*kaupallinen yhteistyö
 |
| Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo. |
Varkauden Teatteri juhlistaa tänä vuonna 110-vuotista historiaansa. Se on yksi Suomen vanhimmista yhtäjaksoisesti toimineista taidelaitoksista. Teatterin ja Varkauden historia nivoutuivat toisiinsa jo vuonna 1898, kun nuorisoseuran piirissä syntynyt teatteriharrastus johti työnväenyhdistyksen teatteritoimintaan.
Juhlavuosi käynnistettiin Tennessee Williamsin klassikkoteoksella Lasinen eläintarha, jota pidetään yhtenä amerikkalaisen näytelmäkirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Näytelmän on ohjannut Tuomo Aitta.
 |
| Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo. |
Tarinassa eletään 1930-luvun lama-aikaa Missourin St. Louisissa. Wingfieldin perheen isä on lähtenyt omille teilleen ja tästä perheen päästä muistuttaa enää kodin seinällä oleva komea muotokuva. Perheen äiti Amanda (Katariina Lohiniva) elää ajatuksissaan vielä lama-aikaa edeltävissä loiston ja nuoruutensa vuosissa, kun hän sai olla osa koreaa seurapiirielämää ja ympärillä parveili kosijoita. Elämä kuitenkin pakotti hänet yksinhuoltajaksi, joka kaikista taloudellisista vaikeuksista huolimatta toivoo lapsilleen samanlaista elintasoa mitä hänellä itsellään oli. Kaikki vanhemmathan toivovat lapsilleen vain pelkkää hyvää. Keinot tämän saavuttamiseksi näyttäytyvät Amandan lapsille usein sietämättömänä käytöksenä.
Amandan poika Tom (Pietari Pentikäinen) on töissä kenkätehtaan varastossa, mutta kirjoittaa salaa runoja ja haaveilee kirjailijan urasta. Taloudellinen ahdinko kuitenkin pakottaa Tomin olemaan varastotöissä, jotta hän täyttää isänsä jättämän aukon perheen elättäjänä. Kirjoittaminen työn ohessa ei ota onnistuakseen etenkään, kun äiti ei tunnu antavan lapsilleen kotona lainkaan omaa rauhaa. Tom on turhautunut työn, unelmien ja perheen välisistä ristiriidoista. Ainoa pakokeno arjesta on livahtaa öisin elokuviin, etsimään seikkailuja joihin heittäytyä, että saisi tyydytettyä edes hetken sisäistä luovaa paloa.
Laura Wingfield (Saara Saastamoinen) on Tomin sisko, joka kärsii ontumisesta ja vamman mukanaan tuomasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Laura on eristänyt itsensä ulkomaailmasta peläten muiden käytöstä ja ajatuksiaan itseään kohtaan. Amanda yrittää saada tyttärensä konekirjoituskouluun, jotta Laura saisi koulutuksen kautta paremman tulevaisuuden. Liikuntavamma on aiheuttanut Lauralle kuitenkin lapsuusajan traumoja, joita hän työntää mielestään pakenemalla ulkomaailmaa huolehtimalla tarkasti keräämästään lasieläinten kokoelmasta. Lasisesta eläintarhasta, kuten hänen äitinsä kokoelmaa kutsuu. Erityisen merkittävä on lasinen yksisarvinen. Hevonen, joka erottuu kaikista muista lasihevosista sarvensa vuoksi.
 |
| Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo. |
Perhe on pakotettuna vertauskuvalliseen häkkiin, joka kulminoituu Lauran lievään liikuntavammaan. Amandan, Tomin ja Lauran yksilölliset toiveet ja haaveet tulevaisuudesta ovat lukittuina pieneen asuntoon, josta on vain yksi ulospääsy. Lauralle tulisi löytää aviomies, joka vapauttaisi perheen häkistä.
Alkuperäinen näytelmä on vuodelta 1944, mutta aiheet ovat edelleen ajankohtaisia: pettymykset parisuhteessa, rakkaus, toivo paremmasta huomisesta, taloudellisten pakotteiden rasitteet, unelmien tavoittelu, velvollisuudentunto, vanhemman rakkaus ja toiveet lapsiaan kohtaan, sisarusrakkaus, itsetunto ja rohkeus sekä tunne siitä, että joku uskoo sinuun silloin, kun et itse osaa tai ymmärrä uskoa.
 |
Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo. |
Näytelmän kirkkain tähti on mielestäni Tomia näyttelevä Pietari Pentikäinen, joka kamppailee tylsän työn, unelmien ja vastuun ristipaineessa. Pentikäinen liukuu hämmästyttävästi tunnelmasta toiseen: väsymyksen, turhautumisen, sarkasmin, vihan, surun, pelon ja toivottomuuden välillä huumoria unohtamatta. Pentikäisen näyttelemä Tom on ajaton ja voisi olla sellaisenaan nuori aikuinen tästä ajasta.
Näytelmän toinen voimahahmo on ansiokkaasti Amandaa näyttelevä Katariina Lohiniva, jolle on annettu sellainen määrä vuorosanoja tykitettäväksi, että hiljaisempaa hirvittää. Amanda on tunnistettava, hieman karikatyyrimäinen äitihahmo, jolla on vahva tahto käsikirjoittaa perheensä elämää toivomallaan tavalla. Amanda on hahmo, joka sitoo näytelmän omaan aikaansa, sillä hänen muistoissaan eletään vielä ”amerikkalaista unelmaa”.
Lasinen eläintarha ei olisi sama ilman Saara Saastamoisen näyttelemää Lauraa. Hiljainen, ujo ja pidättyväinen tyttö, joka on osittain itse sulkenut itsensä toivottomaan tilanteeseen. Lauran avaa kuorestaan näytelmän loppupuolella Ville-Veikko Valtasen esittämä Jim, jonka parantavien sanojen haluaa olevan totta. Kaikki kaipaavat pohjimmiltaan samoja asioita, ja kaiken taustalla on rakkaus sen kaikissa ilmenemismuodoissa.
 |
| Kuva: Sampo Luukkainen / Kuwaamo. |
Lavastus on lämminhenkinen ja sopivan runsas (olisin voinut poimia monta yksityiskohtaa omaankin kotiin). 1930-luvun ajankuva näkyy sisustuksen lisäksi hienosti myös puvustuksessa. Näyttämön asuntoa ja sen yksityiskohtia hyödynnetään tarinan edetessä monipuolisesti, jolloin lavastus ei ole vain tausta vaan yksi näytelmän tekijöistä. Kaikella on paikkansa ja tehtävänsä.
Lasista eläintarhaa esitetään Varkauden Teatterissa 13.5.2023 saakka.
Käsikirjoitus: Tennessee Williams
Suomennos: Juha Siltanen
Ohjaus: Tuomo Aitta
Lavastus: Jani Jeulonen
Puvustus: Sari Kirjavainen ja Taina Peltomäki
Tarpeisto: Mirja Ryytty
Valot: Marko Etelärinne
Äänet: Jussi Heiskanen
Kampausten ja maskien suunnittelu: Miia Immonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti