maanantai 29. syyskuuta 2014

Nyt meillä on häät - kulisseissa

* Yhteistyössä Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
Nainen ja elämän tärkein päivä. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo kokoaa näyttelyn Nyt meillä on häät, joka avautuu Kuopion museossa ja Korttelimuseossa perjantaina 17.10.2014. Sitoutumisen juhlaa on vietetty vuosisatoja eri tavoin, mutta aina loppuelämäksi lupautuen. Naisen asema, tavat ja muoti ovat muuttuneet, vaikka pitsi, silkki, tylli ja kulta ovat pysyneet. Kuopion museon ja Korttelimuseon näyttelyssä esitellään häiden vuosisataisia perinteitä ja morsiuspukujen loistoa 1800-luvulta nykypäivään. Tavat ja muoti ovat muuttuneet, mutta keskustelua oikeudesta avioitua on käyty aina. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus kurkistaa näyttelyn kulisseihin, otin kutsun ilolla vastaan.
Tapasin Korttelimuseolla tutkija Karoliina Autereen sekä intendentti Helka Väisäsen. He esittelivät paitsi näyttelytiloja, hääpukuja ja näyttelyn taustoja myös yksittäisten museotyöntekijöiden arkea. Tämän postauksen myötä te lukijatkin saatte kenties kokonaisvaltaisemman mielikuvan siitä, mitä kaikkea museotyöhön, ja tässä tapauksessa näyttelyrakentamiseen, sisältyy. 
Paperinkevyt kuvaesitys pyörittää hääkuvia vuosilta 1880-1920. Kaikki kuvat ovat Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kokoelmista. Lähes kaikki kuvat ovat Victor Barsokevitschin kuvaamia.
Anna Wildrose: Hän oli oikein hyvä ihminen, 2005.
Korttelimuseolla tapasin myös taiteilija Anna Wildrosen. Hänen teoksillaan kerrotaan näyttelyn tarinoita ja mielikuvia ennen hääpäivää. Toiveita, stressiä, pakkomielteitä, intoa, pelkoa, rakkautta ja haaveita. Hän oli oikein hyvä ihminen -teos johdattelee mielestäni loistavasti hääteeman pariin. Kaikki haluavat sen elämän tärkeimmän päivän olevan onnistunut ja onnellinen, mutta sen saavuttaminen on toinen juttu. Teoksen hahmo on ladattu täyteen toiveita ja odotuksia; päässä on morsiuskruunu, mutta metallinen päähine on koristeltu terävillä esineitä ja rengas näyttää puristavan ohimoita. Mekossa roikkuu elämän ja historian paineet, joita kuvaavat mm. ketjut, avaimet, kyyhky ja hakaneula. Naisille syötetään mielikuvia täydellisestä päivästä, mutta hukkuuko materian alle se päivän todellinen tarkoitus?
Anna Wildrose käyttää teoksissaan kierrätysmateriaaleja ja kokonaisuudet ovat aika ajoin runsaita. Teoksia joutuu katselemaan pidempään, jotta löytää kirjavan ulkokuoren alta sinne piilotetun merkityksen.
Anna Wildrose. Hääkengät osoittavat, että hääpäiväkään ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista.
Näyttelyteksit hahmottuvat.
Varsinaisien näyttelytilojen jälkeen pääsin näkemään näyttelypäällikön suunnittelemia, museomestarin ja puuseppäharjoittelijan valmistamia käsityön taidonnäytteitä. Käsityötaito on tarpeen, sillä mm. jokaiselle led-valolle on valmistettu oma kotelonsa. Kuopion museon suuri alasali muutetaan 16-metriseksi catwalkiksi, johon hääpuvut sijoitetaan ja ne tullaan valaisemaan kyseisillä valoilla alhaaltapäin. Museomestarin toimet ovat niin kaukana omasta osaamisestani, että niitä on sen vuoksi kiva katsella. He toteuttavat sen mistä näyttelyn suunnittelijat haaveilevat.
Pienoismallilla hahmotellaan kokonaisuutta.
Kuopion museon jugend-ikkunat muuttuvat näyttelyn myötä näyteikkunoiksi, kun hääpukuja saa ihastella myös kadun puolelta.
Kuvassa mm. ultraäänikostuttaja(!), joka puhaltaa kylmää vesihöyryä jolla saadaan suoristettua kankaita.
Jos museomestarin toimi on kaukana omasta osaamisestani, vielä kauempana on kenties konservaattoreiden tehtävät. Heidän työtään pääsee harvoin joka tyttö näkemään, ja siinä on jotain salaperäistä. Valkoinen työtakki, suojakäsineet ja erilaisia välineitä, joiden toimintatapaa ei edes tiedä. 
Vierailuni aikaan työn alla oli vanha hääpuku. Koska museoituja pukuja ei saa silittää hauraiden materiaalien vuoksi perinteisin keinoin, tulee käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä. Alla olevassa kuvassa hääpuku on asetettu "tasosilitykseen". Mekon alla on alimpana märkä pyyhe, jonka päällä on kuiva pyyhe ja sen päällä itse hääpuku. Kokonaisuus on pakattu muovin alle, jotta kosteus ei pääse haihtumaan. Märästä pyyhkeestä haihtuu kosteutta kuivan pyyhkeen läpi mekkoon ja kyseinen kosteus tekee puvusta muotoiltavan. Kun mekko saavuttaa 90 prosentin kosteuden, se voidaan muotoilla suoraksi ja rypyt siliävät.
Museoitu hääpuku "silitettävänä".
Ennen vanhaan ihmiset olivat pienempiä, joten tavalliset mallinuket ovat usein liian suuria kapeavyötäröisiin hääpukuihin. Konservaattori muotoilee mallinuket Englannista tilatulla huovalla, joka kuumennetaan muotoonsa. Näin jokainen näyttelyyn tuleva hääpuku saa oikean muotoisen ja kokoisen rungon.
Hääpukuja 1890-luvulta. Keski-Suomen museon kokoelmat.
Kuopion museon puolella papereiden alle käärityt hääpuvut runkoineen olivat jo valmiina odottamassa omaa hetkeään näyttelyssä. Täällä olivat myös ne muotitaiteilija Janne Renvallin varta vasten kyseistä näyttelyä varten valmistamat hääpuvut. Hieman sain toista mekkoa kurkistaa, mutta jännitys säilyköön avajaisiin saakka!

Sigrid Rechardt (o.s. Miller) meni naimisiin kyseisessä hääpuvussa vuonna 1881.
Yksityiskohta Sigrid Rechardtin puvusta.
Anna Elisabeth Kihlgrenin toisen päivän morsiuspuvun yläosa vuodelta 1886.
Housupuku 1970-luvulta, valmistaja Boutique OY MUOTI-TUOTE.
Kulissien taakse kurkistaminen herätti vielä suurempaa mielenkiintoa tulevaa näyttelyä kohtaan. Vaikken itse ole koskaan ollut mikään varsinainen hääintoilija, se tarina kauniiden pukujen takana kiehtoo. Miksi naimisiin mennään, mitä puvut symboloivat eri aikoina ja kuinka yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat esimerkiksi materiaaleihin? Minusta on hienoa, että Kuopion kulttuurihistoriallinen museo on nostanut hääpukujen kautta esille naisen aseman eri aikoina. Korttelimuseossa keskitytään häitä edeltävään aikaan (valmistautumiseen) ja Kuopion museossa käsitellään itse hääjuhlaa (esim. 3-päiväinen hääjuhla). Hääteeman ollessa kyseessä olisi helppo mennä sieltä mistä aita on matalin ja keskittyä vain koristeelliseen ja kauniiseen kuoreen, mutta museon henkilökunta on halunnut käsitellä näyttelyn kautta kipeitäkin asioita. Avioliitto ei aina kestä vaikka kuinka luvataan ikuista rakkautta. Mitä tunteita toisen hääjuhla itsessä herättää? Entä jos ei löydä sitä elämänsä rakkautta? Avioliiton historiaan kietoutuu vahvasti myös ihmisoikeudet: Suomessa kuuromykät ja epileptikot saivat oikeuden mennä naimisiin vasta vuonna 1969. Mielenterveysongelmaisia ja eräitä kehitysvammaisia koskevista avioliittorajoituksista luovuttiin vuonna 1988. Vuosiluvut kuullessani kauhistelin kuinka pitkälle syrjintä on kestänyt, kunnes muistin että samaa sukupuolta olevilla henkilöillä ei ole vieläkään tasa-arvoista avioliittolakia.... Näyttelyssä tulee kuitenkin olemaan esillä mm. rekisteröidyn naisparin hääpuvut.

Millaisia ajatuksia näyttelyn teema herättää?

Nyt meillä on häät  -näyttely
Kuopion museossa ja Kuopion korttelimuseossa 17.10.2014 - 28.2.2015.

torstai 25. syyskuuta 2014

Taiteilijatoveruutta-avajaiset

*Yhteistyössä Kuopion taidemuseo
Kuopion taidemuseossa avautui eilen Taiteilijatoveruutta -näyttely. Kokonaisuus kietoutuu neljän naistaiteilijan, Helene Schjerfbeckin, Ada Thilénin, Helena Westermarckin ja Maria Wiikin, ympärille. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Hämeenlinnan taidemuseon ja taidehistorian professori emerita Riitta Konttisen kanssa. Hämeenlinnasta näyttely on siirtynyt nyt muokattuna Kuopioon.
Ennen varsinaista näyttelyä pääsin osallistumaan kutsuvieraille tarkoitettuun avajaistilaisuuteen Kuopion kaupungintalolle. Tervehdyksensä kertoivat Kuopion kaupungin markkinointijohtaja Kirsi Soininen ja taidemuseon johtaja Aija Jaatinen.
Kuopion kaupungin markkinointijohtaja Kirsi Soininen.
Kuopion taidemuseon johtaja Aija Jaatinen.
Jaatinen kiitteli näyttelyn saamista Kuopioon, sillä harvoin on kuulema enää mahdollista järjestää näin suuria taidehistoriallisia näyttelyitä. Hän halusi myös muistuttaa, että yhä useampi nainen on nykytaiteen huipulla, eikä enää tarvitse erotella taidetta sukupuolten kesken, mutta on hyvä tiedostaa naisten kulkema matka.
Taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen.
Taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen esitteli hieman näyttelyn taustoja ja kertoi taiteilijatovereista. Konttinen kutsui Schjerfbeckin, Thilénin, Westermarckin ja Wiikin ystävyyttä neliapilaksi. Kaikki olivat kiinni yhteisessä varressa, joka oli taide, vaikka jokainen oli omanlaisensa persoona. Naimattomana naisena oli tuohon aikaan vaikeaa liikkua maailmalla yksin, joten taiteilijatoveruus helpotti ja toi seuraa. Naiset jakoivat ajoittain myös ateljeitaan keskenään. Konttinen piti tärkeänä koko näyttelyä ja nosti esiin eritoten Ada Thilénin, jonka teokset pääsevät ensimmäistä kertaa enemmän esiin. Hänen mukaansa viimeistään nyt on korkea aika huomata kyseinen taiteilija.
Helene S. - Annukka Blomberg.
Kuopio tulee tänä syksynä olemaan täynnä vahvoja naisia, sillä Kuopion kaupunginteatterissa esitetään samaan aikaan taidenäyttelyn kanssa Sirpa Kähkösen käsikirjoittama näytelmä Helene S. - Rakkaudella. Helene Schjerfbeckiä näyttelevä Annukka Blomberg toi avajaisiin maistiaisia näytelmästä pienen otoksen verran. Oli kyllä jälleen kerran ihmeteltävä kuinka ammattilainen pystyy välittämään tunnelman kuin tunnelman tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka otos oli irrotettu kokonaisuudesta, se kosketti ja oli sillä hetkellä täysin totta. Katkeruus taiteen vieroksumisesta, sydänsurut rakkauden menettämisestä, mutta samalla vahvuus ja ylpeys oman taiteellisen tien ja väripaletin löytämisestä.
Musiikista vastasi Mari Hiltunen.
Tämä oli yksi onnistuneimmista avajaiskokonaisuuksista joissa olen käynyt. Kaupungintalolta siirryimme taidemuseoon katsomaan itse näyttelyä ja olihan se vaikuttava. Sitä on niin pitkään ollut nykytaiteen silmälasit silmillä, että paluu taiteen historiaan teki hyvää. Näyttelyssä oli paljon yksityisomistuksessa olevia teoksia, jotka olivat itselleni aivan uusia, joten tarvitsen useamman käyntikerran kokonaisuuden hahmotukseen. Varsinaiset näyttelyn avajaiset aiheuttivat kenties Kuopion taidemuseon suurimman avajaisyleisöryntäyksen. Onneksi ehdin omalta osaltani kiertää näyttelyn suht rauhassa ennen kuin ihmiset joutuivat todella jonottamaan näyttelytiloihin. Pakenin paikalta siinä vaiheessa kun tuntui, että tiloissa ei voinut liikkua ilman että olisi koko ajan pitänyt pyydellä anteeksi liikkumistaan.

Mutta palaan vielä paikalle. Kenties tekin saatte sitten maistiaisia itse näyttelystä.... ;)

Taiteilijatoveruutta: Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik 
Kuopion taidemuseossa 6. tammikuuta 2015 saakka.

Oksapoika & kumppanit

Kuopion kävelykadulle (hassua puhua Kauppakadusta nykyisin kävelykatuna) on ilmestynyt leppävirtalaislähtöisen kuvanveistäjän, Pekka Kauhasen, teoksia. Teoskokonaisuuteen kuuluu yhteensä seitsemän veistosta, joiden materiaalina toimivat pronssi, teräs ja alumiini. Kuopion kaupunki toivoi, ettei tehtäisi mitään monumentaalista. Teokset ovat nyt ihmisen mittakaavassa, ilman jalustoja ja ympäristö huomioiden. Taidehankkeen toteutusta on ohjannut Kuopion kaupungin prosenttitaidetyöryhmä (prosentti rakennushankkeen budjetista laitetaan taiteeseen) yhdessä kävelykeskustan suunnittelun edustajien kanssa.
Oksapoika.
Suurikokoisin teoksista on lähes parimetrinen Oksapoika. Pienemmät teokset on ripoteltu yllätyksellisiin paikkoihin katutasolle, valaisinpylväisiin sekä penkkien ja istutusten yhteyteen. Oksapoika toimii teoskokonaisuuden kokoavana elementtinä. Sen taustalla toimivat Savon värit: musta ja keltainen. Kauhanen pitää tärkeässä osassa myös puuta, sillä se on aikoinaan ollut elinehto, jalostuksen kohde ja kaskimaan alku.
Reikäleipä.
Huumorin siemenet kukkivat teoksissa, Savossa kun ollaan. Kaupunginpuutarhuri Erkki Oinosen mukaan Oksapoika sai alkunsa siitä, kun Veljmies ja Siskotyttö olivat pitkään samassa varastossa. Pekka Kauhasen mukaan Reikäleipä -teos syntyi siitä, että Veljmiehellä on käsissään kaksi kalaa, mutta leipä puuttui. Samoin Juhani Ahon virsut ovat unohtuneet kirjailijalta lyseon kulmalle, penkin alle. Aho valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta vuonna 1880.
Juhani Ahon virsut.
Siskon lisko.
Kuutar ja Päivätär.
"Nalliainen on sellainen savolainen Pinokkio, jolla on kolme jalkaa ja kolme kättä." - Pekka Kauhanen -
Kuvaamatta jäi Pullopostia -teos, jota en ilman karttaa bongannut. Jälkikäteen kartta paljasti teoksen olevan Kauppahallin kulmalla.
Mikä teos on Sinun suosikkisi?

Lähde: Savon Sanomat.