maanantai 9. joulukuuta 2024

YT-menettelyn vaikutus taideasiantuntijalle

Tämän postauksen julkaisu tuntuu vaikealta ja pelottavalta. Marras-joulukuu 2024 on ollut minulle henkisesti raskain ajanjakso nykyisessä työssäni. Olen joutunut jäsentelemään ajatuksiani uudelleen samalla, kun mieli on käynyt läpi koko tunne-elämän kirjon. Tilanne tuntuu vaikealta myös siksi, että HUSin taidekokoelmia esittelevä näyttely Taidehallissa osoittaa aiheen olevan tärkeä ja ajankohtainen. Että kulttuurilla ja taiteella on merkitystä. Olen ollut blogin alusta alkaen avoin opiskelu- ja työtehtäviini liittyen, koska tämä kaikki on osa minua, ja haluan olla rehellinen jatkossakin.

"Hyvinvointialue on iso tontti yhden ihmisen hallittavaksi."

Pohjois-Savon hyvinvointialueen YT-menettelyjen myötä taideasiantuntijan tehtävästäni leikataan työaika 50%:iin. Kerrottakoon sekin, että en ole koskaan tehnyt taideasiantuntijana 100%:n työaikaa. Olin aiemmin tyytyväinen työ- ja vapaa-ajan suhteen tasapainoon, mutta leikkaus 50%:iin ei tule olemaan minulle taloudellisesti kannattava. En myöskään tule selviytymään kaikista niistä tehtävistä, joita olen aiemmalla työni tuntimäärällä saanut tehdä. Eikä tätä minulta odotetakaan, mutta sen määritteleminen, että mitä jätetään tekemättä, tuntuu todella vaikealta. 

Ymmärrän hyvinvointialueen äärimmäisen vaikean taloustilanteen vaikutukset myös taideasiantuntijan tehtäviin. Ymmärrän, että leikkauksia ja muita toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi on pakko tehdä. Hyvinvointialue on ilmottanut 77:n henkilön irtisanomisista, joten täytyy olla kiitollinen, että sain ylipäätään pitää työni. Silti mieli täyttyi alkusokissa epäilyksistä, että olinko epäonnistunut työssäni? Olisinko voinut tehdä jotain enemmän? Olisinko voinut osoittaa olevani tuloksellisempi työntekijä, tuoda julki taiteen ja kulttuurin merkitystä sote-kentällä kuuluvammin?  

Suru

Tämän jälkeen silmät täyttyivät kyynelistä, sillä ymmärsin, etten olisi voinut tehdä mitään enemmän. Ennen kuin pystyin puhumaan tästä työkavereilleni, he olivat lukeneet uutiset jo kasvoiltani. Selkäni takana vellonut empatia vain kasvatti palan tunnetta kurkussa. "Mitä on tapahtunut?! Henna itkee." Tiedän, että olen hoitanut työni hyvin. Tiedän, että olen hyvä työntekijä ja työkaveri. Niin pahalta kuin se tuntuukin, millään tällä ei ole lopulta merkitystä, sillä työtehtäväni ei ole sairaalan ydintehtävien kannalta oleellisin. Jostain on pakko leikata, ja se osui nyt minuun.

Minulla on silti oikeus olla eri mieltä. Minä olen nähnyt ja kokenut sairaalataiteen ja erilaisten taideprojektien hyvää tuottavan ja kasvavan ilmiön sote-kentällä. Tämä on sitä vaikeasti mitattavissa olevaa henkistä hyvää, jota olen saanut tuoda Pohjois-Savon hyvinvointialueelle. Koen myös jatkuvaa valtakunnallista painetta taideasioiden lisäksi myös kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen liittyviin asioihin, sillä näitä mitataan ja tutkitaan koko ajan enemmän ja enemmän. 

Minulla on hyvät verkostot muun muassa taiteen tekijöihin ja museokentälle valtakunnallisesti, Kuopion kaupungin ja Pohjois-Savon maakuntaliiton kulttuuritoimijoihin, sote-kentän kulttuurikollegoihin valtakunnallisesti, Taikusydän-kulttuurihyvinvointiverkostoon ja Taiteen edistämiskeskukseen. Kaikki ovat odottaneet sitä, että taide- ja kulttuuriasiat saadaan koordinoitua eri toimijoiden rakenteisiin, jotta hedelmällinen yhteistyö voitaisiin aloittaa. Rakenteisiin vietävää toimintaa edesauttaa esimerkiksi Pohjois-Savon kulttuuristrategia, jossa on jo määritelty selvää yhdyspintatoimintaa myös hyvinvointialueelle. Tavoitteena on saada Pohjois-Savoon monella tasolla terveempi ja hyvinvoivempi asukaskunta nykyisen Suomen sairastavimman alueen taittamiseksi.

Turhautuminen

Työajan leikkausuutinen aiheutti täydellisen pysähtymisen. Mitä merkitystä työlläni enää olisi? Turhautumisen tunne syntyi siitä, että en saa enää tehdä rakastamaani työtä niin hyvin kuin osaisin ja haluaisin. En pysty kehittämään työtäni ja viemään sitä niihin tavoitteisiin, jotka olen sille asettanut.

Siitä lähtien, kun tiesin, että haluan opiskelemaan taidehistoriaa ja raivasin tieni vaikeuksien jälkeen yliopistoon, olen halunnut tehdä parhaani. Olen halunnut osoittaa itselleni ja muille, että olen valmis tekemään kaikkeni, että pääsen tavoitteisiini ja työllistyn kulttuurialalle. Sote-kenttä ei varsinaisesti ole kulttuurikenttää, mutta kuten aiemmin kirjoitin, koen taiteen ja kulttuurin merkityksellisyyden täällä vahvemmin kuin missään muualla. Terveydenhoidon rinnalla.

En ole valmis tekemään töitäni kädenlämpöisesti, sillä tavoitteellisuus on aina ollut minulle tärkeää. Aiempaa tärkeämpää se on nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä nyt, kun taiteesta ja kulttuurista leikataan kaikkialla. Unohdetaan, että taide ja kulttuuri ovat juuret, joita vaalimalla suomalainen yhteiskunta on ylipäänsä olemassa. Mitä säilytettävää meillä on, jos kadotamme ympäriltämme taiteen, musiikin, kirjallisuuden, teatterin ja museot? Voiko inhimillistä elämää olla ilman kulttuuria? Kokeileppa miettiä elämääsi, jossa nuo kaikki poistetaan elämästäsi.

Viha

Turhautumisen jälkeen viha syntyi aaltomaisena kuohuna. Viha jotain näkymätöntä kohtaan, jolle en itse voinut tehdä mitään. En voi muuttaa hyvinvointialueen taloudellista tilannetta paremmaksi. En voi tehdä mitään. Tiukka taloudellinen tilanne on vaikuttanut työhöni koko työssäoloni ajan (2020-), mutta tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Aiemmin museokentällä työskennelleenä, siellä ei ole koskaan ollut ylimääräistä rahaa. Minut on kulttuurialan ammattilaisena koulutettu olemaan taloudellinen, eikä minua voi syyttää, että olisin tuhlaillut hyvinvointialueen rahoja, sillä osa taideasioista on rahoitettu jopa lahjoitusvaroin! 

Miltei kaikki lahjoitusvaroin toteutetut taideasiat olen koordinoinut muiden töiden ohessa. Olen halunnut ottaa ne tehtävälistalle, koska koen asiat tärkeinä. En voi määritellä etukäteen niiden laajuutta ja työllistävyyttä, sillä ne tulevat usein yllättävinä yhteydenottoina. Kerrottakoon, että olen koordinoinut erilaisia taideprojekteja lahjoitusvaroista 500-35 000 euron arvosta. Isossa mittakaavassa pieniä rahoja, mutta nämä ovat olleet hyvinvointialueelle ns. ilmaista rahaa. Sitäkin enemmän projekteilla on saavutettu merkityksellisyyttä tiloihin ja niiden toimintoihin liittyen. Esimerkiksi tämä Lasten ja nuorten osastolle toteutettu Kamala Luonto-kokonaisuus olisi jäänyt tekemättä, ainakin siinä mittakaavassa missä se toteutettiin, jos en olisi ollut asioita hoitamassa.

Työkaverini ovat nähneet iloisen puoleni, joka kuplii esiin sitä mukaa, kun iloa ilmaantuu. Minun ei tarvitse pidätellä iloisuuttani, eikä se ole myöskään vähentänyt ammatillisuuttani ja asiantuntijuuttani työkavereiden silmissä. Tästä olen kiitollinen, vaikka Kiinteistöhallinto ei miehisen alansa ja aihepiirinsä vuoksi ole mikään tunteiden näyttämö.

Minulle oli vaikeaa pidätellä vihaa sen painaessa rintaa, sillä olisin tarvinnut samanlaista vihan purkamista kuin teen ilonkin kanssa. Päästää tunne valloilleen silloin, kun se syntyy. Mutta ei ollut ketään ketä syyttää. Kukaan työkavereistani, edes esihenkilöt, eivät olleet syyllisiä tilanteeseen, vaan tekivät kuten heidät oli ylemmältä tasolta ohjeistettu tekemään. YT:n yleisistä tuloksista tiedottaminen ei onnistunut hyvinvointialueella lainkaan. Se ei onnistunut myöskään henkilökohtaisella tasolla, mutta asiat menivät siten kuin menivät. Minulle olisi ollut puhdistavaa, jos olisin saanut oksentaa kaiken sen pahan olon työkavereihini, jos he olisivat kohdelleet minua huonosti. Olisin saanut huutaa, että Te ette ansaitse minua!!, ja lähteä ovet paukkuen. Mutta ei ollut ketään ketä syyttää.

Empatia

Sen sijaan sain kaikilta työkavereiltani osakseni pelkkää empatiaa ja rakkautta niin paljon, että sen tunnekuorman käsittely tuntui jopa vaikeammalta kuin vihan hallinta. Jokainen kyllä näki, että minuun sattui henkisesti todella paljon. Jokainen näki, kuinka leikkausuutinen muutti minua. Nyt heidän ei tarvitse enää kysyä, että miten voin aina olla niin iloinen? Kukaan tuskin toivoi tällaista koulutushetkeä.

Asian käsittely puhumalla työkavereiden kanssa on ollut parasta lääkettä. He sanovat asioita suoraan ja rehellisesti. Tarvitsen sitä edelleen. He tietävät mitä olen tehnyt ja miten olen työtäni tehnyt. Leikkausuutinen tuli yllätyksenä varmasti monille. Eniten sain huolestuneita kommentteja siitä, kuinka täydellinen irtisanomiseni olisi vaikuttanut työyhteisöömme. 

Tunne on molemminpuolinen: koen tuovani paljon hyvää meidän työyhteisöön, mutta Kiinteistöhallinnon työkaverini eivät välttämättä ymmärrä, kuinka iso vaikutus heillä ja heidän tuellaan on ollut siinä, että olen tehnyt työtäni iloisena ja määrätietoisena. Kertaakaan ei ole ollut päivää, ettenkö olisi halunnut lähteä töihin. Olen kyllä pyrkinyt osoittamaan sen heille sanoin ja teoin. Minua ei ole missään vaiheessa jätetty yksin, olen aina saanut apua ja tukea oli asia sitten millainen tahansa, ja olen saanut olla juuri sellainen kuin olen. 

Yksi koskettavimmista työkaverilta saamistani kommenteista olikin tokaisu: "Ymmärräthän sinä, miten paljon olet muuttanut meidän työyhteisöä parempaan suuntaan sillä, että olet juuri tuollainen kuin olet?"

Kuva: Svetlana Larina.

Taistelutahto

Kaiken sen työkavereilta saadun empatian ja tuen määrä kääntyi lopulta sisälläni valtavaksi taistelutahdoksi. Minua ei kohdella näin! En aio väljähtyä ammatillisesti tai henkisesti tähän tilaan, vaan aion taistella työnkuvani puolesta. Tiedän, että vaikein haaste tulee olemaan työtehtävien sovittaminen uuteen työaikaan ja siinä pitäytyminen. Mutta niin on vain tehtävä. Leikkausten tulee näkyä ja ne tulee tehdä näkyviksi, muutenhan niillä ei olisi mitään vaikutusta.

Kaikki kulttuurikentällä työskentelevät tietävät, että me teemme asioita rakkaudesta työhön, jolloin useimmat meistä tekevät asioita enemmän kuin työsopimuksessa lukee. Niin minäkin olen tehnyt. Raja työn ja vapaa-ajan välillä saattaa hämärtyä vain siksi, että rakastaa sitä mitä tekee.

Uusi työaika ei ole minulle taloudellisesti kannattava ja joudun kehittelemään päätyön rinnalle muita projekteja. Mutta tämäkään ei ole kulttuurityöläisille mitenkään uusi asia. Pitää olla itse kiitollinen, että olen saanut tehdä taloudellisesti turvattua työtä neljän vuoden ajan. Nyt edessä on uudenlainen arki ja se vaatii uudenlaista asennoitumista työhön.  

Koen omaavani hyvän resilienssin kaiken aiemmin kokemani perusteella. Näiden myötä hankin itselleni muutama vuosi sitten samannimisen Antti Immosen veistoksen muistuttamaan sisäisestä vahvuudesta. Minulla on myös luotto siihen, että vuosien myötä kartuttamani ammatillinen verkosto tuo jotain hyvää elämääni. 

Yksi isoimmista asioista minulle on ollut, että pääsin Mediuutisten 100 terveysalan vaikuttajaa -listalle vuonna 2023, kategoriaan "Arjen parantajat". Tämä osoittaa, että olen tehnyt asioita hyvin myös valtakunnallisesti:

"Henna [XXX]. Taideasiantuntija, Pohjois-Savon hyvinvointialue. Henna vastaa koko hyvinvointialueen sairaaloiden ja muiden sote-kiinteistöjen taiteesta. Hän on pitänyt sairaalataiteesta luentoja ja puheenvuoroja ja tuonut taiteen ja taideasiantutijan työn merkitystä terveydenhuollossa esiin myös blogissaan."

"Olettakaamme, että käy hyvin"

Nyt, kun katsoin kaikkia noita lehtijuttuja ja puhujakuvia jälkikäteen ymmärrän, etten olisi voinut tehdä mitään toisin. Tein parhaani, ja ehkä se säästi minut täydelliseltä irtisanomiselta. Haluaisin toivoa, että 50%:n työaika ei ole loppuelämän näkymä, sillä olen sitoutunut tehtävääni ja koen sen edelleen merkityksellisenä. Pahin pelkoni on, että uteliaisuus ja ilo tehdä työtä sammuvat, ja silloin en ole enää oma itseni.

Eräs työkaveri sanoi leikkausuutisen kuullessaan, että on todella pahoillaan puolestani. Lause, joka sai minut murtumaan kuului: "Tuntuu kuin linnulta olisi katkaistu siipi..." Siltä minusta tosiaan tuntuu.

Albrecht Dürer: Sininärhen siipi, 1512, akvarelli, Albertina, Wien. Kuva: Wikipedia

Ystäväni sen sijaan muistutti presidentti Mauno Koiviston erinomaisista sanoista: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että käy hyvin." Tarvitsin noita sanoja juuri silloin ja tarvitsen niitä vieläkin.

Olettakaamme, että käy hyvin. 

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Taide pidentää ikää

Taidehallissa on parhaillaan itselleni ammatillisesti äärimmäisen tärkeä näyttely. Toimin Pohjois-Savon hyvinvointialueen taideasiantuntijana, joten koin saavani lisää painoarvoa työlleni näyttelyn myötä. HUS (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) on tuonut esille  yli 200 teosta omasta (sairaala)taidekokoelmastaan. Otanta on lopulta pieni, sillä kokoelmaan kuuluu kaikkiaan yli 5700 taideteosta. "Taide pidentää ikää - Reseptejä HUSin taidekokoelmasta" ei ole vain taidenäyttely, vaan myös "voimakas puheenvuoro taiteen merkityksestä niissä olosuhteissa, joissa ihmisen terveys vaatii hoitoa ja huolenpitoa". Näyttelyn on kuratoinut taidehistorioitsija Markku Valkonen.

HUSin taidekokoelma. Etualalla Alvar Gullichsen: Posankka, ajoittamaton, puu, lasi, Psykiatriakeskus, taiteilijan lahjoitus.
Tavoitteena monipuolisuuden ilmentäminen

Näyttelyyn on koottu teoksia kokoelmasta, joka on tavallisesti sijoitettuna ympäri Uuttamaata. Kokonaisuus ei ole teemallinen, vaan sen on tarkoitus osoittaa, kuinka monipuolista taidetta sairaaloissa on esillä: esittävää ja abstraktia, ekspressiivistä ja pelkistettyä, modernistista ja rosoisen maalauksellista.

HUSin taidekokoelmaa vaalii ja kartuttaa vuonna 2013 perustettu HUSin taidetoimikunta. "Sen toiminta perustuu HUSin linjaukseen, jonka mukaan potilaiden hoitoympäristöä kehitetään terveyttä edistäväksi ja potilaan voimavaroja tukevaksi." (Taide pidentää ikää, s.19) Teoksia otetaan kokoelmaan tapauskohtaisesti myös lahjoituksina, jolloin ne valitaan "aihepiirin, taiteellisen laadun ja uudelleen sijoitettavuuden perusteella. Aggressiivisia, synkkiä tai liian melankolisia aiheita vältetään, jotta niistä ei aiheutuisi lisästressiä. Sen sijaan esteettinen ja miellyttävä ympäristö rauhoittaa ja antaa henkisiä voimia." (Lähde: HUS sai taidelahjoituksen Kevalta)

Erno Peltonen: Someday we rule the world, 2020, öljy kankaalle. Psykiatriakeskus. HUSin taidekokoelma. 
Outi Heiskanen & Janne Laine: Metsän hengetär, 2016, sekatekniikka. Peijaksen sairaala. HUSin taidekokoelma.
Hannu Hyrske: Hyvän ilman lintu, 2019, akvatinta, viivasyövytys. Naistenklinikka. HUSin taidekokoelma.
Taidehallin näyttelyn yhteydessä on julkaistu näyttelyn nimeä kantava kirja, joka osoittaa samanlaiset tavoitteet ja päämäärät sairaaloissa oleville teoksille kuin meillä Pohjois-Savon hyvinvointialueellakin:

"(---) Ripustamisessa joudutaan huomioimaan myös sairaalatekniikka ja -logistiikka. Sairaala ei kuitenkaan ole museo eikä galleria. Vaikka sairaaloissa onkin näyttelytiloja, kyseessä on eri yksiköistä koostuva yhteenliittymä, jonka jokaisella osalla on oma tilansa ja luonteensa. (---) Sairaalaan sijoitetun taiteen on hyvä olla kuitenkin erilaista, kuten ihmisetkin ovat erilaisia. (---) Tärkein hankintakriteeri on kuitenkin teosten laatu, sairaalaympäristöön liittyviä hygieniavaatimuksia unohtamatta." (s.22)

Meillä ei ole tällä hetkellä virallista taidetoimikuntaa, vaan kaikki tavalla tai toisella taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät asiat koordinoidaan minun kauttani. Meillä ei myöskään ole vuosittaista taidebudjettia taiteen ostamiseen, vaan teoksia on hankittu pääsääntöisesti uudisrakennus- tai peruskorjaushankkeisiin sisältyvinä prosenttitaidehankintoina. Lahjoituksia otetaan vastaan tapauskohtaisesti, laatu- ja sairaalaympäristöön sopivuus huomioiden. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelmaan kuuluu noin 1350 taideteosta.

Toiminta on siis huomattavasti pienimuotoisempaa kuin HUSissa, mutta olen pyrkinyt omalla työlläni tuomaan kulttuuri- ja taideasioita näkyviksi, ja koen siinä myös onnistuneeni. HUSissa arvostamani kollega on Tilahallinnan alaisuudessa toimiva taideasiantuntija Kirsti Bergström, jonka kanssa olemme olleetkin silloin tällöin yhteydessä.
Pentti Sammallahti: Solovetski, Vienanmeri, Venäjä, 1992, pigmenttivedos. Pentti Sammallahti: Kalmukia, 1991, pigmenttivedos. Amanda Lindström: Sirkus, 2021, öljy kankaalle, Biomedicum. HUSin taidekokoelma.
Alex Keyriläinen: I'm so happy I could die, 2023, öljy ja hiili kankaalle. Tikkurilan psykiatrinen poliklinikka. HUSin taidekokoelma.
Sirkka-Liisa Lonka: Tulvavesi, 2016, öljy, Naistenklinikka. Juhani Linnovaara: Kurkistelija, 1975, litografia, serigrafia, Porvoon sairaala. Tuomas Mäntynen: Hornamainen yö, 2019/2020, akryyli ja öljy kankaalle, Tornisairaala. HUSin taidekokoelma. 
Taiteen merkityksen osoittaminen sairaalaympäristössä

HUSin taidetoimikunta tekee teoshankintojen lisäksi myös kirjoja. Taidetoimikunta on toimittanut esimerkiksi itselleni eräänlaista "Raamattua" ilmentävän kirjan Taide vanhin voitehista - Kuvataidetta sairaaloissa (2020). Tässä kirjassa on esitelty monipuolisesti yliopistollisten ja keskussairaaloiden taidekokoelmia ja mukana on myös Kuopion yliopistollinen sairaala. Edeltäjäni on kirjoittanut julkaisuun erinomaisen artikkelin, jossa on täydellisin tiivistelmä sairaalataiteen merkityksestä, jonka olen tähän mennessä lukenut:

"Taiteella tiloihin luodaan lämpöä ja kodikkuutta sekä lievitetään asiakkaiden jännitys- ja stressitiloja. Tällaiset sairaalatilat ovat osoittautuneet tuottavuudeltaan paremmiksi kuin tilat, joiden suunnittelun keskiössä on ollut vain toiminnan tehokkuus. Taiteen parissa myös pitkät sairaalakäytävät voivat tuntua lyhyemmiltä, askeleet keveämmiltä ja ajatukset positiivisemmilta." (Maarit Hakkarainen, s. 106)
HUSin taidekokoelma.
Marjukka Paunila: Huone, 2022, tempera kankaalle, Lohjan sairaala. Kristian Krokfors: Pallo altaassa, 2019, akryyli levylle, Tornisairaala. HUSin taidekokoelma.
EGS: Never lose hope, 2019, serigrafia. Rubik. HUSin taidekokoelma.
Beep Nozdra: Antikythera 1, 2017, sekatekniikka. Suu- ja hammaskeskus, Haartmaninkatu 1. HUSin taidekokoelma. 
Jussi Niva: Matter Overleaf, 2019, öljy levylle, Tornisairaalan ja Siltasairaalan välinen yhdyskäytävä. Emmi Kallio: Lohduttaja, 2021, akryyli kankaalle, Hyvinkään sairaala. HUSin taidekokoelma.
Jorma Hautala: Soiva metsä II, 2005, akryyli kankaalle, Tornisairaala. Outi Ikkala: Hidasta liitelyä, 1988-89, akryyli kankaalle, Tornisairaala. HUSin taidekokoelma.
Tapio Kettunen: Yhä jaksaa, 2018, puu, pronssi, Tilakeskus, Fokus-talo, Paulon säätiön lahjoituskokoelma. Henna Paasonen: Sininen ääntenkuulija, 2023, akryyli, virkattu ja kierrätetty pitsi, Porvoon psykiatrinen poliklinikka. HUSin taidekokoelma.
Taide pidentää ikää

Taide pidentää ikää - Reseptejä HUSin kokoelmista -julkaisussa HUSin taidetoimikunnan jäsenet Seppo Seitsalo (johtava ylilääkäri, eläkkeellä) ja Ilkka Taipale (ylilääkäri, eläkkeellä) kirjoittavat taiteen terveysvaikutuksista:

"Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime aikoina pyörinyt ajatus siitä, että taide on luksusta, tarpeeton ja kallis turhake. Harva käsitys menee yhtä raskaasti pieleen kuin tämä, sillä taiteen myönteisistä terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on kertynyt varsin runsasta ja vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. WHO:n vuonna 2019 julkaisema raportti sisälsi lähes tuhat alkuperäisjulkaisua tai katsausta, jossa kuvattiin taiteen ja laajemmin käsitettynä kulttuurin myönteisiä vaikutuksia.

(---) Vaikutuksen todettiin olevan jopa suurempi kuin hyötyliikunnan tai laihduttamisen, ja se oli yhtä suuri kuin tupakoimattomuudesta saatava hyöty. Kulttuurin - kuvataide, teatteri, musiikki, tanssi, kirjallisuus - harrastamisen vaikutus tarkoitti laskennallisesti jopa paria kolmea lisävuotta 'sohvaperunoihin' verrattuna. Taide siis todella pidentää ikää.

(---) HUSissa on kaikkiaan 27 500 työntekijää. He altistuvat taiteelle päivittäin - samoin kuin lähes 700 000 vuosittain hoidettua potilasta sekä heidän saattajansa ja vierailijansa. Nämä ovat suuria lukuja verrattuna suosituimpienkin taidemuseoiden kävijämääriin."
Jorma Puranen: Forest in rain, 2013, digitaalinen c-printti dipondille, Naistenklinikka. Diagnostiikkakeskuksen kokoelma.
Teemu: Sukkahousupöllö, 2024, akryyli paperille, Tikkurilan psykiatrinen poliklinikka. Essi Kuokkanen: A sad flower, 2020, öljy kankaalle, Iso Omena, Huslab. Diagnostiikkakeskuksen kokoelma.
Susanna Paasonen: Räjähdys, 2009, akryyli kankaalle, Kirurginen sairaala, Paulon säätiön lahjoituskokoelma.
Markku Rantala: Punaisen valo, 1980, öljy kankaalle, Siltasairaala. Tiitus Petäjäniemi: Torttu hangella. 2018, akryyli kankaalle, Psykiatriakeskus. HUSin taidekokoelma.
Liisa Lounila: Amy, ajoittamaton, öljy kovalevylle, Puistosairaala, Paulon säätiön lahjoituskokoelma. Jukka Peltosaari: Pohdiskelija, 2016, akryyli kankaalle, Nuorisopsykiatria, Ratapihantie 11. HUSin taidekokoelma.
Hanna Varis: Löytöretki, 2021, sekatekniikka kankaalle, Jorvin sairaala. Santeri Tuori: Karlotta, still#11, 2004, c-printti diasecille, Naistenklinikka, Paulon säätiön lahjoituskokoelma. Kuutti Lavonen: Ofelia, 1991, pastelli paperille, Paulon säätiön lahjoituskokoelma.
Taideähky on todennäköinen

Taidehallin näyttely tuntuu ajankohtaiselta ja tärkeältä myös yhteiskunnallisen Sakset seis! -kampanjan rinnalla. Taide kuuluu kaikkialle ja kaikille. Itse koen taideasiantuntijan työni tärkeänä juuri sairaala- ja sote-ympäristössä. En keksi, että missä muualla saisin luoda yhtä paljon mieleen positiivisesti vaikuttavia tiloja kuin taiteen avulla sote-kentällä.

Näyttely osoitti, että meillä on Pohjois-Savon hyvinvointialueella hyvin "kilpailukykyinen" taidekokoelma HUSin taidekokoelman rinnalla. Määrä on huomattavasti pienempi, mutta teoshankintoja on tehty ammattitaitoisesti ja harkiten aina 1950-luvulta alkaen. Mukana on paitsi alueellisten taiteilijoiden teoksia myös valtakunnallisesti ja taidehistoriallisesti merkittäviä töitä. Taidehallin näyttelystä löytyi samoja tuttuja taitelilijoita, joita huomaan olevan myös hoitamassani ja ylläpitämässäni PSHVA:n taidekokoelmassa.

Taide pidentää ikää -näyttelyssä on enemmän teoksia kuin Taidehallissa on kenties koskaan aiemmin ollut. Taideähky on todennäköinen, mutta tähän sanomaan toivon kaikkien kävijöiden hukkuvan. Upotkaa ja antautukaa taiteen merkityksellisyydelle, sillä tässä näyttelyssä ette pääse tunnetta pakoon.
Jaakko Tornberg: Golden Cloud, 2021, akryyli, Palvelukeskus. HUSin taidekokoelma.
Tuomo Rosenlund: Landscape Nr 2, 2008, öljy, hiekka ja akryyli kankaalle, Suu- ja hammaskeskus, Haartmaninkatu 1, Paulon säätiön lahjoituskokoelma. Tapani Kokko: Tanssija, 2004, sekatekniikka. HUSin taidekokoelma.
Markus Rissanen: Retropsykedeelista termodynamiikkaa, 2001, akryyli. Viggo Wallensköld: Asetelma [3 kpl], 2023, öljy. Pekka Nevalainen: Pirukas, 2009, öljy levylle. Anssi Kasitonni: Grand Safari, 2013-2014, lasikuitu. Samuli Heimonen: Sukellus, 2002, akryyli ja öljy kankaalle. Juhana Blomstedt: Cynthia, 2007, akryyli kankaalle. Matti Kujasalo: Pyöreä maalaus 16.8.2013, akryyli kankaalle. Susanne Gottberg: Kopio, 1993, öljy kankaalle. HUSin taidekokoelma.
Kari Cavén: Hurjajoukko (Ilon amme), 2021, sekatekniikka. HUSin taidekokoelma. 
Pohjois-Savon hyvinvointialueen taideasiantuntija HUSin taidekokoelman äärellä.
"Taide pidentää ikää - Reseptejä HUSin taidekokoelmasta" on esillä Taidehallissa 5.1.2025 saakka.

Olen itse kirjoittanut sairaaloiden taidekokoelmista aiemmin esimerkiksi täällä:

keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Valon kaava

Valosalin silta.
Kuopion Savilahti on profiloitunut mielestäni onnistuneesti julkisen taiteen integroimisessa rakentamiseen. Alueen kehittämisessä on käytetty Valon kaava -nimistä kokonaisuutta. Valo näkyy alueen nimistössä, taiteessa, muotoilussa, valaistuksessa ja luonnonvalon hyödyntämisessä. Osana Valon kaavaa, Savilahteen on laadittu Valaistus-, muotoilu-, kulttuuri- ja taideohjelma. Taide vaihtelee suurista ympäristötaideteoksista rakenteisiin liitettäviin teoksiin ja esimerkiksi julkisivuihin integroitaviin ratkaisuihin.

"Savilahden Valon kaavaa koordinoi julkisen taiteen konsultointiin erikoistunut Frei Zimmer Oy. Frei Zimmerillä on vahvaa kokemusta erilaisten taideohjelmien koordinoimisesta eri puolella Suomea. Savilahden Valon kaavaa varten he ovat täydentäneet tiimiänsä valaistusasiantuntijalla sekä kuopiolaisella paikalliskoordinaattorilla."
Valosalin silta.
Valosalin silta

KPY Novapoliksen ja Prisma-kauppakeskuksen välisen sillan arkkitehtuurisen kaiteen ja valoaukon on suunnitellut Sweco Finland Oy. Ramboll Valostudio on toteuttanut valoteoksen suunnittelun Kuopion kaupungin toimeksiannosta.

"Sillassa on ohjelmoitava valaistus julkisivussa, pilareissa ja kattoikkunassa. Iltojen lämminsävyinen valaistus muuttuu keskiyöllä viileän sävyiseksi, kunnes sammuu aamun sarastaessa. Sillan keskellä olevan kattoikkunan valon väri muuttuu vallitsevan tuulennopeuden mukaan. Väreinä käytetään Ilmatieteenlaitoksen värejä eri tuulennopeuksille. Erikois- ja juhlapäiville on ohjelmoitu omat värivalaistusteemat ja ne näkyvät sillan kaikissa ohjelmoitavissa valoissa (esim. itsenäisyyspäivän väritys on sinivalkoinen ja kun vuosi vaihtuu, valaistus juhlistaa uutta vuotta monivärisenä). Muita valaistuksen erikoispäiviä ovat Kuopion kaupungin perustamisen vuosipäivä, Minna Canthin päivä, vappu, Valon päivä, kevät- ja syyspäiväntasaus ja talvipäivänseisaus."
Antti Immonen: Aamunkoi.
Aamunkoi

Savilahden uuden Sarastuskaaren pysäköintilaitoksen julkisivussa on Antti Immosen moniosainen teos Aamunkoi. Teoksessa kaksiväriset perhoset ovat pyrähtäneet hallin seinään.

"Teoksen visuaalisena lähtökohtana on auton valojen valokeilat ja Valon kaavan Vanhan Varikon alueen teema ´havainto´. Veistoksen peruselementtinä on kaksivärinen perhosen siipiä muistuttava muoto, jonka voi nähdä auton etu- ja takavalojen tiehen valaisemien kuvioiden yhdistelmässä. Teos voi tuoda mieleen myös kasvimaailman – köynnöksiä, lehtiä ja kukkia. Teoksen perhoset voi nähdä myös viittauksena autoilijoita ilahduttaviin 'parkkiperhosiin'.

'Suunnittelin Aamunkoin vuoropuheluun sekä Sarastuskaaren pysäköintilaitoksen että sen lähiympäristön kanssa. Teosta lähestyttäessä eri suunnista, heräävät sen perhoset eloon vaihtelevissa väreissä – toiselta suunnalta katsottuna ne hehkuvat oranssin punaisina, toiselta puolelta vaalean sinertävinä. Ne heijastavat aamunkoiton hetken sävyjä, kun luonto herää uuteen päivään. Teokseni värit ja muodot ovat luonnon ja tekniikan symbioosi. Niissä yhdistyvät auton valojen valokeilat ja luonnon pehmeät, orgaaniset muodot. Tämän vuoropuhelun avulla haluan rohkaista ihmisiä tarkastelemaan ympäristöään uusin silmin. Toivon, että Aamunkoi toimii alueen maamerkkinä sekä tuo iloa ja inspiraatiota niille, jotka liikkuvat tai pysäköivät Varikon alueella', kertoo taiteilija Antti Immonen teoksestaan."
Antti Immonen: Aamunkoi.
Veera Launonen: Even Flow.
Even Flow

Savon ammattiopiston ja Sarastuskaaren pysäköintilaitoksen välisen alikulun seinämässä on Veera Launosen seinämaalaus Even Flow.

"Teoksen visuaalisen ja sanallisen teeman taustalla on ajatus Savilahden alueen jatkuvasta muovautumisesta ja kehittymisestä sekä luonnon havainnoinnista kaupunkitilasta käsin. Valon kaavan alueellinen teema Vanhan Varikon alueella on havainto.

'Teoksen kautta käsittelen erilaisia tunnetiloja massan, materian ja värien kautta. Teosta suunnitellessa olen huomioinut myös oppilaitosympäristön nuoret ja toivon, että teoksen edessä voisi hengailla, syödä eväitä tai vaikka pitää oppitunnin', Launonen kertoo.

Teoksen toteuttamisessa Veera Launosen assistenttina toimi Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelija ja vuonna 2023 Pielaveden kylätaiteilijaksi valittu Maiju Ruuskanen.

Veera Launonen on suunnitellut seinämaalauksen edessä olevaan istutuspenkkiin myös kasvit, jotka toistavat maalauksen värejä. 

Veera Launonen: Even Flow.

Kaleidoskooppi.

Kaleidoskooppi

Ramboll Valostudio on suunnitellut Veera Launosen seinämaalauksen molemmin puolin oleviin alikulkutunneleihin Kaleidoskooppi-erikoisvalaistukset.

"Geometrinen heijastava kattopinta yhdessä vaihtuvan värillisen valaistuksen kanssa luo kaleidoskooppimaisen tilan alikulkuihin ja eriväriset heijastukset luovat uutta havainnoitavaa tilaan.

Alikuluissa valaistuksen muutos tapahtuu 15 minuutin välein. Valaistus muuttuu yleisvalaistuksen kausiväristä kaleidoskoopin kaltaiseksi satunnaiseksi värisekoitteeksi, jonka jälkeen valot pysähtyvät symmetrisiksi noin 30 sekunnin kuluessa. Symmetrinen valokuvio säilyy 30 sekuntia, jonka jälkeen värillinen valaistus vaihtuu rauhassa takaisin kausiväriin. Liikenneturvallisuuden vuoksi valaistuksen muutos on hidas ja kertaluontoinen. Kaleidoskooppi-efekti on päällä klo 6–23, kausivärin ollessa päällä jatkuvasti."
Kaleidoskooppi.
Kaleidoskooppi.
Kaleidoskooppi.
Kaleidoskooppi.
Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.
Pulssi

Savilahden liikunta- ja tapahtumakeskus Luolan edustalle valmistuneen valotaideteoksen suunnittelijat ovat mediataiteilija Pasi Rauhala ja kuvataiteilija Jaakko Niemelä.

"Jylhälle kallioseinämälle sisäänkäynnin molemmin puolin kohoavassa teoksessa valon liike on tärkeässä roolissa. Teos koostuu lukuisista kalliolle kiinnitetyistä ympyränmuotoisista teräslevyistä ja led-valoista. Teosta kauempaa katsottaessa kalliopinta näyttäisi sykkivän valaistuksen ja peilimäisten ympyrämuotojen kohdatessa. Teokseen sisältyy katsojaa osallistava elementti sisäänkäyntirakennuksen edustalla."

Pulssi-teokseen liittyviä valoja voi "soittaa" Luolan edustalla olevia metallipylväitä rummuttamalla.

Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.
Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.
Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.
Riku Pirtilä: Ajatuksen virta.
Ajatuksen virta

Savon koulutuskuntayhtymän (SAKKY) Savilahden kampuksen bistron julkisivussa on valaistussuunnittelija Riku Pirtilän teos Ajatuksen virta.

"Valoteos on kiinteästi arkkitehtuuriin sovitettu rajapinta ihmisen ja rakennuksen välillä, mikä ei tee itsestään numeroa päivänäkymässä. Pimeällä se tuo staattiseen rakennukseen eloa ja hengittää rakennuksen rytmissä mukana. Lasijulkisivun elävä valopinta kuvastaa ajatuksen virtaa ja kuinka erilaiset ulkoiset ärsykkeet energisoivat mieltämme. Toisaalta se myös visualisoi ihmisen keskittymiskyvyn herkkyyttä ja ajoittaista hiljaisen tilan tarvetta.

Rauhalliseen valon liikkeeseen, Ajatuksen virtaan, saadaan lisää 'energiaa' ulkoisista ärsykkeistä kuten äänistä ja ihmisten määrästä ympäristössä. Teos muuntuu myös viestinnän välineeksi, sillä sen värejä voidaan vaihtaa erilaisten tilanteiden ja tapahtumien mukaan."
Ari Tiilikainen: Iloharjun lämpökeskuksen valoteos.
Iloharjun lämpökeskuksen valoteos

Kuopion Energia tilasi Iloharjun lämpökeskuksen julkisivuun erikoisvalaistuksen.

"Iloharjussa sijaitsevan Kuopion Energian lämpökeskuksen erikoisvalaistus käsittää julkisivun, piipun ja öljysäiliön julkisivuvalaistuksen. Lämpökeskuksen moottoritien puoleiselle seinälle projisoidaan juhla- ja erikoispäivinä vaihtuvia kuvioita. Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä kuvio on sinivalkoinen, jouluna seinällä seikkailee poro ja uutena vuotena kuvio on monivärinen. Valaistuksen on suunnitellut valaistussuunnittelija Ari Tiilikainen Kuopion Energian toimeksiannosta."
Jaakko Pernu: Kauden satoa.
Kauden satoa

"Iloharjun uuden kiertoliittymän keskelle syksyllä 2022 valmistuneen ympäristötaideteoksen on suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jaakko Pernu. 8,4 metriä korkea luonnonmateriaaleista valmistettu teos jatkaa alueen liikenneratkaisujen ja voimajohtopylväiden tieltä kaadetun iäkkään männyn tarinaa uudelleenmuotoiltuna ja valaistuna. Taiteilija on muotoillut vanhaa mäntyä kuorimalla runkoa ja karsimalla oksia. Rungon molemmille puolille kiinnitetyt kaksi kookasta käpyä kuvaavat kulunutta hyvää satokautta.

Kiertoliittymän kasvillisuus korostaa alueeseen sopivaa sähköteemaa salamakuvioiden muodossa. Ympäristötaideteoksen muotoja korostavan kohdevalaistuksen on suunnitellut Ramboll Finland Oy."
Solut-yhteisötaideteos.
Solut-yhteisötaideteos

Savilahdentien alittava alikulkutunneli Neulanimentien risteyksessä (Snellmanian nurkalta Tietoteknialle) on maalattu yhteistötaideteoksena. Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä Savilahden Valon kaavan, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

"Iloa tunneliin -taidetempauksessa Itä-Suomen yliopiston opiskelijat maalasivat kuvataiteilija Veera Launosen suunnitteleman yhteisötaideteoksen 'Solut' Snellmanialta Tietoteknialle johtavaan jalankulku- ja pyöräilyväylän alikulkuun. Launonen toimi tapahtumassa ohjaavana taiteilijana.

Yhteisötaideteoksen tarkoituksena oli korostaa yhteistyön ja ryhmässä toimimisen luomaa iloa ja toimia muistutuksena tuleville opiskelijoille, tieteentekijöille ja kaupunkilaisille siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Yhteisöllisyyttä ja poikkitieteellisyyttä juhlistavan yhteisötaideteoksen värit kuvaavat Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) ainejärjestöjen värejä. Onnistuneen taidetempauksen myötä Savilahden alueen opiskelijat pääsivät jättämään kädenjälkensä kampuksen lähiympäristöön.

Mirka Nieminen (hallituksen jäsen, ISYY) ja Piritta Pennanen (tapahtumavastaava, Kulti ry) kuvailevat tapahtuman olleen erittäin onnistunut ja erilainen verrattuna aiempiin opiskelijatapahtumiin. Nieminen arvioi tapahtuman osallistujamääräksi noin 150–200 henkilöä. Taidetempausta varten ISYY suunnitteli sadalle ensimmäiselle osallistujalle jaettavaksi uniikkeja haalarimerkkejä, jotka Pennasen mukaan loppuivat jo ensimmäisen tunnin aikana.

'Opiskelijoilta on tullut paljon positiivista palautetta ja kyselyjä, milloin samantyyppisiä luovia tapahtumia tulee lisää Joensuuhun ja Kuopioon. Tapahtuma keräsi ympärilleen paljon positiivista huomiota ja maalaaminen oli hyvin rentouttavaa puuhaa', Nieminen kertoo. Pennanen on jo suunnittelemassa ainejärjestönsä hallituksen kanssa seuraavaa yhteisöllistä taideprojektia mahdollisesti jo ensi keväälle."
Ari Pelkonen: Valon aallot.
Valon aallot

Yliopistonrannan uusi risteyssilta nimettiin Valon aaltojen sillaksi. Valon aallot -teoskokonaisuuden on suunnitellut kuvataiteilija Ari Pelkonen.

"Valoa tiedeteeman kautta käsittelevässä teoskokonaisuudessa yhdistyy Savilahdentien myötäisen tukimuurin graafisen betonin elementit, linja-autopysäkille nousevan porraskatoksen polykarbonaattilevyjen pintakuviointi sekä alikulkutunnelin seiniin heijastettava erikoisvalaistus, jonka Ramboll Finland Oy on toteuttanut yhteistyössä taiteilijan kanssa. Taiteen ja harkitun valaisun keinoin kevyenliikenteen ja joukkoliikenteen houkuttelevuutta halutaan nostaa käyttäjälähtöisyys huomioiden.

Silta-alueeseen suunnitellussa kuva-aiheessa toistuvat orgaanisesti etenevät aaltomaiset viivamuodot. Kuva-aiheen viivastoissa taiteilija on pohtinut valoon miellettävän siirtymisen ja toiston käsitteitä, toistuvien aaltojen liikettä tilassa."

Ari Pelkonen: Valon aallot.
Ari Pelkonen: Valon aallot.
Ari Pelkonen: Valon aallot.

Kirsti Taiviola & Riku Pirtilä: Aaltojen alla.

Aaltojen alla

"Kuopion Vesi tilasi Savilahden jätevedenpumppaamon julkisivuun teoksen taiteilija Kirsti Taiviolan ja valaistussuunnittelija Riku Pirtilän yhteistyönä. Pumppaamon seinäpinnalla välkehtii veden heijastuksia muistuttava valokuvio. Teos perustuu lasin optiikan hyödyntämiselle, sillä projisoinnit on toteutettu käsinpuhallettujen lasilinssien avulla, jotka ohjaavat valon veden kuvioiksi."

Markku Viitasalo: Lentoon.
Lentoon

"Lentoon-teos on Yliopistonrannassa Savilahden vesistöalueella sijaitseva arkkitehti Markku Viitasalon vuonna 1982 suunnittelema lintuaiheinen kelluva veistos. Teos saneerattiin vuonna 2021 ja samana vuonna se sai juhla- ja teemapäiviä korostavan värivalaistuksen. Kulttuurihistoriallisesti tärkeän teoksen säilyttämistä ympäristössään on pidetty tärkeänä. Nykyään teoksen on mielletty kuvaavan uuden Savilahden alueen tulevaa nousukautta sekä sen merkitystä yliopistolle ja kaupungille. Teoksen värivalaistuksen on suunnitellut Reittitiimi Oy Valon kaavan koordinaattoreiden avustuksella."
Bratislav Toskovic: Viäntö.
Viäntö

Savilahdentien ja Niuvanten liittymässä on arkkitehti Bratislav Toskovicin suunnittelema maisemapylväs. Kyseessä on muotoiltu voimajohtomasto.

"Muotoiluprosessia ovat ohjanneet pylvään sijainti kolmen eri sähköjohtoreitin 'kiertoliittymässä' sekä pyrkimys luoda rakenteellisesti looginen ja arkkitehtonisesti näyttävä teos, joka antaa katsojalle monta tulkinnan mahdollisuutta.

Viäntö on lähtökohtaisesti perinteisen ristikkopylvään uudelleentulkinta. Pylvään nimi Viäntö on jalostettu englanninkielisestä sanasta ’twist’. Se kuvaa maisemapylvään kierteistä, ihmisen dna:n rakennetta muistuttavaa muotoa – ja kenties hiukan myös savolaista mielenmaisemaa.

Maisemapylvääseen on asennettu dynaaminen erikoisvalaistus, joka tuo pylvään esiin ja johon on ohjelmoitu tilanteet myös erikois- ja juhlapäiviä varten. Valaistuksen on suunnitellut Mikko Pekonen Ramboll Finland Oy:sta.

Fingrid Oyj on Viännön tilaaja ja rakennuttaja. Kuopion kaupunki on osallistunut voimajohtohankkeen kustannuksiin, koska voimajohtojärjestelyt tarvittiin Yliopistonrannan alueen, Savilahdentien ja moottoritien välisen alueen ja KYSin alueen maankäytön kehittämiseen. Voimajohtojärjestelyt avasivat mahdollisuuden parantaa kaupunkirakennetta ja loivat uusia rakentamismahdollisuuksia sekä toisaalta vastasivat teknisiin korjaustarpeisiin ja turvallisuusparannuksiin."
Bratislav Toskovic: Viäntö.
Savilahti on alueena kehittynyt viime vuosina huimasti ja olen iloinen, että taide on otettu niin näkyvästi mukaan. Tämä luo alueelle persoonallista ilmettä, viihtyisyydestä nyt puhumattakaan. Kaikki taideteokset sijainteineen löydät Valon kaavan verkkosivuilta

Olen osallistunut kahtena edellisenä syksynä Valoilmiö-tapahtumaan, jossa kaikki halukkaat ovat voineet osallistua opastetulle Savilahden taidekierrokselle. Kenties näitä vielä jatketaan, sillä osallistujia on ollut mukana ahkerasti molemmilla kerroilla. Omatoiminen tutustuminen onnistuu myös ja nyt pimeän aikaan teokset ovatkin parhaimmillaan.

Muiden alueella toimivien yritysten ja toimijoiden julkisen taiteen teokset löydät täältä. Mukana ovat esimerkiksi "omalle tontilleni" kuuluvat Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelman Kaarisairaalan ja Lainesairaalan julkisivuteokset.