Hurmioitunut: Taivaallinen maisema

*Näyttelyssä valokuvaaminen on kielletty ilman erillislupaa

Pjotr Balašov: Keisari Aleksanteri II vierailulla Valamossa 28. kesäkuuta 1858, öljy kankaalle.

Pjotr Balašov: Keisari Aleksanteri II vierailulla Valamossa 28. kesäkuuta 1858, yksityiskohta.

Helpotusta taide- ja kulttuurinälkään antoi päiväretki Valamon luostariin. Kulttuurikeskuksessa on esillä maisemamaalauksia esittelevä näyttely Taivaallinen maisema - Venäläiset mestarit Laatokan Valamossa. Maalaukset on koottu näyttelyyn Valamon luostarin omista kokoelmista. Teokset olivat esillä Pietarissa, Venäläisen taiteen museon Valamo - 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta -näyttelyssä vuodenvaihteessa 2019-2020.

Pjotr Balašov: Maisema Valamosta, niittomies, 1860, öljy kankaalle.

Pjotr Balašov: Maisema Valamosta, niittomies, 1860, yksityiskohta.

Näyttelyn maalauksissa heijastuvat akateemisen maalaustaiteen ihanteet ja eurooppalaiset kansallisromanttiset piirteet. Luonto, sen kauneus ja mahtavuus, on nostettu pääosaan. Omien kulttuurimaisemien esittäminen oli tärkeässä asemassa. Maisemamaalaus toimi erinomaisena välineenä myös luostariympäristössä: "Maisema toimii jumalallisen luonnon ilmentymänä ja taiteilija sen tulkkina", kuten FT Hanna Kemppi kirjoittaa Valamon maisemamaalauksia käsittelevässä artikkelissa ("Valamo venäläisten maisemamaalarien kuvaamana" osa 1, Ikoni & kulttuuri 2/2019).

Alexandr Gine: Niikkananlahti myrskyssä, 1859, öljy kankaalle, yksityiskohta.

Lev Kamenev: Näkymä Valamon luostarista Kazanin Jumalanäidin tsasounan eteläpuolelta 2,5 virstan päästä kuvattuna, 1858, öljy kankaalle, yksityiskohta.

Taiteilijoiden lukuisat vierailut Valamoon liittyivät akateemisen opetuksen muutoksiin 1820-luvulta alkaen. Pietarin taideakatemiaan perustettiin maisemamaalaukseen erikoistunut luokka, jonka ohjesäännön mukaan opiskelijoiden tuli viettää kesän oppituntinsa kaupungin ulkopuolella. Maisemien haluttiin olevan ilmaisuvoimaisia, jonka vuoksi Valamon saariston vaihteleva luonto tarjosi opintomatkoille otollisen maaperän. 1850-luvulla harjottelusta Valamossa tuli pakollista. Jotkut viehättyivät maisemista niin, että suorittivat harjoittelun useampaan kertaan. Taiteilijat saivat luostarissa täysihoidon, ja kiitoksena he lahjoittivat teoksiaan luostarin kokoelmaan. Venäläisille taiteilijoille Valamon luostarin kuvaamisesta tuli tärkeä siirtymävaihe ulkomaisista aiheista venäläisiin maisema-aiheisiin.

Pjotr Balašov: Ahtojäitä Valamon rannalla, 1861, öljy kankaalle.

Taiteilijoiden vierailut Valamoon liittyvät myös aikakauden höyrylaivaliikenteen kehittymiseen ja sen myötä syntyneiden suhteiden laajenemiseen luostarista "maailmalle". Taivaallinen maisema -näyttelyn taideteoksia täydentävät aikakauden valokuvat, jotka kertovat paitsi Valamon sataman kesäisestä liikenteestä myös munkkien arkisista askareista saaren vaikuttavan luonnon keskellä.

Näyttelyn taiteilijoista tunnetuin on Ivan Šiškin (1832-1898), joka kuului mm. Ilja Repinin kanssa vuonna 1870 perustettuun Vaeltajat -nimiseen (Peredvižnikit) taiteilijaryhmään. He halusivat irrottautua akateemisen taiteen säännönmukaisuuksista ja kuvata romanttisten aiheiden rinnalle todenmukaisia tulkintoja. Vaeltajien teokset eivät päässeet esille gallerioihin, vaan he kiersivät pitämässä näyttelyitä kansan parissa maaseudulla vuosina 1870-1923.

Ivan Šiškin nautti opintojen aikaisista maalausmatkoistaan Valamoon. Hän on kirjoittanut keväisestä vierailustaan luostarin maisemiin 1858: "Akatemian neuvoston kokouksessa meille tarjottiin mahdollisuutta lähteä tänä kesänä Laatokan järvelle Valamoon, siellä on luostari, seutu on mahtavaa, harva se vuosi siellä ollaan ilman meikeläisiä. Sinne lähdetään usein miten milloinkin, koska siellä luonto on vaihtelevaa, jylhää, kesytöntä ja niin muodoin vaikeakulkuista."

Ivan Šiškin: Näkymä Valamon saarelta etelän puolelta nähtynä, 1859, öljy kankaalle, 113.5 x 216 cm.

Minulle tutuin ja läheisin näyttelyn teoksista on Ivan Šiškinin suurikokoinen maalaus Näkymä Valamon saarelta etelän puolelta nähtynä, sillä se sijaitsi vuosikymmeniä arkkipiispan residenssissä, Suomen ortodoksisen kirkon keskustalossa Kuopiossa (vuodesta 1969). Sain tehdä provenienssitutkimusta maalauksen omistajuus- ja sijaintihistoriasta ennen kuin maalaus lähetettiin Pietariin Valamo 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta -näyttelyyn loppuvuodesta 2019. Maalaus myös konservoitiin ennen näyttelyä.

Ivan Šiškin: Näkymä Valamon saarelta etelän puolelta nähtynä, 1859, yksityiskohta.

Toisen maailmansodan myötä Ivan Šiškinin maalaus Näkymä Valamon saarelta evakuoitiin muun Valamon esineistön kanssa kanta-Suomen puolelle. Kyseinen maalaus vietiin talvisodan jaloista turvaan Rautalammin museoon helmikuun lopussa 1940. Valamon luostarin varajohtaja, pappismunkki Isaak, ajoi kesällä 1947 Rautalammille ja järjesti maalauksen kuljetuksen takaisin Valamon luostariin. Maalaus kulki Rautalammilta Kuopioon kuorma-autolla, Kuopiosta Juojärven asemalle rautateitse ja Juojärven asemalta luostariin hevosella 2. kesäkuuta 1947. Valamo 200 vuotta venäläistä maalaustaidetta -näyttelyn jälkeen 2020, Šiškinin maalaus on sijainnut jälleen Valamon luostarissa Heinävedellä.

Ivan Davydov: Valamon luostari lounaan puolelta kuvattuna, 1853, öljy kankaalle, yksityiskohta.

Andrei Ivanov & Vasili Rajev: Näkymä Valamon saarilta, auringonnousu, 1846-1852, öljy kankaalle.

1870-luvulle tultaessa taiteilijoiden opintomatkat Valamoon alkoivat vähentyä. Kansallisia kohteita etsiessään he suuntasivat katseensa Venäjän keskisempiin ja kaukaisempiin alueisiin. Luostarin taide-elämä kuitenkin jatkui. Kirkkojen kunnostaminen vaati mm. taitoa maalata ikoneja ja freskoja. Kuuluisan Vasili Peshekhonovin ikoniverstaan pyhäinkuvien rinnalle syntyi munkkiveljien tekemiä toisintoja. Myös papiston muotokuvagalleria täydentyi merkittävästi. Muun muassa näistä on esimerkkejä sekä luostarin pääkirkossa, talvikirkossa että Kulttuurikeskuken alakerrassa sijaitsevassa Valamon luostarimuseossa.

Pjotr Balašov: Sisäjärvi, Valamo, 1860, öljy kankaalle, yksityiskohta.

Näyttelyn maisemat ovat vangitsevan kauniita ja vaikka luonto on pääosassa, minua kiinnosti enemmän ihminen luonnon keskellä. Lähempi teosten tarkastelu paljasti pienin siveltimenvedoin maalatut luostarin jäsenet ja siellä vierailleet. Arjen, joka luostarisaarella vallitsi: rukous, kalastus ja matkailu. Yksityiskohdat tarinallistivat maisemia ja loivat tunnelman, johon olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Näyttelyn jälkeen tuota rauhallista tunnelmaa voi hakea luostarin kirkosta ja Papinniemen luonnosta.