Päättäjäiset

Eilen ja tänään Jyväskylän taidemuseossa vietettiin Kuutti Lavosen Amanda ja Lavinia-näyttelyn päättäjäisiä. Perjantai-iltana oli teehetki, jossa Lavonen kertoi työskentelystään ja teoksistaan ja tänään iltapäivällä oli Mieskuoro Sirkkojen Rempsetti-yhtyeen konsertti.

Kuutti Lavonen on varmasti yksi Suomen taidekentän supertähdistä. Kun näyttely kesäkuussa avautui ja kävijöillä oli mahdollisuus tavata taiteilija, Lavosen ympärillä oli valtavasti ihmisiä ja tämä sama ilmiö kävi nytkin. Hänen luokseen jonotettiin, jotta kaikki halukkaat saivat nimikirjoituksen näyttelyjulkaisuun tai vaihtaa edes sanasen tämän mystisen neron kanssa. Perjantai-illan teehetkessä kävijöitä oli 260 ja rapiat. Onhan noissa käsissä oltava hippunen taikaa? Lavonen tuskin itse julistautuu neroksi ja palauttaa myös kuulijan maan pinnalle kommentillaan: "Eivät luovat intuitiot mistään ulkoavaruudesta tule. Täytyy olla kulttuurin kuluttaja." Kaikki sisartaiteet (musiikki, taide ja teatteri) antavat omalta osaltaan Lavoselle energiaa työntekoon. Hän työskentelee mieluiten öisin, jolloin on rauhallista ja mikä toisinaan muuttaa hänen aikakäsitystään. Pääsee toisenlaiseen maailmaan. Lavosen mukaan esimerkiksi sakraalitilassa hiljentyminen tekee saman. Hän kuitenkin kieltää jälleen kerran olevansa uskonnollinen taiteilija, mutta kärsimys on teema joka yhdistää hänen taiteensa uskonnolliseen puoleen. "Ihminen on hauras ja materiaalisuus on risti jota jokaisen on kannettava."

Mainetta ja kunniaa keränneeksi taiteilijaksi Lavonen on yllättävän nöyrä. Hän myöntää, että taidegraafikkona häneltä valmistuu vain muutama onnistunut teos per vuosi, vaikka teoksia tulisi useampia. Hän käytti vertauksena Yö-yhtyettä: "Se on kuin Yö-yhtye. Levyllä on aina 1-2 todella hyvää kappaletta ja muut vain kuulostavat Yöltä." Hyvin kuvattu ja allekirjoitan ajatuksen ainakin Yöstä. Uskallan kuitenkin väittää, että katsojien mielestä Lavoselta valmistuu useampi onnistunut teos kuin yksi tai kaksi per vuosi.

Vasemmalta oikealle Kuutti Lavonen: Pietari Magga, 2014, Nuoren naisen muotokuva, 2012 ja Pieni Amanda, 2014.

Lavonen on yleisön keskellä valloittava ja vilpitön. Alagallerian Nouvelle mére-teoksesta kertoessaan hän veti yleisöstä miehen teoksen eteen, koska tällä oli samanvärinen neulepaita kuin teoksen terran värinen tausta. Lisäksi Lavonen kertoi Trop d'amour-teoksen olevan kunnianosoitus elintarvikemyyjälle, jonka hän tapasi Montparnassella Pariisissa. Lavonen oli kysynyt mieheltä oliko maailmassa hänen mielestään liikaa rakkautta ja mies oli vastannut suoralta kädeltä "kyllä". Siitä teoksen nimi "Liikaa rakkautta".

Kuutti Lavonen: (vas.) Parisiana, 2012 ja (oik.) Jean et Thérèse, 2013.

6-vuotiaiden kuoro.

Päättäjäiset jatkuivat tämän päivän musiikkiesityksillä. Lapsiryhmä oli lopettelemassa taidemuseossa vietettyjä 6-vuotissyntymäpäiväjuhlia, mutta kävivät laulamassa ennen lähtöään vielä Lavoselle ja yleisölle kappaleen "Minun ystäväni on kuin villasukka". Ihana! Lavonen kysyikin, että eikö lapsilla olisi ollut vielä ylimääräistäkin kappaletta, mutta oli Sirkkojen vuoro astua lavalle. Ja täytyy kyllä sanoa että kyllähän ne miesäänet kuulostavat komeilta kauniisti soidessaan. Esityksessä kuljettiin Serenadin ja Satumaan kautta saunatunnelmiin ja lopulta Nocturnen kautta jätettiin hyvästit kappaleella Good Night Ladies.

Mieskuoro Sirkkojen Rempsetti-yhtye.

Molempien päivien tapahtumat kyllä kruunasivat näyttelyn ja ehdin käydä tuijottamassa vielä niitä lemppariteoksiakin. Mikäli ruudun takana on vielä Matti Myöhäisiä, niin huomenna sunnuntaina on viimeinen mahdollisuus nähdä Lavosen näyttely klo 11-18.