Nuorgamista Hankoon Kävely

Kuopiolainen valokuvaaja Niko Puumalainen käveli Nuorgamista Hankoon kesällä 2022. Idea kävelyyn syntyi unettomana yönä 2019. Kävely on ollut Puumalaiselle aina tärkeässä roolissa; hän oppi kuuleman mukaan kävelemään jo 8 kuukauden iässä, ja kävelee nykyisin arjessa paljon sekä kaupungin kaduilla että luonnossa.

Puumalainen tahtoi kävellä Suomen halki, sen pohjoisimmasta pisteestä eteläisimpään. Hänelle syntyi pian ajatus myös siitä, että samalla voisi kerätä varoja myös jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle:

”Kohteeksi valitsin Sairaalaklovnit. Arvostan heidän tekemäänsä työtä sairaalamaailmassa. Monen lapsen sairaalakäynti ei olekaan ollut niin ikävä, kun sairaalaklovnit ovat olleet mukana päivässä. Uskoisin myös, että sairaanhoitajat ja lääkärit sekä muu henkilökunta arvostavat Sairaalaklovnien työtä. Kävelyn aikana sain viestejä perheiltä, miten he ovat kiitollisia siitä, että Sairaalaklovnit ovat olleet heidän lasten sairaalakäynneillä mukana”, Puumalainen kertoo.

Kävelykampanjalla tuettiin valtakunnallista sairaalaklovnityötä, jota tehdään kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa. Sairaalaklovnitoimintaa tukemalla taataan satojen lasten ja lapsiperheiden ilo keskellä sairaala-arkea.

Nuorgamista Hankoon Kävely -valokuvanäyttely on esillä KYSin pääsairaalan ja Kaarisairaalan yhdistävällä G1-käytävällä. Näyttelyyn on koottu Niko Puumalaisen matkaltaan ottamia valokuvia, joita tarinallistavat hänen itsensä kirjoittamat tekstit. Näyttelyn valokuvat on ryhmitelty maakunnittain, jolloin katsoja pääsee näkemään kuvista myös maisemallisen muutoksen: Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Satakunta, Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Puumalainen kertoi kävelyn olleen ”itsenäistä puurtamista”, mutta kuvat ja tekstit osoittavat, kuinka iso merkitys myös tuntemattomien ihmisten kohtaamisella ja auttamishalulla on ollut.

Lappi

Niko Puumalainen aloitti matkansa Nuorgamista 28.6.2022. ”Alkupäivät Lapissa olivat helteisiä. Aurinko porotti taivaalta ja Utsjoella lämpötila näytti 36 astetta. Pienet purot ja varjopaikat viilensivät. Satunnainen tuulenvire piti mäkärät loitolla. Lapissa välimatkat olivat pitkiä eikä muihin ihmisiin juuri matkalla törmännyt, muuta kun isompien kylien kohdalla. (---) Alkupäivien hellejakson aikana pikkuvarpaisiin tuli rakot. Tein siinä virheen, kun otin rakkolaastarin liian aikaisin pois ja iho lähti kokonaan irti varpaasta. Sitä saikin hoitaa sitten pitkän aikaa matkan varrella. (---) Myös se yllätti matkan aikana, että kävelyäni varten ostamat kengät kävivät liian pieniksi, vaikka olivat numeroa isommat mitä normaalisti käytän. Jalkaterät turpoaa ja rakkolaastarit sekä teippaukset vie tilaa kengissä. Ostin Saariselän Partioaitasta uuden kenkäparin, nyt kaksi numeroa isommat mitä normaalisti käytän. Vielä Rovaniemellä ostin toisen kenkäparin ja niitä molempia käytin sitten loppumatkan.”

Pohjois-Pohjanmaa

”Halusin reittini kulkevan rannikkoa myöten, meri ja rannikko jostain syystä ovat aina kiehtoneet minua. (---) Ihmisten kanssa kohtaamisia alkoi tulla enemmän vastaan tällä rannikko-osuudella. Myös tieto kävelystä leviää Instagramissa nuorgamista_hankoon_kavely -tilin myötä, ja ihmiset seurasivat missä menen päivittäin ja mitä matkalla tapahtuu. (---) Media myös alkoi enemmän kiinnostua tästä kävelystä ja haastatteluja tuli annettua eri lehtiin ja Radio Kalevalle sekä YLE Savolle Kuopiossa kävelyn loputtua. Myös Lapissa tuli annettua haastattelu ensimmäisen kerran. Sen huomasi, kun jokin media nosti kävelyn esille, että samassa yhteydessä myös lahjoitusten määriin tuli aina lisäystä. Kävely sujui jouhevasti; pisin kävelypätkä oli 52 km ja keskimäärin sellaisen 35 km päivässä.”

Keski-Pohjanmaa

”Matkalla kohti Kokkolaa oli kiva kohtaaminen, kun Vilho, 4-vuotias poika on perheensä kanssa seurannut matkaani somessa. Vilho halusi tuoda lahjoituksen sairaalaklovneille kirjekuoressa. Hänen perheensä toi myös eväitä reittini varrelle. Se oli kyllä liikuttava ele, yksi niistä monista hienoista kohtaamisista matkan varrella.”

Pohjanmaa

”Vaasan eteläpuolella matka vei hienon Söderfjärden kraaterin läpi. 6 km halkaisijaltaan oleva kraateri on täynnä eri viljelyksiä. (--) Matka kulki rannikkoa myöten pienempiä teitä kulkien. Isoja teitä pyrin välttelemään vilkkaan liikenteen, ja toisaalta sen takia, että ne ovat paljon tylsempiä pätkiä kävellä mitä pienemmät tiet ovat. Pohjanmaa on kyllä Suomen vilja-aitta. Oli hienoa kulkea kauniissa maalaismaisemissa.”

Satakunta

”Päivät toistuivat aina saman kaavan mukaan. Heräsin teltassa. Ensimmäinen homma oli aina huoltaa jalat kävelykuntoon. Lähinnä vasemman jalan jalkaterä ja varpaat eri asteisina rakkoina vaativat huoltoa. Tukeva aamiainen, päivän reitin tutkiminen ja matkaan. (---) Merikarvialla pysähdyin torille ja siellä olikin isompi toritapahtuma menossa. Se oli mielenkiintoista huomata, että minua luultiin usein ulkomaalaiseksi, kun ison rinkan kanssa liikuin. (---) Torilla juttelin monen ihmisen kanssa, sain mukaani hunajasalvaa rakkoihin ja kohta paikalle järjestyi lehden toimittaja kyselemään, että mikä mies ja millä asialla. Merikarvialta suuntasin kohti Yyteriä. Tällä etapilla tuli taas apua eräältä someseuraajalta, kun hän tarjoutui auttamaan niin, että kuljetti rinkkani Yyterin rannalle sovittuun paikkaan. Taas hieno esimerkki miten ihmiset pyyteettömästi auttavat hyvää hyvyyttään. (---) Raumalle saavuin 16.8. (---) Tässä vaiheessa kävelyä on takana 1371 km.”

Varsinais-Suomi

”Raumalta suuntasin kohti Pyhärantaa. Tämä reitti oli mielenkiintoinen, sillä se vei pitkän matkaa pienen metsätien ja peltoteiden poikki. Metsät muistuttivat paljon Puijon metsiä joiltain osin. (---) Tällä metsätiellä muuten tuli erikoinen tilanne vastaan, kun eräs ulkomaalainen pyöräilijä oli joutunut koiran puraisemaksi. Desinfioin hänen haavat ja hän jatkoi siitä matkaansa kohti majoituspaikkaansa. Minulla kun oli koko matkan hyvät ensiaputarvikkeet mukana, niin hyvin pystyi jeesaamaan. Käveleminen ei enää sattunut samalla tavalla kuin aiemmin. Rakot olivat jo paranemisvaiheessa ja oli vähemmän teipattavaa. (---) Turussa pidin yhden lepopäivän ja siellä myös tapasin TYKSissä Sairaalaklovnit: Ruuben von King sekä V.A. Hinko. (---) Oli mukava tavata sairaalaklovnit ja konkreettisesti tavata he, joille varoja olen tässä kävelyn aikana kerännyt. Loppumatkalle sain paljon virtaa, hyvää mieltä ja tsemppiä. Suuntasin Kuninkaantietä kohti Perniötä ja Uudenmaan rajaa.”

Uusimaa

”Mietin Lapissa, että mahtaako tulla haikea mieli sitten, kun kävely alkaa olla loppusuoralla. Ehkä vähän olikin, mutta ei niin paljon mitä olin ennakkoon ajatellut. Päällimmäisenä oli kiitollisuuden tunne siitä, että lähdin tälle reissulle. Niin paljon hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Apua sain niin monin tavoin koko Suomen läpi kulkeneen matkan aikana, että vieläkin sitä lämmöllä muistelee, ja muistaa koko loppuelämän ajan. Ei voi kuin ihmetellä, miten niin monet ihmiset elivät mukana tätä taivallusta somen kautta. Laittoivat viestiä ja kertoivat, että tämä minun reissu on inspiroinut heitäkin tekemään asioita konkreettisesti, eikä jättää niitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. (---) Hankoon kävelin kirkkaassa auringonpaisteessa. (---) Viimeinen päivä oli lyhyt siirtymä Hankoon ja siellä olevalle Leijona-patsaalle. Sinne oli järjestetty kiva vastaanotto Sairaalaklovnien ja myös Hangon matkailun puolesta. Sieltä jatkoin vielä loppumatkan itse päämäärään eli Suomen eteläisimpään pisteeseen. Siellä tuli vain istuttua ja katselin merimaisemaa hetken aikaa itsekseni. Olin kiitollinen. Kävely oli tullut nyt päätökseen [26.8.2022]. ”

Niko Puumalaisen kävely kesti 60 päivää. Matkan pituus oli yhteensä 1777 kilometriä ja askeleita kertyi kaikkiaan 2 417 144. Puumalainen sai apua matkallaan monin eri tavoin: yksi tarjosi esimerkiksi pyykinpesumahdollisuuden, toinen yösijan, kolmas toi eväitä ja neljäs tarjoutui kuljettamaan rinkkaa autollaan seuraavalle paikkakunnalle.

Puumalainen on valittu Suomen Kameraseurojen liiton Vuoden nuoreksi valokuvaajaksi 2015 sekä Kuopion Kameraseuran Vuoden valokuvaajaksi 2015. Tämän lisäksi hänellä on useampia kunniamainintoja eri näyttelyistä sekä Suomesta että ulkomailta. ”Elämässä ei kuviteltavat asiat ja ilmiöt lopu koskaan kesken, vaan aina on asioita, joita voi kuvata. Ihmiset yleisesti ovat suurin mielenkiinnon kohde valokuvauksessa”, Puumalainen kertoo.

Nuorgamista Hankoon Kävely on esillä Kuopion yliopistollisen sairaalan

G1-käytävägalleriassa 31.3.2023 saakka.

Puhetta sairaalataiteesta ja -klovneriasta

Kuopiossa sijaitsee Minna Canthin kotitalo, Kanttila. Rakennus on kaupungin vanhimpia käytössä olevia rakennuksia.  Rakennuksessa on sijainnut Sisä-Suomen ensimmäinen kirjakauppa (1820-1846) ja Minna Canthin koti ja liiketila (1854-1897).

Kanttilan taustalla vaikuttaa Minna Canthin talo ry, jonka toiminnanjohtaja on kulttuurin monitoimija Anja Lappi. Minna Canthin talo ry on yleishyödyllinen ja aatteellinen yhdistys, joka perustettiin loppuvuodesta 2016 kunnostamaan Kanttila eri lähteistä hankittavalla rahoituksella ja luomaan Minna Canth -akatemia.

Kanttilassa järjestetään Kulttuurikierros-tilaisuuksia, joissa keskustellaan monipuolisesti kulttuurista. Minut oli kutsuttu tilaisuuteen kertomaan KYSin taideasiantuntijan tehtävästäni. Mukana keskustelemassa oli myös Sairaalaklovnit ry:n KYSissä vastuuklovnina työskentelevä Elina Väänänen. Sairaalaklovnien 20-vuotistoiminnasta kerroinkin blogissa jo aiemmin.

Tästä pääsette katsomaan koko keskustelutilaisuuden:

Omat pidemmät puheenvuoroni voitte pikakelata kohdista:

6:08 värikkäät työntekijät ja oman työnkuvan avaaminen

18:39 miten taidetta hankitaan, prosenttitaiteen periaate, KYSin kulttuurihyvinvointi ja näyttelytoiminta, millainen taide sairaalaan sopii?

25:18 kokoelmataidetta sijoitetaan yleisiin tiloihin

26:00 miksi sairaaloissa on taidetta?, KYS hyödyntää sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön suositusta taiteen ja kulttuurin saatavuudesta sotekentällä

32:38 taide on myös brändiasia, sairaalataiteessa ympäristö on otettava huomioon

35:50 "Taiteen parissa pitkät sairaalakäytävät tuntuvat lyhyemmiltä"; sairaalassa kertyy askelia

37:30 tulevaisuuden visioita omasta työstä, kiinteistöhallinnon moniammatillisuus ja KYSin positiivinen suhtautuminen taiteeseen

 Kiitos Anja ja Elina, kanssanne aika vierähti kulttuurista keskustellessa nopeasti.

Sairaalaklovnit 20 vuotta!

Osa teistä muistaa, että kipuilin oman olemukseni ja värikkään pukeutumiseni kanssa, kun aloitin työt KYSin taideasiantuntijana. Uskallanko olla aito itseni töissä? Kerroin tästä jännityksestä siskolleni, joka tokaisi, että "No onhan siellä sairaalassa ne sairaalapelletkin." "-Ai sinä rinnastat minut ja pukeutumiseni sairaalaklovneihin...?" Mutta hän tarkoitti sitä, että ammatti saa näkyä värikkäässä pukeutumisessa. Minun ei tarvitse maastoutua kiinteistöhallinnon insinööriksi, vaikka kyseisessä yksikössä työskentelenkin. Niinpä minua alkaa naurattaa aina, kun näen klovnit sairaalan käytävillä ja muistan siskoni sanat. Ja tältähän me näytetään siellä sairaalan käytävillä yhdessä: klovnit ja taideasiantuntija.

Sairaalaklovnitoiminta täytti tänä vuonna 20 vuotta ja klovnit juhlivat valtakunnallisesti virallisena juhlapäivänä 24.5.2022. Halusin tietää toiminnasta lisää. Sairaalaklovnit ry:n taiteellinen johtaja Kari Jagt avasi minulle toiminnan sisältöjä:

Mistä sairaalaklovnitoiminta on saanut alkunsa?

"Toiminnan tausta liittyy laajemmin kansainväliseen sairaalaklovnitoiminnan synnyn historiaan. Tiivistäen voisi sanoa, että klovneja/viihdyttäjiä on hoitolaitoksissa ollut jo 1900-luvun alussa. Nykymuotoinen sairaalaklovnityö on kehittynyt 80- ja 90- luvuilla pitkälti USA:ssa ja Eurooppaan laajentuen.

Järjestäytynyt sairaalaklovnitoiminta on saanut alkunsa New Yorkissa sirkustaiteilija Michael Christensenin toimesta, joka sairastunutta veljeään viihdyttäessään huomasi, kuinka suuren vaikutuksen pieni iloittelu sairaalaympäristössä teki niin potilaaseen, henkilökuntaan kuin muihinkin läsnäolijoihin. Idea oli syntynyt.

Vuonna 1986 perustettiin ensimmäinen järjestäytynyt sairaalaklovnitoimintaa harjoittava yhdistys Clown Care Unit® (CCU). Se toimii edelleen New Yorkin Big Apple Circuksen alaisuudessa. Tänä päivänä toimintaa pyöritetään lähes sadan koulutetun artistin voimin lukuisissa sairaaloissa ympäri USA:ta. Idea on sittemmin levinnyt laajalti ympäri maailmaa.

Syksyllä 2000 teatteritaiteen maisteri Lilli Sukula-Lindblom opiskeli MCPD Fulbright-stipendin turvin sairaalaklovnitoimintaa CCU:ssa; aiheena sekä käytännön työ sairaaloissa että toiminnan järjestäminen kokonaisuudessaan ja sen tuominen Suomen oloihin."

Sairaalaklovnit 20 vuotta 24.5.2022. Kuva: Riikka Myöhänen.

Millainen asema sairaalaklovnitoiminnalla on osana kulttuurihyvinvoinnin kenttää?

"Sairaalaklovnit toimivat lapsen tukena hoitolaitoksissa tuottaen iloa tilanteissa, joihin liittyy kuormittavia tai rajoittavia tekijöitä. Toiminnan tavoitteena on vaikuttaa lapsen ja perheen sairaalakokemukseen ja siitä jäävään muistoon: luoda myönteistä potilaskokemusta, edistää sairaalaviihtyvyyttä ja tarjota psykososiaalista tukea.

Sairaalaklovnit toimivat säännöllisesti kaikissa yliopistosairaaloissa (Helsinki, Kuopio, Oulu, Tampere, Turku), ja lisäksi vierailemme useissa keskussairaaloissa ja teemme kotikäyntejä. Sairaalaklovnit ry on virallisesti kaksikielinen yhdistys, ja klovnityötä tehdään säännöllisesti sekä suomeksi että ruotsiksi (ja mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä). Suomalainen Sairaalaklovnitoiminta täyttää tänä vuonna 20 vuotta – toiminta käynnistyi v. 2002.

Sairaalaklovnit ry on saanut useita tunnustuksia ja palkintoja toiminnastaan; mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnon v. 2015 sekä Yle:n Kulttuurigaalan Kulttuurin hyvinvointi -palkinnon v. 2021. Sairaalaklovnit ry on Efhco:n (The European Federation of Healthcare Clown Organizations) laatusertifioitu jäsen, Soste:n (Suomen sosiaali- ja terveys ry) jäsenjärjestö sekä VaLa:n (Vastuullinen Lahjoittaminen ry) jäsen.

Sairaalaklovnitoiminnan pääkohderyhmää ovat sairaaloiden lastenosastoilla ja poliklinikoilla hoidossa tai vierailemassa olevat lapsipotilaat sekä heidän omaisensa. Sairaalaklovnitoiminta on jatkunut yliopistosairaaloiden osastoilla koronaepidemiasta huolimatta. Vuonna 2021 toteutui n. 1 500 klovnityöpäivää ja yli 65 000 kohtaamista. Yhteiskunnan on laissa kirjatun pykälän mukaisesti huolehdittava kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisesta mahdollisuudesta osallistua kulttuuriin ja taiteeseen. Sairaalaklovnityö takaa taidelähtöiset kokemukset myös sairaalahoidossa oleville lapsille ja nuorille, ja on siten edistämässä yhdenvertaisuuden toteutumista.

Aalto-yliopiston tutkimuksessa selvitettiin klovnin läsnäolon vaikutusta tilanteessa, jossa lapsipotilaalle asetetaan laskimokanyyli. Tutkimustulokset osoittavat, että sairaalaklovnin läsnäolo toimenpiteessä vaikuttaa potilaan mielialaan positiivisesti, ja lievittää sekä potilaan että omaisen jännitystä.
(ks. Karisalmi, N., Mäenpää, K., Kaipio, J. & Lahdenne, P. Measuring patient experiences in a Children’s hospital with a medical clowning intervention: a case-control study. BMC Health Serv Res 20, 360 (2020).

 

Lisääntynyt tutkimusyhteistyö ja sitä myötä tieteellinen näyttö sairaalaklovnityön vaikuttavuudesta edesauttaa sairaalaklovnityön uskottavuutta sekä työn kehittämistä ja työmenetelmien laajentamista uusille kohderyhmille. Vuoden 2022 aikana laajennamme toimintaamme ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksiköihin."

KYSin klovnit vasemmalta oikealle: Dolly Ding Dong, Kikka ja Lempi Räyhäpää. Kuva: Riikka Myöhänen.

Millaisen koulutuksen sairaalaklovnina työskenteleminen vaatii?

"Sairaalaklovnit ovat ammattitaiteilijoita, esiintyvän alan ammattilaisia (esim. näyttelijät, tanssijat), jotka yhdistys on kouluttanut toimimaan sairaalaklovneina ja vaativassa sairaalaympäristössä. Esiintyvän alan pohjakoulutus on siis meillä edellytyksenä.

Heitä koskevat samat hygienia-, turvallisuus-, ja vaitiolosäännöt kuin muutakin henkilökuntaa. Hoivatyön ammattilaiset ovat kouluttaneet artistejamme vuosien varrella esimerkiksi psykiatristen lasten kohtaamiseen, anestesiologiaan ja kivun lievitykseen. Vuonna 2020 toteuttamassamme laajassa yliopistosairaaloiden hoitohenkilökuntakyselyssä (424 vastaajaa) 93 % koki sairaalaklovnien vaikuttavan positiivisesti lapsen potilaskokemukseen.

Sairaalaklovnityö on järjestetty pääosin vakituisin työsopimuksin, jolloin sairaalaklovnityö on henkilön pääammatti. Valintoja tehdessä painotamme hakijan kokemusta klovnerian alalta esiintyvän taiteilijan pohjakoulutuksen ohella.

Tämän jälkeen kouluttaudutaan työssäoppimisen kautta toimimaan sairaalaympäristössä (osastotuntemus, eri toimintaympäristöt, hygieniakoulutus, eri osastojen käytännöt). Lisäksi klovnitoiminnassa kouluttaudutaan jatkuvasti myös alkukouluttautumisen jälkeen; klovnerian taidot ja kehittäminen, klovnin työkalupakin laajuus (erityistaidot), työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tukitoimet sekä hoitohenkilökunnan kanssa yhdessä osastotuntemus ja muuttuvat/uudet toimintaympäristöt."

Sairaalaklovnit 20 vuotta 24.5.2022. Kuva: Riikka Myöhänen.

Kuka/mikä taho toimintaa rahoittaa?

"Sairaalaklovnitoiminnalle on varsin pieni yhteiskunnallinen rahoitus tällä hetkellä ja suurin osa työstä siihen liittyvine kuluineen rahoitetaan yhdistyksen omalla varainhankinnalla (avustukset, yksityiset lahjoitukset, yrityssponsorit) sekä sairaaloiden omarahoitusosuuksilla (lähinnä sairaaloiden saamilla Lastenklinikoiden Kummien potilasviihtyvyyteen osoitetuilla varoilla). 

Samaan aikaan sairaalaklovnityö on oma erityistä ammattitaitoa vaativa ammatti ja työsuhteet on järjestetty pääasiassa vakituisin työsuhtein (kokonaislaajuus noin 15 henkilötyövuotta) huomioiden klovneina toimivien henkilöiden jatkokoulutus- ja työhyvinvoinnin tarpeet sekä muut työnantajavelvoitteet. Rahoituksen hankkiminen on kuitenkin hyvin suhdanneriippuvaista ja vaikeasti ennakoitavaa. Tämän saman haasteen äärellä lienee moni muukin kulttuurihyvinvointialan toimija.

Sairaalaklovnit ry haluaa olla mukana edistämässä kulttuurihyvinvoinnin asemaa Suomessa ja luomassa vakiintuneita rahoitusmalleja kulttuurihyvinvoinnin toimijoille."

Kuinka monta sairaalaklovnia Suomessa työskentelee?

"Yhdistyksen työllistävä vaikutus noin 15 henkilötyövuotta. 20 klovnia vakituisilla työsopimuksilla (lisäksi 7 klovnia tekee keikkaluonteisesti työvuoroja). Valtaosa toiminnasta on yliopistollissa sairaaloissa, joissa kaikissa viidessä toimimme säännöllisesti ja niissä kaikissa oma klovnitiimi. Lisäksi klovnipäiviä tehdään muistisairaiden ikäihmisten parissa sekä muutamien keskussairaaloiden lastenosastoilla."

Sairaalaklovnit 20 vuotta 24.5.2022. Kuva: Riikka Myöhänen.

Pyysin KYSissä toimivaa vastuuklovnia Kikkaa (Elina Väänänen) vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Millaisissa paikoissa/tilanteissa sairaalaklovneille/klovnerialle on kysyntää?

"Sairaalaklovnista on iloa monessa tilanteessa: lapsi, joka odottaa useita tunteja päivystyksessä, saa klovnista seuraa ja ajanvietettä. Toimenpiteessä lapsi saattaa pelätä ja kokea kipua, jolloin klovni tarjoaa psyko-sosiaalista tukea vuorovaikutuksen ja läsnäolon kautta, luoden leikillä muuta ajateltavaa ja iloa, kiinnittäen huomion muualle. 

Muistisairaiden vanhusten parissa klovni antaa aikaansa, kuuntelee ja on läsnä. Punainen nenä antaa luvan hassutella ja mahdollistaa ajatusten ja tunteiden läpikäymisen eri keinoin, muutoin usein niin yksinäisessäkin arjessa. 

On hyvä muistaa, että joskus on tilanteita, ettei klovni ole tervetullut. Lapsi tai vanhus voi itse valita, haluaako olla klovnien kanssa tekemisissä, ja kieltäytyä niin halutessaan."

Mitä sairaalaklovnin työpäivään sisältyy?

"Ennen työvuoroa päivään valmistaudutaan pukuhuoneessa naamioituen klovniksi, eli vaihtamalla vaatteet ja ehostautumalla. Klovnipäivä työskennellään parin kanssa ja noudatetaan viikko-ohjelman mukaista aikataulua, jossa on merkitty poliklinikat/osastot, joissa klovnit kulloinkin vierailevat. 

Klovnit pitävät työpäivästään kirjaa, montako potilasta ovat tavanneet ja reflektoivat työpäivän antia päivän päätteeksi. Päivästä riippuen työhön saattaa sisältyä myös osastoyhteistyötä, palavereita eri tahojen kanssa ja tulevien töiden suunnittelua jne. Kokonaisuus riippuu meneillään olevista hankkeista."

Onko jotain erityistä mitä sairaalaklovnina työskentelyssä on otettava huomioon?

"Sairaalaklovnit kiinnittävät huomiota toiminnassaan potilasturvallisuuteen, noudattavat voimassa olevia hygieniasääntöjä ja ovat vaitiolovelvollisia. Muutoin hyvä tilannetaju, vuorovaikutustaidot ja ihmistuntemus auttavat paljon."

Klovni Kikka. Kuva: Riikka Myöhänen.

Kuinka olet rakentanut klovnihahmosi tai millainen persoona/tyyppi oma klovnisi on?

"Klovni Kikka on nopea, mutta rauhallinen, ajatuksissaan suora ja teoissaan eteenpäin pyrkivä. Tuumasta toimeen puuhailija, joka luulee olevansa tosi välkky. Tilaisuuden tullen varsinainen nautiskelija, useimmiten aivan loppu kaikesta touhottamisesta."

Sairaalaklovnit 20 vuotta 24.5.2022. Kuva: Riikka Myöhänen.

Tunnistan sairaalaklovnitoiminnassa samoja tavoitteita ja merkityksiä, joita koen olevan myös sairaalassa esillä olevalla taiteella. Halu tehdä ympäristöstä turvallinen, viihtyisä ja viedä kenties hetkeksi ajatukset pois siitä, miksi henkilö on sairaalaan tullut. Ilon ja toivon kautta luotua hyvinvointia.

Minua alkaa hymyilyttää jo pelkkä sairaalaklovnien näkeminen, vaikken juttelisi heidän kanssaan mitään. He kantavat mukanaan iloa, joka leviää ympäristöön. Hymyilin myös tilanteelle, kun näin klovniparin tulevan ulos eräältä osastolta. Ei mennyt montaa sekuntia, kun osaston henkilökunnasta pari hoitajaa kiiruhti leveiden hymyjen kanssa kurkistamaan kulman takaa, että mihin suuntaan ne klovnit jatkoivat matkaansa. Heissä näkyi sellainen lapsenomainen tarttuva innostus.

Minä en kanna punaista klovninenää, mutta saan aika ajoin kommentteja värikkäästä pukeutumisestani. Tämä seuraava tilanne hymyilytti pitkään. Kävelin pitkää käytävää osaston suuntaan, kun näin jo kaukaa, että vastaan kävelevä työntekijä katselee minua maskin takaa päästä varpaisiin työntäessään samalla tyhjää potilassänkyä. 

Kohdalla hän sanoo: "Oho. Melkoinen asu sairaalatyöntekijälle."

Minä nostan näyttääkseni hänelle henkilökorttia: "Minä työskentelen täällä taideasiantuntijana."

Hän: "No se selittää... :D"

"-Mutta jos näette minut leikkaussalissa, niin kannattaa olla huolissaan...."

 

Värit ja ilo auttavat.
Taiteella ja kulttuurilla on kaikissa muodoissaan paikkansa sairaalaympäristössä.

Onnea sairaalaklovnit 20 vuotta!