Kuopiolainen valokuvaaja Niko Puumalainen käveli Nuorgamista Hankoon kesällä 2022. Idea kävelyyn syntyi unettomana yönä 2019. Kävely on ollut Puumalaiselle aina tärkeässä roolissa; hän oppi kuuleman mukaan kävelemään jo 8 kuukauden iässä, ja kävelee nykyisin arjessa paljon sekä kaupungin kaduilla että luonnossa.
Puumalainen tahtoi kävellä Suomen halki, sen pohjoisimmasta pisteestä eteläisimpään. Hänelle syntyi pian ajatus myös siitä, että samalla voisi kerätä varoja myös jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle:
”Kohteeksi valitsin Sairaalaklovnit. Arvostan heidän tekemäänsä työtä sairaalamaailmassa. Monen lapsen sairaalakäynti ei olekaan ollut niin ikävä, kun sairaalaklovnit ovat olleet mukana päivässä. Uskoisin myös, että sairaanhoitajat ja lääkärit sekä muu henkilökunta arvostavat Sairaalaklovnien työtä. Kävelyn aikana sain viestejä perheiltä, miten he ovat kiitollisia siitä, että Sairaalaklovnit ovat olleet heidän lasten sairaalakäynneillä mukana”, Puumalainen kertoo.
Kävelykampanjalla tuettiin valtakunnallista sairaalaklovnityötä, jota tehdään kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa. Sairaalaklovnitoimintaa tukemalla taataan satojen lasten ja lapsiperheiden ilo keskellä sairaala-arkea.
Nuorgamista Hankoon Kävely -valokuvanäyttely on esillä KYSin pääsairaalan ja Kaarisairaalan yhdistävällä G1-käytävällä. Näyttelyyn on koottu Niko Puumalaisen matkaltaan ottamia valokuvia, joita tarinallistavat hänen itsensä kirjoittamat tekstit. Näyttelyn valokuvat on ryhmitelty maakunnittain, jolloin katsoja pääsee näkemään kuvista myös maisemallisen muutoksen: Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Satakunta, Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Puumalainen kertoi kävelyn olleen ”itsenäistä puurtamista”, mutta kuvat ja tekstit osoittavat, kuinka iso merkitys myös tuntemattomien ihmisten kohtaamisella ja auttamishalulla on ollut.
Lappi
Niko Puumalainen aloitti matkansa Nuorgamista 28.6.2022. ”Alkupäivät Lapissa olivat helteisiä. Aurinko porotti taivaalta ja Utsjoella lämpötila näytti 36 astetta. Pienet purot ja varjopaikat viilensivät. Satunnainen tuulenvire piti mäkärät loitolla. Lapissa välimatkat olivat pitkiä eikä muihin ihmisiin juuri matkalla törmännyt, muuta kun isompien kylien kohdalla. (---) Alkupäivien hellejakson aikana pikkuvarpaisiin tuli rakot. Tein siinä virheen, kun otin rakkolaastarin liian aikaisin pois ja iho lähti kokonaan irti varpaasta. Sitä saikin hoitaa sitten pitkän aikaa matkan varrella. (---) Myös se yllätti matkan aikana, että kävelyäni varten ostamat kengät kävivät liian pieniksi, vaikka olivat numeroa isommat mitä normaalisti käytän. Jalkaterät turpoaa ja rakkolaastarit sekä teippaukset vie tilaa kengissä. Ostin Saariselän Partioaitasta uuden kenkäparin, nyt kaksi numeroa isommat mitä normaalisti käytän. Vielä Rovaniemellä ostin toisen kenkäparin ja niitä molempia käytin sitten loppumatkan.”
Pohjois-Pohjanmaa
”Halusin reittini kulkevan rannikkoa myöten, meri ja rannikko jostain syystä ovat aina kiehtoneet minua. (---) Ihmisten kanssa kohtaamisia alkoi tulla enemmän vastaan tällä rannikko-osuudella. Myös tieto kävelystä leviää Instagramissa nuorgamista_hankoon_kavely -tilin myötä, ja ihmiset seurasivat missä menen päivittäin ja mitä matkalla tapahtuu. (---) Media myös alkoi enemmän kiinnostua tästä kävelystä ja haastatteluja tuli annettua eri lehtiin ja Radio Kalevalle sekä YLE Savolle Kuopiossa kävelyn loputtua. Myös Lapissa tuli annettua haastattelu ensimmäisen kerran. Sen huomasi, kun jokin media nosti kävelyn esille, että samassa yhteydessä myös lahjoitusten määriin tuli aina lisäystä. Kävely sujui jouhevasti; pisin kävelypätkä oli 52 km ja keskimäärin sellaisen 35 km päivässä.”
Keski-Pohjanmaa
”Matkalla kohti Kokkolaa oli kiva kohtaaminen, kun Vilho, 4-vuotias poika on perheensä kanssa seurannut matkaani somessa. Vilho halusi tuoda lahjoituksen sairaalaklovneille kirjekuoressa. Hänen perheensä toi myös eväitä reittini varrelle. Se oli kyllä liikuttava ele, yksi niistä monista hienoista kohtaamisista matkan varrella.”
Pohjanmaa
”Vaasan eteläpuolella matka vei hienon Söderfjärden kraaterin läpi. 6 km halkaisijaltaan oleva kraateri on täynnä eri viljelyksiä. (--) Matka kulki rannikkoa myöten pienempiä teitä kulkien. Isoja teitä pyrin välttelemään vilkkaan liikenteen, ja toisaalta sen takia, että ne ovat paljon tylsempiä pätkiä kävellä mitä pienemmät tiet ovat. Pohjanmaa on kyllä Suomen vilja-aitta. Oli hienoa kulkea kauniissa maalaismaisemissa.”
Satakunta
”Päivät toistuivat aina saman kaavan mukaan. Heräsin teltassa. Ensimmäinen homma oli aina huoltaa jalat kävelykuntoon. Lähinnä vasemman jalan jalkaterä ja varpaat eri asteisina rakkoina vaativat huoltoa. Tukeva aamiainen, päivän reitin tutkiminen ja matkaan. (---) Merikarvialla pysähdyin torille ja siellä olikin isompi toritapahtuma menossa. Se oli mielenkiintoista huomata, että minua luultiin usein ulkomaalaiseksi, kun ison rinkan kanssa liikuin. (---) Torilla juttelin monen ihmisen kanssa, sain mukaani hunajasalvaa rakkoihin ja kohta paikalle järjestyi lehden toimittaja kyselemään, että mikä mies ja millä asialla. Merikarvialta suuntasin kohti Yyteriä. Tällä etapilla tuli taas apua eräältä someseuraajalta, kun hän tarjoutui auttamaan niin, että kuljetti rinkkani Yyterin rannalle sovittuun paikkaan. Taas hieno esimerkki miten ihmiset pyyteettömästi auttavat hyvää hyvyyttään. (---) Raumalle saavuin 16.8. (---) Tässä vaiheessa kävelyä on takana 1371 km.”
Varsinais-Suomi
”Raumalta suuntasin kohti Pyhärantaa. Tämä reitti oli mielenkiintoinen, sillä se vei pitkän matkaa pienen metsätien ja peltoteiden poikki. Metsät muistuttivat paljon Puijon metsiä joiltain osin. (---) Tällä metsätiellä muuten tuli erikoinen tilanne vastaan, kun eräs ulkomaalainen pyöräilijä oli joutunut koiran puraisemaksi. Desinfioin hänen haavat ja hän jatkoi siitä matkaansa kohti majoituspaikkaansa. Minulla kun oli koko matkan hyvät ensiaputarvikkeet mukana, niin hyvin pystyi jeesaamaan. Käveleminen ei enää sattunut samalla tavalla kuin aiemmin. Rakot olivat jo paranemisvaiheessa ja oli vähemmän teipattavaa. (---) Turussa pidin yhden lepopäivän ja siellä myös tapasin TYKSissä Sairaalaklovnit: Ruuben von King sekä V.A. Hinko. (---) Oli mukava tavata sairaalaklovnit ja konkreettisesti tavata he, joille varoja olen tässä kävelyn aikana kerännyt. Loppumatkalle sain paljon virtaa, hyvää mieltä ja tsemppiä. Suuntasin Kuninkaantietä kohti Perniötä ja Uudenmaan rajaa.”
Uusimaa
”Mietin Lapissa, että mahtaako tulla haikea mieli sitten, kun kävely alkaa olla loppusuoralla. Ehkä vähän olikin, mutta ei niin paljon mitä olin ennakkoon ajatellut. Päällimmäisenä oli kiitollisuuden tunne siitä, että lähdin tälle reissulle. Niin paljon hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Apua sain niin monin tavoin koko Suomen läpi kulkeneen matkan aikana, että vieläkin sitä lämmöllä muistelee, ja muistaa koko loppuelämän ajan. Ei voi kuin ihmetellä, miten niin monet ihmiset elivät mukana tätä taivallusta somen kautta. Laittoivat viestiä ja kertoivat, että tämä minun reissu on inspiroinut heitäkin tekemään asioita konkreettisesti, eikä jättää niitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. (---) Hankoon kävelin kirkkaassa auringonpaisteessa. (---) Viimeinen päivä oli lyhyt siirtymä Hankoon ja siellä olevalle Leijona-patsaalle. Sinne oli järjestetty kiva vastaanotto Sairaalaklovnien ja myös Hangon matkailun puolesta. Sieltä jatkoin vielä loppumatkan itse päämäärään eli Suomen eteläisimpään pisteeseen. Siellä tuli vain istuttua ja katselin merimaisemaa hetken aikaa itsekseni. Olin kiitollinen. Kävely oli tullut nyt päätökseen [26.8.2022]. ”
Niko Puumalaisen kävely kesti 60 päivää. Matkan pituus oli yhteensä 1777 kilometriä ja askeleita kertyi kaikkiaan 2 417 144. Puumalainen sai apua matkallaan monin eri tavoin: yksi tarjosi esimerkiksi pyykinpesumahdollisuuden, toinen yösijan, kolmas toi eväitä ja neljäs tarjoutui kuljettamaan rinkkaa autollaan seuraavalle paikkakunnalle.
Puumalainen on valittu Suomen Kameraseurojen liiton Vuoden nuoreksi valokuvaajaksi 2015 sekä Kuopion Kameraseuran Vuoden valokuvaajaksi 2015. Tämän lisäksi hänellä on useampia kunniamainintoja eri näyttelyistä sekä Suomesta että ulkomailta. ”Elämässä ei kuviteltavat asiat ja ilmiöt lopu koskaan kesken, vaan aina on asioita, joita voi kuvata. Ihmiset yleisesti ovat suurin mielenkiinnon kohde valokuvauksessa”, Puumalainen kertoo.
Nuorgamista Hankoon Kävely on esillä Kuopion yliopistollisen sairaalan
G1-käytävägalleriassa 31.3.2023 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti