sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Keittiö ennen ja jälkeen

Siirrytään Firenzen tunnelmista kotijuttuihin. Sydäntalvi on vaihtunut kesään ja kotiin on tutustuttu pikkuhiljaa, sen luonteeseen ja toimintoihin. Nyt sisätilojen lisäksi myös pihalla. Kirjoitin aiemmin siitä, että oman kodin omistaminen tuntuu epätodelliselta. Niin se tuntuu itse asiassa vieläkin, puolen vuoden jälkeen. 
Lähtötilanne.
Talo tuntuu kuitenkin enemmän kodilta kuin aiemmin, sillä sisälle on vähitellen siirtynyt omia tavaroita. Tosin kaikki eivät vieläkään ole löytäneet paikkaansa. Keittiö on tällä hetkellä ainut suurin piirtein valmiiksi luokiteltava huone, joten ajattelin vilauttaa teille matkaa lähtötilanteesta tähän hetkeen. Keskeneräisyys on ollut yllättävän paljon mieltä rassaava asia. Tiesin sen olevan haasteellista, mutta en ehkä kuitenkaan etukäteen ymmärtänyt kuinka paljon se loppujen lopuksi häiritsisi. Tuttava sanoi hienosti, että keskeneräisyyttä kestää paremmin, kun tekee yhden huoneen valmiiksi - ja se on kyllä totta. Vaikka muualla olisi kaaos voi sitä tunnelmaa paeta tässä tapauksessa keittiöön.
Tilanne työn alla.
Ennen kuin taloon tuotiin ainuttakaan huonekalua, alakerran lattiat hiottiin ja valkolakattiin (ja homma teetettiin ammattilaisella). Tämä on ollut ehdottomasti paras asia, sillä ihastelen vaaleita lattioita päivittäin. Valo heijastuu pinnasta nyt todella kauniisti ja lopputulos näyttää puhtaalta. Ensimmäinen omatoiminen pintaremontti alkoi keittiön migreeniseinistä. Suttuisesti maalatut vihreät seinät maalattiin valkoiseksi ja samalla mietittiin tulevaa maalisävyä. 
Tilanne työn alla.
Puhdas seinätilanne ja hiotut/lakatut lattiat.
Halusin keittiöön retrotunnelmaa ja ensin ajatuksissa oli maalata seinät sorbetinkeltaisiksi. Ajan mittaan mieli kallistui seinien suhteen neutraalimpaan suuntaan ja maalisävyksi valikoitui hento mintunvihreä (Tikkurila Spa X442). Tämä on tuntunut hyvältä, sillä sävy syvenee ja kevenee valon määrän ja suunnan muuttuessa. Keltainen tuli mukaan tekstiilien muodosssa.
Välillä tuntuu, että eihän tässä ole vielä saanut mitään aikaiseksi, mutta näiden kuvien myötä muistaa, että onhan sitä ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Edellä mainittujen lisäksi keittiössä on:
  • purettu ja lahjoitettu eteenpäin keittiön nurkkakaappi 
  • irroitettu, purettu ja kasattu takaisin muut kaapistot
  • vesipisteen takana on vesieristys
  • opeteltu silikonisaumausta
  • hiottu ja öljytty työtasot (toinen mustaksi lakattu taso palautettiin myös puunväriseksi)
  • saatu lattialistat paikoilleen! 
  • kunnon kokoinen pöytä (lainassa siihen saakka kunnes serkku kenties tarvitsee sen takaisin)
  • keittiön tuolien tuunauksesta voi edelleen olla iloinen 
Kodin sisustus-, tuunaus- ja huoltohommat ajoittuvat pääasiassa vain viikonloppuihin, joten siihen nähden olen iloinen edistyksestä. Kun keskeneräisyyden oppii hyväksymään tekeminen tuntuu mukavalta. Tekee silloin kun tuntuu hyvältä, eikä yritä tehdä kaikkea kerralla ja yhtä aikaa. Ystäväni käytti sanaa terapiatalo ja se oli aika osuvasti ilmaistu. Arkitöiden vastapainoksi on ihana tehdä kotijuttuja, olla pihalla ja puuhastella puutarhassa. Seuraavaksi taidattekin päästä sinne puutarhaan.

4 kommenttia:

  1. Oi miten kaunista! Ihana tunnelma. Miten se olikaan, "tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka" :) Se pätee vanhassa talossa asumiseen. Matkalla ollaan täälläkin, vaikka jo vuosia asuttu. Tietenkin suurimmat jutut tehtiin heti alussa, mutta hienosäätöä riittää. Työniloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri noin. Ja matkasta pitää yrittää tehdä mukava. Yllätyksiltä ei varmasti voi välttyä, mutta ilon ja nautinnon kautta, oikealla asenteella. ;)

      Poista
  2. Niin se talo muuttuu kodiksi pikkuhiljaa. Ja omakotitalossa on kivaa se, että siellä on jatkuvasti jotain jota voi laittaa, tai olla laittamatta, kunnes taas inspis löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tekee sitä mikä kulloinkin tuntuu mukavalta. On toki tehtäviä joita pitäisi tehdä säännöllisin väliajoin, kuten esimerkiksi näin kesällä nurmikon leikkuuta. Mutta maailma ei kaadu jos se joskus sattuu pääsemään pidemmäksi. Ehkä tämä opettaa minulle sellaista positiivista rentoutta.

      Poista