Villa Lanten maiseman lisäksi olen ostanut kesän aikana toisenkin piirroksen. Kuvataiteilija Emmi Tavelan (s.1977) teoksia olen seurannut jo pidemmän aikaa. Pidän hänen tavastaan maalata luonnosmaisesti, jolloin teokset ikään kuin hengittävät. Sivellintyöskentelyn lisäksi hänen käyttämänsä värimaailma miellyttää. Tavela yhdistelee värejä, jotka ovat minulle eräänlaisia voimavärejä. Maisemien lisäksi hän maalaa usein erilaisia asetelmia. Lähtökohdat teoksiin ihastumiselle ovat siis olleet olemassa, ja olen tiedostaen odotellut, että mikä teos herättää sen oikeanlaisen tunteen.
 |
| Emmi Tavela: Vain lumous puuttuu, 2021, pastelli paperille, 36x28cm. |
Näin kävi pastellipiirroksen kohdalla. Vain lumous puuttuu -teos kolahti taidehistorioitsijan kuvastoon. Rakastan taiteessa taidehistoriallisia viittauksia, mutta suorat toisinnot nykyisin harvoin toimivat. Tavela on onnistunut tekemään ikonisesta Leonardo da Vincin maalauksesta omansa. Se ei pyri kopioimaan alkuperäistä valokuvamaisesti, ei toistamaan sfumaton (valohämyn) ja hymyn lumousta, vaan on omanlaisensa tutkimusmatka itse aiheeseen.
 |
| Leonardo da Vinci: Mona Lisa (La Gioconda), 1507, öljymaalaus puulle. Musée du Louvre, Pariisi. Kuva: Wikipedia. |
Teoksessa ei ole toistettu myöskään alkuperäisen Mona Lisan värejä, vaan Tavela hyödyntää okran ja vaaleanpunaisen hempeää liittoa. Taiteilijan pastelliliidun viiva puhuu toisenlaista kieltä kuin Leonardon valokuvamaisen pehmeä ja tarkka öljyvärisivellin. Silti teos antaa välittömän mielleyhtymän esikuvastaan.
Emmi Tavelan teokset ovat läpikuultavuudessaan hengittäviä, mutta niissä on sopivasti rosoisuutta ja rujoutta, mikä puhuttelee minua katsojana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti