torstai 15. huhtikuuta 2021

Taideasiantuntija

Jorma Hautala: Lämmin horisontti, 1983, seinämaalaus. PSSHP:n taidekokoelma.

Tiedän, että osa teistä on odottanut malttamattomana kuulumisia uudesta työstäni KYSin (Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin, PSSHP) taideasiantuntijana. Olen vähän pantannut tätä postausta, sillä mietin missä vaiheessa voin oikeasti kirjoittaa työstäni siten, että se antaa realistisen näkökulman. Olen ollut uudessa työssä nyt neljä kuukautta. Pitkään tuntui turhauttavalta olla se uusi kasvo, joka on vielä ihan pihalla kaikesta. En voi vieläkään sanoa hahmottavani kokonaiskuvaa kaikesta, mutta nyt huomaan itsessäni kehitystä. Joten tulin siihen tulokseen, että jos tässä jäädään odottelemaan sitä hetkeä, kun tunnen olevani täysin kotona sairaalamaailmassa, saisitte odotella tätä postausta varmaan useamman vuoden. Ja luulen, että useat työpaikkaa vaihtaneet jakavat joka tapauksessa tunteeni innostuksen ja jännityksen välimaastossa.

Niinpä ajattelin, että kerron teille tässä postauksessa yleisesti työstäni ja siitä, mitä työnkuvaani kuuluu.

Taru Mäntynen: Päivänkierto, 1980, pronssi. PSSHP:n taidekokoelma.

Kari Huhtamo: Kevät-sarja, 1976, serigrafia. PSSHP:n taidekokoelma.

Kari Juutilainen: Vesi, 2005-2007, akryyli kankaalle. PSSHP:n taidekokoelma.

Taidekokoelma

Vastuulleni kuuluu Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin taidekokoelma, joka käsittää tällä hetkellä hieman yli 1200 taideteosta. Kokoelma koostuu pääasiassa suomalaisesta kuvataiteesta 1800-luvun loppupuolelta nykypäivään. Kokoelman laatu on vaihteleva, mutta se sisältää myös teoksia mm. Ferdinand von Wrightilta, Wäinö Aaltoselta, Eemil Haloselta, Berndt Lindholmilta ja Hjalmar Munsterhjelmilta. Hieman uudempaa taidetta edustavat mm. Sam Vannin, Lauri Ahlgrenin, Ina Collianderin, Tapani Mikkosen, Kari Huhtamon, Taru Mäntysen, Kuutti Lavosen, Pauno Pohjolaisen, Arto Väisäsen ja Ulla-Mari Lindtrömin teokset. 

Sairaalan ei ole tarkoitus kerätä museokokoelmaa, vaan teokset pyritään saamaan esille. Entisenä museotyöntekijänä ajatusten kääntäminen uudenlaiselle taajuudelle oli minulla tietoinen päätös. Sairaalaympäristö ei ole mitenkään verrattavissa museomaailmaan, jossa teosten esitysympäristö on mahdollisimman vakaa ja muuttumaton valon, ilmankosteuden ja ihmisten suhteen. Sairaalamaailma toimii omista lähtökohdistaan käsin ja se on terveydenhoidon takaaminen. Taideteoksilla on tässä ympäristössä erilainen rooli, itse puhun ns. käyttötaiteesta. Tällä tarkoitan sitä, että taiteeseen kohdistuvat riskit tiedostetaan voimakkaampina kuin museoympäristössä, mutta taiteella halutaan luoda viihtyisiä ja vaikuttavia tiloja. Teoksia voi vaurioitua esimerkiksi potilassänkyjen kuljetuksissa, mutta tämä on hyväksyttävä tosiasia. Totta kai teossijoituksissa pyritään huomioimaan ja minimoimaan riskitekijät, mutta vahinkoja voi aina sattua. 

Kyseisen taidekokoelman ylläpito ei eroa juurikaan edellisestä museotyöstäni. Teoksia pitää inventoida, tarkkailla niiden kuntoa ja viedä tiedot sähköiseen kokoelmanhallintaohjelmaan. KYSissä on käytössä taidemuseokentällä tuttu Muusa-kokoelmanhallintaohjelma, jonne tallennetaan kaikki teoksiin liittyvä tieto.

Vastuulleni kuuluu kokoelmatyön lisäksi taiteen sijoitustoiminta ja taideteosten muutot, jotka liittyvät muihin sairaalassa tapahtuviin muuttoihin ja muutoksiin. Kauttani kulkee myös kaikki taiteeseen liittyvät deponoinnit (talletukset) ja lahjoitukset.

Marlena Luukkosen taidenäyttely "Maalauksia" G2-käytävägalleriassa.

Anja Sollas: Puutarhassa, 2020, akryyli vanerille ja kankaalle.
Luovien alojen keskus Pro Mylly ry:n näyttely "Aurinkoisena päivänä" G1- ja A1-käytävägalleriassa.

Kulttuurihyvinvointi

KYSissä toimii kulttuurihyvinvointityöryhmä, jonka jäsenistöön myös kuulun.  "Kulttuurihyvinvointitoiminnan tavoitteena on monipuolinen taide- ja kulttuuritarjonta, joka edistää KYSin asiakkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia, lisää positiivista vuorovaikutusta ja tukee myönteistä hoitokokemusta tehden sairaalan tiloista viihtyisiä ja elämyksellisiä. Tavoitteena on lisäksi tukea sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa käyttämään monipuolista sairaalan taide- ja kulttuuritarjontaa hoitotyön tukena potilaiden hoidossa."

Kulttuurihyvinvointitoimintaan kuuluu mm. erilaiset taidenäyttelyt ja esitykset (koronatilanteen vuoksi esityksiä ei luonnollisesti järjestetä). Minun vastuulleni kuuluu taidenäyttelyiden järjestäminen ja organisoiminen. Näyttelytarjonta on suunnattu pääasiassa sairaalan potilaille, asiakkaille ja henkilökunnalle. Sairaalassa on muutama pidempi yleinen näyttelykäytävä (13-16 metriä), dialyysiosastolla hieman lyhyempi (11 metriä), ja lisäksi "Viidakkogalleria" (lastenkirurgian poliklinikalla) lasten ja nuorten piirustuksia varten, ja pääsairaalan aulassa lokerikkomainen lasivitriini. 

Tämä toiminta vaatii näyttelykalenterin suunnittelua ja näyttelysopimusten laatimista, joka on samanlaista kuin museokentällä. Näyttelytiloja on aiempaan kokemukseeni nähden sen verran paljon, että eri  tilojen aikatauluttaminen ja sopimuspaperirumba tuntui aluksi haasteelliselta. Nyt kun olen oppinut missä mikäkin näyttelypaikka sijaitsee, työ sujuu lähes omalla painollaan. Edeltäjäni oli onneksi laatinut näyttelykalenterin jo pitkälle eteenpäin, joten minulla oli aikaa opetella näyttelytilojen toimintaa rauhassa.

Taiteella on sairaalaympäristössä suuri merkitys ja se tarkoittaa muutakin kuin vain viihtyisiä tiloja. Erilaisilla tutkimuksilla taiteen on osoitettu muun muassa:

  • parantavan hoitotuloksia ja vähentävän fyysisiä ja psykologisia oireita
  • vähentävän rauhoittavien lääkkeiden ja kipu- ja unilääkkeiden tarvetta ja käyttöä
  • auttavan vähentämään yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytyneisyyttä
  • ehkäisevän ja vähentävän negatiivisia tunteita, kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja surua
  • tukevan mielenterveyden haasteiden kanssa pärjäämistä

Lisätietoa taiteen ja kulttuurin vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin mm. täältä

Maijariitta Karhulahti: yksityiskohta teoksesta Tunne II, 2014, huovutus, kirjonta.
Luovien alojen keskus Pro Mylly ry:n näyttely "Aurinkoisena päivänä" G1- ja A1-käytävägalleriassa. 

Antti Immonen: Höyrypää, yksityiskohta sarjasta Faasit, 2017, ruostumaton teräs ja ääni.
PSSHP:n taidekokoelma.

Prosenttitaide ja rakennushankkeet

Kokoelmanhallinta ja näyttelytoiminta olivat etukäteen ne itselleni tutuimmat alueet, joihin oli helppo päästä mukaan, ja joissa tunnen olevani itsevarma ja osaava. Positiivisella tavalla pelottava ja jännittävä maailma ovat puolestaan eri rakennushankkeet, joihin olen päässyt mukaan taideasiantuntijan ominaisuudessa. KYSin kampuksella rakennetaan uutta kymmenkerroksista sairaalaosaa ja peruskorjataan pääsairaalaa KYS Uusi Sydän 2025 -projektissa. Tämän lisäksi kampukselle suunnitellaan parhaillaan psykiatriataloa. 

Molempiin rakennushankkeisiin sisältyy taidesuunnitelmat, joissa rakennuskustannuksista osa ohjataan taiteen hankkimiseen. Näiden taidehankkeiden koordinointi, kilpailutukset, taidehankinnat ja sopimukset kuuluvat minun työnkuvaani. Olen äärimmäisen kiitollinen, että kiinteistöhallinnon tiimini on avoin ja loppumattoman kärsivällisesti auttanut minua pääsemään mukaan käynnissä oleviin projekteihin. Kaiken uuden äärellä valtava sairaalarakennusmassa tuntui selvittämättömältä labyrintilta. Eri rakennusten osat vaativat vieläkin opettelua ja karttaa. 

Minua on hieman surkuhupaisasti naurattanut näin jälkikäteen ne kerrat, kun useammat työkaverini ovat yrittäneet selittää minulle eri yhteyksissä uusia rakennusosia 1C1 ja 1C2, ja niiden suhdetta toisiinsa ja vanhaan rakennuskantaan. Näistä on puhuttu ja puhutaan yksikössämme paljon, sillä ne työllistävät isoa osaa tiimistä. Minä kyllä tiesin mistä puhutaan, mutta minulla kesti yllättävän pitkään ymmärtää niiden arkkitehtoninen kokonaisrakenne. Minulle annettiin pohjakartta, läpileikkauskuvia ja piirrettiin selvennyskuvia. Tästä huolimatta yhdeksään eri kerrokseen sijoittuva taide ei tuntunut kokonaisuudessaan hahmottuvan, kun en ymmärtänyt eri osastojen suhdetta toisiinsa kahdessa eri rakennusvaiheessa. 

Kunnes minulle annettiin ns. "kultaiset avaimet", joilla pääsin kiinni mm. projektipankkiin, eri rakennusten pohjapiirroksiin, värikoodattuihin osastojakoihin ja jopa huonenumeroihin! Näin yhdellä kertaa koko kokonaisuuden, pääsin liikkumaan kerrosten välillä ja valaistuin: Ai NÄIN nämä muodostuvat! Jonka jälkeen vähän hävetti ja nauratti. Loppujen lopuksi yksinkertaisesta kokonaisuudesta oli mielessäni tullut ongelma, kun en vielä osannut yhdistää olematonta osaa jo olemassa olevaan rakennusosaan. 

Kiinteistö- ja rakennusalan ammattilaiset ovat tottuneet käsittelemään pohjapiirroksia ja läpileikkauskuvia, joten he osaavat lukea niitä ja niissä olevia yksityiskohtia nopeammin. Mietin, että onkohan tiimini hiljaa pohtinut: Miten se nainen ei tunnu ymmärtävän tätä, vaikka kuinka piirretään? Rehellisesti sanoen, en olisi voinut saada parempaa tiimiä ympärilleni. Sitä eri osaamisalueiden ammattitaitoa on ollut hienoa seurata. Ja olla osa sitä. He ovat testanneet tietoisesti myös huumorintajuani, mutta lienevät jo selvittäneet (?), että istun joukkoon siltäkin osin.

Eeva Mölkänen: Leikkiviä lapsia, 2018, seinämaalaus. PSSHP:n taidekokoelma.

Ulla-Mari Lindström: Jänö piilossa, 2018, seinämaalaus. PSSHP:n taidekokoelma.

Miltä työ tuntuu?

Oppimisen ja onnistumisen iloa tapahtuu viikoittain. Työ on nopeatempoisempaa ja jakautunut useampiin osiin kuin aiempi työni. Tämä on vaatinut tiukempaa priorisointia ja ajanhallintaa. Kaikkea ei pysty hoitamaan välittömästi, vaikka itse kuinka haluaisi, minkä hyväksyminen on tuntunut vaikealta (ja samalla terveelliseltä asialta oppia). Työni on itsenäistä ja minulla on omat vastuualueeni, mutta monissa asioissa saan tehdä yhteistyötä muiden asiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa. Asioita siis suunnitellaan ja niistä keskustellaan paljon, kuinka asioita edistetään.  

Arki koostuu paljolti mm. sähköposteihin vastaamisesta (ensimmäisellä viikolla sain postia enemmän kuin aiemmin kuukaudessa), taiteen sijoituspaikkojen suunnittelusta, kokoelmanhallinnasta, näyttelyiden aikatauluttamisesta, sopimusten laatimisesta, kokousten valmisteluista, erilaisesta työryhmätoiminnasta ja Teams-kokouksiin osallistumisesta. Verkostot taiteilijoihin ja taidekentän tuntemus on ollut iso apu. Pidemmän tähtäimen suunnitelmissani on saada KYSin taiteeseen liittyviin asioihin selkeyttä ja yhtenäisyyttä. 

Taidekokoelma-asioista olen päässyt juttelemaan myös muutamien muiden sairaanhoitopiirien taideasiantuntijoiden ja -koordinaattoreiden kanssa. Kaikilla meillä tuntuu olevan samanlaisia haasteita edessämme ja arjessamme, joten on ollut voimauttavaa saada verkostoitua kollegoiden kanssa. Verkostoituminen on vasta aluillaan, mutta luulen, että tässä on hyvät mahdollisuudet kehittää jotain yhdessä. Ajatusten ja kokemusten vaihto on joka tapauksessa arvokasta, ettei tarvitse keksiä pyörää uudelleen tai astua samoihin kuoppiin matkalla.

Kuopion yliopistollinen sairaala ansaitsee näin kulttuurialan ammattilaisen näkökulmasta isot kiitokset ja arvostuksen, sillä ainakin tämänhetkisen tietoni mukaan Kuopio ja Helsinki ovat ainoat sairaanhoitopiirit, joissa on vakituinen taideasiantuntija edistämässä taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta sairaalaympäristössä. KYS ja HUS ovat ymmärtäneet taiteen tärkeän merkityksen ja osoittavat sen. Vakituinen tehtävä mahdollistaa paremmin ja tehokkaammin pitkän tähtäimen suunnitelmat myös taiteen osalta.  

Tällaisia kuulumisia taideasiantuntijuuden takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti