lauantai 24. huhtikuuta 2021

Taivaallinen maisema

 *Näyttelyssä valokuvaaminen on kielletty ilman erillislupaa

Pjotr Balašov: Keisari Aleksanteri II vierailulla Valamossa 28. kesäkuuta 1858, öljy kankaalle.

Pjotr Balašov: Keisari Aleksanteri II vierailulla Valamossa 28. kesäkuuta 1858, yksityiskohta.

Helpotusta taide- ja kulttuurinälkään antoi päiväretki Valamon luostariin. Kulttuurikeskuksessa on esillä maisemamaalauksia esittelevä näyttely Taivaallinen maisema - Venäläiset mestarit Laatokan Valamossa. Maalaukset on koottu näyttelyyn Valamon luostarin omista kokoelmista. Teokset olivat esillä Pietarissa, Venäläisen taiteen museon Valamo - 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta -näyttelyssä vuodenvaihteessa 2019-2020.

Pjotr Balašov: Maisema Valamosta, niittomies, 1860, öljy kankaalle. 

Pjotr Balašov: Maisema Valamosta, niittomies, 1860, yksityiskohta.

Näyttelyn maalauksissa heijastuvat akateemisen maalaustaiteen ihanteet ja eurooppalaiset kansallisromanttiset piirteet. Luonto, sen kauneus ja mahtavuus, on nostettu pääosaan. Omien kulttuurimaisemien esittäminen oli tärkeässä asemassa. Maisemamaalaus toimi erinomaisena välineenä myös luostariympäristössä: "Maisema toimii jumalallisen luonnon ilmentymänä ja taiteilija sen tulkkina", kuten FT Hanna Kemppi kirjoittaa Valamon maisemamaalauksia käsittelevässä artikkelissa ("Valamo venäläisten maisemamaalarien kuvaamana" osa 1, Ikoni & kulttuuri 2/2019).

Alexandr Gine: Niikkananlahti myrskyssä, 1859, öljy kankaalle, yksityiskohta.
Lev Kamenev: Näkymä Valamon luostarista Kazanin Jumalanäidin tsasounan eteläpuolelta 2,5 virstan päästä kuvattuna, 1858, öljy kankaalle, yksityiskohta.

Taiteilijoiden lukuisat vierailut Valamoon liittyivät akateemisen opetuksen muutoksiin 1820-luvulta alkaen. Pietarin taideakatemiaan perustettiin maisemamaalaukseen erikoistunut luokka, jonka ohjesäännön mukaan opiskelijoiden tuli viettää kesän oppituntinsa kaupungin ulkopuolella. Maisemien haluttiin olevan ilmaisuvoimaisia, jonka vuoksi Valamon saariston vaihteleva luonto tarjosi opintomatkoille otollisen maaperän. 1850-luvulla harjottelusta Valamossa tuli pakollista. Jotkut viehättyivät maisemista niin, että suorittivat harjoittelun useampaan kertaan. Taiteilijat saivat luostarissa täysihoidon, ja kiitoksena he lahjoittivat teoksiaan luostarin kokoelmaan. Venäläisille taiteilijoille Valamon luostarin kuvaamisesta tuli tärkeä siirtymävaihe ulkomaisista aiheista venäläisiin maisema-aiheisiin. 

Pjotr Balašov: Ahtojäitä Valamon rannalla, 1861, öljy kankaalle.

Taiteilijoiden vierailut Valamoon liittyvät myös aikakauden höyrylaivaliikenteen kehittymiseen ja sen myötä syntyneiden suhteiden laajenemiseen luostarista "maailmalle". Taivaallinen maisema -näyttelyn taideteoksia täydentävät aikakauden valokuvat, jotka kertovat paitsi Valamon sataman kesäisestä liikenteestä myös munkkien arkisista askareista saaren vaikuttavan luonnon keskellä.

Näyttelyn taiteilijoista tunnetuin on Ivan Šiškin (1832-1898), joka kuului mm. Ilja Repinin kanssa vuonna 1870 perustettuun Vaeltajat -nimiseen (Peredvižnikit) taiteilijaryhmään. He halusivat irrottautua akateemisen taiteen säännönmukaisuuksista ja kuvata romanttisten aiheiden rinnalle todenmukaisia tulkintoja. Vaeltajien teokset eivät päässeet esille gallerioihin, vaan he kiersivät pitämässä näyttelyitä kansan parissa maaseudulla vuosina 1870-1923.

Ivan Šiškin nautti opintojen aikaisista maalausmatkoistaan Valamoon. Hän on kirjoittanut keväisestä vierailustaan luostarin maisemiin 1858: "Akatemian neuvoston kokouksessa meille tarjottiin mahdollisuutta lähteä tänä kesänä Laatokan järvelle Valamoon, siellä on luostari, seutu on mahtavaa, harva se vuosi siellä ollaan ilman meikeläisiä. Sinne lähdetään usein miten milloinkin, koska siellä luonto on vaihtelevaa, jylhää, kesytöntä ja niin muodoin vaikeakulkuista."
Ivan Šiškin: Näkymä Valamon saarelta etelän puolelta nähtynä, 1859, öljy kankaalle, 113.5 x 216 cm.
Minulle tutuin ja läheisin näyttelyn teoksista on Ivan Šiškinin suurikokoinen maalaus Näkymä Valamon saarelta etelän puolelta nähtynä, sillä se sijaitsi vuosikymmeniä arkkipiispan residenssissä, Suomen ortodoksisen kirkon keskustalossa Kuopiossa (vuodesta 1969). Sain tehdä provenienssitutkimusta maalauksen omistajuus- ja sijaintihistoriasta ennen kuin maalaus lähetettiin Pietariin Valamo 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta -näyttelyyn loppuvuodesta 2019. Maalaus myös konservoitiin ennen näyttelyä. 
Ivan Šiškin: Näkymä Valamon saarelta etelän puolelta nähtynä, 1859, yksityiskohta. 
Toisen maailmansodan myötä Ivan Šiškinin maalaus Näkymä Valamon saarelta evakuoitiin muun Valamon esineistön kanssa kanta-Suomen puolelle. Kyseinen maalaus vietiin talvisodan jaloista turvaan Rautalammin museoon helmikuun lopussa 1940. Valamon luostarin varajohtaja, pappismunkki Isaak, ajoi kesällä 1947 Rautalammille ja järjesti maalauksen kuljetuksen takaisin Valamon luostariin. Maalaus kulki Rautalammilta Kuopioon kuorma-autolla, Kuopiosta Juojärven asemalle rautateitse ja Juojärven asemalta luostariin hevosella 2. kesäkuuta 1947. Valamo 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta -näyttelyn jälkeen 2020, Šiškinin maalaus on sijainnut jälleen Valamon luostarissa Heinävedellä.
Ivan Davydov: Valamon luostari lounaan puolelta kuvattuna, 1853, öljy kankaalle, yksityiskohta.
Andrei Ivanov & Vasili Rajev: Näkymä Valamon saarilta, auringonnousu, 1846-1852, öljy kankaalle.
1870-luvulle tultaessa taiteilijoiden opintomatkat Valamoon alkoivat vähentyä. Kansallisia kohteita etsiessään he suuntasivat katseensa Venäjän keskisempiin ja kaukaisempiin alueisiin. Luostarin taide-elämä kuitenkin jatkui. Kirkkojen kunnostaminen vaati mm. taitoa maalata ikoneja ja freskoja. Kuuluisan Vasili  Peshekhonovin ikoniverstaan pyhäinkuvien rinnalle syntyi munkkiveljien tekemiä toisintoja. Myös papiston muotokuvagalleria täydentyi merkittävästi. Muun muassa näistä on esimerkkejä sekä luostarin pääkirkossa, talvikirkossa että Kulttuurikeskuken alakerrassa sijaitsevassa Valamon luostarimuseossa.
Pjotr Balašov: Sisäjärvi, Valamo, 1860, öljy kankaalle, yksityiskohta.
Näyttelyn maisemat ovat vangitsevan kauniita ja vaikka luonto on pääosassa, minua kiinnosti enemmän ihminen luonnon keskellä. Lähempi teosten tarkastelu paljasti pienin siveltimenvedoin maalatut luostarin jäsenet ja siellä vierailleet. Arjen, joka luostarisaarella vallitsi: rukous, kalastus ja matkailu. Yksityiskohdat tarinallistivat maisemia ja loivat tunnelman, johon olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Näyttelyn jälkeen tuota rauhallista tunnelmaa voi hakea luostarin kirkosta ja Papinniemen luonnosta.
Ivan Šiškin: Kirkkotarhassa, 1858, öljy kankaalle.
Ivan Šiškin: Kirkkotarhassa, 1858, yksityiskohta.
Ivan Šiškin: Kirkkotarhassa, 1858, yksityiskohta.
Lähteet:
Valamo: 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta. Venäläisen museon julkaisuja nro 574.
Hanna Kemppi: "Valamo venäläisten maisemamaalarien kuvaamana", osa 1, s. 70-75. Ikoni & kulttuuri 2/2019.
Hanna Kemppi: "Valamo venäläisten maisemamaalarien kuvaamana", osa 2, s.72-79. Ikoni & kulttuuri 1/2020.
Taivaallinen maisema on esillä Valamon Kulttuurikeskuksessa vuoden 2022 loppuun saakka.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Ihmisen kaunein kohta

Vatikaanin museot, Rooma.

 ...jos minulta kysytään, ovat kädet ja niska. Ne ovat huomiota herättämättömämmät kuin kasvot tai silmät, joita tulee automaattisesti katsoneeksi toisessa ihmisessä. Silti etenkin kädet kertovat paljon: fyysisen työn tekijällä kädet ovat toisenlaiset kuin toimistotyöntekijällä. Kenenkään kädet eivät ole samanlaiset. On pitkiä sormia, lyhyitä sormia, ohuita ja paksuja niveliä, pitkiä ja lyhyitä kynsiä, arpia tai puuttuvia sormia, ohutta ja paksua ihoa, sileää ja ryppyistä ihoa. 

Vatikaanin museot, Rooma.

Jokaisen kädet ovat omanlaisensa ja rehelliset. Käsiäkin toki voi jossain määrin ehostaa, mutta niillä ei mielestäni voi teeskennellä. Ne ovat mitä ovat, ja toimivat voimakkaina kommunikaation välineinä esimerkiksi viittomakielessä, käsimerkkeinä, puhumisen tehostamisessa ja koskettamisessa. 

Petri Niemelä: In Safe, 2011, öljy kankaalle. Kuva: G12 galleria ja taidelainaamo.

Niska on vielä rehellisempi kohta ihmisessä, koska sitä ei voi ilman peiliä koskaan itse nähdä. Sinun niskasi on sellainen kuin se on, ja se kannattelee arvokkainta mitä sinulla on: päätäsi, jossa minuus ja persoonallisuus asuu. Niskan (ja kaulan) lihaksilla liikutat päätäsi, ja tapa jolla käytät noita lihaksia, kertoo kehonkielen kautta myös sinusta. Kuinka ja missä tilanteissa kallistat päätäsi, nyökkäät tai käännät päätäsi, kuinka nopeasti tai hitaasti. 

Petri Niemelä: In Safe, 2011, öljy kankaalle. Kuva: G12 galleria ja taidelainaamo.

Kädet ja niska ovat sellaisia kohtia, joita varmaan harvemmin tulee itse itsessään miettineeksi. Toisen ihmisen kohdatessa miettii enemmän kasvoja; minä voin vaikuttaa katseeseeni, hymyyni ja ilmeisiini haluamallani tavalla. Torjua tai vastaanottaa toisen ihmisen. Käsilläkin voi toki torjua tai vastaanottaa, mutta niska vain on. Se, että niska on oman katseen ulottumattomissa tekee siitä myös haavoittuvaisen, joka on mielestäni kaunista. Pahin uhka ja pelon tunne tulee yleensä oman katseen ulottumattomista, mutta jos voit turvallisesti olla toisten keskuudessa selin, antautua katseille, joita et itse näe, se on molemminpuolinen luottamuksen osoitus.

Jari Järnström: Bearded Man, 2017, akryyli, spraymaali ja öljy kankaalle. Kuva: Jari Järnström.
Jari Järnström: Roosa nauha, 2017, akryylimaalaus. Kuva: Helsingin taiteilijaseuran taidelainaamo.

Olen aina ollut viehättynyt käsistä, kiinnostus syntyi jo lapsuudessa. Äidin isä oli sodan myötä menettänyt yhden sormensa, ja isän isä oli vaurioittanut jossain työkoneessa peukaloaan siten, että kynsi oli vain pieni suikale sormessa. Myöhemmin olen valokuvannut käsiä sopivan tilaisuuden tullen, ja etsinyt käsiä ja niskoja myös taiteesta. Petri Niemelä on onnistunut mielestäni vangitsemaan niskan upeasti omissa töissään. Jari Järnströmin taidetta huomaan myös hakeutuvani katsomaan tasaisin väliajoin, sillä hän kuvaa ihmisiä juuri niskapuolelta kauniisti.

Yksityiskohta Michelangelon veistoksesta Daavid, 1504, marmori. Accademia di belle arti di Firenze.

Mikä on sinulle ihmisen kaunein kohta?

torstai 15. huhtikuuta 2021

Taideasiantuntija

Jorma Hautala: Lämmin horisontti, 1983, seinämaalaus. PSSHP:n taidekokoelma.

Tiedän, että osa teistä on odottanut malttamattomana kuulumisia uudesta työstäni KYSin (Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin, PSSHP) taideasiantuntijana. Olen vähän pantannut tätä postausta, sillä mietin missä vaiheessa voin oikeasti kirjoittaa työstäni siten, että se antaa realistisen näkökulman. Olen ollut uudessa työssä nyt neljä kuukautta. Pitkään tuntui turhauttavalta olla se uusi kasvo, joka on vielä ihan pihalla kaikesta. En voi vieläkään sanoa hahmottavani kokonaiskuvaa kaikesta, mutta nyt huomaan itsessäni kehitystä. Joten tulin siihen tulokseen, että jos tässä jäädään odottelemaan sitä hetkeä, kun tunnen olevani täysin kotona sairaalamaailmassa, saisitte odotella tätä postausta varmaan useamman vuoden. Ja luulen, että useat työpaikkaa vaihtaneet jakavat joka tapauksessa tunteeni innostuksen ja jännityksen välimaastossa.

Niinpä ajattelin, että kerron teille tässä postauksessa yleisesti työstäni ja siitä, mitä työnkuvaani kuuluu.

Taru Mäntynen: Päivänkierto, 1980, pronssi. PSSHP:n taidekokoelma.

Kari Huhtamo: Kevät-sarja, 1976, serigrafia. PSSHP:n taidekokoelma.

Kari Juutilainen: Vesi, 2005-2007, akryyli kankaalle. PSSHP:n taidekokoelma.

Taidekokoelma

Vastuulleni kuuluu Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin taidekokoelma, joka käsittää tällä hetkellä hieman yli 1200 taideteosta. Kokoelma koostuu pääasiassa suomalaisesta kuvataiteesta 1800-luvun loppupuolelta nykypäivään. Kokoelman laatu on vaihteleva, mutta se sisältää myös teoksia mm. Ferdinand von Wrightilta, Wäinö Aaltoselta, Eemil Haloselta, Berndt Lindholmilta ja Hjalmar Munsterhjelmilta. Hieman uudempaa taidetta edustavat mm. Sam Vannin, Lauri Ahlgrenin, Ina Collianderin, Tapani Mikkosen, Kari Huhtamon, Taru Mäntysen, Kuutti Lavosen, Pauno Pohjolaisen, Arto Väisäsen ja Ulla-Mari Lindtrömin teokset. 

Sairaalan ei ole tarkoitus kerätä museokokoelmaa, vaan teokset pyritään saamaan esille. Entisenä museotyöntekijänä ajatusten kääntäminen uudenlaiselle taajuudelle oli minulla tietoinen päätös. Sairaalaympäristö ei ole mitenkään verrattavissa museomaailmaan, jossa teosten esitysympäristö on mahdollisimman vakaa ja muuttumaton valon, ilmankosteuden ja ihmisten suhteen. Sairaalamaailma toimii omista lähtökohdistaan käsin ja se on terveydenhoidon takaaminen. Taideteoksilla on tässä ympäristössä erilainen rooli, itse puhun ns. käyttötaiteesta. Tällä tarkoitan sitä, että taiteeseen kohdistuvat riskit tiedostetaan voimakkaampina kuin museoympäristössä, mutta taiteella halutaan luoda viihtyisiä ja vaikuttavia tiloja. Teoksia voi vaurioitua esimerkiksi potilassänkyjen kuljetuksissa, mutta tämä on hyväksyttävä tosiasia. Totta kai teossijoituksissa pyritään huomioimaan ja minimoimaan riskitekijät, mutta vahinkoja voi aina sattua. 

Kyseisen taidekokoelman ylläpito ei eroa juurikaan edellisestä museotyöstäni. Teoksia pitää inventoida, tarkkailla niiden kuntoa ja viedä tiedot sähköiseen kokoelmanhallintaohjelmaan. KYSissä on käytössä taidemuseokentällä tuttu Muusa-kokoelmanhallintaohjelma, jonne tallennetaan kaikki teoksiin liittyvä tieto.

Vastuulleni kuuluu kokoelmatyön lisäksi taiteen sijoitustoiminta ja taideteosten muutot, jotka liittyvät muihin sairaalassa tapahtuviin muuttoihin ja muutoksiin. Kauttani kulkee myös kaikki taiteeseen liittyvät deponoinnit (talletukset) ja lahjoitukset.

Marlena Luukkosen taidenäyttely "Maalauksia" G2-käytävägalleriassa.

Anja Sollas: Puutarhassa, 2020, akryyli vanerille ja kankaalle.
Luovien alojen keskus Pro Mylly ry:n näyttely "Aurinkoisena päivänä" G1- ja A1-käytävägalleriassa.

Kulttuurihyvinvointi

KYSissä toimii kulttuurihyvinvointityöryhmä, jonka jäsenistöön myös kuulun.  "Kulttuurihyvinvointitoiminnan tavoitteena on monipuolinen taide- ja kulttuuritarjonta, joka edistää KYSin asiakkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia, lisää positiivista vuorovaikutusta ja tukee myönteistä hoitokokemusta tehden sairaalan tiloista viihtyisiä ja elämyksellisiä. Tavoitteena on lisäksi tukea sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa käyttämään monipuolista sairaalan taide- ja kulttuuritarjontaa hoitotyön tukena potilaiden hoidossa."

Kulttuurihyvinvointitoimintaan kuuluu mm. erilaiset taidenäyttelyt ja esitykset (koronatilanteen vuoksi esityksiä ei luonnollisesti järjestetä). Minun vastuulleni kuuluu taidenäyttelyiden järjestäminen ja organisoiminen. Näyttelytarjonta on suunnattu pääasiassa sairaalan potilaille, asiakkaille ja henkilökunnalle. Sairaalassa on muutama pidempi yleinen näyttelykäytävä (13-16 metriä), dialyysiosastolla hieman lyhyempi (11 metriä), ja lisäksi "Viidakkogalleria" (lastenkirurgian poliklinikalla) lasten ja nuorten piirustuksia varten, ja pääsairaalan aulassa lokerikkomainen lasivitriini. 

Tämä toiminta vaatii näyttelykalenterin suunnittelua ja näyttelysopimusten laatimista, joka on samanlaista kuin museokentällä. Näyttelytiloja on aiempaan kokemukseeni nähden sen verran paljon, että eri  tilojen aikatauluttaminen ja sopimuspaperirumba tuntui aluksi haasteelliselta. Nyt kun olen oppinut missä mikäkin näyttelypaikka sijaitsee, työ sujuu lähes omalla painollaan. Edeltäjäni oli onneksi laatinut näyttelykalenterin jo pitkälle eteenpäin, joten minulla oli aikaa opetella näyttelytilojen toimintaa rauhassa.

Taiteella on sairaalaympäristössä suuri merkitys ja se tarkoittaa muutakin kuin vain viihtyisiä tiloja. Erilaisilla tutkimuksilla taiteen on osoitettu muun muassa:

  • parantavan hoitotuloksia ja vähentävän fyysisiä ja psykologisia oireita
  • vähentävän rauhoittavien lääkkeiden ja kipu- ja unilääkkeiden tarvetta ja käyttöä
  • auttavan vähentämään yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytyneisyyttä
  • ehkäisevän ja vähentävän negatiivisia tunteita, kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja surua
  • tukevan mielenterveyden haasteiden kanssa pärjäämistä

Lisätietoa taiteen ja kulttuurin vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin mm. täältä

Maijariitta Karhulahti: yksityiskohta teoksesta Tunne II, 2014, huovutus, kirjonta.
Luovien alojen keskus Pro Mylly ry:n näyttely "Aurinkoisena päivänä" G1- ja A1-käytävägalleriassa. 

Antti Immonen: Höyrypää, yksityiskohta sarjasta Faasit, 2017, ruostumaton teräs ja ääni.
PSSHP:n taidekokoelma.

Prosenttitaide ja rakennushankkeet

Kokoelmanhallinta ja näyttelytoiminta olivat etukäteen ne itselleni tutuimmat alueet, joihin oli helppo päästä mukaan, ja joissa tunnen olevani itsevarma ja osaava. Positiivisella tavalla pelottava ja jännittävä maailma ovat puolestaan eri rakennushankkeet, joihin olen päässyt mukaan taideasiantuntijan ominaisuudessa. KYSin kampuksella rakennetaan uutta kymmenkerroksista sairaalaosaa ja peruskorjataan pääsairaalaa KYS Uusi Sydän 2025 -projektissa. Tämän lisäksi kampukselle suunnitellaan parhaillaan psykiatriataloa. 

Molempiin rakennushankkeisiin sisältyy taidesuunnitelmat, joissa rakennuskustannuksista osa ohjataan taiteen hankkimiseen. Näiden taidehankkeiden koordinointi, kilpailutukset, taidehankinnat ja sopimukset kuuluvat minun työnkuvaani. Olen äärimmäisen kiitollinen, että kiinteistöhallinnon tiimini on avoin ja loppumattoman kärsivällisesti auttanut minua pääsemään mukaan käynnissä oleviin projekteihin. Kaiken uuden äärellä valtava sairaalarakennusmassa tuntui selvittämättömältä labyrintilta. Eri rakennusten osat vaativat vieläkin opettelua ja karttaa. 

Minua on hieman surkuhupaisasti naurattanut näin jälkikäteen ne kerrat, kun useammat työkaverini ovat yrittäneet selittää minulle eri yhteyksissä uusia rakennusosia 1C1 ja 1C2, ja niiden suhdetta toisiinsa ja vanhaan rakennuskantaan. Näistä on puhuttu ja puhutaan yksikössämme paljon, sillä ne työllistävät isoa osaa tiimistä. Minä kyllä tiesin mistä puhutaan, mutta minulla kesti yllättävän pitkään ymmärtää niiden arkkitehtoninen kokonaisrakenne. Minulle annettiin pohjakartta, läpileikkauskuvia ja piirrettiin selvennyskuvia. Tästä huolimatta yhdeksään eri kerrokseen sijoittuva taide ei tuntunut kokonaisuudessaan hahmottuvan, kun en ymmärtänyt eri osastojen suhdetta toisiinsa kahdessa eri rakennusvaiheessa. 

Kunnes minulle annettiin ns. "kultaiset avaimet", joilla pääsin kiinni mm. projektipankkiin, eri rakennusten pohjapiirroksiin, värikoodattuihin osastojakoihin ja jopa huonenumeroihin! Näin yhdellä kertaa koko kokonaisuuden, pääsin liikkumaan kerrosten välillä ja valaistuin: Ai NÄIN nämä muodostuvat! Jonka jälkeen vähän hävetti ja nauratti. Loppujen lopuksi yksinkertaisesta kokonaisuudesta oli mielessäni tullut ongelma, kun en vielä osannut yhdistää olematonta osaa jo olemassa olevaan rakennusosaan. 

Kiinteistö- ja rakennusalan ammattilaiset ovat tottuneet käsittelemään pohjapiirroksia ja läpileikkauskuvia, joten he osaavat lukea niitä ja niissä olevia yksityiskohtia nopeammin. Mietin, että onkohan tiimini hiljaa pohtinut: Miten se nainen ei tunnu ymmärtävän tätä, vaikka kuinka piirretään? Rehellisesti sanoen, en olisi voinut saada parempaa tiimiä ympärilleni. Sitä eri osaamisalueiden ammattitaitoa on ollut hienoa seurata. Ja olla osa sitä. He ovat testanneet tietoisesti myös huumorintajuani, mutta lienevät jo selvittäneet (?), että istun joukkoon siltäkin osin.

Eeva Mölkänen: Leikkiviä lapsia, 2018, seinämaalaus. PSSHP:n taidekokoelma.

Ulla-Mari Lindström: Jänö piilossa, 2018, seinämaalaus. PSSHP:n taidekokoelma.

Miltä työ tuntuu?

Oppimisen ja onnistumisen iloa tapahtuu viikoittain. Työ on nopeatempoisempaa ja jakautunut useampiin osiin kuin aiempi työni. Tämä on vaatinut tiukempaa priorisointia ja ajanhallintaa. Kaikkea ei pysty hoitamaan välittömästi, vaikka itse kuinka haluaisi, minkä hyväksyminen on tuntunut vaikealta (ja samalla terveelliseltä asialta oppia). Työni on itsenäistä ja minulla on omat vastuualueeni, mutta monissa asioissa saan tehdä yhteistyötä muiden asiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa. Asioita siis suunnitellaan ja niistä keskustellaan paljon, kuinka asioita edistetään.  

Arki koostuu paljolti mm. sähköposteihin vastaamisesta (ensimmäisellä viikolla sain postia enemmän kuin aiemmin kuukaudessa), taiteen sijoituspaikkojen suunnittelusta, kokoelmanhallinnasta, näyttelyiden aikatauluttamisesta, sopimusten laatimisesta, kokousten valmisteluista, erilaisesta työryhmätoiminnasta ja Teams-kokouksiin osallistumisesta. Verkostot taiteilijoihin ja taidekentän tuntemus on ollut iso apu. Pidemmän tähtäimen suunnitelmissani on saada KYSin taiteeseen liittyviin asioihin selkeyttä ja yhtenäisyyttä. 

Taidekokoelma-asioista olen päässyt juttelemaan myös muutamien muiden sairaanhoitopiirien taideasiantuntijoiden ja -koordinaattoreiden kanssa. Kaikilla meillä tuntuu olevan samanlaisia haasteita edessämme ja arjessamme, joten on ollut voimauttavaa saada verkostoitua kollegoiden kanssa. Verkostoituminen on vasta aluillaan, mutta luulen, että tässä on hyvät mahdollisuudet kehittää jotain yhdessä. Ajatusten ja kokemusten vaihto on joka tapauksessa arvokasta, ettei tarvitse keksiä pyörää uudelleen tai astua samoihin kuoppiin matkalla.

Kuopion yliopistollinen sairaala ansaitsee näin kulttuurialan ammattilaisen näkökulmasta isot kiitokset ja arvostuksen, sillä ainakin tämänhetkisen tietoni mukaan Kuopio ja Helsinki ovat ainoat sairaanhoitopiirit, joissa on vakituinen taideasiantuntija edistämässä taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta sairaalaympäristössä. KYS ja HUS ovat ymmärtäneet taiteen tärkeän merkityksen ja osoittavat sen. Vakituinen tehtävä mahdollistaa paremmin ja tehokkaammin pitkän tähtäimen suunnitelmat myös taiteen osalta.  

Tällaisia kuulumisia taideasiantuntijuuden takaa.

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Pääsiäisiloa

Moni varmasti tunnistaa tunteen, että pääsiäinen tuntuu vain erityisen mukavalta pidennetyltä viikonlopulta ilman sen suurempaa merkitystä. Lapsena meillä vietettiin pääsiäistä koristelemalla koti, ja muutamia kertoja kävimme palmusunnuntaina virpomassa, mutta teini-iän myötä pääsiäinen "katosi" johonkin. Tiesin pääsiäisellä olevan erityismerkityksen ortodoksiselle mummolleni. Silti se tarkoitti minulle pitkään yhtä kuin pidennetyt viikonloppuvapaat.

Kunnes vuonna 2009 pääsin työharjoitteluun ortodoksiseen kirkkomuseoon. Sen myötä avautui ovi useamman vuoden tutkimusmatkalle ortodoksiseen kulttuuriin, ja todellisen pääsiäisjuhlan ymmärtämiseen. Pääsiäinen ei enää ollutkaan vain pidennetty viikonloppu, vaan pääsiäiseen valmistautuminen aloitettiin jo 40 päivää aiemmin suurella paastolla. Tuolloin vältetään eläinkunnan tuotteita, mutta paaston aikaan liittyy myös pidättäytyminen esimerkiksi toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teoin. Ei lainkaan turha asia, josta muistuttaa arjessa... Ylen tekemässä haastattelussa ravintoloitsija Ilkka Lappi kertoo, kuinka "Paastoruokien valmistus voi olla oiva tapa siirtyä pois kulutushysteriasta, palata perusasioihin valmistaen ruoka hyvistä yksinkertaisista raaka-aineista, mutta silti maukkaasti."

Niinpä niin. Paastosäännöt eivät ole "pakkopaita", vaan mielestäni hyvä muistutus siitä, mitä kohti on hyvä pyrkiä, ja että vähemmän voi olla enemmän

Pääsiäisyön ateria. Kuvat: @wellu_t

Pääsiäinen sai ortodoksista kirkkovuotta sivusta seuratessani aivan uudenlaisen merkityksen. Siitä tuli merkityksellinen. Paastoviikot huipentuivat vuosittain pääsiäisyön jumalanpalvelukseen ja pääsiäisyön ateriaan. Kristuksen ylösnousemuksesta kertoivat myös lukuisat Kristus nousi kuolleista! toivotukset, joihin vastataan Totisesti nousi!  Näitä toivotuksia annettiin aina ensimmäisen kerran kohdatessa sekä kasvotusten, puhelimessa että sähköpostitse. 

Ortodoksit ovat opettaneet ja välittäneet minulle pääsiäisen iloa. Siihen valmistaudutaan hieman samalla tavoin kuin valtaväestö jouluun, mutta ilman kulutushysteriaa (ja suuremmalla kunnioituksella). Pääsiäisaterioita valmistellaan ja valmistetaan huolella, mutta yhdessä olemiseen ja yhdessä juhlimiseen ei liity samanlaista materialismia kuin stereotyyppiseen ajatukseen nykyisestä joulusta. Tämä on ollut itselleni se tärkein syy miksi olen ihastunut pääsiäiseen uudelleen. Olen saanut seurata ortodoksien pääsiäisiloa, osallistua siihen ja tuntea itseni tervetulleeksi heidän Suurimpaan juhlaansa. Nykyisin en enää vietä pääsiäistä kuten lapsuuskodissa, vaan osaan jopa juhlia sitä. Ja vielä muistutuksena: pääsiäinen ei pääty tähän toiseen pääsiäispäivään. Se jatkuu aina 40 päivää helatorstaihin 13.5. saakka (Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivä). Joten pääsiäinen kantaa paljon pidemmälle kuin vain pidennetyn viikonlopun.  

Pääsiäisiloa ja aurinkoa alkaneeseen kevääseen!