Lainesairaala (psykiatriatalo) on otettu käyttöön. Uudisrakennus sijaitsee Kuopion yliopistollisen sairaalan kampuksella. Lainesairaalaan on keskitetty Pohjois-Savon hyvinvointialueen nuorten ja aikuisten erityistason eli avohoidon ja osastohoidon mielenterveyspalvelut, jotka ovat aiemmin toimineet Kuopion alueella eri toimipaikoissa.
"–Potilaslähtöisyys on ollut koko projektin ajan toiminnan ja suunnittelun keskiössä. Uudet toimivat tilat ja toimintatavat mahdollistavat potilaan aiempaa paremman toipumisen ja parantumisen. Uudet tilat ja sijainti KYSin kampuksella lisäävät eri erikoisalojen välistä yhteistyötä, tuovat säästöjä, vähentävät potilaiden pakkotoimia ja leimautumista sekä helpottavat vapaaehtoiseen hoitoon hakeutumista, selventää mielenterveys- ja hyvinvointipalvelujen ylilääkäri Paula Ollonen.
Uudisrakennuksessa on kahdeksan kerrosta. Vuodeosastoilla on 77 potilaspaikkaa yhden hengen huoneissa, joissa on omat WC- ja suihkutilat. Potilaan hoitoa voidaan suunnitella yhdessä potilaan kanssa hänen omassa huoneessaan."
Taideteoksia on sijoitettu odotusaulojen lisäksi toisen, kolmannen ja neljännen kerroksen osastojen olohuoneisiin. Lainesairaalan sisävärisuunnitelman on tehnyt Raami Arkkitehdit Oy:n sisustusarkkitehti Sara Hukka.
Lainesairaalan taidesuunnitelma sisältyi osaksi KYS Psykiatriatalon hankesuunnitelmaa, joka hyväksyttiin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustossa 15.6.2020. Taidemääräraha sisältyi rakennushankekokonaisuuteen. Taiteilijat valittiin hankkeeseen mukaan portfoliohaun kautta. Taiteilijavalinnat tehtiin 13.10.2021.
Lähtökohtana oli etsiä taiteilijoita, jotka ilmaisevat taiteellaan tavalla tai toisella luontosuhdetta.
Mukaan hankkeeseen valittiin 6 taiteilijaa:
• Samuli Heimonen (s. 1975 Saarijärvellä). Vuoden nuori taiteilija 2008.
• Tuula Lehtinen (s. 1956 Tampereella). Valtion taidepalkinto 1984. Lehtinen voitti tulevaan Kansallismuseon uudisrakennusosaan pidetyn taidekilpailun 2023.
• Kristiina Uusitalo (s. 1959 Sulkavalla). Kuvataiteen valtionpalkinto 2008.
• Antti Hakkarainen (s. 1985 Nurmeksessa). Taidekeskus Salmelan Vuoden nuori taiteilija 2018.
• Satu Laurel (s. 1983 Kajaanissa).
• Yuichiro Sato (s. 1979 Japanissa, asuu Laukaassa).
Taiteilijavalinnoissa painotettiin tasapuolisuutta siten, että mukana on jo aiemmin julkista taidetta tehneitä taiteilijoita, mutta myös uusia ja nuorempia tekijöitä.
Valmiit taideteokset
Tuula Lehtinen: Syysvalo (pääaula, kerros 0).
Taiteilija Tuula Lehtinen kertoo teoksestaan:
"Metsän ja metsämaiseman merkitystä on kartoitettu monissa tutkimuksissa. Vierailua metsässä pidetään terapeuttisena kokemuksena, joka rauhoittaa, virkistää ja elvyttää keskellä arkipäivää ja sen monia murheita. Kauneus ja esteettiset elämykset auttavat kokemaan ympäristön voimaannuttavana. Kauneuden tiedetään olevan yhteydessä aivojen endorfiinituotantoon ja yhteinen kokemus kauneudesta yhdistää ihmisiä. Se auttaa yksilöä näkemään myös itsessään kauneutta. Syksyinen auringonnousu kultaa maiseman ja hetken aikaa sen hehku on melkein käsinkosketeltavaa."
 |
| Tuula Lehtinen: Syysvalo, 2024, mosaiikki levylle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
"Teoksessa vesiputouksen takaa avautuu valoisa horisontti. Vesiputous on vahva, joka näyttäytyy rikkaan ja vehreän alajuoksun ylläpitäjänä. Maisema avautuu katsojalle myös teoksessa esiintyvän ratsastajan kautta. Minulle ratsastaja ja hevonen ja näiden välinen yhteistyö on positiivinen mielikuva siitä, miten maailmassa navigoidaan ja löydetään uusia maastoja."
 |
| Samuli Heimonen: Vesiputous, 2024, akryyli- ja öljymaalaus kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
"Minua kiehtovat erityisesti suomalaiset koivut. Lukemattomat naarmut ja halkeamat arvostusta herättävässä koivun rungossa symboloivat voimaa ja yksilöllisen elämän kauneutta. Kun piirrän vanhaa koivua, mietin koivujen ja metsien aikaa ja historiaa. Ja saan toivoa tulevaisuuteen. Vaikka olisin väsynyt, kuten tämä puu, minulla on voimaa olla ja elää huomiseen. Jos joku on tänään väsynyt ja toivoton, luonnon voima ja kauneus voivat auttaa heitä."
 |
| Yuichiro Sato: Koivumaisema, 2024, lyijykynä ja hiili paperille. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
 |
| Yuichiro Sato: Koivumaisema, yksityiskohta, 2024, lyijykynä ja hiili paperille. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
"Maalaus kuvaa vanhaa luonnontilaista metsää. Minulle kevättalvi symboloi luonnossa iloa, toivoa ja valoa. Kevään valossa tuntuu, että kaikki on mahdollista. Maalauksessa lunta on vielä siellä täällä jälkellä, mutta auringonvalo sulattaa sitä kovaa vauhtia. Etualla liihottelee kaksi sitruunaperhosta, jotka viestivät kevään tulosta ja edessä olevasta kesästä. Teoksessa on tarkasti maalattuja alueita, jotka maalauksen reunoilla muuttuvat luonnosmaisiksi ja pelkistetyiksi väripinnoiksi. Tällä pyrin tuomaan esille kaiken jatkuvaa muutosta ja tilapäisyyttä. Me ihmisetkään emme ole valmiita tai muuttumattomia, vaan keskeneräisyys ja muutokset ovat osa meitä."
 |
| Antti Hakkarainen: Kevääntuoja, 2024, öljymaalaus kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
 |
| Antti Hakkarainen: Kevääntuoja, yksityiskohta, 2024, öljymaalaus kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
"Maalaan kuvaa muutoksesta, muutoksen kaipaamisesta ja uuden mahdollisuuden löytämisestä. Unohtamatta sitä muutosta, jonka emme ole huomanneet jo tapahtuneen."
 |
| Kristiina Uusitalo: Ilon rinnakkaissävellaji, 2024, öljy, pigmentti, alkydi ja vaha mdf-levylle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
 |
| Kristiina Uusitalo: Varjon valo, 2024, öljy, pigmentti, alkydi ja vaha mdf-levylle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
"Mangopuun alla on maalaus paikasta tai mielentilasta, jossa kaikki on mahdollista. Fantastinen maisema kuljettaa katsojan runsaan kasvuston kautta loputtomana jatkuvaan vuoristoon, jossa silmä voi levätä ja vaeltaa. Uteliaisuus ja ihmettely ovat avaimia, joilla voi avata monia ovia. Tässä maalauksessa tutkitaan niiden avulla itseä ja kohdataan jotain yllättävää ja erilaista. Hedelmien mehukkaat värit ja maiseman yksityiskohdat kutsuvat tutkimaan lähempää, syventymään mangopuun alla miettimään ja löytämään jotain uutta."
 |
| Satu Laurel: Mangopuun alla, 2024, akryyli kankaalle. Pohjois-Savon hyvinvointialueen taidekokoelma. |
"Teoksessa on suojaisa keidas ja kaukainen, valoisa horisontti. Se on paikka, jossa voi lepuuttaa silmiä ja mieltä sekä kuvitella millainen uusi maailma sen takaa avautuu. Maisema avautuu katsojalle myös teoksessa esiintyvän ratsastajan kautta. Minulle ratsastaja ja hevonen ja näiden välinen yhteistyö on positiivinen mielikuva siitä, miten maailmassa navigoidaan ja löydetään uusia maastoja."
Tämä oli minulle ensimmäinen julkisen taiteen hanke, jonka sain koordinoida pääasiassa itse alusta loppuun. Edeltäjäni oli ollut laatimassa tähän rakennushankkeseen sisältyvää taidesuunnitelmaa. Rakennussuunnitelmat olivat jo pitkällä, mutta taideasioita ei oltu edistetty lähes puoleen vuoteen, kun minä tulin töihin joulukuussa 2020, sillä edeltäjäni oli ehtinyt jo siirtyä uuteen työhönsä. Tämän vuoksi jouduin todella nopealla aikataululla ottamaan haltuun julkisen taiteen osa-alueen, jota en ollut aiemmassa museotyössäni tehnyt.
Ystäväni vinkkasi, että Taideyliopisto järjestää kaksivuotisen julkisen taiteen asiantuntijakoulutuksen. Koulutus oli ilmainen, mutta siihen piti hakea motivaatiokirjeellä ja perusteluilla. Onnekseni pääsin mukaan, sillä sisällöstä oli hyötyä esimerkiksi taiteilijoiden hankintasopimuksia laatiessa. Suoritin koulutusohjelman töiden ohessa 2022-2023.
Taideasioita käsiteltiin rakennushankkeen alaisuudessa toimineessa taidetyöryhmässä. Itseni lisäksi taidealan ammattimaisuutta edusti Kuopion taidemuseon edustaja. Muutoin mukana oli muun muassa rakennushankkeiden työntekijöitä, projektikoordinaattoreita, projekti-insinööri, rakennustöiden valvoja, arkkitehti, sisustusarkkitehti ja sairaalainsinööri. Kaikki työryhmän jäsenet ovat olleet taidemyönteisiä, joten työskentely on ollut helppoa ja sujuvaa.
 |
| Antti Hakkarainen: yksityiskohta teoksesta Kevääntuoja. |
Miksi ei käytetty alueellisia taiteilijoita?
Taide puhututtaa aina, ja niin se teki nytkin. Esittelin Lainesairaalan taiteilijaehdotukset (sittemmin valitut) silloisille sairaanhoitopiirin hallintohenkilöille. Ehdotuksista lähtökohtaisesti pidettiin, mutta samalla esitettiin suora kysymys, että miksi ehdotetuissa ei ole mukana paikallisia taiteilijoita? Ymmärrettävä kysymys, jota olin myös odottanut.
Kerroin, että lähtötilanteessa ja porfoliohaussa oli etsitty myös alueellisia taiteilijoita. Taidetyöryhmässä tehdyn ennakkokarsinnan perusteella ehdotetut taiteilijat saivat ilmaisutavoiltaan kuitenkin eniten kannatusta. Kerroin myös, että aiemmin käynnistyneessä Uusi Sydän -rakennushankkeessa oli jo käytetty lähes poikkeuksetta paikallisia ja alueellisia taiteilijoilta. Sairaala ei myöskään ole velvollinen hankkimaan vain alueellista taidetta, sillä alueellisen vastuumuseon tehtävää toimittaa Kuopion taidemuseo. Lisäksi muistutin, että Kuopion yliopistolliseen sairaalaan on läpi sen historian hankittu alueellisen taiteen lisäksi myös valtakunnallisesti merkittävien taiteilijoiden teoksia, kuten Jorma Hautalan seinämaalauksia 1980-luvulla. Taidebudjetti pyrittiin käyttämään siten, että sillä saatiin mahdollisimman hyvä hinta-laatu-suhde. Tämä tarkoitti sitä, että taidekokoelmaan hankittavilla teoksilla olisi tulevaisuudessa myös valtakunnallisesti taidehistoriallista merkitystä.
Hallintohenkilöt pitivät hyvänä myös sitä näkökulmaa, että valituissa taiteilijoissa on mukana jo pitkään julkista taidetta tehneitä (taiteellisesti ansioituneita) henkilöitä, että uudempia taidekentän tulokkaita.
 |
| Satu Laurel: yksityiskohta teoksesta Mangopuun alla. |
 |
| Satu Laurel: yksityiskohta teoksesta Mangopuun alla. |
Miksi ei järjestetty avointa taidekilpailua?
Suomen Taiteilijaseuran lakimies otti minuun yhteyttä sen jälkeen, kun olin blogissani julkaissut Lainesairaalan rakennushankkeeseen valitut taiteilijat. Julkisissa rakennushankkeissa olisi toivottavaa hyödyntää avointa taidekilpailua tai avointa portfoliohakua sekä Suomen Taiteilijaseuran yhteistyötä. Näin mahdollisimman monella taiteilijalla olisi mahdollisuus osallistua mukaan hakuun. Tämän vuoksi he halusivat selvittää, miksi näin ei oltu Lainesairaalan taidehankkeessa toimittu.
Kerroin, että kyseessä oli puhtaasti aikataulupaine, sillä taide tuli saada mukaan rakennussuunnitelmiin mahdollisimman pian, jotta sen mukanaolo olisi ylipäänsä mahdollista. Julkiseen taidekilpailuun tulee tavallisesti varata aikaa 6-12 kuukautta, ja julkinen portfoliohaku (hakemusten käsittely) olisi todennäköisesti myös vienyt suunniteltua enemmän aikaa.
Minulla oli aikaa käytettävissäni noin kuusi kuukautta, jonka aikana tuli tietää taiteilijat ja samalla selvittää ja neuvotella arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin kanssa paikat, joihin taidetta rakennuksessa voitaisiin sijoittaa. Suomen Taiteilijaseura ymmärsi asian. Mikäli olisin saanut olla mukana hankkeessa jo suunnitteluvaiheen alusta alkaen, olisin ensimmäisenä ollut yhteydessä juuri Suomen Taiteilijaseuraan.
 |
| Samuli Heimonen: yksityiskohta teoksesta Vesiputous. |
Kestävää taidetta
Arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin kanssa neuvoteltuamme, sain taiteen käyttöön ne seinät, joihin nyt tilasimme taidetta. Psykiatrinen toimintaympäristö aiheuttaa omat haasteensa ja rajoituksensa siihen, millaista taidetta tiloihin voidaan sijoitaa. Kaksiulotteista pintaa (taulumaisuus) pidettiin turvallisimpana vaihtoehtoja, sillä osa teoksista sijaitsee hoito-osastojen sisällä.
Turvallisuusnäkökulmasta taidetyöryhmässä pohdittiin myös sitä, että pitäisikö taide painaa toisintona jollekin pinnalle (ns. kuvatapetti). Toisena ajatuksena pohdittiin myös sitä, että teokset olisi upotettu jonkinlaiseen seinäsyvennykseen lasin alle, jolloin niitä ei voisi koskea. Nämä ajatukset hylättiin nopeasti, sillä työryhmä halusi nimenomaan taidetta sellaisena kuin se on: fyysisinä teoksina. Lisäksi upotettu seinäratkaisu olisi tarkoittanut sitä, että mikäli syystä tai toisesta seinällä ollut teos pitäisi vaihtaa, upotettuun kohtaan pitäisi löytää oikeankokoinen teos.
Taideteosten fyysinen olemassaolo tiloissa tukee myös toimintaympäristön muutosta. Tiloista on haluttu viihtyisiä ja mahdollisimman vähän laitosmaisia. Nykyisissä tiloissa joku hoitajista on koko ajan potilaiden saatavilla. Toisaalta hoitajat myös näkevät nopeammin tilanteiden mahdollisen eskaloitumisen ja pystyvät puuttumaan siihen. Psykiatrisen hallinnon ylihoitaja Saija Turpeinen sanoi hienosti, että "On tutkittu, että kauniit tilat edistävät hyvinvointia. Silloin kun tilassa tulee tunne, että tämä on tehty kauniiksi minua ja meitä varten, on vähemmän niitä ajatuksia, että sitä ympäristöä halutaan tuhota." Muuallakin sairaalaympäristössä joudutaan joka tapauksessa koko ajan elämään taiteen osalta sen riskin kanssa, että jotain saattaa tapahtua. Ja tarvittaessa teoksia konservoidaan. Emme halunneet sijoittaa teoksia panssarilasien taakse, vaan antaa potilaille samanlaisen välittömän mahdollisuuden katsoa taidetta kuin kuka tahansa meistä.
Ainut teos, jonka halusin saada lasin alle, oli Yuichiro Saton valokuvantarkka lyijykynäpiirros. Halusin välttää mahdollisimman pitkällle sitä tilannetta, että joku odotusaulassa istuva henkilö saisi kiusauksen värittää ja piirtää teoksen pintaan jotain. Maalaustaiteen sijaan paperipohjaisten teosten konservoiminen on haasteellisempaa, sillä paperikonservaattoreita on Suomessa hyvin vähän. Näin ollen paperipohjaisten teosten konservoiminen saattaa tulla suhteessa kalliimmaksi kuin maalaustaiteen konservoiminen.
 |
| Yuichiro Sato: yksityiskohta teoksesta Koivumaisema. Teos on kuvattu museolasin läpi. |
 |
| Yuichiro Sato: yksityiskohta teoksesta Koivumaisema. Teos on kuvattu museolasin läpi. |
Teoksen suojaamisessa oli jälleen omat haasteensa. Taiteellisessa mielessä minulle oli tärkeintä, että lasin tulee olla mahdollisimman heijastamaton (ns. museolasi), jotta teoksen yksityiskohdat erottuvat täydellisesti. Psykiatrinen toimintaympäristö asetti lasille lisäksi vaatimuksen, että mikäli lasi rikkoutuu, siitä ei saa jäädä sellaisia palasia, joilla voitaisiin tehdä vahinkoa. Lasin tuli siis rikkoutuessaan murskautua pieniksi palasiksi (turvalasi).
Kun oikeanlainen lasi vihdoin löytyi, ongelmaksi muodostui seuraavaksi se, että teos oli niin suuri, että sitä ei voitaisi suojata yhdellä lasilevyllä. Lasiin tulisi siis sauma. Tämä oli ikävä takaisku. Neuvottelin Yuichiro Saton kanssa asiasta, että kuinka hän haluaisi sauman teoksen suhteen asettuvan. Molemmat olimme sitä mieltä, että emme halunneet yhtä saumaa keskelle teosta, jolloin keskeisessä roolissa olevan koivun päälle tulisi lasien leikkaussauma. Tämän vuoksi päädyimme siihen, että suojalasi on keskeltä leveämpi ja teoksen molempiin reunoihin tuli hieman kapeammat suojalasit. Näin lasi aiheuttaa teoksen päälle kaksi saumaa, mutta on mielestäni toimivampi ja harkitumpi.
Kolmiosaisesta suojalasista on se hyöty, että mikäli jokin lasi menee rikki, ei tarvitse vaihtaa koko isoa lasia, vaan se lasipaneeli, joka on rikki. Tämä on kustannustehokkaampaa, sillä erikoislasi on tavallista kalliimpaa.
 |
| Tuula Lehtisen Syysvalo-teoksen asennus. |
Taiteen kestävyysnäkökulma oli esillä myös Tuula Lehtisen mosaikkiteoksen kohdalla. Teos näyttää siltä kuin se olisi laatoitettu suoraan seinään. Näin ei kuitenkaan ole. Tuula Lehtisen ehdottaessa mosaiikkiteosta kieltäydyin ajatuksesta aluksi siksi, että sitä ei voitaisi siirtää, jos syystä tai toisesta tilamuutoksia tulevien vuosikymmenten saatossa tulisi. Sairaalasta on esimerkiksi tuhoutunut yksi mosaiikkiteos juuri sen vuoksi, ettei sitä saatu irti. Halusin, että taiteeseen sijoitettu raha myös kestäisi taideteosten iän mukana.
 |
| Tuula Lehtisen Syysvalo-teoksen asennus. |
 |
| Tuula Lehtisen Syysvalo-teoksen asennus. |
Tuula Lehtinen oli kuitenkin jo ratkaissut ongelmani. Teos on nimittäin todellisuudessa kiinnitetty kuudelle isokokoiselle alumiinineliölle. Neliöt kuljetettiin Kuopioon kulmapaloja lukuun ottamatta valmiina mosaiikkina. Jokainen alumiinineliö ruuvattiin kiinni seinään, jonka jälkeen ruuvien päälle kiinnitettiin kevyellä liimalla mosaiikkipalat peittämään ruuvit. Lopuksi teos saumattiin, jonka jälkeen se näyttää siltä kuin se olisi tehty suoraan seinään. Teokseen kuuluu huolto-ohje, jossa on kuva teoksesta, johon on merkitty ne laatat, jotka tulee irrottaa, että ruuvit löytyvät. Irrottamalla reunasaumauksen ja merkittyjen mosaiikkipalojen alla olevat ruuvit, teos on kokonaisuudessaan siirrettävissä muualle.
Kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan
Taiteelle varatuista taideseinistä oli tehty asianmukaiset piirustukset pohja- ja seinäkuviin. Näiden seinäkuvien myötä taiteilijat saivat itselleen myös tiedon teoksen koosta. Me tilaajana siis määrittelimme teosten maksimikoot. Seinien ja teosten koossa piti ottaa huomioon mahdolliset ovenpielinäytöt ym. tekniikka.
Kahden taiteilijan osalta jouduin kiusalliseen välikäteen. Olin ilmoittanut Yuchiro Satolle hänen työnsä koon, ja huomioinut seinän koossa sen, että teoksen päälle mahtuisi myös suojalasi. Eräällä työmaakierroskäynnillä sitten tarkastusmittasin seinät ja huomasin, että alakatto-osuus oli tekniikan suojakotelon vuoksi 30cm leveämpi kuin niissä suunnitelmissa, jotka olin lähettänyt Yuichirolle. Olin aivan kauhuissani. Tekniikan suojakotelolle ei enää voinut tehdä mitään, sillä se oli jo siinä.
 |
| Yuichiro Sato teoksensa äärellä ennen suojalasin asennusta. |
Mietin kauhuissani, kuinka taiteilija oli jo piirtämässä teosta ja minun tulisi pyytää häntä pienentämään teosta. Mikä tietenkin vaikuttaisi negatiivisesti kokonaissommitelmaan. Eikä siinä muu auttanut. Kirjoitin pahoittelevien kuvaselitysten kera englanniksi mikä tilanne on, ja että hänen tulisi kaventaa teostaan 30cm alkuperäisestä suunnitelmasta. Luojan kiitos taiteilija ilmoitti, että hän ei ollut vielä aloittanut piirtämistä. "Don't worry Henna, everything is fine." Huokaisin helpotuksesta, että kaikki meni lopulta hyvin. Thank you Yuichiro for your kind messages through the whole process!
Toinen ongelma ilmaantui niin ikään eräällä työmaakierroksella siitä, että Tuula Lehtisen mosaiikkiteokselle varatulle seinälle oli kaiverrettu paikka palopainikkeelle. Olin lievästi sanottuna raivoissani, sillä palokello- ja palopainikesuunnitelmat eivät olleet tulleet minulle saakka, eikä heille ilmeisesti mennyt tieto siitä, että seinä oli varattu isokokoiselle mosaiikille.
Yleensä ymmärrän ja taivun siihen, että sairaalan toiminnallisuus ja turvallisuus menee taiteen edelle ja taide väistää. Näin se on. Taide on lisäarvo, mikä tukee toimintaa. Tässäkin tapauksessa tiedotin asiasta taiteilijaa. Tuula Lehtinen sanoi, että tällainen tilanne ei ole hänen kohdallaan ensimmäinen kerta. Päädyimme siihen, että hän rajasi teosta yläreunasta hieman matalammaksi, jotta teos mahtuisi palokellon alle.
Palopainikkeen osalta sain rakennuspuolelta ensiksi sen tiedon, ettei sitä voisi siirtää. Selvitin asiaa kuitenkin kiinteistöhallinnon omalta sähköinsinööriltä joka sanoi, että palopainikkeen voisi siirää, ettei sen tarvitse välttämättä olla suoraan palokellon alapuolella. Tämän tiedon saatuani en suostunut taipumaan, vaan ilmoitin rakennuspuolelle, että kyseinen seinä on ollut suunnitelmissa, seinä- ja pohjakuvissa varattuna mittatietoineen ja kuvineen taiteelle, joten taideteos tulee kyseiselle paikalle. Palopainike siirtyi.
Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeitä kiinteistöhallinnon työkaverit ovat. He antavat arvoa sille työlle mitä minä taiteen parissa teen, ja puolustavat tarvittaessa, jotta minä voin tehdä työni ammatillisesti mahdollisimman hyvin.
Yhteistyön merkitys
Tähän hyvään yhteistyöhön lukeutuu myös erilaiset kiinteistöhallinnon ulkopuoliset työkaverit. Tärkeimpänä "minun asennustiimi", jonka kanssa asensimme paitsi Lainesairaalan taideteokset, olemme työskennelleet myös muiden taidesiirtojen, asennusten ja muun muassa museoasioiden parissa. Luotan heidän ammattitaitoonsa ja samalla vaadin museoammatillista taideteosten käsittelyä. He ovat toiminnallaan lunastaneet odotukset.
 |
| Kuvan julkaisuun on saatu lupa. Asennuksessa Kristiina Uusitalon teos Ilon rinnakkaissävellaji. |
Asennustiimillä on myös hämmästyttävä taito saada minut rauhoittumaan silloin, kun on kiire, liikaa töitä tai tuntuu, että jokin asia ei onnistu. Heidän rauhallinen, mutta määrätietoinen asenne toimii ja voin luottaa siihen, että asiat saadaan järjestymään. He ovat myös tottuneet ja antaneet minulle luvan siihen, että osallistun taideasennuksiin lähes yhtä paljon kuin he itse. Minun on vaikea vain katsella vierestä, kun muut tekevät, sillä aiemmassa museotyössäni asensin teoksia työkaverini kanssa itse. Joillekin tällainen "toisten työhön sotkeutuminen" saattaa tuntua häiritsevältä tai jopa loukkaavalta, mutta mielestäni me olemme saaneet työhön sopivalla tavalla "liukuhihnatunnelman". Jokainen ottaa luontevasti oman tehtävänsä. Luottamusta on myös se, että he sanovat tarvittaessa suoraan silloin, kun minun tehtäväni on vain määritellä teoksen sijainti ja korkeus.
En tiedä tietääkö tämä asennustiimi todella, kuinka iso merkitys heidän työllään on minun työni onnistumiselle. Joten tämä olkoon julkinen kiitollisuuden osoitus teille, ketkä tunnistatte rivien välistä itsenne.
Onnistumisen tunne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti