Antti Laitinen - Sisällä metsä

Antti Laitinen: Willow piece, 2026, paju, rautalanka; Broken landscape V, 2018, pigmenttivedos. 

Ihminen on aina vaikuttanut luontoon tahtoen tai tahtomattaan. Muokkaamme maisemaa jatkuvasti, vaikka samalla nautimme ajatuksesta koskemattomasta luonnosta. Harvempi meistä kuitenkaan pysähtyy miettimään muokattua maisemaa, oli se sitten maanviljelyksen, kaupunkirakentamisen tai metsäteollisuuden tuotosta. Elämme ympäristössä, jota voisimme katsoa myös toisin.

Antti Laitinen: Broken landscape VI, 2019, pigmenttivedos.

Hämeenlinnan taidemuseossa on esillä Antti Laitisen (s. 1975 Raahe) näyttely Sisällä metsä. Minulle taiteilija tuli tutummaksi valokuvaaja Meeri Koutaniemen luotsaamasta dokumenttisarjasta Irti kuvasta, jossa haastateltiin taiteilijaa ensimmäisen kauden jaksossa Mies, joka rakensi itselleen saaren (2021).

Antti Laitinen: yksityiskohta teoksesta Broken landscape VI, 2019.

Antti Laitinen: yksityiskohta teoksesta Broken landscape VI, 2019.

Antti Laitinen ilmaisee itseään valokuvan, performanssin, installaation, ympäristötaiteen ja videon keinoin. Hänen taiteensa tutkii ihmisen toimintaa ja sen jälkiä luonnossa. Viime vuosina etenkin metsä on ollut Laitiselle tärkeä inspiraation lähde.

Mahdottomasta mahdollista

Laitinen on muokannut luontoa poistamalla maisemasta pieniä osia ikään kuin pieniksi ikkunoiksi. Ne haastavat katsellessa näkemisen ja ymmärtämisen välistä yhteyttä. Kauempaa katsottuna teokset näyttävät muokatuilta valokuvilta. Ei kai tuollainen voi olla oikeasti mahdollista? Poistaa risukosta noin symmetrisiä ympyröitä.

Antti Laitinen: Broken landscape XI, 2025, pigmenttivedos.

Kaikki näyttelyn teokset ovat täyttä totta. Laitisen leikkisäkin ote tehdä mahdottomasta ajatuksesta totta on vienyt paljon aikaa paitsi suunnitteluun etenkin toteutukseen. Hän on muokannut, pilkkonut, uudelleenkoonnut ja -järjestänyt paloja luonnosta. Taide ei ole Laitiselle pelkkä lopputuloksen aikaansaaminen vaan prosessi, jota katsoja pääsee todistamaan parhaiten Lake shift -videoteoksen (15:31 min) muodossa.

Antti Laitinen: Lake shift, 2016, pigmenttivedos.

"Lake shift -teoksessa taiteilija yrittää siirtää järven kahden ämpärin avulla. Teoksen toteutus kesti viisi päivää, ja sen aikana Laitinen kantoi yhteensä 16 000 litraa vettä." (Näyttelyteksti)

Teoksessa siirretään vettä taiteen vuoksi, mutta se laittaa miettimään myös veden merkitystä maailmanlaajuisesti. Veden riittävyyttä, sen puhtautta ja sijaintia. Jokainen tiedämme ihmisen vaikutuksen ilmastonmuutokseen, jäätiköiden sulamiseen ja negatiivisiin "tulosuutisiin". Mutta ihmisten toimista tapahtuu onneksi myös hyvää.

Jyväskylässä Tourujoki on kunnostettu ja palautettu takaisin luonnonmukaiseksi koskeksi keskelle kaupunkia. Tavoite on saada vaelluskalat palaamaan. Pienkalat ovat jo nousseet, ja koskessa on nähty koskikarojen lisäksi myös saukkoja. (Yle 25.7.2026)

Antti Laitinen: Broken landscape IV, 2018, pigmenttivedos.

Antti Laitinen: yksityiskohta teoksesta Broken landscape IV, 2018.

Ihmisen toimilla on merkitystä

Antti Laitisen taide osoittaa yhden ihmisen vaikutuksen maisemaan ja ympäristöön. Hän työskentelee usein kotinsa lähistöllä Somerniemellä, mutta on toteuttanut teoksia myös muualle Suomeen ja ulkomaille. Sisällä metsä -näyttelyä varten Laitinen saapui työskentelemään Hämeenlinnaan.

Antti Laitinen: Tangle, 2025, pigmenttivedos.

"Tangle-valokuvateoksessa (2025) kuusenoksista muodostuva risupallo on kuvattu Hämeenlinnan Varikonniemessä raitapuiden lomassa. Teoksen kuvaukset toteutettiin marraskuussa 2025 juuri ennen pysyvän lumen satamista, kun maa oli hetken paljas. 

(---) Tangle-teoksia varten taiteilija, Hämeenlinnan taidemuseon henkilökunta ja Hämeenlinnan kaupungin viherkunnossapidossa työskentelevät vangit keräsivät kuusen oksia kahdelta harvennushakkuualueelta, jonne oksat olivat jääneet hakkuujäännöksenä. Teosten toteuttamisessa tärkeinä yhteistyötahoina ovat toimineet Hämeenlinnan kaupungin kaupunkirakennepalvelut ja viherkunnossapito."

Antti Laitinen: Tangle, 2025, kineettinen veistos; Broken landscape VI, 2019, pigmenttivedos; Broken landscape III, 2017, pigmenttivedos.

Näyttelytilan keskellä Tangle-teos pyörii hitaasti ympäri ilmassa leijuen. Hidas liike on hypnoottinen ja rauhoittava. Tangle, suomeksi muun muassa vyyhti, sotkeentua, mennä sekaisin. Siltähän teoksen risupallo tosiaan näyttää. Teoksen valmiiksi saattamiseksi on tehty yhteistyötä, jotta näennäisestä roskasta yhteen sekoittamalla ja kietomalla on saatu aikaan jotain kaunista. Vertauskuvallisesti voisi siis sanoa, että eri toimijoiden, sosiaalisten asemien ja taustojen sekoittuminen ja kietoutuminen yhteen taideprojektin ansiosta on kantanut näyttelyyn jotain, mikä muistuttaa yhteistyön voimasta ja merkityksestä. Antti Laitisen taide on tehnyt sen mahdolliseksi.

Antti Laitinen: Forest square I, II & III, 2013, kromogeeninen värivedos, diasec.

Miltä haluamme oman maisemamme näyttävän?

Laitisen teokset nostavat uteliaisuutta, että näkisi jonkin niistä livenä luonnossa. Toisaalta, täytyykö meidän odottaa yllätyksiä ja taidetta maisemassa, jotta näemme ja ymmärrämme yksityiskohtien merkityksen isommassa mittakaavassa, omassa maisemassamme?

Antti Laitinen: Broken landscape I, 2017, pigmenttivedos.

Jos pysähdyn omaan elinympäristööni, koen kotipihassa lahoavan puunrungon eräänlaisena maisemallisena erikoisuutena. En taiteena, mutta hieman samanlaisena "yllätyksenä" kuin Laitisen valokuvien yksityiskohdat. Lehdetön ja oksaton puu on enää puolikas runko, eikä maisemallisesti kovin kaunis. Kauniin siitä tekevät ne hetket, kun näen tikkojen koputtelevan puun runkoa, etsivän sieltä syötävää ja kaivertaen siihen kolojaan. Joku toinen olisi kenties kaatanut puun rumana ja (ihmiselle) turhana elementtinä. Se saa kuitenkin seisoa pihassani niin kauan, kun siitä ei ole kenellekään vaaraa tai vahinkoa. 

Välillä tuntuu, että muokkaamme maisemaa liian nopeasti sellaiseksi kuin ajattelemme, että jonkin pitäisi olla sen sijaan, että antaisimme asioiden vain olla sellaisia kuin ne ovat. Tämä ajatus pätee mielestäni oivallisesti myös meihin ihmisiin. Että ymmärtäisimme itseämme ja toisiamme siten, että saisimme olla sellaisia kuin olemme - samalla kunnioittaen toisiamme (ja luontoa).

Antti Laitinen: yksityiskohta teoksesta Broken landscape I, 2017.

Näyttelyssä syntyi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mitä korjaamme luonnosta, mitä jätämme korjaamatta, siivoamatta, peittämättä, mitä korostamme ja miksi? Kysymysten muodossa näyttelyssä syntynyt tunnelma kulkeutui mukanani museon seinien ulkopuolelle.

Antti Laitinen, Sisällä metsä on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 18.10.2026 saakka.