sunnuntai 31. toukokuuta 2026

Kulttuurihyvinvointikyselyn tulokset

Itä-Suomen yliopiston tutkimushanke yhdisti maahanmuuttajataustaiset ja suomalaiset nuoret pohtimaan taidelähtöisten menetelmien avulla mielikuvia toisistaan ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa. Seinämaalauksia Kuopion yliopistolliseen sairaalaan 2024.
Olen pyrkinyt oman työni ohessa edistämään kulttuurihyvinvointiin liittyviä asioita koko taideasiantuntijuuteni ajan. Minut on esimerkiksi nimetty viranhaltijapäätöksellä Pohjois-Savon hyvinvointialueen edustajaksi Pohjois-Savon liiton Kulttuurin ja luovien alojen työryhmään. Tavoitteena on nimensä mukaisesti edistää kulttuurin ja luovien alojen asemaa Pohjois-Savossa. Paljon on vielä tehtävää, mutta suunta on oikea.
Maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten kuvallisia visioita yhteisestä ja monikulttuurisesta Savosta.
Kuopion kaupunginorkesterin muusikot soittamassa Kaarisairaalan aulassa 2023.
Tärkeä askel oli myös kulttuurihyvinvointityöryhmän perustaminen Pohjois-Savon hyvinvointialueelle, jolloin työ ei ole enää yhden ihmisen harteilla. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen on osa Hyvinvoinnin ja terveyden (HYTE) edistämistä sekä osallisuuden koordinoimista. Koen tärkeänä sen, että hyvinvointialueen sisällä on strategiat, toimintamallit ja käytännöt ymmärtäviä ammattilaisia, jotka haluavat edistää kulttuurin avulla kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä tukee koko Pohjois-Savon hyvinvointia, joka on listattu Suomen sairastavimmaksi maakunnaksi. Tekemällä töitä yhdessä ja verkostoitumalla yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi, voimme saada paljon aikaan. Työn ja toiminnan merkitys tulee kuitenkin tehdä näkyväksi.

Tästä syystä Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä toteutti helmikuussa 2026 kulttuurihyvinvointikyselyn henkilöstölle. Kyselyllä haluttiin kartoittaa kulttuurihyvinvoinnin nykytilaa ja käytäntöjä sekä kehittämistarpeita. Kyselyn kohderyhmä oli asiakas- ja potilastyötä tekevät yksiköt.

Vastauksia saatiin 97 kappaletta ja ne jakaantuivat seuraavasti eri palvelualueiden kesken:

Vastaajista vain 29,3% kertoi käyttävänsä taidetta ja kulttuuria työyksikössään asiakkaan/potilaan hoidon tai kuntoutuksen tukena. Toteutunut toiminta on ollut esimerkiksi:
  • musiikkia, yhteislaulua, tanssia
  • kädentaitoja ja kuvataidetta
  • kirjallisuutta ja runoutta
  • keskustelua ja kulttuuristen kiinnostusten tunnistamista
  • Kaikukortin tarjoamista ja näin taide/kulttuuritoiminnan mahdollistamista
Kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa ei vieläkään hyödynnetä riittävästi, vaikka sen merkitys asiakkaille ja potilaille tunnistetaan.

Vastaajien kommentteja:

”Kulttuurin hyödyntäminen muuten on kyllä harmittavan vähäistä, vaikka täällä voitaisiin selvästi lisätä ikääntyneiden hyvinvointia. Tästä ei ainakaan puhuta työyhteisössä.”
”Olen yksikköni ainoa, joka tätä tekee.”
”Ohjaaminen on hyvin vähäistä ja kuilu palvelujen ja kulttuuritoimijoiden välillä on edelleen leveä.”

Hyvinvointialueen ammattilaisia haastaa ennen kaikkea rakenteiden puute. Toimintamallit kulttuuritoimijoiden kanssa puuttuvat tai ovat epäselviä. Tieto olemassa olevista palveluista ja toimijoista on hajanaista. Kyselyyn vastanneista 65,1% kertoo, että yhteistyötä ei ole tehty vielä kenenkään kanssa.

”Taide- ja kulttuuriteemat ovat tosin harmiksemme vähentyneet viime vuosina tarjonnasta kovaa vauhtia.”
Savonia AMK:n tanssinopettajaopiskelijoiden esitys Puijon pääsairaalassa 2023.

Miksi kulttuurihyvinvointia tulee edistää?

Pohjois-Savon hyvinvointialue on linjannut strategiassaan muun muassa ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistamisen sekä henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen tukemisen. Tutkimusnäyttö (Fancourt & Finn: ”What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being?" WHO, 2019) osoittaa, että kulttuuri on vaikuttava keino edistää terveyttä, ehkäistä sairauksia sekä tukea hoitoa ja kuntoutumista koko elämänkaaren ajan.

Lainsäädäntö tukee kulttuurin merkitystä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia:
Graffititaiteilija Sellek osallisti psykiatrisessa hoidossa olevia nuoria seinämaalausten avulla 2024.
Henkilöstön tarpeet

Kyselyn perusteella henkilöstö kaipaa konkreettisia työvälineitä kulttuurihyvinvoinnin toteuttamiseen: selkeät toimintamallit ja ohjeet arjen työhön sekä parempaa tiedonkulkua. Lisätietoa kaivataan etenkin kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuudesta ja hyödyistä. Osa toivoo lisää koulutusta luovista menetelmistä sekä aikaa ja resursseja kulttuurihyvinvoinnin toteuttamiseen.

Kyselyssä nousseita matalan kynnyksen ehdotuksia:

”Ruohonjuuritason toiminta: esim. puheeksi ottamisen mallia voisivat ammattilaiset hyödyntää laajemmin.”
”Kulttuurikirjaukset ja toiveet asiakas- tai potilastietojärjestelmiin.”
”Kulttuurihyvinvointivastaavan nimeäminen, kiertävä tehtävä, jotta asia ei jää lepäämään vain yhden henkilön harteille.”

Kehittämisen kärjet

Pohjois-Savon hyvinvointialue on kulttuurihyvinvointityöryhmän kautta verkostoitunut muun muassa Pohjois-Savon kulttuurihyvinvointiverkoston sekä Pohjois-Savon liiton Kulttuurin ja luovien alojen työryhmän kanssa. Lisäksi käynnissä on Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -yhteistyöhanke.

Kehittämisen kärkinä tuleekin nähdä henkilöstön tarpeiden mukaisesti:
  • rakenteiden ja vastuiden selkiyttäminen
  • yhteisten toimintamallien vakiinnuttaminen
  • siirtymä yksittäisistä teoista suunnitelmalliseen toimintaan
Lasten diabetespoliklinikka otti käyttöön Hobispuut, joiden avulla visualisoidaan diabeetikkojen hoitotasapainoa. Lisätietoa aiemmasta blogitekstistä.

___________________________

Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä on aloittanut toimintansa vuonna 2025. Työryhmän tavoitteena on vahvistaa kulttuurin ja taiteen roolia osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Pelkkien rakenteiden luominen ei kuitenkaan riitä, vaan kulttuurihyvinvoinnin edistäminen edellyttää selkeitä tavoitteita sekä konkreettisia ja käytännönläheisiä toimenpiteitä. Kulttuurihyvinvointitoiminta voi olla myös pieniä, arjen työhön integroituvia tekoja, joita toteutetaan osana ammattilaisten omaa perustehtävää. Samalla tarvitaan suunnitelmallista yhteistyötä, toimivia toimintamalleja sekä yhteistä tahtotilaa kulttuurin ja taiteen hyödyntämiseksi osana ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta.

-Pohjois-Savon hyvinvointialueen kulttuurihyvinvointityöryhmä-

lauantai 23. toukokuuta 2026

Rudolf Koivu: Satumainen kuvittaja

Juhla niityllä, Ester Ahokaisen runon kuvitus, akvarelli, Joulupukki-lehti 1937. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Rakastan vanhoja satuja ja niiden kuvitusten tunnelmaa. Kirjahyllyssäni on muun muassa Elsa Beskowia, Martta Wendeliniä, John Baueria, Anni Swania, Astrid Lindgreniä, F.H. Burnettia sekä Charles Kingsleyä. Tämän vuoksi olin todella innoissani, että pääsin mukaan Valamon luostarin näyttelyprojektiin, jossa valmisteltiin maaliskuussa 2026 avautunutta näyttelyä Rudolf Koivu - Satumainen kuvittaja.

Näyttelyn ovat kuratoineet Liisa Heikkilä-Palo ja Päivi Ahdeoja-Määttä. Kokonaisuus on tuotettu yhteistyössä Amerin Kulttuurisäätiön ja Tuusulan museon kanssa. Esillä on runsaasti Rudolf Koivun alkuperäisiä kuvitusoriginaaleja. Kuvitusten yhteyteen on tuotu myös otteita eri saduista, kuten Kesäkeiju ja kuningas Kuuranen sekä Kultalintu. Näyttely on tarkoitettu koko perheelle ja uskon värikylläisten ja kauniisti piirrettyjen teosten viehättävän kaikkia katsojia iästä riippumatta. Kulttuurikeskuksen kirjastossa oleva vitriininäyttely esittelee puolestaan Koivun monipuolista julkaisutuotantoa: satujen, oppikirjojen, sarjakuvien ja lehtien kuvitukset, postikortit ja -merkit sekä kalenterit.

Rudolf Koivu (1890-1946) ehti lyhyen elämänsä aikana tehdä vaikuttavan uran, joka on jättänyt jälkensä suomalaiseen satujen mielenmaisemaan. Hän oli yksi ensimmäisistä ammattikuvittajista Suomessa, joka keskittyi nimenomaan satuihin. Etenkin yhteistyö satukirjailija Raul Roineen (1907-1960) kanssa nosti kaksikon kotimaisen satukentän kärkinimiksi. Erilaisia julkaisuja markkinoitiin ennakkoon Rudolf Koivun nimellä jo hänen eläessään.

Valkoiset häät I, akvarelli, tuntematon kuvitus. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Tarina joulutähdestä, kuvitus Rudolf Koivun satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1934. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Koivun aloittaessa muun muassa satujen, legendojen ja oppikirjojen kuvittamisen 1910-luvulla, hän oli taidekentällä harvinainen poikkeus. Suomessa ei vielä ymmärretty satukuvitusten arvoa, vaikka satukirjallisuus eli samaan aikaan Euroopassa voimakasta nousukautta. Suomeen kuvitukset lainattiin usein ulkomailta.
Laiskan pojan seikkailut, kuvitus Rudolf Koivun satuun, akvarelli 1916. Joulupukki-lehti 1917. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Paimensauva, Ester Ahokaisen runon kuvitus, akvarelli, Joulupukki-lehti 1944. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Koivun kuvitukset olivat aluksi tussipiirustuksia, mikä oli painoteknisesti helppoa ja kustannustehokasta. Hän sai kehittää omaa osaamistaan yhdessä painotekniikan kehittymisen kanssa, jolloin kuviin mahdollistui runsaammat värikuvitukset. 1920-luvulla Koivun kuvitukset olivat vielä väreiltään läpikuultavia, kun seuraavina vuosikymmeninä pinnat muuttuivat peittäviksi lisääntyvän guassin käytön myötä. 1930-luvulla syntyi se kuvitusmaailma, josta Koivun kuvitukset parhaiten tunnetaan.
Tarina Rantalan Ansun joulupukista, tuntematon kuvitus, vesiväri 1930-luku. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Näyttelyssä on esimerkkejä Koivun kuvituksista eri vuosikymmeniltä. Hän teki originaalit yleensä huomattavasti painokuvia suuremmiksi. Satujen ilmestyessä ensiksi lehdessä ja myöhemmin painetussa satukirjakokonaisuudessa, Koivu teki molempiin erilliset kuvitukset. Hän onnistui tiivistämään satujen tunnelman parhaimmillaan yhteen kuvaan. Koivu kykeni näkemään asioita lapsen silmin, mutta siten, että aikuinen saattaa löytää kuvista myös syvällisempiä kerronnan tasoja.

Taikapeili, kuvitus Larin-Kyöstin neljänäytöksiseen satunäytelmään, tussi 1916. Yksityiskokoelma.
Taikapeili, kuvitus Larin-Kyöstin neljänäytöksiseen satunäytelmään, tussi 1916. Yksityiskokoelma.

Näyttelyssä on esillä yksityiskokoelmasta lainaan saatuja Koivun kuvituksia Larin-Kyöstin neljänäytöksiseen satunäytelmään Taikapeili (1916). Kuvituksissa näkyy voimakkaasti esimerkiksi englantilaisen kuvittajan Aubrey Beardsleyn (1872-1898) vaikutukset. Koivu oli kiinnostunut saduista, taidehistoriasta ja aikansa tapahtumista. Hänen taidekoulutuksensa, laaja lukeneisuutensa, vahvat piirtäjänlahjat ja maalauksellinen tyyli antoivat Koivun kuvituksille sen omaleimaisen tyylin, josta hänet parhaiten tunnetaan. Erikoisuutena näyttelyssä on esillä myös kenties ensimmäistä kertaa värikuvana julkaistu toisinto Rudolf Koivun Suomen merimieskirkkoon Lontooseen maalaamasta taulusta Itämään tietäjien kumarrus (1914).

Vihreä lohikäärme, kuvitukset Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1937. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Vihreä lohikäärme, kuvitukset Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1937. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Elämään mieltynyt Dirai Radsha, kuvitus Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1938. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Rudolf Koivun tiedetään olleen sydämellinen, mutta vaatimattomuuden viittaan vetäytynyt taiteilija, joka auttoi aina ystäviään, mutta oli myös itse usein taloudellisissa vaikeuksissa. Raul Roineen lisäksi sydänystäviin kuului pohjoiskarjalalainen opiskelutoveri Einö Härkönen, jolle hän uskoutui kirjeissään muun muassa ilonaiheistaan, ikävästään ja arjen kuulumisistaan. Koivun merkityksellisin taloudellinen tuki syntyi ystävyydestä liikemies ja mesenaatti August Thitzin kanssa, joka auttoi häntä paitsi ateljeehuoneen myös kuvituspalkkioiden saamiseksi.

Puro ja pilvi, kuvitus Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1942. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Puro ja pilvi, kuvitus Raul Roineen satuun, vesiväri, Joulupukki-lehti 1942. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Minulla oli ilo perehtyä Rudolf Koivun henkilökohtaiseen elämään toimittaessani näyttelyn yhteydessä julkaistua kirjasta Rudolf Koivu - Satumainen kuvittaja (Valamo Kustannus, 2026). Näyttelyjulkaisua voi ostaa näyttelyn yhteydestä sekä Valamon Tuohus-myymälästä, mutta myös verkosta. 80-sivuinen julkaisu esittelee Koivun elämää lapsuudesta kuolemaan saakka sekä kuvitusuran ja taiteilijuuden eri vaiheita. Minulle uutta tietoa oli esimerkiksi Päivi Ahdeoja-Määtän tekemät tutkimukset englantilaisen taiteen vaikutuksista Rudolf Koivun itämaisiin aiheisiin. Tästä on kirjasessa jännittäviä esimerkkejä, kuinka Edmund Dulacin (1882-1953) ja René Bullin (1872-1942) kuvitusten yhtäläisyyksiä näkyy Koivun kuvamaailmassa.

Kirjasessa kulkevat mukana valokuvien lisäksi myös Koivun kirjeidenvaihdon myötä saatu taiteilijan henkilökohtainen ääni. Rudolf Koivu pohti lähettämässään kirjeessä elokuussa 1912 kuvataiteilijan ja kuvittajan työn arvostusta:

"Hiukan olen harrastanut myöskin rahatöitä, niin paljon kun on ollut saatavissa. Viime talvena kokonaan, kuten tiedät, tein vallan rahaa. Kopioin ja piirustelin kuvia kaikenmaailman joululehtiin, ensi jouluksi ne ilmestyvät. Sinun mielestäsi se piirustaminen kai on ala-arvoista ja halventavaa työtä, mutta minä ajattelen toisin siinä asiassa. Onhan se omaperäistä työtä, rahaa siitä myöskin saa, ja ainahan ne kuvat ovat mainetta lisäämässä, kun muistaa nimensä präntätä kuvan kulmaan."

Rudolf Koivu: Rakkauden puu, kuvitus Joulupukki-lehteen 1934. Kuva: Amerin Kulttuurisäätiö.
Näyttelyjulkaisusta löytyy kokonaisuudessaan myös Salli Sarjaksen Joulupukki-lehteen (1934) kirjoittama satu Rakkaudenpuu, jonka upea teossuurennos on esillä näyttelyssä. Tarinassa epäitsekäs toiminta ja toisten ihmisten huomioiminen muuttavat karun maiseman ihanaksi puutarhaksi.
Poika onkii, kuvitus K. Merikosken Kaupunkikansakoulun laskentokirjaan, akvarelli, 1930-luku. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.
Mansikankukka, kuvitus Helli Tynelän satuun, akvarelli, Joulupukki-lehti 1944. Amerin Kulttuurisäätiö/Tuusulan museo.

Rudolf Koivu - Satumainen kuvittaja on esillä Valamon luostarin Kulttuurikeskuksessa 15.1.2027 saakka. Koivun kuvitusoriginaalit vaihdetaan uusiin syksyllä 2026, joten vuoden aikana kannattaa vierailla näyttelyssä vaikka kahdesti.