työn ja toiminnan merkitys tulee kuitenkin tehdä näkyväksi.

Tästä syystä Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä toteutti helmikuussa 2026 kulttuurihyvinvointikyselyn henkilöstölle. Kyselyllä haluttiin kartoittaa kulttuurihyvinvoinnin nykytilaa ja käytäntöjä sekä kehittämistarpeita. Kyselyn kohderyhmä oli asiakas- ja potilastyötä tekevät yksiköt.

Vastauksia saatiin 97 kappaletta ja ne jakaantuivat seuraavasti eri palvelualueiden kesken:

Vastaajista vain 29,3% kertoi käyttävänsä taidetta ja kulttuuria työyksikössään asiakkaan/potilaan hoidon tai kuntoutuksen tukena. Toteutunut toiminta on ollut esimerkiksi:

• musiikkia, yhteislaulua, tanssia
• kädentaitoja ja kuvataidetta
• kirjallisuutta ja runoutta
• keskustelua ja kulttuuristen kiinnostusten tunnistamista
• Kaikukortin tarjoamista ja näin taide/kulttuuritoiminnan mahdollistamista

Kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa ei vieläkään hyödynnetä riittävästi, vaikka sen merkitys asiakkaille ja potilaille tunnistetaan.

Vastaajien kommentteja:

”Kulttuurin hyödyntäminen muuten on kyllä harmittavan vähäistä, vaikka täällä voitaisiin selvästi lisätä ikääntyneiden hyvinvointia. Tästä ei ainakaan puhuta työyhteisössä.”

”Olen yksikköni ainoa, joka tätä tekee.”

”Ohjaaminen on hyvin vähäistä ja kuilu palvelujen ja kulttuuritoimijoiden välillä on edelleen leveä.”

Hyvinvointialueen ammattilaisia haastaa ennen kaikkea rakenteiden puute. Toimintamallit kulttuuritoimijoiden kanssa puuttuvat tai ovat epäselviä. Tieto olemassa olevista palveluista ja toimijoista on hajanaista. Kyselyyn vastanneista 65,1% kertoo, että yhteistyötä ei ole tehty vielä kenenkään kanssa.

”Taide- ja kulttuuriteemat ovat tosin harmiksemme vähentyneet viime vuosina tarjonnasta kovaa vauhtia.”

Savonia AMK:n tanssinopettajaopiskelijoiden esitys Puijon pääsairaalassa 2023.

Miksi kulttuurihyvinvointia tulee edistää?

Pohjois-Savon hyvinvointialue on linjannut strategiassaan muun muassa ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistamisen sekä henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen tukemisen. Tutkimusnäyttö (Fancourt & Finn: ”What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being?" WHO, 2019) osoittaa, että kulttuuri on vaikuttava keino edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia sekä tukea hoitoa ja kuntoutumista koko elämänkaaren ajan.

Lainsäädäntö tukee kulttuurin merkitystä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia:

• Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (2019) korostaa kulttuurin yhdenvertaista saavutettavuutta.
• Terveydenhuoltolaki (2010) ja sosiaalihuoltolaki (2014) velvoittavat edistämään asiakkaiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
• Yhdenvertaisuuslaki (2014) edellyttää, ettei kulttuuriin osallistuminen saa estyä taloudellisista, sosiaalisista tai terveydellisistä syistä.
• Laki hyvinvointialueesta (2021) vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävän, johon myös kulttuurihyvinvointi kuuluu.

Graffititaiteilija Sellek osallisti psykiatrisessa hoidossa olevia nuoria seinämaalausten avulla 2024.

Henkilöstön tarpeet

Kyselyn perusteella henkilöstö kaipaa konkreettisia työvälineitä kulttuurihyvinvoinnin toteuttamiseen: selkeät toimintamallit ja ohjeet arjen työhön sekä parempaa tiedonkulkua. Lisätietoa kaivataan etenkin kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuudesta ja hyödyistä. Osa toivoo lisää koulutusta luovista menetelmistä sekä aikaa ja resursseja kulttuurihyvinvoinnin toteuttamiseen.

Kyselyssä nousseita matalan kynnyksen ehdotuksia:

”Ruohonjuuritason toiminta: esim. puheeksi ottamisen mallia voisivat ammattilaiset hyödyntää laajemmin.”

”Kulttuurikirjaukset ja toiveet asiakas- tai potilastietojärjestelmiin.”

”Kulttuurihyvinvointivastaavan nimeäminen, kiertävä tehtävä, jotta asia ei jää lepäämään vain yhden henkilön harteille.”

Kehittämisen kärjet

Pohjois-Savon hyvinvointialue on kulttuurihyvinvointityöryhmän kautta verkostoitunut muun muassa Pohjois-Savon kulttuurihyvinvointiverkoston sekä Pohjois-Savon liiton Kulttuurin ja luovien alojen työryhmän kanssa. Lisäksi käynnissä on Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -yhteistyöhanke.

Kehittämisen kärkinä tuleekin nähdä henkilöstön tarpeiden mukaisesti:

• rakenteiden ja vastuiden selkiyttäminen
• yhteisten toimintamallien vakiinnuttaminen
• siirtymä yksittäisistä teoista suunnitelmalliseen toimintaan

Lasten diabetespoliklinikka otti käyttöön Hobispuut, joiden avulla visualisoidaan diabeetikkojen hoitotasapainoa. Lisätietoa aiemmasta blogitekstistä.

___________________________

Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä on aloittanut toimintansa vuonna 2025. Työryhmän tavoitteena on vahvistaa kulttuurin ja taiteen roolia osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Pelkkien rakenteiden luominen ei kuitenkaan riitä, vaan kulttuurihyvinvoinnin edistäminen edellyttää selkeitä tavoitteita sekä konkreettisia ja käytännönläheisiä toimenpiteitä. Kulttuurihyvinvointitoiminta voi olla myös pieniä, arjen työhön integroituvia tekoja, joita toteutetaan osana ammattilaisten omaa perustehtävää. Samalla tarvitaan suunnitelmallista yhteistyötä, toimivia toimintamalleja sekä yhteistä tahtotilaa kulttuurin ja taiteen hyödyntämiseksi osana ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta.

-Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä-