perjantai 26. heinäkuuta 2024

Punainen lanka

Tunnetko työuupumusta, perheen ja työn yhdistämisen haasteita, kipua tai vihaa, pohditko johtajuutta ja yrittäjyyttä, vammaisuuden ja erityislapsen vanhemmuutta? Tai oletko miettinyt itsetuntemusta, kumppanuutta, toiveikkuutta ja ystävyyttä?

Kuopion korttelimuseossa on esillä näitäkin teemoja käsittelevä näyttely Punainen lanka - Elämän merkityksellisyyttä etsimässä. Näyttely tuo esille rohkeiden ihmisten elämäntarinoita valokuvataiteen keinoin. Kokonaisuuden takana ovat Ulla Remes ja Helena Karhu. Taiteilija Ulla Remes on ohjannut kuvien henkilöitä tunnetyöskentelyyn ja valokuvataiteilija Helena Karhu tallensi työskentelyn tulokset.

Miten suhtaudut erilaisuuteen?

"Kaikelle vuorovaikutukselle olennaista on, millainen tunneilmasto yhteisössä on. Jokaisessa kohtaamisessa ihminen tiedostamattaan skannaa, onko tilanteessa turvaa vai uhkaa. Ole sinä se, joka rakentaa aktiivisesti hyvää tunneilmapiiriä sinne, missä olet!"

Suhtautuminen erilaisuuteen, liittyi se sitten toisen ihmisen fyysiseen, ulkoiseen, henkiseen tai ideologiseen erilaisuuteen, antaa vuorovaikutukselle haasteen. On aina helpompaa olla samanmielisessä ja itselle tutussa tunneilmastossa. Mutta jos mikään ei koskaan tuo ärsykkeitä omaan tunneilmapiiriin, väitän, että ihmisen tunneilmasto jää köyhäksi. Oman tunneilmaston haastaminen auttaa myös empatiakyvyn kehittymisessä. Jos minulta kysytään, empatiakyky on yksi tärkeimmistä inhimillisyyden ominaisuuksista. Se auttaa ymmärtämään toisia, toisten valintoja, tekoja, elämäntilanteita ja toisaalta myös kaikkea elollista.

Näyttelyssä valokuvien lisäksi tärkeässä roolissa olivat kuvattujen henkilöiden tekstitetyt elämäntarinat.

Kari: "Olen tehnyt elämäntyöni kansanopiston rehtorina ja johtamisen valmentajana. Olen löytänyt toimivaksi hedelmällisen yhteistyön malliksi dialogisen kumppanuuden. Kumppanuus on avainsana myös suhteessa eläimeen. Olemme tasa-arvoisia, kumpikaan ei katso ylhäältä eikä kumpikaan pääse toisen pään sisään."
Ellu: "Rakkaus lapseen. Nuorimmainen on syntynyt kaksosten ja keskenmenojen jälkeen. Raskautta varjosti menetysten pelko. Kun ihana aurinkoinen tytär syntyi, olen saanut nauttia eri tavalla arjesta verrattuna kahden keskosena syntyneen vauva-arkeen. Punainen lankani on rakkaus lapseen - perhe on minulle tärkeä."
Matti. "Matti on jo kaksikymmentäkolme. Hän on aurinkoinen, tyytyväinen ja hyvin huumorintajuinen lapsi. Vuorovaikutus toimii hienosti. Matti syntyi huonokuntoisena ja ensimmäiset kuukaudet menivät sairaalassa. Suurperheen arki muuttui. Myöhemmin CP-vamma toi uudet haasteet. Tarvittiin yhteiskunnan palveluita ja tukia. Ne eivät järjestyneet automaattisesti niin kuin terveiden lasten palvelut. Tarvittiin paljon hakemuksia ja perusteluita. On ollut surullista, että oman lapsen asioita järjestellään ilman vanhempien kuulemista. Elämä on kuitenkin hyvää. Elämän pituutta emme tiedä. Jäähyväisiin pitää valmistautua. Kiitos rakas Matti, että olet vielä kanssamme." (Matti nukkui pois 29.4.2022 klo 10.41)

Miten kestää maailman muutoksissa?

"Mikä auttaa selviytymään arjessa? Miten ymmärtää elämää ja omia ja toisten reaktioita? Resilienssiä eli joustavuutta ja sietokykyä voi kasvattaa kehittämällä tunnetaitoja. Tunnetaidoista keskeisiä ovat itsetuntemuksen lisäksi tunteiden käsittelyn keinot: havainnointi, sietäminen, säätäminen, ilmaiseminen ja voimaantuminen."

Ajattelen, ettei resilienssin kanssa voi koskaan olla valmis. Elämä on yhtä tunnetaitojen opettelua. Eniten tunnetaitoja ja resilienssiä kysytään elämän shokkitilanteissa. He, jotka sanovat tai siirtävät tunnetaidot ja -asiat syrjään järjen tieltä, ovat mieleltään köyhiä, sillä jokaisen ihmisen elämään kuuluvat tunteet. Niitä voi toki rajata ja rajoittaa, mutta silloin kommunikointi ja ymmärrys sekä itseä että toista ihmistä kohtaan jää vajaaksi. Tämä johtaa mielestäni turhiin konflikteihin, pahimmillaan aggressioihin.

"Tunne kantaa viestiä sen taustalla olevasta tarpeesta, joka on hyvä tunnistaa. Jokainen ihminen haluaa ja ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi - kohdatuksi."

Pelkäätkö tunteiden ilmaisua?

"Joskus voi olla vaikeaa eritellä omaa tunnekuormaansa. Omiin tunteisiin voi olla myös pelottavaa tutustua, jos on saanut sellaisen kasvatuksen, että tunteet pitää peittää ja kokonaan vaientaa työssä ja perheen parissa. Tunnetaitojen kehittäminen on mahdollista kaikenikäisenä. Tunneymmärrys synnyttää myötätuntoa itseä ja muita kohtaan sekä hyvinvointia ja vahvaa läsnäoloa tässä hetkessä. Usein toimintakyky ja usko omiin mahdollisuuksiin paranevat samalla kun kyky arvostaa itseä ja muita kasvaa. Kun entinen kuorma ei ole enää tämän päivän repussa, energiaa vapautuu uuteen."

Tunteiden ilmaisemisen pelon lisäksi haasteena saattaa olla myös se, ettei tunnista omia tunteitaan. Ei osaa eritellä niitä. Olen tietoisesti opetellut tunnistamaan tunteiden eri vivahteita ja juurisyitä, mutta helppoa se ei silti ole. Joissain tilanteissa on helpompi sanoa vain, että "Minä en pidä tästä" kuin paljastaa, että ei-pitämisen taustalla voi olla esimerkiksi vihaa, pettymystä, menettämisen pelkoa, surua tai kaipuuta.
Kaisa: "Olen nainen ja äiti. Arki seitsemän lapsen ja yrittäjämiehen kanssa vaatii organisointikykyä, joustavuutta ja nopeiden ratkaisujen taitoa. Yhdellä lapsista on on diabetes ja toisella kehitysvammansa myötä monia vaikeuksia kuten nielemiseen ja infektioherkkyyteen liittyvät haasteet. Oma asenteeni on ollut se, että olen kaikille lapsilleni tasavertainen äiti, jokaisella on oma yksilöllinen paikka perheessä ja erityislasten elämä on osa normaalia arkea - ei niin että kaikkien elämä pyörii erilaisuuden ympärillä. Nykyään käyn myös työssä ja opiskelen. Punainen lankani liittyy roolien moninaisuuteen, villasukka juurevaan arkeen ja vyyhdin keriminen käsissä monien asioiden samanaikaiseen hallintaan. Puhun kuvassa erityiselle lapselleni, jota saan lukemattomia kertoja muistuttaa hampaanpesusta."
Miten pärjätä vaikeiden tunteiden kanssa?

"(---) Jokainen meistä voi tukea toista ihmistä kunnioittamalla hänen kokemustaan ja suhtautumalla häneen lempeästi. (---) Vaikeisiin tilanteisiin voi löytää tunneymmärrystä ja selkeyttä myös pitkän ajan kuluttua. Koskaan ei ole liian myöhäistä pysähtyä tunteiden äärelle." 
Katja: "Elämäntilanteessani yhdistyvät työn muutosten ja epävarmuuden lisäksi alakouluikäisen, murrosikäisten ja kotoa muuttaneen nuoren äitiys. On hetkiä, jolloin tuntuu, että missään ei ole lepoa eikä rauhaa, enkä riitä! Olen uupunut ja keräilen voimiani sairauslomalla. Punainen lankani kuvaa kaikkialta hyökyviä vaatimuksia vastaan suojautumista: pyysin ympäröimään kehoni punaisella langalla. Valitsin paksun ja painavan kudoksen, jossa on monia sävyjä, myös tummia. "
Aika auttaa moneen asiaan, se parantaa, mutta välimatka auttaa myös näkemään tilanteita ja tunteita uudessa valossa. Vaikeiden tunteiden keskellä voi olla mahdotonta ajatella selkeästi, eikä tunnemyrskyn keskeltä näe pakopaikkaa tai helpotusta. Onneksi tällaiset tilanteet ovat yleensä väliaikaisia. Vaikeista tilanteista ja tunteista selviytyminen auttaa usein myös tulevissa haasteissa: selvisin edelliselläkin kerralla, miksi en selviytyisi myös tästä. Resilienssi kasvaa.

Välillä huomaan ajattelevani jostain toisesta, että hän stressaantuu tai ahdistuu omasta mielestäni pienistä asioista. Mutta silloin huomaan unohtavani, että kyseisen henkilön resilienssikyky ei todennäköisesti ole yhtä vahva kuin omani. Kenties hänelle ei ole syntynyt tarpeeksi resilienssiä vahvistavia kokemuksia, joiden avulla käsitellä omia tunnehaasteita. Noissa tilanteissa on väärin verrata omia kokemuksia toisen kokemuksiin, vaikka näinhän me usein teemme. Saatamme vähätellä toisen tunneilmapiiriä siksi, että olemme itse kokeneet jotain paljon pahempaa ja selvinneet siitä. Mutta eihän ihmiselämä kenelläkään mene samalla tavalla. Toisaalta voisi siis ajatella, että pienemmästä tunnekuormasta stressaantuva henkilö on onnekas, että hän ei ole joutunut kokemaan samanlaisia asioita kuin minä. Nuo ovat myös tilanteita, joissa keskustelu saattaa kärjistyä väittelyksi, jonka vuoksi omien tunnetaitojen säätely on tärkeää. Tuolloin pitäisi muistaa olla myös kiitollinen omasta resilienssikyvystä.

Millaista johtamista sinä kaipaat?

"Tunneymmärrystä tarvitaan eri sukupolvien johtamisessa. Kun teet työtä, millaista tukea kaipaat? Mikä auttaa menestymään, mikä estää onnistumasta ja lannistaa motivaation? Johtaminen on murroksessa, kun uudet sukupolvet tulevat työelämään. Sukupolvien kohtaamisen haasteet tekevät näkyviksi muun muassa tunneymmärryksen ja -kehittämisen tarpeen."

Tähän lisäisin, että tunneymmärrystä tarvitaan kaikissa työpaikoissa sukupolvista riippumatta. On totta, että nuoremmat sukupolvet ovat (onneksi) usein avoimempia tunneilmaisussaan kuin vanhemmat. Tämä toivottavasti tuo työelämään lisää avointa ja empaattista ilmapiiriä. En kadehdi johtaja-asemassa olevia henkilöitä, sillä asia- ja tunneymmärryksen lisäksi pitää osata henkilöstöjohtamista, muutosjohtamista jne. Näiden kanssa tasapainoilu on haasteellista, sillä jokainen työntekijä on yksilö.
Pekka: "Olen 14 lapsen isä ja lapsenlapsiakin on. Olen työskennelllyt johtajana kymmeniä vuosia. Elämä on pehmentänyt arvojani ajan ja kokemuksen myötä. Enää en ajattele, että vain tulos on merkittävää. Olen joutunut opettelemaan, että ihmisiä johdetaan älyn lisäksi sydämellä. Siksi valitsin teokseeni punaisen langan ympäröimään aivot ja kurkistamaan povitaskusta merkiksi siitä, että sydän on paikallaan."
Sirkka: "Olen sota-ajan lapsi ja muistan evakkomatkani. Aloitin työelämäni piikomisesta. Tein merkittävän kansainvälisen uran. Kuopion yliopistolla terveyden ja sairaanhoidon hallinnon professorina aloitin sosiaali- ja terveyshallintotieteen, terveystaloustieteen ja hoitotieteen koulutukset. Nyt vanhuudessa elän todeksi sitä, että kaikkea ei voi saada: valitsin uran, en perhettä. Punainen lankani kuvassa pään päällä symboloi suurta sisukkuutta ja neuvokkaita selviytymiskeinoja. Kaulalla se kuvaa elämän sykettä."
Työpaikan tunneilmapiiri on mielenkiintoinen asia, jota olen pohdiskellut ja aistinut koko työurani ajan. Tähänastisesti mielenkiintoisin keitos on tämä nykyinen työni taideasiantuntijana kiinteistöhallinnossa ja insinöörimäisessä tunneilmapiirissä. Kiinteistöhallinto nimensä mukaisesti käsittelee kiinteistöihin liittyviä asioita (rakennukset, rakentaminen, tilavuokrat, korjaaminen, ylläpito, toiminnallisuus, sähkö, lvi...).

Työtehtävät ovat siis usein hyvin konkreettisia ja asiasisältöisiä (jos jokin on rikki - se korjataan, jos jokin ei toimi - se laitetaan toimimaan), kun taas minun tehtäväni liittyy taiteeseen, joka on usein puhtaasti tunnepitoista ja visuaalista. Koulutustaustani taidehistorioitsijana sijoittaa minut humanistisiin tieteisiin, jotka käsittelevät ihmisen toiminnan eri puolia. Olen myös persoonana tunneihminen. Tämän vuoksi keskustelut ja näkökulmat insinöörien kanssa voivat olla lähtökohtaisesti hyvin kaukana toisistaan. Toisaalta tuntuu hienolta, jos heidän kanssaan saavuttaa sellaisen luottamuksen tason, että tunne ja järki pystyvät keskustelemaan keskenään ja rikastamaan toistensa näkökulmia.
Tunnekokemukset tuovat elämään merkityksellisyyden

Näyttelyn teema, tunnetaidot ja -ymmärrys, on mielestäni aina tärkeä ja ajankohtainen aihe. Näyttelyhuoneesta toiseen katossa kiemurteli kankainen punainen lanka. Se muistuttaa, että tunnetaitojen kuljettaminen läpi kaikkien elämänvaihden ja -haasteiden on merkityksellistä.

Punainen lanka sopii vertaistueksi vaikeissa elämäntilanteissa oleville, itseensä tutustuville ja erittäin suositeltavana myös heille, jotka ajattelevat enemmän järjellä kuin tunteella. Näyttelyn jälkeen on saanut tutustua niin moneen erilaiseen ihmistarinaan, että alkaa miettiä omankin elämän palasia. 

Punainen lanka - Elämän merkityksellisyyttä etsimässä
on esillä Kuopion korttelimuseossa 4.8.2024 saakka.

Tekstilainaukset ovat osa näyttelytekstejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti