Herman Grönbärj osa 2

Herman Grönbärjin itselleen ja perheelleen suunnittelema ateljeehuvila, Sunnanlid (1902-1903), valmistui Lohjalle. Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Osa teistä muistaa kirpparilta löytämäni luonnoskansion, joka paljastui kuuluneen taiteilija Herman Grönbärjille (1875-1958). En tiennyt ostohetkellä taiteilijasta vielä mitään (jokin sisäinen tunne kuitenkin sanoi, että kansio tulisi ostaa mukaan), mutta hän ja hänen elämänsä on alkanut kiehtoa entistä enemmän.

Taidehistorioitsijana olin tietenkin kiinnostunut siitä, kuinka lohjalaisen taiteilijan luonnokset olivat päätyneet Kuopioon. Jätin yhteydenottopyynnön kirpputorin välityksellä myyjälle kolmesti, mutta hän ei koskaan vastannut tai ottanut yhteyttä. Joten olen luopunut toivosta, että saisin selville lisätietoja kansion matkasta Lohjalta Kuopioon.

Sen sijaan kansio itsessään on täynnä vihjeitä, jotka odottavat ratkaisua. Asiat tuntuvat paljastuvan vähitellen, tämä seuraava tosin vähän kuin itsestään. Aiempaan postaukseen kommentoi lukija, joka vinkkasi televisiosarjasta, joka on kuvattu Grönbärjin taiteilijakodissa Sunnanlidissä 1980-luvun lopussa. Kyseessä on Ismo Sajakorven käsikirjoittama ja ohjaama Painajainen (1988), jonka pääosaa esittää Eero Melasniemi. Se on katsottavissa YouTubesta. Kiitos vinkistä Mika!

Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Sarja ei ehkä ole suomalaisen televisiohistorian klassikoita, mutta minulle merkityksellistä siinä oli se, että pääsin näkemään rakennuksen sisälle. Sunnanlid nimittäin tuhoutui tulipalossa kokonaan vuonna 2006, joten paikasta ei ole valitettavasti enää mahdollista saada apua. Ylen tekemän uutisen (15.10.2006) mukaan, palossa tuhoutui lähes sata Grönbärjin omaa teosta, mutta myös Louis Sparren suunnittelemia huonekaluja sekä Albert Edelfeltin tuotantoa.

Luonnoskansiossa minua kiehtoi ensimmäisellä selailukerralla etenkin hiilipiirros, joka oli kiinnitetty pahvipohjalle. Pahvin reunoille oli tehty numerointi, joka viittasi siihen, että luonnoksen mukaan olisi tehty suurennos varsinaiseen työhön. Tämä on kansiossa ainut teos, joka viittasi konreettisesti siihen, että luonnoksen lisäksi olisi olemassa myös lopullinen maalaus. Kansiossa on useampia luonnoksia, jotka saattavat olla pelkkiä harjoitelmia.

Sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun sarjassa Eero Melasniemi kulkee ympäri rakennusta. Yläkertaan vievän portaikon seinällä nimittäin on maalaus, joka on suurennettu tämän kansiossa olevan luonnoksen pohjalta:

Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Kuvakaappaus televisiosarjasta Painajainen 1/4.

Teoksen aihe on hieman outo, enkä ole ehtinyt selvittää sen sisältöä vielä tarkemmin. Herman Grönbärjin taiteeseen (kuten valtaosaan saman aikakauden taiteilijoista) vaikuttivat 1800-1900-luvun vaihteen aatteelliset ja hengelliset virtaukset, kuten tolstoilaisuus, ruusuristiläisyys, vapaamuurarius, teosofia, antroposofia, okkultismi ja spiritismi.

Näiden samojen aiheiden äärellä olen Hilma af Klintin (1862-1944) kanssa, sillä luen parhaillaan Pirkko Kotirinnan kirjoittamaa taiteilijaelämäkertaa hänestä. Hilma ja Herman tuskin tunsivat toisiaan ainakaan henkilökohtaisesti, vaikka olivatkin aikalaisia keskenään. Heillä oli kuitenkin yhteinen tuttava: teosofian uranuurtaja Pekka Ervast (1875-1934). Hilma af Klint on lukenut Ervastin kirjoja ja kirjoituksia, kenties käynyt kuuntelemassakin häntä Ervastin vieraillessa Ruotsissa. Herman Grönbärj puolestaan järjesti Helsingin asunnossaan teosofiaa käsitteleviä keskusteluja, joissa oli mukana muun muassa Pekka Ervast.

Tämä historian tapahtumien ja henkilöiden kietoutuminen toisiinsa on äärimmäisen mielenkiintoista!

Jatkan Grönbärjin luonnoskansion vihjeiden ja tarinoiden selvittämistä hiljalleen, kun on aikaa. 

Emmi Tavela: Vain lumous puuttuu

Villa Lanten maiseman lisäksi olen ostanut kesän aikana toisenkin piirroksen. Kuvataiteilija Emmi Tavelan (s.1977) teoksia olen seurannut jo pidemmän aikaa. Pidän hänen tavastaan maalata luonnosmaisesti, jolloin teokset ikään kuin hengittävät. Sivellintyöskentelyn lisäksi hänen käyttämänsä värimaailma miellyttää. Tavela yhdistelee värejä, jotka ovat minulle eräänlaisia voimavärejä. Maisemien lisäksi hän maalaa usein erilaisia asetelmia. Lähtökohdat teoksiin ihastumiselle ovat siis olleet olemassa, ja olen tiedostaen odotellut, että mikä teos herättää sen oikeanlaisen tunteen.

Emmi Tavela: Vain lumous puuttuu, 2021, pastelli paperille, 36x28cm.

Näin kävi pastellipiirroksen kohdalla. Vain lumous puuttuu -teos kolahti taidehistorioitsijan kuvastoon. Rakastan taiteessa taidehistoriallisia viittauksia, mutta suorat toisinnot nykyisin harvoin toimivat. Tavela on onnistunut tekemään ikonisesta Leonardo da Vincin maalauksesta omansa. Se ei pyri kopioimaan alkuperäistä valokuvamaisesti, ei toistamaan sfumaton (valohämyn) ja hymyn lumousta, vaan on omanlaisensa tutkimusmatka itse aiheeseen.

Leonardo da Vinci: Mona Lisa (La Gioconda), 1507, öljymaalaus puulle. Musée du Louvre, Pariisi. Kuva: Wikipedia.

Teoksessa ei ole toistettu myöskään alkuperäisen Mona Lisan värejä, vaan Tavela hyödyntää okran ja vaaleanpunaisen hempeää liittoa. Taiteilijan pastelliliidun viiva puhuu toisenlaista kieltä kuin Leonardon valokuvamaisen pehmeä ja tarkka öljyvärisivellin. Silti teos antaa välittömän mielleyhtymän esikuvastaan.

Emmi Tavelan teokset ovat läpikuultavuudessaan hengittäviä, mutta niissä on sopivasti rosoisuutta ja rujoutta, mikä puhuttelee minua katsojana.

Saija Leskinen: Näkymä Villa Lantesta

Taidetta pitää ostaa mielestäni silloin, kun se pysäyttää. Jos taidetta ostaa vain sillä ajatuksella, että mikä sopii sisustukseen, siihen todennäköisemmin kyllästyy, kun muoti ja maku muuttuvat. 

Viimeisin taideostoni on Saija Leskisen (1912-2003) tussipiirros vuodelta 1957. Taiteilija ei ole minulle entuudestaan tuttu, eikä sillä itse asiassa ole mitään väliä. Maiseman nähtyäni se pysäytti ja tunnistin sen välittömästi.

Teos on signeerattu "Rooma 1957", mutta jokainen tuossa näkymässä joskus seisonut tunnistaa sen olevan Gianicolo-kukkulalta, Suomen Rooman Instituutin sisäpihalta kohti Roomaa kuvattu maisema.

Maisema on piirretty tältä tasanteelta.

Tämä on edelleen ehdottomasti taidehistorian opintojeni huippuhetki. Minulla oli etuoikeus päästä mukaan kahden viikon opintomatkalle Roomaan vuonna 2013, jossa pääsimme majoittumaan renessanssihuvila Villa Lanteen! Enemmän itse rakennuksesta ja sen historiasta voitte katsoa/lukea aiemmasta postauksesta täältä. Olihan se uskomatonta herätä tuohon maisemaan, kun joka aamu Rooma aukeaa kokonaisuudessaan makuuhuoneen ikkunasta.

Maisemanäkymä Villa Lanten makuuhuoneen ikkunasta.

Villa Lantesta (kukkulalla vasemmalla) on vain noin 10 minuutin kävelymatka Vatikaaniin. Oikealla näkyy Pietarinkirkon kupoli.

Mikään huviretki ja löhöilyloma opintomatka ei todellakaan ollut, sillä jokainen päivä piti sisällään ohjelmaa ympäri kaupunkia (ja ajoittain kaupungin ulkopuolelle) klo 9-18. Silti tuo oli minulle unohtumaton matka, jonka toteutumista jännitin etukäteen todella paljon. Kurssille mahtui vain noin 10 osallistujaa ja hakijoiden tuli perustella osallistumisensa motivaatiokirjeellä ja tutkimusaiheella. Muistan vieläkin sen pettymyksestä järisyttävään riemuun tunnelman. Sähköpostiviesti matkalle päässeistä tuli nimittäin niin, että nimet oli listassa päällekkäin. Luin nimilistaa ylhäältä alaspäin, eikä omaa nimeäni näkynyt. Silmieni ehtiessä listan puoliväliin olin ehtinyt jo pettyä. Tavallisesti oma H-alkuinen sukunimeni on listoissa suht alkupäässä. Mutta se oli pudotettukin listan viimeiseksi!

Tussipiirustus on siis minulle enemmän kuin pelkkä maisematoisinto. Se on mielenmaisema ja tunnelma, joka tiivistää Rooman opintomatkan. Minusta on mukavaa, että piirros on vanha ja se on silti edelleen täysin tunnistettava. Kiehtovaa on myös se, että Suomen valtio oli ostanut Villa Lanten taidemesenaatti Amos Anderssonin lahjoitusvarojen turvin vain 7 vuotta aiemmin, 1950. Rakennus vihittiin instituutin käyttöön vuonna 1954 restaurointitöiden jälkeen. Saija Leskinen on siis kuvannut piirroksessaan Rooman maiseman instituutin alkuvuosina.

Villa Lantessa voi vierailla arkisin maanantaista perjantaihin klo 9-12, kun varaa ajan etukäteen.

Herman Grönbärj

Uskotteko kohtaloon vai sattumaan? Tämä postaus sisältää jälleen taidehistoriallista salapoliisityötä, jota sain viimeksi tehdä Antti Niemisen Penelope-teoksen yhteydessä. Kirpparilta löytyi tällä kertaa sellainen aarre, etten tiedä miten päin olisin. Vastaani tuli vanha pahvinen kansio, joka oli täynnä erilaisia luonnospiirroksia ja -maalauksia. Myyjä oli kirjoittanut hintalappuun taiteilijan nimen, mutta se ei sanonut minulle etukäteen mitään.

Herman Grönbärj. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo.

Luonnoskansio on kuulunut aikoinaan Herman Grönbärjille (ent. Grönberg 1875-1958), joka oli suomalainen maisema- ja symbolistimaalari, arkkitehti, teosofi ja kirjailija. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892-95 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 1899-1900.

Onko tämä kipsimalli piirretty Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa tai Helsingin piirustussalissa? Kyseessä on toisinto "Seinen tuntematon" (L’inconnue de la Seine) -kipsivalosmallista.

Luonnoskansiosta löytyy muutamia akateemiseen taidekoulutukseen viittaavia piirroksia. Kaunis, tosin reunoilta repaleinen toisinto Seinen tuntemattomasta sopii hyvin Grönbärjin teosofian ja taideopintojen aikakauteen. Amanuenssi Anna Luhtala kirjoittaa Helsingin yliopistomuseon blogissa Seinen tuntemattomasta näin:

 

"Ikiuneen vaipuneen naisen mystinen, kuin toisesta maailmasta oleva hymy, vetosi varmasti aika hyvin aikakauden ihmisiin. Elämän ja kuoleman mysteerit kiinnostivat monia 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Psykologian ala kehittyi, ja myös spiritismi, symbolismi, esoteerisuus ja muut henkimaailmaa selittämään pyrkineet suuntaukset kiehtoivat monia. (---)

Kasvot ovat painuneet monien kuvataiteilijoiden mieleen, kun he ovat harjoitelleet piirtämistä tämän tunnetun kipsivaloksen mukaan. Yliopistomuseon kokoelmiin ei kuulu Seinen tuntemattoman kipsivalosta, mutta kuva kasvoista löytyy Helsingin yliopiston Piirustussalilla käytössä olleesta kuvasalkusta, jossa on esimerkkejä kipsiveistosten piirtämisen harjoitteluun.

 

Taiteilija Charles Barguen (1826/1827–1883) tekemään Cours de Dessin -kuvasalkkuun kuuluu Jeune Femme -niminen esimerkkipiirustus, joka esittää juuri Seinen tuntematonta. Cours de Dessin -kuvasalkku eli useita mallikuvia sisältänyt julkaisu oli tärkeä piirustuksen opetuksen ohjekirja 1800-luvulla. Sitä ovat käyttäneet mallina monet taiteilijat ja kuvataidekoulut ympäri Eurooppaa. Charles Bargue ja taiteilijakollega, Pariisin taideakatemian professorina toiminut Jean-Léon Gérôme (1824–1904), julkaisivat salkun alun perin Pariisissa 1860-luvulla. Helsingin yliopiston Piirustussalille kuvasalkun hankki taiteilija Adolf von Becker (1831–1909), joka toimi Piirustussalin piirustusmestarina vuosina 1869–1892."

Henri Fantin-Latour: Omakuva, 1895, öljy kankaalle. Galleria degli Uffizi, Firenze.  Kuva: Wikiart.

Herman Grönbärjin luonnos Henri Fantin-Latourista.

Akateemiseen taidemaailmaan viittaa myös pieni lyijykynällä toteutettu kasvokuva ranskalaisesta taidemaalari Henri Fantin-Latourista (1836-1904). Fantin-Latour tuli tunnetuksi etenkin maalaamistaan ryhmämuotokuvista ja kukka-asetelmistaan, mutta Wikipedian mukaan "kolmannen aihepiiriin muodostivat mytologiset ja mielikuvitukselliset aiheet." Tämä saattanee selittää Herman Grönbärjin kiinnostuksen Fantin-Latouria kohtaan.

Omalla verellään poikasiaan ruokkiva pelikaani liitetään kristillisessä symboliikassa Kristuksen uhrikuolemaan. Pelikaanivertaus löytyy esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon lasimaalausikkunasta ja Petäjäveden uuden kirkon entisestä lehterimaalauksesta.

Teosofia (uskontojen filosofinen tutkimus) ja tolstoilaisuus (mm. yksinkertaisen elämäntavan merkitys) vaikuttivat voimakkaasti Grönbärjin maailmankatsomukseen. Hän oli perustamassa Helsingin teosofista kirjastoa ja seuraa opiskellessaan Helsingissä 1890-luvulla. Grönbärj matkusti myös ulkomailla. Grönbärjin "poikamiesboksissa", Merimiehenkatu 22:ssa, käytiin useita keskusteluja, joiden aiheina olivat teosofia ja sosialismi. Asunnon keskustelutuokioihin osallistuivat mm. Pekka Ervast, Artturi Heikki Arho ja Jean Boldt.

"Ecce homo" (lat. Katso ihmistä tai Katso, ihminen) viittaa Raamatun latinankielisen Vulgata-käännöksen mukaan Pontius Pilatuksen sanoihin Jeesuksen oikeudenkäynnin yhteydessä: "Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: 'Katso: ihminen!' " (Joh. 19:5)

Villa Sunnanlid. Kuva: Lohjan rakennetun ympäristön inventointiluettelo, 2007. 

Herman Grönbärj aloitti arkkitehtiuransa Lars Sonckin arkkitehtitoimistossa 1895. Hän suunnitteli 1902-03 itselleen ja perheelleen kaksikerroksisen ateljeehuvilan, Sunnanlidin, Lohjan Vohloisiin. Sunnanlidin lisäksi Grönbärj suunnitteli mm. Virkkalan työväentalon, Tietotalon ja huviloita sukulaisille. Sunnanlid tuhoutui täysin tulipalossa vuonna 2006. Palossa tuhoutui lähes sata Grönbärjin omaa teosta, mutta myös Louis Sparren suunnittelemia huonekaluja sekä Albert Edelfeltin tuotantoa. (Yle 15.10.2006)

Arkkitehtuuriviittaukset näkyvät myös luonnospiirroksissa sekä siinä, että piirustuspaperina on käytetty esimerkiksi millimetripaperia ja teknisten mallipiirrosten kääntöpuolia:

Luonnospiirroksen kääntöpuoli.

Kansioon on tallennettu myös arkkitehti Gustaf Strengellin (1878-1937) valokuva.

Lohjalle muuttaessaan Grönbärj ystävystyi toisen tolstoilaisen ajattelijan, Arvid Järnefeltin (1861-1932) ja hänen perheensä kanssa.

Arvid Järnefelt oli itselleni tutumman taidemaalari Eero Järnefeltin veli. Moni tunnistaa Eeron kansallisromanttiset Koli-maisemat sekä Raatajat rahanalaiset (Kaski) -maalauksen (1893). Arvid oli puolestaan kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Arvid Järnefelt oli 1900-luvun vaihteessa maan huomattavin aatehistoriallinen kirjailija. Järnefelt oli kirjeenvaihdossa Leo Tolstoin (1828-1910) kanssa vuodesta 1895 alkaen ja kävi tapaamassa häntä Venäjällä vuosina 1899 ja 1910. Tolstoilaisuuden vaikutuksesta Järnefelt jätti lakimiehen työnsä ja siirtyi maanviljelijäksi Lohjan Virkkalassa sijainneelle Rantalan tilalle, jossa Järnefelt vietti suurimman osan elämästään.

Ystävyys, Lohja ja tolstoilaisuus yhdistivät Herman Grönbärjiä ja Arvid Järnefeltiä. Kerron tämän siksi, sillä luonnoskansiosta löytyi yllättäen myös Arvid Järnefeltin pieni luonnosmaalaus mitä todennäköisimmin Kolin maisemista:

Vuosisadan vaihteessa Herman Grönbärjin kokema hengellinen kriisi etäännytti hänet teosofiasta ja loi pohjan hänen mystillis-uskonnolliselle suuntautumiselleen. Tämä näkyi myös hänen symbolisissa maalauksissaan ja runoissaan. Hänen varsinainen taidemaalariuransa alkoi tästä ja kesti noin 30 vuotta. Grönbärjin opettajana toimi mm. Väinö Blomstedt (1871-1947). Opettajistaan huolimatta hän toteutti persoonallista ja itsenäistä linjaa. Hän oli ensimmäisiä, joka käytti Suomessa uusimpressionistista tekniikkaa kirkkaine ja puhtaine väreineen. Maalausten aiheet olivat luontoaiheisia Sunnanlidin ympäristöstä, aatteellisia henkilösommitelmia sekä kansantaruihin ja mytologiaan perustuvia. Näyttelyitä Grönbärj piti vuosina 1915, 1917, 1922, 1938 ja 1955. Näiden lisäksi hän osallistui myös erilaisiin ryhmänäyttelyihin. 

Luonnoskansiossa on myös yksi värillinen piirros, joka muistuttaa tyylillisesti erehdyttyvän paljon norjalaisen Edvard Munchin (1863-1944) töitä. Puusohvalla lepäävien naisten mekkojen helmoissa on samanlaista "massoittelua" kuin esimerkiksi Munchin maalauksessa Elämän tanssi:

Herman Grönbärjin piirros.

Edvard Munch: Elämän tanssi, 1899-1900, öljy kankaalle. Norjan Kansallismuseo. Kuva: Wikipedia.

Yhteneväisyys saattanee selittyä esimerkiksi sillä, että Axel Gallén (noin vuoden 1907 jälkeen Akseli Gallen-Kallela) ja Edvard Munch pitivät Berliinissä yhteisnäyttelyn vuonna 1895, jota pidettiin Helsingin teologisen seuran mukaan "uuden renessanssin ilmentäjänä". Herman Grönbärjin on seuran jäsenenä pitänyt olla tietoinen kyseisestä näyttelystä ja aikalaisensa Edvard Munchin taiteesta.

Luonnoskansio on kaikkineen äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa riittäisi vielä tutkimista. Kansion sisältö ajoittuu vuosilukumerkintöjen mukaan ainakin vuodesta 1902 vuoteen 1955. Yhden naista kuvaavan lyijykynäluonnoksen alareunassa on vuosiluku 1902 ja kansiossa on tyhjä "Herr Herman Grönbärjille" osoitettu kirjekuori, joka on leimattu 27.10.1955. Grönbärj kuoli 10.12.1958.

Jätin kirpputorille yhteystietoni ja välitin toiveen, että kansion myyjä ottaisi minuun yhteyttä. Kerroin viestissäni nimeni ja olevani taidehistorioitsija. Minua ihmetyttää, miten kansio on päätynyt Kuopioon ja mikä linkki myyjällä on Herman Grönbärjiin? En tiedä saanko koskaan kysymyksiini vastauksia, mutta olen iloinen, että satuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Selatessani kansiota ja luonnospinoa ensimmäisen kerran, sen pohjimmaisena piirroksena oli tämä:

Sain kylmät väreet, sillä te ketkä olette seuranneet blogiani pidempään, tiedätte viehätykseni käsiin. Ja tässä taiteilija on itse tallentanut hiilipiirrokseen oman vasemman kätensä!

Tällaiset tarinat ovat taidehistorian parasta antia!

 
Lähteet: 

Gullman, Erik. 2020: Teosofian tulo Suomeen. 
Wikipedia: Herman Grönbärj
Turun Sanomat 9.1.2007: "Lohjalaisen suojellun kotiateljeen syttymissyy jäänee arvoitukseksi"
Nina Kokkinen, 2019: "Teosofia, spiritualismi ja esoteerinen henkisyys inspiroivat Akseli Gallen-Kallelaa ja muita tunnettuja suomalaistaiteilijoita"