Hyvinvointialueista uutisoidaan usein kriittiseen ja negatiiviseen sävyyn, vaikka taustalla ja toiminnassa tapahtuu myös paljon hyvää. Olen halunnut oman työni kautta tuoda ilmi niitä pieniä, mutta arkeen vaikuttavia hyviä asioita. Tuntuu hienolta, että työni kautta sairaalataiteesta puhutaan enemmän ja se kantaa positiivisia kommentteja myös Pohjois-Savon ulkopuolelta.
 |
| Saan Hurmioituneen Instagram-tilille ajoittain ihanaa palautetta. |
Rakastan työtäni taiteen ja kulttuurin parissa, mutta teen tätä muille ihmisille. Sairaala- ja soteympäristössä pientenkin visuaalisten asioiden merkitys voi olla yksittäiselle ihmiselle iso asia. Parasta palautetta ovat ne viestit, joissa kerrotaan, kuinka jokin valokuva, taideteos tai pelkkä tilan tunnelma on poistanut pelkoa, lieventänyt jännitystä, saanut ajatukset toimenpiteestä muualle tai tuottanut hyvää mieltä käytävillä kävellessä.
 |
| Palliatiivisen poliklinikan odotustila ennen muutosta. |
Kuopion yliopistollisen sairaalan Palliatiivisen hoidon poliklinikka tilasi (vuonna 2024) odotustilaansa maisematapetit parantaakseen tilan viihtyisyyttä. Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti tai henkeä uhkaavasti sairaan potilaan oireita lievittävää ja elämänlaatua vaalivaa aktiivista, kokonaisvaltaista hoitoa. Tilat sijaitsevat sairaalakampuksella ns. Sädesairaalassa, joka on itselleni henkisesti aina hieman raskas paikka vierailla työasioissakin, koska siellä ollaan isojen asioiden äärellä. Siksi tämä kyseinen projekti on ollut itselleni tärkeä, vaikka ajallisesti ja työmäärällisesti tämä oli suhteellisen nopea kokonaisuus muihin töihini verrattuna.
Projekti toteutettiin lahjoitusvaroin. Kuvina käytettiin kotimaisen kuvapankin ja valokuvaajan kuvia, joista välittyi palkkio-osuus myös kuvaajalle.
 |
| Palliatiivisen poliklinikan odotustila muutoksen jälkeen. |
Palliatiivisessa ympäristössä kuvasymboliikka voi merkitä paljon. Projektissa tuli huomioida poliklinikan toiveet luontokuviin liittyen ja asiat, joita ei haluttu käyttää (kuten esim. ylösalaisin käännetyt veneet, taipunut vilja, synkkä metsä). Oman haasteensa kuvien etsitään toi tilan pitkä ja kapea muoto. Alun perin poliklinikalla oli toiveena, että yksi kuva olisi jatkunut molemmille seinille, mutta se olisi rajannut yksittäisen kuvan niin kapeaksi, että en kokenut sitä hyvänä vaihtoehtona. Kuvien valinnassa tuli huomioida myös valaisinten ja verhotangon/verhon sijainti, ettei kuvasta peity mitään oleellista. Tapettien tuli soveltua sairaalaympäristöön myös materiaaliltaan (hygienia, paloturvallisuus).
Kuvissa haluttiin olevan katseelle syvyyttä, joka toisi lisää tilatunnelmaa. Lopputulos on mielestäni onnistunut ja tästä on tullut paljon kiitoksia.
