Sieltähän se joulutunnelma ja rauha lopulta löytyivät; joulukuusen tullessa sisälle. Sen kummallisempia joulusiivouksia en imuroinnin lisäksi tehnyt, joten työkiireestä oli se hyöty, etten ehtinyt stressata joulua. Ruoat, tortut ja puurot tehtiin yhdessä sitä mukaa, kun se tuntui luontevasti ajankuluun sopivan.
Parina viime vuonna olen huomannut, että kuusen koristelu ei ole minulle enää niin tärkeää kuin ennen. Sen voi koristella joku muukin, vaikkei koristeiden "järjestys" olisi sellainen, johon olen itse tottunut. Tosin enkelikoriste tulee edelleen laittaa lähelle latvatähteä. Enemmän merkitystä on sillä, että jouluna syödään karjalanpaistia ja kattaus tulee tehdä Arabian Aamu-lautasilla, kuten mummolassakin aikoinaan. Perinteiden jatkuvuudesta syntyy minun joulutunnelma.
Isoin odotus, mitä joululta (ja lomalta) toivoin oli se, että ehtisin lukea. En muista milloin minulla olisi ollut sellaista aikaa, että olisin ehtinyt rauhoittua kunnolla kirjan lukemiseen. Tämän vuoksi lahjatoivelistalla oli useampia kirjoja.
Myönnän, että en ole ollut tänä vuonna ihan niin kiltti, että olisin ansainnut kaikki toivekirjani. Ehkä joulupukki ajatteli pelata varman päälle, kun ei tiennyt mistä kirjasta pidän eniten? 2/5 kirjaa luettu ja nautin siitä, että pääsin vihdoin tunnelmoimaan kirjojen tarinoihin.
Minulle joulu jatkuu loppiaiseen saakka. Sinne asti aion säilyttää kuusen, kynttilät ja muut jouluvalot. Sinne saakka saan tuskin säilytettyä joulurauhaa, mutta aion nauttia ainakin näiden välipäivien joutilaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti