perjantai 6. tammikuuta 2023

"Liian hieno eteiseen"

Emmi Tavela: Vain lumous puuttuu, 2021, pastelli paperille.

Ostin viime kesänä Emmi Tavelan pastellityön Vain lumous puuttuu. Tuntui vaikealta miettiä tähän oikeanlaisia kehyksiä. Olisi ollut hauska idea hyödyntää toisinnossa aluperäisen Mona Lisan tyylisiä kehyksiä, mutta mielestäni lopputulos olisi mennyt liian tunkkaiseksi. Yhtä komeat kehykset olisivat vieneet huomion herkkäsävyiseltä työltä.

Leonardo da Vinci: Mona Lisa (La Gioconda), 1507, öljymaalaus puulle. Musée du Louvre, Pariisi. Kuva täältä
Arvostan kehystäjien ammattitaitoa, sillä minulle ehdotettiin, että varsinaisen teoksen ja aukkopahvin väliin käytettäisiin ohutta koristelistaa. Ajatus oli kekseliäs, ja toi mielestäni juuri oikeanlaisen vivahteen alkuperäisistä krumeluurikehyksistä, mutta olematta kuitenkaan liikaa.
Kotona lähes kaikilla seinäpinnoilla on tauluja, mutta sillä on väliä, että mikä teos sopii mihinkin. Tällä tarkoitan itse sitä, että seinän ja tapetin väri vaikuttavat siihen, mihin teos väreiltään sopii. Minulla ei ole koskaan ollut ajatusta siitä, että tiettyä taulua ei voisi laittaa johonkin huoneen tai tilan tarkoituksen vuoksi. (Poikkeuksena ikonit; minulla on esimerkiksi vessassa taulu, mutta ikonia en sinne koskaan sijoittaisi.)
Emmin teos herätti kuitenkin lähipiirissä kahdelta henkilöltä yllättäen hieman vastustusta. Ei aiheensa vuoksi vaan siksi, että sijoitin sen eteiseen. "Ei sitä voi laittaa eteiseen" ja "Liian hieno eteiseen" olivat perusteluja. Eteisessä se nyt kuitenkin on. Minusta kermankellertävä seinän väri nostaa esille ja tukee teoksessa olevia värisävyjä.
Jäin miettimään etenkin tuota ajatusta liian hieno eteiseen. Miksei eteisessä voisi olla taidetta? Eikö koti saa näyttää asujiltaan jo ovelta alkaen? Onko olemassa jotain kotietikettiä, että "hienoa taidetta" pitäisi olla vain "salin puolella"? Samaisella seinällä oli aiemmin Lentävä kalakukko -elokuvajuliste, mikä sopi tuohon mielestäni myös hyvin (ja toivotti tulijat hauskasti tervetulleeksi savolaiseen kotiin), mutta Emmin työlle tämä oli mielestäni paras paikka. Leffajuliste siirtyi toisaalle.
Minusta itsestäkin on kiva tulla kotiin, kun eteisessäkin on jotain katsottavaa.

2 kommenttia:

  1. Upea teos! Mielestäni se sopii juuri eteiseen, paraatipaikalle kun tulet ovesta sisään. Mutta tiedän mitä tarkoitat. Meillä oli vanhassa kodissa taidetta myös vessassa, se jos mikä herätti ihmetystä. Myös toki, että eikö mene huonoksi vesihöyryssä. Sekin riippuu kehystäjän ammattitaidosta, mielestäni auringonpaiste on riskimpi (kehystetty vanha Beatles-juliste haalistui keittiössä). Tuosta samasta olen myös saanut usein vinkkiä, että laitetaanpa paspatuuri (aina en ole halunnut).

    Tästä julkaisustasi tuli tarve tehdä jokin päivitys tauluihin, kun niitä olisi enemmän kuin on esillä. Haluaisin toki myös ostaa Särestöniemeä ja kaikkea, hehheh! Leppoisaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mielestäni yllätyksellisyys taiteen sijoituspaikkojen suhteen on myös osaltaan se juttu, mikä tekee niistä mielenkiintoisia. Olen samaa mieltä, että auringonvalo on se pahin vihollinen taiteelle.

      Olisipa hienoa nähdä/lukea teidän kotinne taiteesta! Tee ihmeessä taulupäivitys, en malta odottaa!! :)

      Poista