Valamon luostarimuseo

*Näyttelyssä valokuvaaminen on kielletty ilman erillislupaa

Heinävedellä Uuden Valamon luostarissa avautui uudistettu Luostarimuseo jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä, mutta arkkimandriitta Sergei siunasi tilat 18.6. Museolla on luostarissa pitkät juuret, sillä Laatokan Valamon luostariin avattiin Muinaismuistokokoelma jo 1911. Siinä esiteltiin luostarin kokoelmiin kerättyjä erikoisuuksia ja harvinaisuuksia. Nyt Heinävedellä Valamon luostarissa avautuneessa näyttelyssä kerrotaan luostarin tarina ja historia kokonaisvaltaisemmin. Esillä on luostarin vanhimpia tekstiilejä, keisarillisia lahjoituksia sekä papiston käyttämiä ristejä, päähineitä ja evankeliumikirjoja 1800-luvulta. Suuri osa esineistöstä on esillä museossa ensimmäisen kerran.

Näkymä Laatokan Valamon luostarisaarelta, dioraama, 1800-luku.

Pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolaiset.

Toisen maailmansodan myötä Valamon veljestö ja esineistöä evakuoitiin Laatokalta Kanta-Suomen puolelle. Veljestö löysi lopulta uuden kodin Heinäveden Papinniemestä. Luostarimuseossa arvoisensa paikan on saanut ns. ”perustamisikoni”. Laatokan Valamon luostari oli lahjoittanut kyseisen Pyhittäjäisiä Sergei ja Herman Valamolaista esittävän ikonin jo vuonna 1928 Hollannin prinssi Henrikille, joka vieraili luostarissa. Myöhemmin prinssi vieraili ja lepäsi Yrjö Herman Saastamoisen omistamassa Papinniemen kartanossa Heinävedellä ja unohti ikonin sinne. Saastamoinen asetti ikonin kartanon seinälle. Luostarin johtokunta etsi evakossa olevalle veljestölle uutta kotia vuonna 1940. Igumeni Hariton saapui Papinniemen kartanoon selvittääkseen sen soveltuvuutta ja huomasi seinällä olevan ikonin. Igumeni piti tätä merkkinä siitä, että luostarin perustajat, pyhittäjäisät olivat jo läsnä. Näin luostari päätti ostaa uudeksi kodikseen Papinniemen tilan.

Uusi-Valamo 1940-luvulla, pienoismalli tehty vuonna 1988.

Feloni, 1817. Yksityiskohta olkakappaleesta, johon on kuvattu Pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolaiset Kristuksen kirkastumisen kirkon molemmin puolin. Suomen ortodoksisen kirkkomuseon RIISAn näyttelylaina.

Vigilian esineistöä.

Uudistunut Luostarimuseo on tunnelmallinen ja elämyksellinen. Uusi valaistus ja väriteemat luovat mystisen ja kauniin kokonaisvaikutelman. Esille on uskallettu nostaa isoina pintoina rohkeita ja voimakkaita värejä, jotka eivät kuitenkaan vie huomiota esineiden ja tekstiilien olemassaololta vaan päinvastoin korostavat sitä.

Matkaikonin hopeakannet, yksityiskohta, 1799.

Eri vitriineissä esitellään mm. liturgiaan, vedenpyhitykseen, sairaanvoiteluun- ja ehtoolliseen liittyvää esineistöä. Pääsalin seinälle oli koottu näyttävä kokonaisuus Valamo-säätiön Katri ja Harri Willamon ikonikokoelmasta. Esillä on ensimmäistä kertaa läpileikkaus koko Willamon kokoelmasta. Ikonit on asetettu esille tyylisuunnittain alkaen kansanikoneista klassiseen ikonimaalaukseen, barokkiin ja kansallisromantiikkaan. Esillä on tunnetumpien pyhien ja aiheiden lisäksi myös harvinaisia ikoneita.

Munkkidiakonin pääsiäisjumalanpalveluspuku Laatokan Valamosta, 1900-luvun alku.

Esineistön rinnalle yhdelle seinälle on koottu kymmenien valokuvien kokoelma Laatokan ja Heinäveden Valamoista. Näissä kuvissa näkyy kaksi kotia, mutta samalla myös se, että haasteista huolimatta elämä jatkui jumalanpalveluksineen ja kuuliaisuustehtävineen myös sotien jälkeen.

V. Bondarenkon maalauksissa 1800-luvun lopulta näkyy kohtauksia Valamon erilaisista työpajoista ja verstaista. Nämä herättävät historian eloon uudelleen.

V. Bondarenko: Valamon kellopaja, 1898, öljymaalaus kankaalle. Yläpuolella oleva Valamon kellopajan kello on 1800-luvulta. 

Takana: Pyhien lahjojen säilytysarkku, 1800-luku, kullattua hopeaa. Edessä: Lampukka, 1800-luku, kullattua messinkiä. Ylösnousemuksen skiitta.

Seiniin on asennettu myös valaistuja lokeroita, joihin on nostettu esiin mm. erikoisuuksia ja harvinaisuuksia. Kuznetsovin posliinitehtaan valmistama kuppi, evankeliumikirja Smolenskin skiitasta, lasinen pääsiäismuna Venäjän ja Turkin sodan voiton sekä Bulgarian vapauttamisen vuosijuhlan muistoksi, mirhavoiteen säilytysastia ja igumeni Innokentin keisari Aleksanteri I:lta saatu timanttiristi.

Jerusalemin Jumalanäiti ja Apostolit sekä Valitut pyhät, tempera puulle ja näkinkulta. Riisa hopeaa, 1700-luku. Moskovalaisten kauppiaiden lahja Valamon luostarille 1904. Vasemmalla yksityiskohta kolmihaaraisesta lampukanjalasta, 1800-luku.

Valamon luostarimuseon ovat suunnitelleet ja kuratoineet kulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo ja johtava konservaattori Antti Narmala. He ovat luoneet ja nostaneet Luostarimuseon näyttelyn uudelle tasolle. Näyttelyhanketta on tukenut Valamo-säätiö. Luostarimuseo vahvistaa Valamon asemaa tärkeänä luostarielämää ja ortodoksisuutta ylläpitävänä tahona Suomessa. Itä-Suomessa ortodoksisuuden synergiaa täydentävät myös Lintulan luostari, RIISA – Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Ortodoksinen seminaari sekä Ortodoksinen Kulttuurikeskus.

Kulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo, arkkimandriitta Sergei ja johtava konservaattori Antti Narmala.

Luostarimuseo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17,
sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä klo 12-17.