Assi-sairaalan taidekohu

Tuula Närhinen: 'Tervetulijat' koostuu 15 varjokuvasta. Ne näyttävät kääntyvän katsojan mukana. Suoraan edestä katsottuna näkyvissä on pelkkä säleikkö. Kuvakooste: Soile Toivonen, Forssan lehti.

Tätä postausta olen pyöritellyt mielessäni pidemmän aikaa. Olen seurannut hiljaa vierestä, kun Hämeenlinnan Ahveniston (Assi-)sairaalan taidehankkeesta on revitty lööppiotsikoita. Enää en halua olla hiljaa.

• Hämeenlinnassa laitettiin 800 000 euroa sairaalan taideteoksiin - päiväkotilaisen mielestä näyttävät hirviöiltä (Yle 24.9.2025) "Hyvinvointialue hankki taidetta Assi-sairaalaan. Ulkoseinälle asennetut teokset ovat herättäneet jopa pelkoa ohikulkijoissa."

Assi-hankkeen taidekoordinaattori Kirsi Pitkänen on väsymättä ja pitkäjänteisesti perustellut ja korjannut mediassa syntyneitä väärinkäsityksiä ja väitteitä keskustelupalstoja myöten. Koska omaan työhöni Pohjois-Savon hyvinvointialueen taideasiantuntijana kuuluu Pitkäsen tehtävänkuvan kaltaisia työtehtäviä rakennushankkeiden taidekoordinoinnin parissa, koen velvollisuudekseni nostaa aihetta esille myös täällä.

Tuula Närhinen: Tervetulijat

Taiteilija Tuula Närhisen Assi-sairaalan julkisivuun toteuttamat Tervetulijat-teossarja on leimattu uutisotsikoissa ja sosiaalisen median keskustelupalstoilla muun muassa "vääräksi valinnaksi" ja "sairaalaympäristöön sopimattomaksi". Sairaalan omilla sivuilla teoskokonaisuutta kuitenkin kuvaillaan näin: 

"Teos sijoittuu Ahvenistontien pitkän julkisivun säleikköpintoihin, jossa tulostetut valokuvat muodostavat maantasokerrokseen kineettisen kuvafriisin – eräänlaisen varjokuvien kulkueen, joka toivottaa potilaat tervetulleeksi sairaalaan.

(---) Lattasäleiköiden korkeus vaihtelee 2,6 metristä 3,6 metriin, ja leveydeltään ne ovat 1,5–1,75 metriä. Kookkaat kuvat hahmottuvat vain sivusuunnasta katsottuna. Varjokuvat ilmestyvät ohikulkijoiden eteen hetkellisesti kadotakseen taas näkyvistä. Varjohahmojen kulkue jakautuu Ahvenistontien sisäänkäynnin molemmille puolille muodostaen kaksi elokuvamaista kuvasarjaa." (Lähde: Ahveniston sairaala)

Minulle teosten kineettinen luonne vaikuttaa taiteellisesti mielenkiintoiselta ja se, etteivät teokset näy koko ajan kuin tietystä suunnasta, on pitkäkestoinen aivopähkinä.

Assi-sairaala, ilmakuva Ahvenistontieltä, Hämeenlinna. Kuva: Ahveniston sairaalan kuvapankki.

Mistä maksetaan?

Ongelmaksi uutisen otsikkotasolla muodostuu jo se, että siinä lukijalle syntyy mielikuva, että pelkästään Tuula Närhisen teoksista on maksettu 800 000 euroa, kun se on todellisuudessa ollut sairaalan rakennushankkeen kokonaistaidebudjetti. Kommenttipalstat vyöryvät huutokommentteja siitä, "kuinka tällaiseen taiteeseen on voitu laittaa tuollaisia summia?!". On mielestäni äärimmäisen surullista, että yhä harvempi lukutaitoinen aikuinen tuntuu lukevan uutisia otsikkoa pidemmälle, kun jo muodostetaan mielipiteitä ja ollaan "aiheen asiantuntijoita".

Se, että uutisissa revitään lööppiotsikoita julkisen taiteen hinnoista hämärryttää usein sen tosiasian, mitä itse rakennus on kokonaisuudessaan maksanut. Taidekentällä ja rakennushankkeissa puhutaan yleisesti prosenttitaideperiaatteesta, jolla tarkoitetaan sitä, että prosentti rakennuskustannusten kokonaisbudjetista ohjataan taiteeseen. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että melko harvoin taiteeseen ohjattu summa yltää edes siihen yhteen prosenttiin. Usein käy niin, että rakennuskustannukset syystä tai toisesta nousevat (niin kuin esimerkiksi Ukrainan sota aiheutti rakennusalalle), mutta taidekustannukset eivät nouse, jolloin prosenttisuhde muuttuu ennemmin promilletaiteeksi.

Pelottavaa vai pelotellaanko?

Toiseksi otsikossa on lause "päiväkotilaisen mielestä näyttävät hirviöiltä". Tästä syntyy mielikuva siitä, että kaikki päiväkotilapset ovat kuvista kauhuissaan, kun todellisuudessa tässä on viittaus yhden päiväkotilapsen - päiväkotilaisen, ei päiväkotilaisten - ajatukseen tai kommenttiin. 

Maistelkaapa lausetta vähän pidempään: "päiväkotilaisen mielestä näyttävät hirviöiltä". Se, että teokset näyttävät eli muistuttavat lapsesta hirviöitä, ei vielä tarkoita sitä että ne pelottaisivat todellisuudessa niin paljon, ettei sairaalan ohi uskalleta kulkea. Jokaisen lasten kanssa vähääkään tekemisissä olevan aikuisen tulisi mielestäni ymmärtää lasten mielikuvitusta ilman, että siitä vedetään ylitulkintoja. Lasten luonne on mielikuvitella! Tunnistan tämän saman ajatusketjun oman työni kautta täydellisen hyvin. Me aikuiset tunnumme hyvin helposti ja mielellämme ylitulkita taidetta uhkakuvien ja epäonnistumisten kautta. Miksi? Sitä on välillä vaikea selittää.

Myönnän sen tosiasian, jonka kanssa itsekin joudun työssäni painimaan: sairaalaympäristö on monella tasolla haasteellinen taiteelle, mutta sen vuoksi myös pidän työstäni äärimmäisen paljon. Ylen artikkelissa Maarit Piri-Lahti kirjoittaa muun muassa, että "Julkisten rakennusten, varsinkin sairaaloiden taideteoksien valitseminen on vaativaa. Sairaala on erityinen julkinen tila. Taideteosten on oltava helposti puhdistettavia ja huollettavia: niiden pitää myös sopia hyvin erilaisiin tiloihin."

Hugo Simberg: Kuoleman puutarha, 1906, fresko. Tampereen tuomiokirkko. Kuva: Wikipedia.

Olen samaa mieltä myös jutussa mainitun taiteen tohtori, kuvataiteilija Mika Karhun kanssa, joka "arvostelee suomalaisen julkisen taiteen varovaisuutta ja keskinkertaisuutta. Hänen mukaansa taidehankinnoissa pyritään välttämään kiistoja ja ennakoidaan liikaa yleisön reaktioita." Karhu nostaa esille taidehistoriasta erinomaisen esimerkin:

"Tampereen tuomiokirkon maalaus [Hugo Simberg: Kuoleman puutarha, 1906] herätti aikoinaan seurakuntalaisissa kovaa vastustusta, mutta toteutettiin silti. Nyt se on kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä julkisia taideteoksia Suomessa. Tällainen syvempi ajattelu jää nykyään piiloon julkisesta taiteesta, sanoo Karhu."

Hugo Simberg, kattofresko, Tampereen tuomiokirkko.

Lisätään Simbergin teosten osalta vettä myllyyn vielä sen verran, että Tampereen tuomiokirkon kirkkosalin kattokupoliin on maalattu synnin vertauskuva: käärme, jolla on omena suussaan. Kuvitelkaapa tästä aiheutunutta skandaalia 1900-luvun alussa seurakuntalaisten keskuudessa! Ja nyt, Tampereen tuomiokirkon kokonaisuutta pidetään yhtenä kotimaisen taidehistorian merkkiteoksista.

Evoluutio

Tuon blogissani lähtökohtaisesti esille taideasiantuntijan työni valoisia puolia. Ne ikävämmät hetket käsitellään työkavereiden kesken. He näkevät työhöni liittyvät ajoittaiset turhautumiseni, suuttumukseni ja suruni. Vaikka pidän työstäni todella paljon, tosiasiahan on se, että mikään työ ei ole aina kivaa. Joudun välillä taistelemaan taiteen puolesta, aikatauluja tai epäonnistumisia vastaan, kuten varmasti kaikissa töissä käy jossain vaiheessa.

Olen seurannut sivusta Kirsi Pitkäsen taistelua kommenttipalstoilla Assi-sairaalan taiteen puolesta. Kerrottakoon vertaistueksi se, että Kuopiossa Kaarisairaalan julkisivu aiheutti valmistuessaan (2015) ihan samanlaista kohua. Tämän taistelun joutui tosin käymään edeltäjäni, sillä tulin tehtävääni vasta vuonna 2020.

Partanen&Lamusuo: Evoluutio, 2015, digiprintattu lasi. Kaarisairaala, Pohjois-Savon hyvinvointialue.

Kaarisairaalan julkisivun on rakennushankkeen yhteydessä toteuttanut kuopiolainen Partanen&Lamusuo. Evoluutio-teoksessa lasipinnalle on digipainettu suurennettuja mikroskooppikuvia, jotka peittävät julkisivun pinta-alasta yhteensä noin 1500m2.

Evoluutio-teos sisäpuolelta nähtynä.

Ilmestyessään teos aiheutti kauhistelua: se on ruma, liian tumma, uhkaava, ikkunoista ei näe ulos jne. Osa ei todennäköisesti pidä teoksesta vieläkään, ja se on hyväksyttävää. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, minä saan kuitenkin kuulla teoksesta pelkästään positiivisia kommentteja. Olin esimerkiksi puhumassa sairaalataiteen merkityksestä Helsingissä, Suomen sairaalatekniikan yhdistyksen päivillä (2023), jolloin sairaalatekniikan asiantuntijat kommentoivat: "Ai sinä olet Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Siellähän on se hieno lasinen julkisivu." Tai kuinka valtakunnalliset vieraat ympäri Suomea ovat kommentoineet järjestämieni taidekierrosten lomassa, että "onpa upea teos". Meidän omat kiinteistöhallinnon insinöörit pitävät kyseisestä taideteoksesta siksi, että lasipinta ehkäisee auringonvalon tuomaa kuumuutta sisätiloihin, eli sillä on merkitystä myös kiinteistön ylläpidon kannalta, koska se vähentää jäähdytystarvetta.

Mielipide vai asiantuntijan arvio?

Ongelma taiteen kanssa on se, että se on aina mielipide- ja makukysymys. Mielipiteitä on niin monta erilaista kuin on tilaa käyttäviä ihmisiäkin. Yksi rakastaa, toinen vihaa, kolmas ei huomaa taidetta ollenkaan. Tämän vuoksi olen täydellisesti samaa mieltä kuin Assin taidekoordinaattori Kirsi Pitkänen:

"Kirsi Pitkänen toteaa, että asiantuntijoiden arvioon pitää luottaa. Julkisten tilojen taiteen täytyy kestää myös aikaa ja tarjota syvyyttä, ei vain toimia koristeena.

– Hankalinta on se, että teoksen kokeminen on aina henkilökohtaista. Kehotan rohkeasti tutustumaan sairaalan teoksiin ja muodostamaan oman mielipiteen. Toki se voi olla sen jälkeenkin kriittinen, mikä on ihan hyväksyttävää, Pitkänen sanoo."

Oman työni kautta olen joutunut perustelemaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidehankintoja, mikä on ymmärrettävä osa työtäni. Samalla tavalla työkaverini kiinteistöhallinnossa joutuvat perustelemaan esimerkiksi rakennuskustannuksiin sisältyviä hankintoja. Olen kiitollinen siitä, että ympärilläni olevat insinöörit tukevat taideasiantuntijuuttani esimerkiksi rakennushankkeiden yhteydessä siinä missä minä heidän asiantuntijuuttaan.

Kommentoin eräänä päivänä yhdelle työkaverille, että minusta on hämmästyttävää, kuinka hän voi tietää betonin kuutiohinnan tuosta vain, muista hintatiedoista puhumattakaan. Hän kommentoi, että kyllähän ne työvuodet tuovat ihan samanlaista ammattitaitoa kuin minullekin. "Sinä osaat arvioida taideteoksen hinnan ihan samalla tavalla kuin minä rakennuskustannukset." Tämä on totta, molemmat arviot perustuvat asiantuntemukseen ja oman alan tietouteen.

Taideasiantuntijana joutuu kuitenkin lisäksi perustelemaan valintoja taidemakuja ja -mielipiteitä vastaan. Edelleen seison kaikkien koordinoimieni taidehankintojen takana, koska niillä rakennetaan ajallisesti, taidehistoriallisesti ja taloudellisesti kestävää taidekokoelmaa. Pyrin siihen, että se raha mikä teoksiin on rakennushankkeissa sijoitettu, säilyttäisi arvonsa ja Kirsi Pitkäsen sanoin: "kestää aikaa ja tarjoaa syvyyttä".

Edelleen olen myös sitä mieltä, että paras taide on sellaista, mikä aiheuttaa keskustelua. Jos teos ei puhuttele nyt, puhutteleeko se tulevinakaan vuosikymmeninä? Keskustelun ja puhuttelevuuden tulee kuitenkin perustua tosiasioihin, eikä vääristeltyyn totuuteen taiteen hintaan tai sisältöön liittyen.

Lapsen taidemaailma

Palataanpa vielä lopuksi Ylen julkaisemaan artikkeliin. Jutun yhteydessä julkaistulla videolla lapset kommentoivat Tuula Närhisen julkisivuteosta myös näin:

"Ne kääntyy, kun niitä kattoo." 

[Haastattelija lisää lauseeseen]: -Eli ne seuraavat sinua?

[Lapsi nyökkää.] "Joo." 

-No miltä se tuntuu? 

"Hassulta."

"Mun mielestä ne näyttää karateörrimöykyiltä."

"Yleensä mulle tulee mieleen semmoisia, mitä näkyy elokuvissa, sellasia jotain hirviöitä. Tai sitten Angry Birdsejä. (---) Ne tuntuu sellaisilta keskikivoilta."

"Susi."

[Haastattelija huudahtaa]: Niin! Susi!

"Aina kun niistä kulkee ohi, niin ne kääntyy toisinpäin."

Niin. Näistä kommenteista jokainen voi tulkita, 

että kuinka kauhuissaan lapset teoksista oikeasti ovat.

Valon kaava

Valosalin silta.

Kuopion Savilahti on profiloitunut mielestäni onnistuneesti julkisen taiteen integroimisessa rakentamiseen. Alueen kehittämisessä on käytetty Valon kaava -nimistä kokonaisuutta. Valo näkyy alueen nimistössä, taiteessa, muotoilussa, valaistuksessa ja luonnonvalon hyödyntämisessä. Osana Valon kaavaa, Savilahteen on laadittu Valaistus-, muotoilu-, kulttuuri- ja taideohjelma. Taide vaihtelee suurista ympäristötaideteoksista rakenteisiin liitettäviin teoksiin ja esimerkiksi julkisivuihin integroitaviin ratkaisuihin.

"Savilahden Valon kaavaa koordinoi julkisen taiteen konsultointiin erikoistunut Frei Zimmer Oy. Frei Zimmerillä on vahvaa kokemusta erilaisten taideohjelmien koordinoimisesta eri puolella Suomea. Savilahden Valon kaavaa varten he ovat täydentäneet tiimiänsä valaistusasiantuntijalla sekä kuopiolaisella paikalliskoordinaattorilla."

Valosalin silta.

Valosalin silta

KPY Novapoliksen ja Prisma-kauppakeskuksen välisen sillan arkkitehtuurisen kaiteen ja valoaukon on suunnitellut Sweco Finland Oy. Ramboll Valostudio on toteuttanut valoteoksen suunnittelun Kuopion kaupungin toimeksiannosta.

"Sillassa on ohjelmoitava valaistus julkisivussa, pilareissa ja kattoikkunassa. Iltojen lämminsävyinen valaistus muuttuu keskiyöllä viileän sävyiseksi, kunnes sammuu aamun sarastaessa. Sillan keskellä olevan kattoikkunan valon väri muuttuu vallitsevan tuulennopeuden mukaan. Väreinä käytetään Ilmatieteenlaitoksen värejä eri tuulennopeuksille. Erikois- ja juhlapäiville on ohjelmoitu omat värivalaistusteemat ja ne näkyvät sillan kaikissa ohjelmoitavissa valoissa (esim. itsenäisyyspäivän väritys on sinivalkoinen ja kun vuosi vaihtuu, valaistus juhlistaa uutta vuotta monivärisenä). Muita valaistuksen erikoispäiviä ovat Kuopion kaupungin perustamisen vuosipäivä, Minna Canthin päivä, vappu, Valon päivä, kevät- ja syyspäiväntasaus ja talvipäivänseisaus."

Antti Immonen: Aamunkoi.

Aamunkoi

Savilahden uuden Sarastuskaaren pysäköintilaitoksen julkisivussa on Antti Immosen moniosainen teos Aamunkoi. Teoksessa kaksiväriset perhoset ovat pyrähtäneet hallin seinään.

"Teoksen visuaalisena lähtökohtana on auton valojen valokeilat ja Valon kaavan Vanhan Varikon alueen teema ´havainto´. Veistoksen peruselementtinä on kaksivärinen perhosen siipiä muistuttava muoto, jonka voi nähdä auton etu- ja takavalojen tiehen valaisemien kuvioiden yhdistelmässä. Teos voi tuoda mieleen myös kasvimaailman – köynnöksiä, lehtiä ja kukkia. Teoksen perhoset voi nähdä myös viittauksena autoilijoita ilahduttaviin 'parkkiperhosiin'.

'Suunnittelin Aamunkoin vuoropuheluun sekä Sarastuskaaren pysäköintilaitoksen että sen lähiympäristön kanssa. Teosta lähestyttäessä eri suunnista, heräävät sen perhoset eloon vaihtelevissa väreissä – toiselta suunnalta katsottuna ne hehkuvat oranssin punaisina, toiselta puolelta vaalean sinertävinä. Ne heijastavat aamunkoiton hetken sävyjä, kun luonto herää uuteen päivään. Teokseni värit ja muodot ovat luonnon ja tekniikan symbioosi. Niissä yhdistyvät auton valojen valokeilat ja luonnon pehmeät, orgaaniset muodot. Tämän vuoropuhelun avulla haluan rohkaista ihmisiä tarkastelemaan ympäristöään uusin silmin. Toivon, että Aamunkoi toimii alueen maamerkkinä sekä tuo iloa ja inspiraatiota niille, jotka liikkuvat tai pysäköivät Varikon alueella', kertoo taiteilija Antti Immonen teoksestaan."

Antti Immonen: Aamunkoi.

Veera Launonen: Even Flow.

Even Flow

Savon ammattiopiston ja Sarastuskaaren pysäköintilaitoksen välisen alikulun seinämässä on Veera Launosen seinämaalaus Even Flow.

"Teoksen visuaalisen ja sanallisen teeman taustalla on ajatus Savilahden alueen jatkuvasta muovautumisesta ja kehittymisestä sekä luonnon havainnoinnista kaupunkitilasta käsin. Valon kaavan alueellinen teema Vanhan Varikon alueella on havainto.

'Teoksen kautta käsittelen erilaisia tunnetiloja massan, materian ja värien kautta. Teosta suunnitellessa olen huomioinut myös oppilaitosympäristön nuoret ja toivon, että teoksen edessä voisi hengailla, syödä eväitä tai vaikka pitää oppitunnin', Launonen kertoo.

Teoksen toteuttamisessa Veera Launosen assistenttina toimi Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelija ja vuonna 2023 Pielaveden kylätaiteilijaksi valittu Maiju Ruuskanen.

Veera Launonen on suunnitellut seinämaalauksen edessä olevaan istutuspenkkiin myös kasvit, jotka toistavat maalauksen värejä. 

Veera Launonen: Even Flow.

Kaleidoskooppi.

Kaleidoskooppi

Ramboll Valostudio on suunnitellut Veera Launosen seinämaalauksen molemmin puolin oleviin alikulkutunneleihin Kaleidoskooppi-erikoisvalaistukset.

"Geometrinen heijastava kattopinta yhdessä vaihtuvan värillisen valaistuksen kanssa luo kaleidoskooppimaisen tilan alikulkuihin ja eriväriset heijastukset luovat uutta havainnoitavaa tilaan.

Alikuluissa valaistuksen muutos tapahtuu 15 minuutin välein. Valaistus muuttuu yleisvalaistuksen kausiväristä kaleidoskoopin kaltaiseksi satunnaiseksi värisekoitteeksi, jonka jälkeen valot pysähtyvät symmetrisiksi noin 30 sekunnin kuluessa. Symmetrinen valokuvio säilyy 30 sekuntia, jonka jälkeen värillinen valaistus vaihtuu rauhassa takaisin kausiväriin. Liikenneturvallisuuden vuoksi valaistuksen muutos on hidas ja kertaluontoinen. Kaleidoskooppi-efekti on päällä klo 6–23, kausivärin ollessa päällä jatkuvasti."

Kaleidoskooppi.

Kaleidoskooppi.

Kaleidoskooppi.

Kaleidoskooppi.

Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.

Pulssi

Savilahden liikunta- ja tapahtumakeskus Luolan edustalle valmistuneen valotaideteoksen suunnittelijat ovat mediataiteilija Pasi Rauhala ja kuvataiteilija Jaakko Niemelä.

"Jylhälle kallioseinämälle sisäänkäynnin molemmin puolin kohoavassa teoksessa valon liike on tärkeässä roolissa. Teos koostuu lukuisista kalliolle kiinnitetyistä ympyränmuotoisista teräslevyistä ja led-valoista. Teosta kauempaa katsottaessa kalliopinta näyttäisi sykkivän valaistuksen ja peilimäisten ympyrämuotojen kohdatessa. Teokseen sisältyy katsojaa osallistava elementti sisäänkäyntirakennuksen edustalla."

Pulssi-teokseen liittyviä valoja voi "soittaa" Luolan edustalla olevia metallipylväitä rummuttamalla.

Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.

Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.

Pasi Rauhala & Jaakko Niemelä: Pulssi.

Riku Pirtilä: Ajatuksen virta.

Ajatuksen virta

Savon koulutuskuntayhtymän (SAKKY) Savilahden kampuksen bistron julkisivussa on valaistussuunnittelija Riku Pirtilän teos Ajatuksen virta.

"Valoteos on kiinteästi arkkitehtuuriin sovitettu rajapinta ihmisen ja rakennuksen välillä, mikä ei tee itsestään numeroa päivänäkymässä. Pimeällä se tuo staattiseen rakennukseen eloa ja hengittää rakennuksen rytmissä mukana. Lasijulkisivun elävä valopinta kuvastaa ajatuksen virtaa ja kuinka erilaiset ulkoiset ärsykkeet energisoivat mieltämme. Toisaalta se myös visualisoi ihmisen keskittymiskyvyn herkkyyttä ja ajoittaista hiljaisen tilan tarvetta.

Rauhalliseen valon liikkeeseen, Ajatuksen virtaan, saadaan lisää 'energiaa' ulkoisista ärsykkeistä kuten äänistä ja ihmisten määrästä ympäristössä. Teos muuntuu myös viestinnän välineeksi, sillä sen värejä voidaan vaihtaa erilaisten tilanteiden ja tapahtumien mukaan."

Ari Tiilikainen: Iloharjun lämpökeskuksen valoteos.

Iloharjun lämpökeskuksen valoteos

Kuopion Energia tilasi Iloharjun lämpökeskuksen julkisivuun erikoisvalaistuksen.

"Iloharjussa sijaitsevan Kuopion Energian lämpökeskuksen erikoisvalaistus käsittää julkisivun, piipun ja öljysäiliön julkisivuvalaistuksen. Lämpökeskuksen moottoritien puoleiselle seinälle projisoidaan juhla- ja erikoispäivinä vaihtuvia kuvioita. Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä kuvio on sinivalkoinen, jouluna seinällä seikkailee poro ja uutena vuotena kuvio on monivärinen. Valaistuksen on suunnitellut valaistussuunnittelija Ari Tiilikainen Kuopion Energian toimeksiannosta."

Jaakko Pernu: Kauden satoa.

Kauden satoa

"Iloharjun uuden kiertoliittymän keskelle syksyllä 2022 valmistuneen ympäristötaideteoksen on suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jaakko Pernu. 8,4 metriä korkea luonnonmateriaaleista valmistettu teos jatkaa alueen liikenneratkaisujen ja voimajohtopylväiden tieltä kaadetun iäkkään männyn tarinaa uudelleenmuotoiltuna ja valaistuna. Taiteilija on muotoillut vanhaa mäntyä kuorimalla runkoa ja karsimalla oksia. Rungon molemmille puolille kiinnitetyt kaksi kookasta käpyä kuvaavat kulunutta hyvää satokautta.

Kiertoliittymän kasvillisuus korostaa alueeseen sopivaa sähköteemaa salamakuvioiden muodossa. Ympäristötaideteoksen muotoja korostavan kohdevalaistuksen on suunnitellut Ramboll Finland Oy."

Solut-yhteisötaideteos.

Solut-yhteisötaideteos

Savilahdentien alittava alikulkutunneli Neulanimentien risteyksessä (Snellmanian nurkalta Tietoteknialle) on maalattu yhteistötaideteoksena. Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä Savilahden Valon kaavan, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

"Iloa tunneliin -taidetempauksessa Itä-Suomen yliopiston opiskelijat maalasivat kuvataiteilija Veera Launosen suunnitteleman yhteisötaideteoksen 'Solut' Snellmanialta Tietoteknialle johtavaan jalankulku- ja pyöräilyväylän alikulkuun. Launonen toimi tapahtumassa ohjaavana taiteilijana.

Yhteisötaideteoksen tarkoituksena oli korostaa yhteistyön ja ryhmässä toimimisen luomaa iloa ja toimia muistutuksena tuleville opiskelijoille, tieteentekijöille ja kaupunkilaisille siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Yhteisöllisyyttä ja poikkitieteellisyyttä juhlistavan yhteisötaideteoksen värit kuvaavat Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) ainejärjestöjen värejä. Onnistuneen taidetempauksen myötä Savilahden alueen opiskelijat pääsivät jättämään kädenjälkensä kampuksen lähiympäristöön.

Mirka Nieminen (hallituksen jäsen, ISYY) ja Piritta Pennanen (tapahtumavastaava, Kulti ry) kuvailevat tapahtuman olleen erittäin onnistunut ja erilainen verrattuna aiempiin opiskelijatapahtumiin. Nieminen arvioi tapahtuman osallistujamääräksi noin 150–200 henkilöä. Taidetempausta varten ISYY suunnitteli sadalle ensimmäiselle osallistujalle jaettavaksi uniikkeja haalarimerkkejä, jotka Pennasen mukaan loppuivat jo ensimmäisen tunnin aikana.

'Opiskelijoilta on tullut paljon positiivista palautetta ja kyselyjä, milloin samantyyppisiä luovia tapahtumia tulee lisää Joensuuhun ja Kuopioon. Tapahtuma keräsi ympärilleen paljon positiivista huomiota ja maalaaminen oli hyvin rentouttavaa puuhaa', Nieminen kertoo. Pennanen on jo suunnittelemassa ainejärjestönsä hallituksen kanssa seuraavaa yhteisöllistä taideprojektia mahdollisesti jo ensi keväälle."

Ari Pelkonen: Valon aallot.

Valon aallot

Yliopistonrannan uusi risteyssilta nimettiin Valon aaltojen sillaksi. Valon aallot -teoskokonaisuuden on suunnitellut kuvataiteilija Ari Pelkonen.

"Valoa tiedeteeman kautta käsittelevässä teoskokonaisuudessa yhdistyy Savilahdentien myötäisen tukimuurin graafisen betonin elementit, linja-autopysäkille nousevan porraskatoksen polykarbonaattilevyjen pintakuviointi sekä alikulkutunnelin seiniin heijastettava erikoisvalaistus, jonka Ramboll Finland Oy on toteuttanut yhteistyössä taiteilijan kanssa. Taiteen ja harkitun valaisun keinoin kevyenliikenteen ja joukkoliikenteen houkuttelevuutta halutaan nostaa käyttäjälähtöisyys huomioiden.

Silta-alueeseen suunnitellussa kuva-aiheessa toistuvat orgaanisesti etenevät aaltomaiset viivamuodot. Kuva-aiheen viivastoissa taiteilija on pohtinut valoon miellettävän siirtymisen ja toiston käsitteitä, toistuvien aaltojen liikettä tilassa."

Ari Pelkonen: Valon aallot.

Ari Pelkonen: Valon aallot.

Ari Pelkonen: Valon aallot.

Kirsti Taiviola & Riku Pirtilä: Aaltojen alla.

Aaltojen alla

"Kuopion Vesi tilasi Savilahden jätevedenpumppaamon julkisivuun teoksen taiteilija Kirsti Taiviolan ja valaistussuunnittelija Riku Pirtilän yhteistyönä. Pumppaamon seinäpinnalla välkehtii veden heijastuksia muistuttava valokuvio. Teos perustuu lasin optiikan hyödyntämiselle, sillä projisoinnit on toteutettu käsinpuhallettujen lasilinssien avulla, jotka ohjaavat valon veden kuvioiksi."

Markku Viitasalo: Lentoon.

Lentoon

"Lentoon-teos on Yliopistonrannassa Savilahden vesistöalueella sijaitseva arkkitehti Markku Viitasalon vuonna 1982 suunnittelema lintuaiheinen kelluva veistos. Teos saneerattiin vuonna 2021 ja samana vuonna se sai juhla- ja teemapäiviä korostavan värivalaistuksen. Kulttuurihistoriallisesti tärkeän teoksen säilyttämistä ympäristössään on pidetty tärkeänä. Nykyään teoksen on mielletty kuvaavan uuden Savilahden alueen tulevaa nousukautta sekä sen merkitystä yliopistolle ja kaupungille. Teoksen värivalaistuksen on suunnitellut Reittitiimi Oy Valon kaavan koordinaattoreiden avustuksella."

Bratislav Toskovic: Viäntö.

Viäntö

Savilahdentien ja Niuvanten liittymässä on arkkitehti Bratislav Toskovicin suunnittelema maisemapylväs. Kyseessä on muotoiltu voimajohtomasto.

"Muotoiluprosessia ovat ohjanneet pylvään sijainti kolmen eri sähköjohtoreitin 'kiertoliittymässä' sekä pyrkimys luoda rakenteellisesti looginen ja arkkitehtonisesti näyttävä teos, joka antaa katsojalle monta tulkinnan mahdollisuutta.

Viäntö on lähtökohtaisesti perinteisen ristikkopylvään uudelleentulkinta. Pylvään nimi Viäntö on jalostettu englanninkielisestä sanasta ’twist’. Se kuvaa maisemapylvään kierteistä, ihmisen dna:n rakennetta muistuttavaa muotoa – ja kenties hiukan myös savolaista mielenmaisemaa.

Maisemapylvääseen on asennettu dynaaminen erikoisvalaistus, joka tuo pylvään esiin ja johon on ohjelmoitu tilanteet myös erikois- ja juhlapäiviä varten. Valaistuksen on suunnitellut Mikko Pekonen Ramboll Finland Oy:sta.

Fingrid Oyj on Viännön tilaaja ja rakennuttaja. Kuopion kaupunki on osallistunut voimajohtohankkeen kustannuksiin, koska voimajohtojärjestelyt tarvittiin Yliopistonrannan alueen, Savilahdentien ja moottoritien välisen alueen ja KYSin alueen maankäytön kehittämiseen. Voimajohtojärjestelyt avasivat mahdollisuuden parantaa kaupunkirakennetta ja loivat uusia rakentamismahdollisuuksia sekä toisaalta vastasivat teknisiin korjaustarpeisiin ja turvallisuusparannuksiin."

Bratislav Toskovic: Viäntö.

Savilahti on alueena kehittynyt viime vuosina huimasti ja olen iloinen, että taide on otettu niin näkyvästi mukaan. Tämä luo alueelle persoonallista ilmettä, viihtyisyydestä nyt puhumattakaan. Kaikki taideteokset sijainteineen löydät Valon kaavan verkkosivuilta. 

Olen osallistunut kahtena edellisenä syksynä Valoilmiö-tapahtumaan, jossa kaikki halukkaat ovat voineet osallistua opastetulle Savilahden taidekierrokselle. Kenties näitä vielä jatketaan, sillä osallistujia on ollut mukana ahkerasti molemmilla kerroilla. Omatoiminen tutustuminen onnistuu myös ja nyt pimeän aikaan teokset ovatkin parhaimmillaan.

Muiden alueella toimivien yritysten ja toimijoiden julkisen taiteen teokset löydät täältä. Mukana ovat esimerkiksi "omalle tontilleni" kuuluvat Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelman Kaarisairaalan ja Lainesairaalan julkisivuteokset.

Lainesairaalan taideteokset

Lainesairaala (psykiatriatalo) on otettu käyttöön. Uudisrakennus sijaitsee Kuopion yliopistollisen sairaalan kampuksella. Lainesairaalaan on keskitetty Pohjois-Savon hyvinvointialueen nuorten ja aikuisten erityistason eli avohoidon ja osastohoidon mielenterveyspalvelut, jotka ovat aiemmin toimineet Kuopion alueella eri toimipaikoissa.

"–Potilaslähtöisyys on ollut koko projektin ajan toiminnan ja suunnittelun keskiössä. Uudet toimivat tilat ja toimintatavat mahdollistavat potilaan aiempaa paremman toipumisen ja parantumisen. Uudet tilat ja sijainti KYSin kampuksella lisäävät eri erikoisalojen välistä yhteistyötä, tuovat säästöjä, vähentävät potilaiden pakkotoimia ja leimautumista sekä helpottavat vapaaehtoiseen hoitoon hakeutumista, selventää mielenterveys- ja hyvinvointipalvelujen ylilääkäri Paula Ollonen. 

 

Uudisrakennuksessa on kahdeksan kerrosta. Vuodeosastoilla on 77 potilaspaikkaa yhden hengen huoneissa, joissa on omat WC- ja suihkutilat. Potilaan hoitoa voidaan suunnitella yhdessä potilaan kanssa hänen omassa huoneessaan."

Taiteella vahvistetaan positiivista ilmapiiriä

Taidetta hankittiin Lainesairaalaan edistämään asiakkaiden, omaisten ja henkilökunnan hyvinvointia, tukemaan myönteistä hoitokokemusta, toimimaan positiivisen ilmapiirin lähteenä ja luomaan viihtyisyyttä. Taiteella tiedetään tutkitusti olevan positiivisia vaikutuksia mieleen ja hyvinvointiin etenkin sairaalaympäristössä.

Taideteoksia on sijoitettu odotusaulojen lisäksi toisen, kolmannen ja neljännen kerroksen osastojen olohuoneisiin. Lainesairaalan sisävärisuunnitelman on tehnyt Raami Arkkitehdit Oy:n sisustusarkkitehti Sara Hukka.

Taidebudjetti ja taiteilijavalinnat

Rakennushankkeen kokonaisbudjetti on noin 48 miljoonaa, josta on käytetty julkisen taiteen hankkimiseksi 150 000€. Julkisessa rakentamisessa valtakunnallisesti hyödynnettävää prosenttitaideperiaatetta ei pystytty taloudellisista syistä hyödyntämään kokonaisena prosenttina, mutta osa rakennuskustannuksista käytettiin hankesuunnitelman mukaisesti taiteeseen. Taidehankinnat tehtiin taiteeseen varatun määrärahan sisällä.

Lainesairaalan taidesuunnitelma sisältyi osaksi KYS Psykiatriatalon hankesuunnitelmaa, joka hyväksyttiin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustossa 15.6.2020. Taidemääräraha sisältyi rakennushankekokonaisuuteen. Taiteilijat valittiin hankkeeseen mukaan portfoliohaun kautta. Taiteilijavalinnat tehtiin 13.10.2021.

Lähtökohtana oli etsiä taiteilijoita, jotka ilmaisevat taiteellaan tavalla tai toisella luontosuhdetta.
Mukaan hankkeeseen valittiin 6 taiteilijaa:

• Samuli Heimonen (s. 1975 Saarijärvellä). Vuoden nuori taiteilija 2008.
• Tuula Lehtinen (s. 1956 Tampereella). Valtion taidepalkinto 1984. Lehtinen voitti tulevaan Kansallismuseon uudisrakennusosaan pidetyn taidekilpailun 2023.
• Kristiina Uusitalo (s. 1959 Sulkavalla). Kuvataiteen valtionpalkinto 2008.
• Antti Hakkarainen (s. 1985 Nurmeksessa). Taidekeskus Salmelan Vuoden nuori taiteilija 2018.
• Satu Laurel (s. 1983 Kajaanissa).
• Yuichiro Sato (s. 1979 Japanissa, asuu Laukaassa).

Taiteilijavalinnoissa painotettiin tasapuolisuutta siten, että mukana on jo aiemmin julkista taidetta tehneitä taiteilijoita, mutta myös uusia ja nuorempia tekijöitä.

Valmiit taideteokset

Tuula Lehtinen: Syysvalo (pääaula, kerros 0).

Taiteilija Tuula Lehtinen kertoo teoksestaan:

"Metsän ja metsämaiseman merkitystä on kartoitettu monissa tutkimuksissa. Vierailua metsässä pidetään terapeuttisena kokemuksena, joka rauhoittaa, virkistää ja elvyttää keskellä arkipäivää ja sen monia murheita. Kauneus ja esteettiset elämykset auttavat kokemaan ympäristön voimaannuttavana. Kauneuden tiedetään olevan yhteydessä aivojen endorfiinituotantoon ja yhteinen kokemus kauneudesta yhdistää ihmisiä. Se auttaa yksilöä näkemään myös itsessään kauneutta. Syksyinen auringonnousu kultaa maiseman ja hetken aikaa sen hehku on melkein käsinkosketeltavaa."

Tuula Lehtinen: Syysvalo, 2024, mosaiikki levylle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Samuli Heimonen: Vesiputous (kerros 0, akuuttiryhmä)

Taiteilija Samuli Heimonen kertoo teoksestaan:

"Teoksessa vesiputouksen takaa avautuu valoisa horisontti. Vesiputous on vahva, joka näyttäytyy rikkaan ja vehreän alajuoksun ylläpitäjänä. Maisema avautuu katsojalle myös teoksessa esiintyvän ratsastajan kautta. Minulle ratsastaja ja hevonen ja näiden välinen yhteistyö on positiivinen mielikuva siitä, miten maailmassa navigoidaan ja löydetään uusia maastoja."

Samuli Heimonen: Vesiputous, 2024, akryyli- ja öljymaalaus kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Yuichiro Sato: Koivumaisema (kerros 1, aikuispsykiatrian poliklinikka)

Taiteilija Yuichiro Sato kertoo teoksestaan:

"Minua kiehtovat erityisesti suomalaiset koivut. Lukemattomat naarmut ja halkeamat arvostusta herättävässä koivun rungossa symboloivat voimaa ja yksilöllisen elämän kauneutta. Kun piirrän vanhaa koivua, mietin koivujen ja metsien aikaa ja historiaa. Ja saan toivoa tulevaisuuteen. Vaikka olisin väsynyt, kuten tämä puu, minulla on voimaa olla ja elää huomiseen. Jos joku on tänään väsynyt ja toivoton, luonnon voima ja kauneus voivat auttaa heitä."

Yuichiro Sato: Koivumaisema, 2024, lyijykynä ja hiili paperille. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Yuichiro Sato: Koivumaisema, yksityiskohta, 2024, lyijykynä ja hiili paperille. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Antti Hakkarainen: Kevääntuoja (kerros 2, aikuispsykiatrian osasto)

Taiteilija Antti Hakkarainen kertoo teoksestaan:

"Maalaus kuvaa vanhaa luonnontilaista metsää. Minulle kevättalvi symboloi luonnossa iloa, toivoa ja valoa. Kevään valossa tuntuu, että kaikki on mahdollista. Maalauksessa lunta on vielä siellä täällä jälkellä, mutta auringonvalo sulattaa sitä kovaa vauhtia. Etualla liihottelee kaksi sitruunaperhosta, jotka viestivät kevään tulosta ja edessä olevasta kesästä. Teoksessa on tarkasti maalattuja alueita, jotka maalauksen reunoilla muuttuvat luonnosmaisiksi ja pelkistetyiksi väripinnoiksi. Tällä pyrin tuomaan esille kaiken jatkuvaa muutosta ja tilapäisyyttä. Me ihmisetkään emme ole valmiita tai muuttumattomia, vaan keskeneräisyys ja muutokset ovat osa meitä."

Antti Hakkarainen: Kevääntuoja, 2024, öljymaalaus kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Antti Hakkarainen: Kevääntuoja, yksityiskohta, 2024, öljymaalaus kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Kristiina Uusitalo: Ilon rinnakkaissävellaji (kerros 3, aikuispsykiatrian osasto) ja Varjon valo (aikuispsykiatrian osasto)

Taiteilija Kristiina Uusitalo kertoo teoksistaan:

"Maalaan kuvaa muutoksesta, muutoksen kaipaamisesta ja uuden mahdollisuuden löytämisestä. Unohtamatta sitä muutosta, jonka emme ole huomanneet jo tapahtuneen."

Kristiina Uusitalo: Ilon rinnakkaissävellaji, 2024, öljy, pigmentti, alkydi ja vaha mdf-levylle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Kristiina Uusitalo: Varjon valo, 2024, öljy, pigmentti, alkydi ja vaha mdf-levylle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Satu Laurel: Mangopuun alla (kerros 4, nuorisopsykiatrian osasto)

Taiteilija Satu Laurel kertoo teoksestaan:

"Mangopuun alla on maalaus paikasta tai mielentilasta, jossa kaikki on mahdollista. Fantastinen maisema kuljettaa katsojan runsaan kasvuston kautta loputtomana jatkuvaan vuoristoon, jossa silmä voi levätä ja vaeltaa. Uteliaisuus ja ihmettely ovat avaimia, joilla voi avata monia ovia. Tässä maalauksessa tutkitaan niiden avulla itseä ja kohdataan jotain yllättävää ja erilaista. Hedelmien mehukkaat värit ja maiseman yksityiskohdat kutsuvat tutkimaan lähempää, syventymään mangopuun alla miettimään ja löytämään jotain uutta."

Satu Laurel: Mangopuun alla, 2024, akryyli kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma.

Samuli Heimonen: Keidas (kerros 5, nuorisopsykiatrian poliklinikka, neuromodulaatio, lastensuojeluyksikkö, sairaalakoulu)

Taiteilija Samuli Heimonen kertoo teoksestaan:

"Teoksessa on suojaisa keidas ja kaukainen, valoisa horisontti. Se on paikka, jossa voi lepuuttaa silmiä ja mieltä sekä kuvitella millainen uusi maailma sen takaa avautuu. Maisema avautuu katsojalle myös teoksessa esiintyvän ratsastajan kautta. Minulle ratsastaja ja hevonen ja näiden välinen yhteistyö on positiivinen mielikuva siitä, miten maailmassa navigoidaan ja löydetään uusia maastoja."

TAIDEHANKKEEN KULISSIEN TAKANA

Tämä oli minulle ensimmäinen julkisen taiteen hanke, jonka sain koordinoida pääasiassa itse alusta loppuun. Edeltäjäni oli ollut laatimassa tähän rakennushankkeseen sisältyvää taidesuunnitelmaa. Rakennussuunnitelmat olivat jo pitkällä, mutta taideasioita ei oltu edistetty lähes puoleen vuoteen, kun minä tulin töihin joulukuussa 2020, sillä edeltäjäni oli ehtinyt jo siirtyä uuteen työhönsä. Tämän vuoksi jouduin todella nopealla aikataululla ottamaan haltuun julkisen taiteen osa-alueen, jota en ollut aiemmassa museotyössäni tehnyt.

Ystäväni vinkkasi, että Taideyliopisto järjestää kaksivuotisen julkisen taiteen asiantuntijakoulutuksen. Koulutus oli ilmainen, mutta siihen piti hakea motivaatiokirjeellä ja perusteluilla. Onnekseni pääsin mukaan, sillä sisällöstä oli hyötyä esimerkiksi taiteilijoiden hankintasopimuksia laatiessa. Suoritin koulutusohjelman töiden ohessa 2022-2023.

Taideasioita käsiteltiin rakennushankkeen alaisuudessa toimineessa taidetyöryhmässä. Itseni lisäksi taidealan ammattimaisuutta edusti Kuopion taidemuseon edustaja. Muutoin mukana oli muun muassa rakennushankkeiden työntekijöitä, projektikoordinaattoreita, projekti-insinööri, rakennustöiden valvoja, arkkitehti, sisustusarkkitehti ja sairaalainsinööri. Kaikki työryhmän jäsenet ovat olleet taidemyönteisiä, joten työskentely on ollut helppoa ja sujuvaa.

Antti Hakkarainen: yksityiskohta teoksesta Kevääntuoja.

Miksi ei käytetty alueellisia taiteilijoita?

Taide puhututtaa aina, ja niin se teki nytkin. Esittelin Lainesairaalan taiteilijaehdotukset (sittemmin valitut) silloisille sairaanhoitopiirin hallintohenkilöille. Ehdotuksista lähtökohtaisesti pidettiin, mutta samalla esitettiin suora kysymys, että miksi ehdotetuissa ei ole mukana paikallisia taiteilijoita? Ymmärrettävä kysymys, jota olin myös odottanut.

Kerroin, että lähtötilanteessa ja porfoliohaussa oli etsitty myös alueellisia taiteilijoita. Taidetyöryhmässä tehdyn ennakkokarsinnan perusteella ehdotetut taiteilijat saivat ilmaisutavoiltaan kuitenkin eniten kannatusta. Kerroin myös, että aiemmin käynnistyneessä Uusi Sydän -rakennushankkeessa oli jo käytetty lähes poikkeuksetta paikallisia ja alueellisia taiteilijoilta. Sairaala ei myöskään ole velvollinen hankkimaan vain alueellista taidetta, sillä alueellisen vastuumuseon tehtävää toimittaa Kuopion taidemuseo. Lisäksi muistutin, että Kuopion yliopistolliseen sairaalaan on läpi sen historian hankittu alueellisen taiteen lisäksi myös valtakunnallisesti merkittävien taiteilijoiden teoksia, kuten Jorma Hautalan seinämaalauksia 1980-luvulla. Taidebudjetti pyrittiin käyttämään siten, että sillä saatiin mahdollisimman hyvä hinta-laatu-suhde. Tämä tarkoitti sitä, että taidekokoelmaan hankittavilla teoksilla olisi tulevaisuudessa myös valtakunnallisesti taidehistoriallista merkitystä.

Hallintohenkilöt pitivät hyvänä myös sitä näkökulmaa, että valituissa taiteilijoissa on mukana jo pitkään julkista taidetta tehneitä (taiteellisesti ansioituneita) henkilöitä, että uudempia taidekentän tulokkaita.

Satu Laurel: yksityiskohta teoksesta Mangopuun alla.

Satu Laurel: yksityiskohta teoksesta Mangopuun alla.

Miksi ei järjestetty avointa taidekilpailua?

Suomen Taiteilijaseuran lakimies otti minuun yhteyttä sen jälkeen, kun olin blogissani julkaissut Lainesairaalan rakennushankkeeseen valitut taiteilijat. Julkisissa rakennushankkeissa olisi toivottavaa hyödyntää avointa taidekilpailua tai avointa portfoliohakua sekä Suomen Taiteilijaseuran yhteistyötä. Näin mahdollisimman monella taiteilijalla olisi mahdollisuus osallistua mukaan hakuun. Tämän vuoksi he halusivat selvittää, miksi näin ei oltu Lainesairaalan taidehankkeessa toimittu.

Kerroin, että kyseessä oli puhtaasti aikataulupaine, sillä taide tuli saada mukaan rakennussuunnitelmiin mahdollisimman pian, jotta sen mukanaolo olisi ylipäänsä mahdollista. Julkiseen taidekilpailuun tulee tavallisesti varata aikaa 6-12 kuukautta, ja julkinen portfoliohaku (hakemusten käsittely) olisi todennäköisesti myös vienyt suunniteltua enemmän aikaa.

Minulla oli aikaa käytettävissäni noin kuusi kuukautta, jonka aikana tuli tietää taiteilijat ja samalla selvittää ja neuvotella arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin kanssa paikat, joihin taidetta rakennuksessa voitaisiin sijoittaa. Suomen Taiteilijaseura ymmärsi asian. Mikäli olisin saanut olla mukana hankkeessa jo suunnitteluvaiheen alusta alkaen, olisin ensimmäisenä ollut yhteydessä juuri Suomen Taiteilijaseuraan.

Samuli Heimonen: yksityiskohta teoksesta Vesiputous.

Kestävää taidetta

Arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin kanssa neuvoteltuamme, sain taiteen käyttöön ne seinät, joihin nyt tilasimme taidetta. Psykiatrinen toimintaympäristö aiheuttaa omat haasteensa ja rajoituksensa siihen, millaista taidetta tiloihin voidaan sijoitaa. Kaksiulotteista pintaa (taulumaisuus) pidettiin turvallisimpana vaihtoehtoja, sillä osa teoksista sijaitsee hoito-osastojen sisällä.

Turvallisuusnäkökulmasta taidetyöryhmässä pohdittiin myös sitä, että pitäisikö taide painaa toisintona jollekin pinnalle (ns. kuvatapetti). Toisena ajatuksena pohdittiin myös sitä, että teokset olisi upotettu jonkinlaiseen seinäsyvennykseen lasin alle, jolloin niitä ei voisi koskea. Nämä ajatukset hylättiin nopeasti, sillä työryhmä halusi nimenomaan taidetta sellaisena kuin se on: fyysisinä teoksina. Lisäksi upotettu seinäratkaisu olisi tarkoittanut sitä, että mikäli syystä tai toisesta seinällä ollut teos pitäisi vaihtaa, upotettuun kohtaan pitäisi löytää oikeankokoinen teos.

Taideteosten fyysinen olemassaolo tiloissa tukee myös toimintaympäristön muutosta. Tiloista on haluttu viihtyisiä ja mahdollisimman vähän laitosmaisia. Nykyisissä tiloissa joku hoitajista on koko ajan potilaiden saatavilla. Toisaalta hoitajat myös näkevät nopeammin tilanteiden mahdollisen eskaloitumisen ja pystyvät puuttumaan siihen. Psykiatrisen hallinnon ylihoitaja Saija Turpeinen sanoi hienosti, että "On tutkittu, että kauniit tilat edistävät hyvinvointia. Silloin kun tilassa tulee tunne, että tämä on tehty kauniiksi minua ja meitä varten, on vähemmän niitä ajatuksia, että sitä ympäristöä halutaan tuhota." Muuallakin sairaalaympäristössä joudutaan joka tapauksessa koko ajan elämään taiteen osalta sen riskin kanssa, että jotain saattaa tapahtua. Ja tarvittaessa teoksia konservoidaan. Emme halunneet sijoittaa teoksia panssarilasien taakse, vaan antaa potilaille samanlaisen välittömän mahdollisuuden katsoa taidetta kuin kuka tahansa meistä.

Ainut teos, jonka halusin saada lasin alle, oli Yuichiro Saton valokuvantarkka lyijykynäpiirros. Halusin välttää mahdollisimman pitkällle sitä tilannetta, että joku odotusaulassa istuva henkilö saisi kiusauksen värittää ja piirtää teoksen pintaan jotain. Maalaustaiteen sijaan paperipohjaisten teosten konservoiminen on haasteellisempaa, sillä paperikonservaattoreita on Suomessa hyvin vähän. Näin ollen paperipohjaisten teosten konservoiminen saattaa tulla suhteessa kalliimmaksi kuin maalaustaiteen konservoiminen.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoksesta Koivumaisema. Teos on kuvattu museolasin läpi.

Yuichiro Sato: yksityiskohta teoksesta Koivumaisema. Teos on kuvattu museolasin läpi.

Teoksen suojaamisessa oli jälleen omat haasteensa. Taiteellisessa mielessä minulle oli tärkeintä, että lasin tulee olla mahdollisimman heijastamaton (ns. museolasi), jotta teoksen yksityiskohdat erottuvat täydellisesti. Psykiatrinen toimintaympäristö asetti lasille lisäksi vaatimuksen, että mikäli lasi rikkoutuu, siitä ei saa jäädä sellaisia palasia, joilla voitaisiin tehdä vahinkoa. Lasin tuli siis rikkoutuessaan murskautua pieniksi palasiksi (turvalasi). 

Kun oikeanlainen lasi vihdoin löytyi, ongelmaksi muodostui seuraavaksi se, että teos oli niin suuri, että sitä ei voitaisi suojata yhdellä lasilevyllä. Lasiin tulisi siis sauma. Tämä oli ikävä takaisku. Neuvottelin Yuichiro Saton kanssa asiasta, että kuinka hän haluaisi sauman teoksen suhteen asettuvan. Molemmat olimme sitä mieltä, että emme halunneet yhtä saumaa keskelle teosta, jolloin keskeisessä roolissa olevan koivun päälle tulisi lasien leikkaussauma. Tämän vuoksi päädyimme siihen, että suojalasi on keskeltä leveämpi ja teoksen molempiin reunoihin tuli hieman kapeammat suojalasit. Näin lasi aiheuttaa teoksen päälle kaksi saumaa, mutta on mielestäni toimivampi ja harkitumpi. 

Kolmiosaisesta suojalasista on se hyöty, että mikäli jokin lasi menee rikki, ei tarvitse vaihtaa koko isoa lasia, vaan se lasipaneeli, joka on rikki. Tämä on kustannustehokkaampaa, sillä erikoislasi on tavallista kalliimpaa.

Tuula Lehtisen Syysvalo-teoksen asennus.

Taiteen kestävyysnäkökulma oli esillä myös Tuula Lehtisen mosaikkiteoksen kohdalla. Teos näyttää siltä kuin se olisi laatoitettu suoraan seinään. Näin ei kuitenkaan ole. Tuula Lehtisen ehdottaessa mosaiikkiteosta kieltäydyin ajatuksesta aluksi siksi, että sitä ei voitaisi siirtää, jos syystä tai toisesta tilamuutoksia tulevien vuosikymmenten saatossa tulisi. Sairaalasta on esimerkiksi tuhoutunut yksi mosaiikkiteos juuri sen vuoksi, ettei sitä saatu irti. Halusin, että taiteeseen sijoitettu raha myös kestäisi taideteosten iän mukana.

Tuula Lehtisen Syysvalo-teoksen asennus.

Tuula Lehtisen Syysvalo-teoksen asennus.

Tuula Lehtinen oli kuitenkin jo ratkaissut ongelmani. Teos on nimittäin todellisuudessa kiinnitetty kuudelle isokokoiselle alumiinineliölle. Neliöt kuljetettiin Kuopioon kulmapaloja lukuun ottamatta valmiina mosaiikkina. Jokainen alumiinineliö ruuvattiin kiinni seinään, jonka jälkeen ruuvien päälle kiinnitettiin kevyellä liimalla mosaiikkipalat peittämään ruuvit. Lopuksi teos saumattiin, jonka jälkeen se näyttää siltä kuin se olisi tehty suoraan seinään. Teokseen kuuluu huolto-ohje, jossa on kuva teoksesta, johon on merkitty ne laatat, jotka tulee irrottaa, että ruuvit löytyvät. Irrottamalla reunasaumauksen ja merkittyjen mosaiikkipalojen alla olevat ruuvit, teos on kokonaisuudessaan siirrettävissä muualle.

Kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Taiteelle varatuista taideseinistä oli tehty asianmukaiset piirustukset pohja- ja seinäkuviin. Näiden seinäkuvien myötä taiteilijat saivat itselleen myös tiedon teoksen koosta. Me tilaajana siis määrittelimme teosten maksimikoot. Seinien ja teosten koossa piti ottaa huomioon mahdolliset ovenpielinäytöt ym. tekniikka.

Kahden taiteilijan osalta jouduin kiusalliseen välikäteen. Olin ilmoittanut Yuchiro Satolle hänen työnsä koon, ja huomioinut seinän koossa sen, että teoksen päälle mahtuisi myös suojalasi. Eräällä työmaakierroskäynnillä sitten tarkastusmittasin seinät ja huomasin, että alakatto-osuus oli tekniikan suojakotelon vuoksi 30cm leveämpi kuin niissä suunnitelmissa, jotka olin lähettänyt Yuichirolle. Olin aivan kauhuissani. Tekniikan suojakotelolle ei enää voinut tehdä mitään, sillä se oli jo siinä.

Yuichiro Sato teoksensa äärellä ennen suojalasin asennusta.

Mietin kauhuissani, kuinka taiteilija oli jo piirtämässä teosta ja minun tulisi pyytää häntä pienentämään teosta. Mikä tietenkin vaikuttaisi negatiivisesti kokonaissommitelmaan. Eikä siinä muu auttanut. Kirjoitin pahoittelevien kuvaselitysten kera englanniksi mikä tilanne on, ja että hänen tulisi kaventaa teostaan 30cm alkuperäisestä suunnitelmasta. Luojan kiitos taiteilija ilmoitti, että hän ei ollut vielä aloittanut piirtämistä. "Don't worry Henna, everything is fine." Huokaisin helpotuksesta, että kaikki meni lopulta hyvin. Thank you Yuichiro for your kind messages through the whole process!

Toinen ongelma ilmaantui niin ikään eräällä työmaakierroksella siitä, että Tuula Lehtisen mosaiikkiteokselle varatulle seinälle oli kaiverrettu paikka palopainikkeelle. Olin lievästi sanottuna raivoissani, sillä palokello- ja palopainikesuunnitelmat eivät olleet tulleet minulle saakka, eikä heille ilmeisesti mennyt tieto siitä, että seinä oli varattu isokokoiselle mosaiikille.

Yleensä ymmärrän ja taivun siihen, että sairaalan toiminnallisuus ja turvallisuus menee taiteen edelle ja taide väistää. Näin se on. Taide on lisäarvo, mikä tukee toimintaa. Tässäkin tapauksessa tiedotin asiasta taiteilijaa. Tuula Lehtinen sanoi, että tällainen tilanne ei ole hänen kohdallaan ensimmäinen kerta. Päädyimme siihen, että hän rajasi teosta yläreunasta hieman matalammaksi, jotta teos mahtuisi palokellon alle.

Palopainikkeen osalta sain rakennuspuolelta ensiksi sen tiedon, ettei sitä voisi siirtää. Selvitin asiaa kuitenkin kiinteistöhallinnon omalta sähköinsinööriltä joka sanoi, että palopainikkeen voisi siirää, ettei sen tarvitse välttämättä olla suoraan palokellon alapuolella. Tämän tiedon saatuani en suostunut taipumaan, vaan ilmoitin rakennuspuolelle, että kyseinen seinä on ollut suunnitelmissa, seinä- ja pohjakuvissa varattuna mittatietoineen ja kuvineen taiteelle, joten taideteos tulee kyseiselle paikalle. Palopainike siirtyi.

Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeitä kiinteistöhallinnon työkaverit ovat. He antavat arvoa sille työlle mitä minä taiteen parissa teen, ja puolustavat tarvittaessa, jotta minä voin tehdä työni ammatillisesti mahdollisimman hyvin. 

Yhteistyön merkitys

Tähän hyvään yhteistyöhön lukeutuu myös erilaiset kiinteistöhallinnon ulkopuoliset työkaverit. Tärkeimpänä "minun asennustiimi", jonka kanssa asensimme paitsi Lainesairaalan taideteokset, olemme työskennelleet myös muiden taidesiirtojen, asennusten ja muun muassa museoasioiden parissa. Luotan heidän ammattitaitoonsa ja samalla vaadin museoammatillista taideteosten käsittelyä. He ovat toiminnallaan lunastaneet odotukset.

Kuvan julkaisuun on saatu lupa. Asennuksessa Kristiina Uusitalon teos Ilon rinnakkaissävellaji.

Asennustiimillä on myös hämmästyttävä taito saada minut rauhoittumaan silloin, kun on kiire, liikaa töitä tai tuntuu, että jokin asia ei onnistu. Heidän rauhallinen, mutta määrätietoinen asenne toimii ja voin luottaa siihen, että asiat saadaan järjestymään. He ovat myös tottuneet ja antaneet minulle luvan siihen, että osallistun taideasennuksiin lähes yhtä paljon kuin he itse. Minun on vaikea vain katsella vierestä, kun muut tekevät, sillä aiemmassa museotyössäni asensin teoksia työkaverini kanssa itse. Joillekin tällainen "toisten työhön sotkeutuminen" saattaa tuntua häiritsevältä tai jopa loukkaavalta, mutta mielestäni me olemme saaneet työhön sopivalla tavalla "liukuhihnatunnelman". Jokainen ottaa luontevasti oman tehtävänsä. Luottamusta on myös se, että he sanovat tarvittaessa suoraan silloin, kun minun tehtäväni on vain määritellä teoksen sijainti ja korkeus.

En tiedä tietääkö tämä asennustiimi todella, kuinka iso merkitys heidän työllään on minun työni onnistumiselle. Joten tämä olkoon julkinen kiitollisuuden osoitus teille, ketkä tunnistatte rivien välistä itsenne. 

Onnistumisen tunne

Siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen alusta loppuun viety julkisen taiteen projektini, ja kyseessä oli haastava psykiatrinen toimintaympäristö, olen äärimmäisen tyytyväinen Lainesairaalan taidehankkeeseen. Taiteilijoiden kanssa työskentely oli helppoa (kaikkien yllätysten keskelläkin). Toivon, että tilaajan edustajana osasin puolestani antaa taiteilijoille kaiken heidän tarvitsemansa tiedon ja tukea heitä (mm. hankintasopimus) siten, että heidän oli turvallista ja helppoa tehdä omaa työtään.