Tiilikkajärven kansallispuiston lisäksi kesäloman matkakohteena oli
Riuttalan talonpoikaismuseo, Karttulassa, Pohjois-Savossa. Matkaa Kuopiosta Riuttalaan on 45 kilometriä. Muistan käyneeni täällä joskus 4. tai 5. luokalla, mutta en muistanut paikasta oikein muuta kuin keskellä pihaa olevan kaivon.
Riuttalaan kuuluu yli 20 pääasiassa 1800-luvulta peräisin olevaa hirsirakennusta. Pinta-alaa on 14 hehtaaria. Paikan historia ulottuu vuoteen 1657, jolloin tilasta tehtiin merkintä Pietari Brahen hallitsemien lääninalueiden karttaan. Riuttalan tila oli saman suvun hallussa ainakin 1700-luvulta alkaen. Sukunimi on tosin vaihtunut, koska omistajaksi on tullut tyttären perhe. Ikäheimon suvulla tila ehti olla vuosina 1820-1975, jolloin tila siirtyi Riuttalan talonpoikaiskulttuurin suojelusäätiön omistukseen ja hallintaan. Tila edustaa 1900-luvun alkuvuosikymmenten aikakautta. Kokonaisuudesta tekee ainutlaatuisen se, että valtaosa esineistöstä on tilalla aikoinaan oikeasti käytössä olleita alkuperäisiä esineitä. Riuttalan pihapiiri ympäristöineen valittiin myös edustamaan suomalaista maaseutua ja elämänmuotoa Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. Akseli Gallen-Kallela suunnitteli samaiseen näyttelyyn kuuluisat Kalevala-aiheiset kattofreskonsa. Mainittakoon myös, että kuopiolainen Lignell & Piispanen palkittiin näyttelyssä kultamitalilla mesimarjalikööristään.
Riuttalan vanha neiti Eeva Sofia tunnettiin ystävällisenä ja lämpimänä ihmisenä, kuten muukin Riuttalan väki. Piikana talossa toiminut Aino H. on kertonut:
"Ja ne [Riuttalan] ihmisettii semmosia niin hirveen mukavia. (---) Ensimmäisenä aamuna kun olin siellä [leipää alustamassa] niin Eeva Sohvi-neiti tul siihen niin mukavasti ja se niin kauniisti pit ne kätensä näin [laittaa kädet ristiin rinnan päälle] niin se tota tul puhuttelemaan siinä ja sano, että meillä ei sitten pietä kiirettä, että tuotakin leipää alustaessa niin kyllä siinä saa viipyä kun vuan hyväks tekkee. Niin, kiirettä ei pietä, niin ja ainahan ne sen sano."
Piha-aitoissa ja navetassa oli paljon vanhoja astioita, työkaluja ja tekstiilejä. Navetassa kerrottiin mielenkiintoisesti maa- ja metsätöiden historiasta. Silloin kun ihminen vielä eli lähempänä luontoa ja muinaisusko oli kristinuskon rinnalla osa arkea.
 |
| Kuva Riuttalan talonpoikaismuseon näyttelyteksteistä. |
"Puilla ja metsällä on ollut aikoinaan myös henkistä vaikutusta suomalaisille. Puilla uskottiin olevan persoonallisia voimia. Niille saatettiin puhua, niiltä pyydettiin apua ja niiden katsottiin myös voivan vahingoittaa ihmistä. (---) Suomalaisessa muinaisuskossa metsän kuningas oli Tapio ja hänen vatakuntansa Tapiola. (---) Elämää värittivät uskomukset ja enteet, niin myös metsätöiden osalta. Jos metsämies näki korpin, se ennakoi huonoa onnea. (---) Yleinen sääntö on ollut, että kaikki kylvö- ja istutustyöt tuli tehdä kuun kasvaessa ja harventaminen, kitkeminen ja karsiminen tuli tehdä pienenevän kuun aikaan. Kun puuta ryhdyttiin kaatamaan, sanottiin kirveelle: 'Pure puuta, älä minua'."
"Metsällä ja metsätalaoudella on aina ollut tärkeä asema kaikkien muiden maatilan osien perustana ja tukena. (---) Puun kotitarvekäyttö oli tärkeä osa 1800-luvun maatilataloutta eikä tuolloin voitu edes käsittää maatilaa ilman siihen kuuluvaa metsäpalstaa. Omassa taloudessa oltiin säästäväisiä käyttämällä jätepuu tarkkaan esimerkiksi polttopuuna. Osa maatiloista joutui ostamaan puuta muualta ja vain noin puolella maatiloista omat metsävarat täyttivät kotitarpeen, mutta puuta ei riittänyt myytäväksi. Metsän myynti ei suurimmillakaan tiloilla ollut jokavuotista."
 |
| Kuva Riuttalan talonpoikaismuseon näyttelyteksteistä. |
"1800-luvun jälkipuoliskolla tapahtui tärkeä muutos metsänkäytössä. Metsävaroihin alettiin suhtautua säästäväisemmin ja rakennustapaa ja lämmitysjärjestelmiä kehitettiin vähemmän puuta kuluttaviksi. Metsäteollisuuden kasvu ja muun kaupallisen puunkulutuksen nousu loivat uuden perustan suomalaiselle metsätaloudelle. Myynnillisesti tärkeintä oli sahatukkien ja halkojen hankintakauppa, jota tuolloin kutsuttiin leveranssikaupaksi."
 |
| Rannalla olevissa rakennuksissa on esillä mm. pyykinpesuun ja voimakoneisiin liittyvää esineistöä. |
 |
| Riuttalassa oli käytössä hevosvetoinen lokomobiili, jota käytettiin esimerkiksi puimakoneen pyörittämiseen. |
"Kaskitaloudessa metsät olivat osa viljelyksen perustaa, vaikka metsänsuojelu oli tiedostettu jo 1800-luvun jälkipuoliskolla. Suomalaisen maatalouden kehityksen kannalta ratkaisevaa olikin metsän jako ja se, että metsää oli kohtalaisen paljon tilaa kohden. Metsän rooli muuttui ratkaisevasti metsäteollisuuden synnyttyä, jolloin metsästä tuli viljelijälle tulonlähde. Metsäalat olivat kuitenkin sen verran pieniä lohkoja, ettei metsän omistaja voinut jäädä pelkästään niiden varaan. Metsätaloudesta tuli näin maatalouden sivuelinkeino. Maanjaon kiihtyminen, torpparivapautukset ja perinnönjaot pienensivät metsäalat kohtuullisiksi. (---) Metsästä kehkeytyi maatilalle eräänlainen pankki, josta säästeliäästi käytettynä saattoi nostaa varoja viljelyn kehittämiseen. Metsän tuotoilla rakennettiin monet navetat ja karjakeittiöt ja ne mahdollistivat myös maatilojen koneellistamisen. Metsässä maatilan varat olivat myös tallessa inflaatiolta. Metsää uhkasi ainoastaan metsäpalo tai tuhlaileva isäntä, jolloin metsästä saatuja tuloja saatettiin käyttää turhuuden hankintaan. (---) Vahingollista metsille oli myös ns. harsintahakkuu, jossa metsästä otettiin parhaat rungot ja jäljelle jätettiin heikoimmat ja näin ollen metsän kasvu heikkeni. Tämä oli ongelmana etenkin Savossa, jossa kaskitaloudesta luovuttiin myöhään. 1930-luvulla Savon metsien tila arvioitiin erittäin heikoksi."
 |
"Koska hevonen oli korvaamattoman arvokas työeläin, siitä pidettiin erinomaisen hyvää huolta. Paikoin Savossa ja Keski-Suomessa hevonen sai talvella syödä appeensa sisällä asuinpirtissä."
Kuva Riuttalan talonpoikaismuseon näyttelyteksteistä. |
"Metsätalouden vahvistuminen ja metsäkaupat sekä maatalouden kaupallistuminen toivat tullessaan suuria muutoksia aina 1860-luvulta lähtien. Talonpojat alkoivat saada tuloja metsästä ja joissakin tapauksissa maaseudulle syntyi suuriakin pääomia, joiden avulla isännät saattoivat ryhtyä tilakauppoihin. Toisaalta metsän omistajat eivät yleensä olleet perillä puun arvosta ja saattoivatkin myydä sitä todellista arvoa alempana. Jos tukkeja ei metsästä ollut myydä, saattoivat toiset isännät makean elämän houkuttamina myydä koko tilansa ja ostaja löytyi usein helposti naapurista. Myös metsäyhtiöt ostivat aktiivisesti maatiloja. Yhtiöt ostivat kaukonäköisesti myös tiloja, riippumatta siitä olivatko metsät hakattuja tai hakkaamattomia. Ensimmäisessä tapauksessa sijoitus oli tulevaisuuteen tähtäävä ja toisessa tapauksessa tilanostaja saattoi hakata puuta heti, jonka jälkeen hänelle jäi puun lisäksi kunnossa olevat rakennukset ja viljelykset. Tämän kaltaisia tila- ja metsäkauppoja tehtiin aina 1960-luvulle saakka. Metsäyhtiöiden maanhankinta oli aina 1900-luvulle saakka runsainta Kuopion läänissä, johon kuului myös Pohjois-Karjala. Yhtiöt ostivat tilat usein velkaantuneelta viljelijältä pilkkahintaan, joten toiminnan voidaan katsoa olleen hieman kyseenalaista."
 |
| Riuttalan kolmikerroksinen riihi on Museoviraston mukaan Suomen suurin riihi. |
Riuttala on ollut elinvoimainen ja hyvin omavarainen, mikä näkyy paitsi rakennusten määrästä myös niiden käyttötarkoituksesta. Alueella on päärakennuksen ja aitta-, talous- sekä navettarakennusten lisäksi mm. oma tuulimylly, sepän paja ja valtava riihi. Kolmikerroksinen riihi on rakennettu 1895 ja se on Museoviraston mukaan Suomen suurin riihi. "Riihen valmistumisen aikoihin viljankäsittelyä tuli helpottamaan puimakone, joka toimi vuodesta 1916 lähtien lokomobiilin eli höyrykoneen tuottamalla virralla. Koneellistumiseen saakka vilja puitiin käsin puisilla varstoilla, joilla riihessä kuivattuja eloja lyötiin jyvien irrottamiseksi tähkästä. Talon olemassaolo nojasi viljantuotantoon, vaikka 1800-luvun alusta alkaen karjatalouden merkitys kasvoi ja viime vuosisadalla metsät tekivät mahdolliseksi elintason nousun."
Saunaan liittyy mielestäni edelleen eläviä mielikuvia ja uskomuksia, jotka ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle, vaikka moni muu uskomus on arkipäivistämme kadonnut. Esimerkiksi se, että saunassa tulee olla hiljaa - se on rauhan ja rentoutumisen paikka. Saunassa suomalainen on rehellisimmillään.
"Saunassa synnyttiin, mutta etenkin Pohjois-Savossa saunassa saatettiin myös asua. 1900-luvun alkuun saakka Savossa oli paljon ns. tilatonta, maataloudesta elantonsa saavaa väkeä eli loisia, joiden käyttöön sauna saatettiin väliaikaisesti luovuttaa.
Etenkin vanhemman väen keskuudessa saunomiseen suhtauduttiin ikään kuin pyhään toimitukseen. Saunassa ei sopinut riidellä eikä kiroilla, ei mainita Jumalan nimeä, ei laulaa hoilottaa eikä muutenkaan pitää isoa ääntä.
Jos esimerkiksi löylynheittoon liittyi aikoinaan jonkinlaista loitsuun verrattavissa olevaa magiikkaa, saunasiunaus sai myöhemmin pyhänpäivän viettoon valmistauduttaessa kristillisen rukouksen sävyn: 'Nyt on ruumis puhdas, kun olis sielukin.'
Riuttalassa sauna lämmitettiin jokaisen työpäivän jälkeen ja saunomiseen suhtauduttiin asianmukaisella hartaudella. Riuttalassa saunan lämmittäminen kuului naisten tehtäviin. Varsinaista saunomisjärjestystä talossa ei ollut, mutta usein emäntä ja lapset kylpivät ensin, seuraavana oli miesten vuoro ja viimeiset löylyt jäivät Eeva Sofialle, Marille ja palvelusväelle."
Riuttalan talonpoikaismuseo on ihana kesäkohde ja alue on laaja, joten nähtävää riittää niin itse rakennuksissa kuin upeissa maalaismaisemissa. Maisemista pääsee nauttimaan jo museolle ajaessa, sillä tien varsilla on paljon kauniita puutaloja ja pihapiirejä. Riuttala kuuluu myös Museokorttikohteisiin.
Valtavasta rakennusmäärästä jotuen alue vaatii myös jatkuvaa huolenpitoa. Riuttalassa on aina tarvetta
vapaaehtoistyölle. Tehtäviä voi tiedustella (info@riuttala.fi) tai tarjota omaa osaamistaan. Mitään erityisosaamista ei vaadita, vaan tehtävistä sovitaan kiinnostuksen ja kokemuksen mukaan. Halukkaat voivat tehdä sovittua työtä kertaluonteisesti muutaman tunnin, tai ilmoittautua useampiin tehtäviin tai talkoisiin. Esimerkkitehtäviä ovat esimerkiksi pihojen ja alueen raivaaminen, museorakennusten siivous, lippujen myynti, rakennusten korjaaminen tai korjausrakentaminen, kukkapenkkien ja kasvimaan kitkeminen, syksyisin myös sadonkorjuuta (marjat, omenat). Vierailuni aikaan pihalla oli mies tekemässä päreitä kattojen korjaamista varten.
Riuttalan talonpoikausmuseon kesäkausi 2020 on valitettavasti päättynyt, mutta tulevia tapahtumia ja lisätietoa saatte
täältä. Olin iloinen, että keksin palata tänne uudelleen. Lapsuusmuistoni pihan keskellä olevasta kaivosta oli aivan oikea, ja päärakennukseen saavuttaessa muistin, että meidät koululaiset istutettiin silloin aikoinaan pirtin penkkeihin pienen tarinatuokion ajaksi. Lapsuudesta jäi jännittävä muistijälki, mutta vierailusta sai näin aikuisena paljon enemmän irti. Osasi arvostaa ja kunnioittaa tätä paikkaa ja sen historiaa. Ja niitä kaikkia vapaaehtoisia, jotka tekevät työtä tämän paikan säilyttämiseksi tulevillekin sukupolville.
Tekstilainaukset: Riuttalan talonpoikaismuseon näyttelytekstit.
