Mikkelissä, Puolustusvoimien entisessä Päämajarakennuksessa sijaitsee Muisti - Sodan ja rauhan keskus. Rakennuksessa on sijainnut Päämajamuseo vuodesta 1974. Tiedekeskus Muisti avattiin kesällä 2021 täydentämään sodan ja rauhan teemoja yhdessä Päämajamuseon kanssa. Muistilla on vaikuttava sisältölause:
"Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta."
Näyttelykokonaisuus vaatii kävijältään osallisuutta, sillä esineistöä on näyttelytiloihin (1080m2) suhteutettuna melko vähän, mutta luettavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa sitäkin enemmän. Näyttelyissä korostuu inhimillisyys, jossa painotetaan yksilöiden henkilökohtaisia kokemuksia. Arvostin myös tieteellisyyttä ja ymmärrystä, joka näyttäytyi neutraalina ja tutkittuna tietona sekä laaja-alaisesti eri osapuolten näkökulmia taustoittaen. Missään sodassa ei ole lopulta voittajia, sillä sotakokemukset leikkaavat ja haavoittavat kaikkia yhteiskunnan tasoja: inhimillisiä, henkisiä, taloudellisia, poliittisia, kulttuurisia jne.
Miltä sota tuntuu ihmisessä?
Näyttelyt alkavat osiosta, jossa kuljetaan hetki tavalla tai toisella sodan kokeneen ihmisen matkassa. Kävijä saa valita kahdesta tarinasta toisen, jonka matkaa seurata. Viikonpäivät on jaettu siten, että eri viikonpäivinä kävijöille esitetään eri henkilöiden tarinoita, jolloin vierailu on joka kerta hieman erilainen.
Minä sain seurata videon ja valokuvamateriaalin kautta Iran tarinaa, jossa Ira selvitti isoisänsä historiaa. Ira Viherlehto on historioitsija ja tietokirjailija, jonka mummo meni hautaan vieden mukanaan suuren salaisuuden. Iran isoisä ei ollutkaan hän, jona Iran isä oli omaa isäänsä pitänyt. Ira halusi selvittää oman isänsä isän, jotta tälle tulisi vihdoin selvyys siitä, kuka tämän isä oikeasti oli.
Iran isällä ei ollut mitään tietoa omasta isästään ja tarinassa selvitettiin eri käänteiden kautta tuon miehen henkilöllisyys. Suhteet vihollisten kanssa olivat sota-aikana ankarasti kiellettyjä, mutta niitä tapahtui. Tarinassa katsojaa muistutettiin, ettei rakkaus katso kansallisuutta tai yhteiskunnallista tilannetta.
Jatkosodan aikana Suomi otti vangiksi 64 000 neuvostosotilasta. Kävi ilmi, että Iran mummo oli rakastunut sotavankiin, jonka myötä tuli raskaaksi. Sota erotti pariskunnan. Yhteinen tulevaisuus näytti mahdottomalta, vaikka he pyrkivät mahdollistamaan sen omilla rajatuilla valinnoillaan. Yhteiselo mahdollistuisi siten, että sotavanki liittyisi Suomen armeijaan ja taistelisi omaa maataan vastaan. Tästä huolimatta edessä olisi vielä rintamalla taistelu ja siitä selviytyminen.
Ira sai lopulta selvitettyä isänsä isän henkilöllisyyden valokuvien, arkistoaineistojen ja aikalaiskertojien avulla. Näin isätön lapsi, Juhani, sai lopulta tiedon isästään, henkilöstä, josta oli vaiettu kaikki vuosikymmenet.
Näyttelykierroksen aloittavat tarinat osoittivat, että sodan kokemuksia on yhtä paljon kuin on kokijoitakin. Sota vaikuttaa meihin kaikkiin monin tavoin, vielä sukupolvien jälkeenkin.
Korjaamatonta korjaamassa
Henkilötarinoiden jälkeen hämärään tilaan oli tuotu Alexander Reichsteinin veistoksia. Veistokset - rikkoutuneet ihmishahmot ja raajat - on koottu rikottujen astioiden sirpaleista. Niiden sisällä näytti kuin palavan tuli, hehkuvan liekki. Koskettava ja valitettavan ajankohtainen aihe edelleen. Taiteilija kertoi veistoksistaan seuraavaa:
"Projektini on syntynyt Ukrainan sodan uutiskuvien vaikuttamana. Valokuvat sodan kauhuista muistuttavat siitä, kuinka herkkä, särkyvä ja haavoittuvainen ihmisen elämä on. Rakas koti voi hetkessä muuttua raunioksi. Ihmiselämä, suunnitelmat, haaveet ja toiveet menevät sirpaleiksi. En voi olla ajattelematta Ukrainan sotaa koko ajan. Teokset ovat toivoton ja turha yritys korjata, parantaa, palauttaa sitä, mikä on mennyt lopullisesti rikki, tuhoutunut, kuollut."
 |
| Alexander Reichstein: Korjaamatonta korjaamassa - Ukrainaa ajatellen, 24.2.-5.5.2024. |
Alexander Reichstein (s. 1957) on syntynyt Moskovassa. Hän opiskeli Moskovan Graafisessa korkeakoulussa painotuotteiden suunnittelua ja kuvitusta. Valmistumisensa jälkeen hän on suunnitellut ja kuvittanut kirjoja sekä lapsille että aikuisille. Reichstein on asunut Helsingissä vuodesta 1990 alkaen. Hän sai Valtion lastenkulttuuripalkinnon interaktiivisista näyttelyistään vuonna 2008 sekä Topeliuksen juhlavuoden mitalin 1998.
Kuka nyt sotaa haluaisi?
Kuka nyt sotaa haluaisi? otsikko ja näyttelysali sisältävät toisen maailmansodan taustatiedot ja Suomen osuuden sodassa sekä sodan loppumisen ja sen perinnön pohdintaa.
"Toisessa maailmansodassa kuoli noin 70 000 000 ihmistä. Jokainen heistä oli samanlainen ihminen kuin sinä. Miten on mahdollista, että tällainen sota käytiin? Kuka halusi sotaa ja miksi sodan alkua ei onnistuttu estämään?"
Näyttelyteksti selittää hyvin ensiajatuksia sodan syttymisestä, mutta samalla taustoittaa myös sitä mitä pahimmillaan tapahtuu, jos demokratia murennetaan yksinvaltiuden tieltä. Pienikin asia voi eskaloitua valtavan suureksi:
"Helpointa on syyttää sodan alkamisesta natsi-Saksan johtajaa, Adolf Hitleriä. On totta, että Hitlerin käskystä Saksa valmistautui sotaan monta vuotta ja alkoi valloittaa naapurivaltioita ja -alueita voimakkaan armeijansa avulla. Muut maat halusivat välttää suursodan ja myöntyivät aluksi Hitlerin vaatimuksiin. Lopulta natsi-Saksan sotilaallinen mahti oli kasvanut niin suureksi, ettei kukaan onnistunut estämään Hitleriä ja hänen liittolaisiaan valloittamasta Manner-Eurooppaa vuosina 1939-1941.
Mutta miksi Hitler pääsi valtaan Saksassa? Kaikki saksalaiset eivät suinkaan kannattaneet Adolf Hitleriä. Itse asiassa merkittävä määrä ihmisiä vastusti Hitleriä aktiivisesti. Moni heistä menetti henkensä sen takia. Vielä useampi oli Hitlerin aatteita vastaan, mutta oli liian peloissaan tehdäkseen asialle mitään. Lopulta Adolf Hitlerille riitti se, että noin kolmasosa saksalaisista äänesti häntä vapaissa vaaleissa vuonna 1933. Niiden jälkeen hän ilmoitti olevansa der Fürer, johtaja, eikä vaaleja enää pidetty.
[Tämän pitäisi olla konkreettinen esimerkki Suomessakin kaikille heille, jotka jättävät äänestämättä perusteluilla: 'Ei koske minua' tai 'En ymmärrä/ole kiinnostunut politiikasta'. Jokaisella äänellä on väliä, vaikkei se oma ehdokas aina pääsisikään jatkoon. Se, että ylipäänsä saa äänestää, on etuoikeus.]
Vastaavaa kehitystä oli tapahtunut aiemmin jo Italiassa ja Neuvostoliitossa, jotka olivat totalitaristisia valtioita. Totalitarismissa valta ulottuu kaikille yhteiskunnan aloille. Italiassa fasistijohtaja Benito Mussolini oli noussut valtaan jo 1920-luvulla ja lakkauttanut demokratian. Kommunistisessa Neuvostoliitossa Josif Stalin haali valtaa yhä tiukemmin itselleen mm. laajoilla teloituksilla ja valtiollisen poliisin vahvistamisella. Hän myös kasvatti jatkuvasti Neuvostoliiton sotilaallista voimaa."
Ihminen on aikansa vanki - tänäkin päivänä
Näyttelytekstit vastaavat erinomaisesti muun muassa ajatuksiin ja kysymyksiin Miksi? Miksi niin pääsi tapahtumaan? Samalla se vahvisti omia ajatuksiani kansalaisvaikuttamisen, äänestämisen, historiallisen ja yhteiskunnallisen tiedon keräämisestä ja mahdollisuudesta kriittiseen ajatteluun:
"Nykypäivästä käsin on vaikea ymmärtää, miksi joku äänesti Adolf Hitlerin valtaan. Meidän on kuitenkin huomioitava ne olosuhteet, joissa 1930-luvun ihmiset elivät ja se tieto, mitä heillä oli saatavilla. Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan vuonna 1918 ja rauhansopimus oli monella tapaa epäreilu saksalaisille. Esimerkiksi maalle määrättiin niin suuret sotakorvaukset, että viimeinen erä saatiin maksettua vasta vuonna 2010. Nöyryyttävän rauhansopimuksen lisäksi saksalaiset kohtasivat muitakin vaikeuksia. 1920-luvun alun hyperinflaatio ja vuoden 1929 Wall Streetiltä alkanut pörssiromahdus olivat jättäneet monet saksalaiset rahattomiksi ja työttömiksi.
Adolf Hitler hyödynsi taitavasti saksalaisten ahdinkoa ja tarjosi kaikkeen yksinkertaisen vastauksen - kyseessä oli kansainvälinen juutalaisten salaliitto saksalaisia vastaan. Hitlerin mukaan saksalaiset olivat parempia kuin muut kansat, jotka tuli alistaa hyödyttämään saksalaisia. Vastustajat ja hyödyttömät tuli tuhota. Oli kenties helpompaa hyväksyä yksinkertainen vastaus vahvalta näyttävän johtajan suusta kuin ajatella ja opiskella monimutkaista asiaa itse. Tuskin monikaan ajatteli valintansa johtavan 70 000 000 ihmisen kuolemaan. Samaan aikaan läntiset demokratiat, kuten Englanti ja Ranska, seurasivat totalitarististen valtioiden kehitystä sivusta ja antoivat kaiken tapahtua.
Ennen kuin tuomitsemme historian henkilöitä, meidän pitää kysyä, toimisimmeko itse eri tavoin? Uskoisimmeko vihaisia puheita salaliitoista yksinvaltaan pyrkivien johtajien suusta vai olisimmeko valmiita tutkimaan ja opiskelemaan monimutkaisia kokonaisuuksia? Kun pyrimme ymmärtämään menneisyyden ihmisten ratkaisuja, voimme kenties huomata ajoissa, olemmeko kulkemassa nykypäivänä kohti samaa suuntaa."
Tässä on hyvä hetki pysähtyä miettimään paitsi Putinin Venäjän ja Trumpin haaveilemaa Yhdysvaltojen politiikkaa, myös Suomen tämänhetkistä politiikkaa. Opetus ja koulutus sekä opiskelijoiden asema selviytyä, saati menestyä yhteiskunnassa ovat uhattuina, jos leikkausten vaikutuksia isompaan yhteiskunnalliseen kuvaan ei nähdä tarpeeksi ajoissa. Saako Suomessa tulevaisuudessa kasvaa nuoria ja aikuisia, jotka "ajattelevat ja opiskelevat monimutkaisia asioita", jotta suomalainen hyvinvointivaltio ja demokratia eivät murene?
Taistelu
Muistin hätkähdyttävin osio on taistelua eri näkökulmista käsittelevä kokonaisuus. Tässä oli asianmukaisesti varoitus: "Kohde sisältää materiaalia, joka voi järkyttää herkkiä katsojia. Se on kielletty alle 12-vuotiailta."
"Millaista on etulinjassa? Vastauksen tietävät vain sen itse kokeneet. Aavistuksen siitä voit saada Taistelussa, jossa pohditaan tykistökeskityksen, jatkuvan kuolemanvaaran ja tappamisen kokemuksia. Kuinka selvitä, kun tämä kaikki on arkea - ja miten kävi niille, jotka eivät selvinneet?"
 |
| "Astu talvisotaan 1.2.1940. Summa, läntinen Karjalankannas. Mannerheim-linjan bunkkeri, Summajärvi 5, Miljoonalinnake, siipimuurin viereinen vartiopaikka." |
Näyttelytilassa on mahdollisuus kokeilla VR-lasien avulla miltä tuntuu suojautua sirpaleilta ja luodeilta. Pelkkä äänimaisema ovien takaa kuulosti rajulta, etten halunnut mennä sisään. Pelkoreaktiota vahvisti se, että samassa tilassa oli itseäni noin 15 vuotta vanhempi mies puolisonsa kanssa. Mies käväisi VR-lasikokemuksessa, mutta ei pystynyt olemaan tilassa montaa minuuttia. Liian rajua -kommentti osoitti minulle, että minulle riittää Taistelussa teksteihin perehtyminen. Joissa niissäkin oli kyllä käsittelemistä...
Otsikot kertoivat muun muassa tällaisista sisällöistä:
- Miten rintamalla kuoltiin?
- Tykkituli tappaa
- Nopea ja hidas kuolema
- Kuolema pysyi rintamalla
- Miltä tuntuu tappaa?
- Tappamisen ammattilaiset
- Tappamisen oikeutus
- Mitä pelko tekee?
- Mielen murtumisen mysteeri
- Miten sotilaat selviytyivät?
- Vaaran yhdistävä voima
- Korkeimman kädessä ja kotona
"Talvi- ja jatkosodassa eniten suomalaisia kuoli tykkitulessa. Kilometrien päästä ammutut tykistökeskitykset möyhensivät maan, kaatoivat metsän ja murskasivat korsut. Vain harvat betonilinnoitteet saattoivat kestää tykinammuksen täysosuman. Räjähtäessään kranaatit sirpaloituivat teräviksi, tulikuumiksi metallinpaloiksi, jotka halkoivat ilmaa kuin pienet sirkkelit."
"(---) Kuolemalla oli rintamalla monet kasvot: joku menehtyi silmänräpäyksessä, toinen viikkojen päästä sotasairaalassa. (---) Sotilaan kannalta vaarallisimpia hetkiä oli vangiksi jääminen. Taistelun jälkeen tunteet kävivät kuumina ja usein vankeja ei otettu vaan heidät ammuttiin. Menehtyneiden suomalaissotilaiden keski-ikä laski sodan alusta sen lopua kohden, sillä rintamajoukoista yhä suurempi osa koostui asevelvollisista ja nuorimmista reserviläisistä. Tyypillisin toisessa maailmansodassa kuollut suomalainen oli vähän yli 20-vuotias jalkaväen sotamies pienviljelijä- tai työläisperheestä. Hän oli useammin kotoisin maaseudulta kuin kaupungista ja ennemmin naimaton ja lapseton kuin perheellinen mies."
"Sodankäynnin tarkoituksena on vastustajan väkivaltainen nujertaminen, mutta itse tappamisesta rintamalla tiedetään yllättävän vähän. Tappamiskokemus oli sodassa paljon harvinaisempi kuin voisi ajatella. Enemmistö sotaan osallistuneista suomalaissotilaista ei koskaan tappanut vihollista - ainakaan omalla aseellaan tähdäten. Suurin osa tappotyöstä tuli tykistön osaksi, eivätkä tykkimiehet käytännössä koskaan nähneet työnsä kohteita, vaan ampuivat koordinaatteina ilmoitettuja maaleja."
"(---) Asian toinen puoli on, että tappamistyö kasaantui tietyille sotilaille. Pitkään etulinjan kiväärikomppanioissa palvelleet sotilaat saivat osansa, ja oli tehtäviä, joissa tappamista oli erityisen paljon. Sota seuloi konekivääriampujiksi, partiomiehiksi ja tarkka-ampujiksi sellaisia henkilöitä, jotka kykenivät toimimaan kovassa hermopaineessa häikäilemättä. Sotilaat eivät ole paljon puhuneet tappamiskokemuksistaan ulkopuolisille, mutta jonkin verran kuvauksia kuitenkin löytyy."
"Kaikki sodassa pelkäsivät, ovat veteraanit myöhemmin muistelleet. Eroa oli vain siinä, miten hyvin tottui toimimaan pelon kanssa ja pitämään sen hallinnassa. Oli mahdoton tietää ennakkoon, kuka siihen pystyi ja kuka ei. (---) Pelko ei ollut vain tuntemus, vaan se saattoi saada koko ihmisen valtaansa. Keho tärisi ja järki sumeni, henkilö itki lakkaamatta, virtsasi alleen, tai käpertyi kokoon juoksuhaudan pohjalle. Suomalaissotilaat käyttivät ilmiöstä sanaa 'tärähtäminen', mikä kuvaa hyvin kokemuksen fyysisyyttä. Paniikkireaktiossa kokonaiset sotilasryhmät saattoivat paeta kymmeniä kilometrejä ilman määränpäätä. Osa psyykkisistä reaktioista oli hetkellisiä ja ohimeneviä, osa muutti kokijaansa pysyvästi."
"Pelon ja väkivallan vastapainona rintamalla koettiin myös lämpöä ja turvaa. Monet sotilaat ovat muistelleet, etteivät koskaan elämässään kokeneet niin vahvaa läheisyyttä kuin omassa rintamaporukassa. (---) Virallisen sotilasorganisaation alla toimivat epäviralliset järjestäytymisen muodot. Oli oman korsun väki, korttisakki ja pakkiporukka. (---) Raskaimmatkin kokemukset jaettiin yhdessä, vaikkei niistä välttämättä puhuttu. (---) Sotilailla oli myös henkilökohtaisia keinoja selvitä kokemastaan. Väkivallan uhka synnytti uskonnollisuutta ja tarvetta laskea kohtalonsa jonkin suuremman voiman varaan. Sotilaat rukoilivat - yleensä salaa - ja kantoivat mukanaan amuletteja, joiden tarjoamaan turvaan uskottiin puolivakavissaan. Näitä saattoivat olla muun muassa läheisten valokuvat ja kirjeet, tyttöystävän hiuskiehkura, äidiltä saatu pienois-Raamattu tai joku sattumanvarainen onnenkalu."
Taistelu-osuuden läpikäyminen tuntui henkisesti vaikealta; se tekstien lukeminen ja tapahtumien kuvailu. Juuri siksi se tuntui samalla myös tärkeältä. Se, että asiat ja tapahtumat järkyttävät aiheuttaa myös sen, että pystyy eläytymään ja tuntemaan empatiaa sodan kokeneita kohtaan. Tämä mahdollistaa toivottavasti sen, että näiltä tilanteilta pystyttäisiin välttymään. Samalla uutiset kuitenkin todistavat, että mikään ei ole muuttunut. Sotaa käydään muun muassa Venäjän ja Ukrainan sekä Israelin ja Palestiinan välillä.
Tuki Suomelle toisessa maailmansodassa
Kouluissa opetetaan toisesta maailmansodasta muun muassa poliittiset ja sotilaalliset taustat hyvin. Sen sijaan itselleni oli jäänyt pimentoon se, että miten monipuolista tukea Suomi on sodassa saanut. "Pieni valtio taisteli suurta valloittajaa vastaan" -mielikuvaa pidetään edelleen yllä. Tiesin kyllä Saksan osallisuuden ja avun sotaan sekä Ruotsin antaman avun, mutta Muisti avasi paremmin avun laajuutta kaikkialta maailmasta. Tässä muutamia esimerkkejä:
Ruotsi
- Ruotsalaisilta saatiin ja ostettiin sotatarvikkeita 1470 miljoonan markan edestä, mm. erilaisia tykkejä ja kiväärejä ammuksineen, joista pääosa saatiin nopeasti rintamalle. Merkittävä apu oli myös se, että kaikki Suomen ulkomailta saamat lentokoneet koottiin ruotsalaisissa tehtaissa.
- Suomen auttamisesta muodostui laaja kansaliike iskulauseella "Finlands sak är vår" (Suomen asia on meidän).
- Norjalla ei ollut antaa tai myydä juurikaan aseita, mutta Suomi osti muita sotatarvikkeita 80 miljoonan markan edestä, esimerkiksi lumipukuja ja hiihtokenkiä.
- Norja lahjoitti Suomelle 100 000 reppua sekä vaatteita, kenkiä, huopia ja elintarvikkeita. Osa tavaroista saatiin yksityisinä lahjoituksina.
- Norjan Punainen Risti ja Pohjola-Norden -järjestö varustivat yhdessä kenttäsairaalan, johon kuului 18 lääkäriä, 66 muuta henkilökuntaa, 7 autoa ja valmius vähintään 100 potilaspaikkaan. Yksikkö saapui Suomeen tammikuun alussa 1940, ja se toimi Kuhmon rintamalla. Osa henkilökunnasta piti kenttäsairaalaa Sotkamossa, ja haavoittuneita hoidettiin yhteensä lähes 1000.
Brasilia
- Brasilia lahjoitti Suomelle 50 000 säkkiä kahvia.
Uruguay
- Uruguayn johtavat sanomalehdet järjestivät keräyksen, jonka tuotoilla ne hankkivat 10 563 purkkia nauhdanlihasäilykkeitä Suomeen lähetettäväksi. Purkkien etiketteihin lisättiin suomenkielinen teksti "Uruguayn kansa Suomen sankarilliselle armeijalle". Purkit lähtivät laivalla kohti Suomea helmikuun puolivälissä, joten ne tuskin ehtivät perille ennen talvisodan päättymistä.
Argentiina
- Argentiina lähetti Suomeen 50 000 tonnia vehnää.
Sveitsi
- Sveitsiläinen kenttäylilääkäri ehdotti talvisodan alettua liikkuvan kenttäsairaalan lähettämistä Suomeen. Retkikuntaan kuului lopulta 10 lääkäriä, 2 lääkintämiestä ja 9 sairaanhoitajaa, jotka voitaisiin sijoittaa pienempinä ryhminä eri puolille eri sairaaloihin. Leikkauksia varten varattiin mukaan materiaalia 500 potilaalle kahden kuukauden tarpeiksi. Henkilökunta saapui Suomeen kahdessa erässä 7.3. mennessä, ja heitä sijoitettiin esimerkiksi Munkkiniemen Kalastajatorpan sairaalaan ja Nastolaan 9. Sotasairaalan osastoon.
Yhdysvallat ja Kanada
- Yhdysvaltalaisten vapaaehtoinen ambulanssi toimi Suomessa tammikuusta 1940 sodan loppuun asti. Siihen kuului 4 henkeä ja 2 sairaankuljetusautoa.
- Yhdysvalloista ostettiin sotatarvikkeita 270 miljoonan markan edestä.
- Valtaosa Yhdysvalloista ja Kanadasta saapuneista vapaaehtoisista oli niihin muuttaneita suomalaisia. Osa komennettiin suoraan rintamalle erilliseksi sissiosastoksi. Lopuista muodostettiin Amerikan Suomalainen Legioona -niminen osasto, johon kuului 374 miestä. Lisäksi Osasto Sisuun kuului 2 amerikansuomalaista ja 11 yhdysvaltalaista.
Ranska
- Ranskasta ostettiin Suomeen sotatarvikkeita 600 miljoonan markan arvosta. Ranskan hallituksen virallinen tuki Suomelle sotamateriaalina oli merkittävää, joskin sodankäynnin kannalta pääosin perillä liian myöhään. Ranska esimerkiksi lahjoitti Suomelle 30 Morane-Saulnier-hävittäjää, erilaisia tykkejä, haupitseja ja konekivääreitä.
Saksa
- Saksa oli yksi niistä maista, joiden vapaaehtoisiin suhtauduttiin harkinnanvaraisesti. Mannerheimin määräyksen mukaan kansallissosialistista järjestelmää kannattavia ei otettaisi vastaan, joten vapaaehtoisten poliittiset taustat oli selvitettävä ennen hyväksymistä. Saksasta saapui Suomeen 15 vapaaehtoista, joista 7 oli Osasto Sisussa. Yksi vapaaehtoisista oli Otto von Zwehl, joka oli taistellut Suomessa jo vuonna 1918 ja jäänyt maahan asumaan. Hän palveli tykistössä Summan rintamalla.
- Saksa toimitti Suomelle sotatarvikkeita ennen talvisotaa ja vielä sen alussa, mutta Neuvostoliiton vaatimuksesta kuljetukset keskeytettiin. Suomi osti Saksasta esimerkiksi ilmatorjuntatykkejä.
- Suomen sotatalous ei olisi käytännössä toiminut ilman Saksasta saatuja elintarvke-, raaka- ja polttoainetoimituksia.
Iso-Britannia
- Isosta-Britanniasta ehti Suomeen helmikuussa 1940 kaksi kenttäsairaalaa.
- Suomi osti ja sai ilmaiseksi Isosta-Britanniasta etenkin lentokoneita. Moni malli oli jo vanhentunut, mutta niillä saavutettiin kuitenkin myös ilmavoittoja.
Heimosoturiyksiköt
- Suomen sukulaiskansoihin kuuluvia Suomessa asuneita Neuvostoliiton kansalaisia koulutettiin Kemissä. Heistä muodostettiin Sissipataljoona 5, ja siihen kuului noin 800 vapaaehtoista. Valtaosa heistä oli vienankarjalaisia, aunukselaisia ja inkeriläisiä, mutta joukossa oli myös muutamia virolaisia. Pataljoona taisteli alkuvuodesta 1940 Kuhmossa ja Raatteen tiellä.
"Talvisodan syttyessä Tasavallan presidentti Kyösti Kallio luovutti ylipäällikkyyden sotamarsalkka Mannerheimille. Päämaja oli laaja organisaatio, joka johti sodankäyntiä, oli kyse sitten operaatioista, lääkinnästä, kaukopartioista tai tiedotustoiminnasta. Armeijan kaikkien eri tasojen tekemät ratkaisut perustuivat viime kädessä Päämajasta annettuihin käskyihin.
 |
| Operatiivisen osaston maavoimatoimiston henkilökuntaa syksyllä 1941. Vas. kapteeni J.O. Valtonen, majuri T.N. Peitsara, kapteeni G.H. Wrede ja luutnantti T.Laine. |
"Päämajan operatiivinen osasto jakautui maa-, meri- ja ilmavoimatoimistoihin sekä kansliaan. Operatiivinen osasto vastasi sotatoimista, hyökkäykseen ja puolustukseen liittyvistä suunnitelmista sekä niiden toteuttamisesta. (---) Kartat olivat maavoimatoimiston keskeinen työväline. Omien joukkojen liikettä seurattiin päivittäin, ja tiedusteluosastolta saatiin tietoja neuvostoliittolaisten joukkojen liikkeistä. Saksalaisten rintamatilannetta seurattiin heiltä saatujen tiedonantojen mukaan. Tilanteet merkittiin kartoille. Suomalaisten karttojen lisäksi käytettiin Itä-Karjalaa esittäviä venäläisiä sotasaaliskarttoja ja saksalaisia karttoja."
"Moni lapsi jäi surunsa ja pelkonsa kanssa yksin, kun vanhemmat eivät olleet läsnä tai olivat liian kiireisiä. Toisaalta jos perusturva säilyi, sota voitiin kokea suurena seikkailuna tai vapautena. Lapset leikkivät ja keksivät huvituksia sodan keskelläkin."
 |
| 2020 Covid-19 pandemia alkaa. 2021 Muisti avataan. 2022 Venäjä hyökkää Ukrainaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti