On hirveän helppoa viestiä joululomailevalle työkaverille, joka harmittelee, ettei meinaa saada työjuttuja mielestään, että "koitahan rauhoittua joulutunnelmaan". Ja samaan aikaan vietän itse töissä luvattoman pitkiä tunteja, enkä malttaisi jäädä lomalle, koska aikataulupaineet asioiden valmiiksi saattamiseksi ovat valtavat. Practice what you preach.
Tiedän, että maailma ei kaadu, jos en saa asioita tavoiteaikatauluissa valmiiksi, mutta se hankaloittaa ja hidastaa taideasioiden valmistumista, joka puolestaan aiheuttaa enemmän selviteltäviä asioita ja lisää liikkuvia osia hallittavaksi. Joten, kun tänään tiesin jääväni joululomalle, halusin saada mahdollisimman paljon asioita pois omista käsistäni.
Työkaveri: Vieläkö sinä olet täällä?
Minä: Minä jään tänään joululomalle ja haluan saada tämän ongelman pois omista käsistäni ennen lähtöä.
Työkaveri: Ongelman....? [En osannut tulkita hänen äänensävystään, oliko kysymys yllättynyt, että vertaan töitä ongelmaan, vai pohtiva kysymys, että tarvitsenko ongelmaani apua.]
Minä: No työtehtävän. Kun saan tehtyä ja lähetettyä tämän aineiston, sen edistämisestä vastaa seuraavaksi X. [Työni ovat aika usein eräänlaista "ongelmanratkaisua".]
Myöhään iltapäivällä stressitaso oli jo tavallista korkeammalla, kun huomasin kaiken sen kiireen keskellä pidätteleväni kyyneleitä, kun sain rakennussuunnittelijalta edellispäivänä pyytämäni kuvan. Olin aivan varma, etten ehtisi saada kuvaa ennen lomaani, enkä halunnut hoputtaa häntä, kun kaikkialla tuntuu olevan "maailma valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä" -tunnelma.
Pyysin häntä piirtämään minulle toimenpidehuoneen seinäkuvan siten, että seinälle tuleva taideteos ja isompaan versioon vaihdettava valkotaulu olisivat mittakaavassa keskenään. Näin näkisin konkreettisesti, että mahtuvatko seinälle tulevat asiat muiden toimintojen kanssa tilaan. Ja hän oli tehnyt kaksi vaihtoehtoista mittakaavakuvaa, joissa toisessa taideteos oli alkuperäisen suunnitelman mukainen ja toinen, jossa taideteos oli käännetty peilikuvaksi, kuten hän oli muistiostani alustavia kommentteja lukenut. Ristin hänet jouluenkeliksi. Maailmani tuntui sillä hetkellä saavan vähän lisää tunteja säilöön, sillä rakennussuunnittelija oli toiminnallaan toiveitani jo yhden askeleen edellä. Nämä ovat niitä yhteistyön parhaita hetkiä. Välitin kuvat kommentoitavaksi taiteilijalle ja tilan käyttäjille.
Kiireen keskellä on ollut kaikesta huolimatta aistittavissa joulutunnelmaa. Ympäri sairaalaa on joulukoristeita ja musiikkiesityksiä. Henkilökuntaa näkee siellä täällä kulkevan tonttulakit päässään. KYS on myös ylittänyt uutiskynnyksen kappaleella Sairaalan joulu. Neurokeskuksen osaston ylilääkäri Anne-Mari Kantanen on vastannut kappaleen sanoituksesta. KYSin erikoistuva lääkäri Miikus Korhonen puolestaan sävelsi ja sovitti kappaleen.
Joulutunnelmaa osastoille ja lapsille toi perinteinen joulupukin vierailu. Minä tapasin pukin sattumalta työmaatoimistossa, josta olin hakemassa alakattopaneeleita (tästäkin projektista lisää myöhemmin).
Pidän työstäni taideasiantuntijana, mutta kyllä se sairaalan kantava voima ovat kaikki terveydenhuollon ammattilaiset. Olen saanut äärettömän sydämellisiä ja lämpimiä kohtaamisia hoitohenkilökunnan kanssa töitteni yhteydessä. Myönnän, että hetki sitten ihastuin erääseen lastenlääkäriin. Ja ihastumisella en tarkoita tässä rakastumiseen verrattavaa ihastumista, vaan viehättymistä hänen persoonastaan ja olemuksestaan.
Olimme sopineet tapaamisen erään taideprojektin käynnistämiseen liittyen, mutta en ollut tavannut häntä koskaan ennen. Koputin työhuoneen ovelle. Oven avasi kaunis ja pitkä naislääkäri, josta säteili välittömästi sellainen aurinkoinen ja hyväntuulinen olemus. Tiedättekö sellaiset ihmiset, jotka säteilevät hyvää ympärilleen? Hän on sellainen. Mutta itse asiassa hän ei ole ainut säteilevän valovoimainen henkilö, jonka olen sairaalassa tavannut. Tällaisia työntekijöitä tuntuu olevan siellä täällä.
Näistä hyvää säteilevistä henkilöistä kertoo myös henkilöstön toisilleen välittämät kiitokset. Minut pyydettiin mukaan työryhmään, jossa haluttiin kiittää ja huomioida eri tavoin nimenomaan KYSin omaa henkilöstöä. Musiikkiesitysten ja räätälöityjen ruokalistojen lisäksi avasimme sähköisen palauteosion, jossa henkilöstö sai välittää kiitoksia ja joulutervehdyksiä toisilleen.
Oli todella ihanaa lukea niitä palautteita, joissa työntekijät kiittivät työkavereitaan ja olivat ylpeitä omista yksiköistään. Ylpeitä yhdessä tekemästään työstä ja kiitollisia hyvästä työyhteisöstä. Osa kannusti, osa kirjoitti runoja, osa oli ripotellut mukaan huumoria. Lähetetyt kiitokset ja jouluterveiset tallennettiin KYSin sisäiseen intraan, jotta kaikilla olisi mahdollisuus nähdä kaikki terveiset. Kävin kiinnittämässä kiitoksia ja terveisiä myös ympäri sairaalaa, jossa henkilökunnan lisäksi myös asiakkaat saattoivat ohikulkiessaan niihin törmätä.
Me kaikki tiedämme sairaanhoitoon kohdistuvat paineet, jonka vuoksi yksi viesti kosketti erityisen paljon: "Lepää rakas työkaveri aina kun voit. Nauti kaikesta siitä hyvästä mitä sinulla on. Ole utelias ja luova. Keksi metkuja ja harrasta huumoria. Laiskottele. Jaa ilosi ja murheesi, niin meillä on ymmärtävämpi päivä keskenämme. Sytytä kynttilä ja tunnelmoi. Hyvää joulua sinulle, oletpa joulusi töissä tai kotona."
Tuossa viestissä oli paljon viisautta meille kaikille: että osaisi kaiken keskellä keskittyä hyvään, ja toisaalta jakaa tarvittaessa ilot ja murheet myös työkavereille, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Minulla on sellainen työ, joka mahdollistaa joulun viettämisen kotona. Paljon on kuitenkin heitä, jotka viettävät joulun töissä. He ylläpitävät meidän muiden hyvinvointia, turvaa ja elämää. Tämän tiedostaminen laittoi tämänpäiväisen oman kiireen ja stressin taas oikeisiin mittasuhteisiin.
Kiitosten jakaminen on tärkeää, mutta se on helppoa unohtaa arjen ja kiireen keskelle. Toteutin omassa kiinteistöhallinnon yksikössäni "joulukorttiprojektin", johon osallistin kaikki työkaverit. Jaoin kaikille tyhjän korttipohjan, jonka keskelle pyysin jokaista kirjoittamaan oman nimensä. Tämän jälkeen kortit laitettiin kiertämään siten, että jokainen kirjoitti jonkin positiivisen ajatuksen kortissa olevasta henkilöstä. Tämä tehtiin nimettömästi, sillä oleellista ei ollut se, kuka tekstin kirjoittaa vaan se, että mitä korttiin kirjoitetaan. Millaisena muut työkaverit sinut näkevät.
Myönnän, että yllätyin positiivisesti kuinka sain miesvaltaisen yksikön juttuun mukaan ilman mutinoita. Luulen, että kaikki olivat lopulta iloisia lopputuloksesta. Minä löysin omasta kortistani niitä odotettuja sanoja, kuten iloinen ja värikäs. Mieltä lämmittivät kuitenkin erityisesti sanat, joita en osannut odottaa: tasapuolinen, hyväntahtoinen ja innostava. Ja jotta ei se kolikon kääntöpuolikaan unohtuisi: "kestää hyvin huumoria ja kaksimielisiä juttuja". (Tätä kestävyyttä osa välillä tarkoituksella koettelee.)
Eräs toinenkin yksikkömme työntekijä yllätti työyhteisön, sillä hän oli tehnyt kiinteistöhallinnosta videon. Musiikkikappaleen säestämänä esiteltiin meidän toimistoa ja työkavereita. Tässä on tosin pieni kyseenalainen näkökulma, sillä henkilö oli kuvannut osaa meistä ikään kuin salaa. Lopputulos oli kuitenkin samaan aikaan hauska ja herttainen, että ei hänelle voinut olla vihainen. Toiminta oli hyväntahtoista.
Kiitos Kuopion yliopistollinen sairaala, että saan kuulua muiden ammattilaisten joukkoon.
Ja kiitos kiinteistöhallinto, että pidätte minut iloisena ja värikkäänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti