Kirkkotaidetta

Kirkkotaiteesta tulee varmasti monella ensimmäiseksi mieleen alttaritaulut ja ikonit. Laajassa mittakaavassa kirkkotaide pitää sisällään kaiken kirkossa olevan taiteen, kuten maalaukset, tekstiilit, ehtoollisvälineet ja arkkitehtoniset yksityiskohdat. Ajattelin tutustuttaa teidät hieman Petäjäveden kirkon (1879) maalaus- ja tekstiilitaiteeseen.

Alttaritaulun on maalannut Frans Hautala (1875-1952) vuonna 1928 ja se sijoitettiin samana vuonna alttarille Petäjäveden seurakunnan 200-vuotisjuhlien kunniaksi. Sitä ennen taulun paikalla oli seinään maalattu risti.

Vuonna 1937 toteutetussa korjauksessa saarnatuolista poistettiin mm. peilikoristeet ja Antti Salmenlinna maalasi tilalle evankelistojen symbolit. Kyseinen taiteilija maalasi myös kattoon ja lehtereille koristemaalaukset.

Kirkon ristikeskuksen kattoon on kuvattu neljä enkeliä. Yhdellä on käsissään lyyra, toinen on ristinyt kätensä, kolmas pitää käsissään maljaa ja sulkakynää(?) ja neljäs kannattelee avointa kirjaa.

Pohjoislehterille on kuvattu lintu ja kolme poikasta. Kuva viittaa tarinaan, jonka mukaan ravinnon ollessa vähissä pelikaani ruokkii poikasiaan sydänverellään. Tämä liitetään kristinuskossa Kristukseen, joka vuodatti omaa vertaan ihmiskunnan tähden. Salmenlinna on kaunistanut pelikaanin leveää ja pitkää nokkaa. Lopputulos näyttää hieman joutsenen ja kyyhkysen sekoitukselta.

Sakastiin vievän oven vieressä on pieni Hellyyden Jumalanäidin ikoni. Kyllä, luterilaisessakin ympäristössä on tilaa Marialle.

Veikkaan, että nykyisin harvempi käy kirkossa niin usein, että näkisi kaikki tekstiilien liturgiset värit. Petäjäveden kirkossa on kaunis käsinkudottu ja -kirjottu sarja mm. antependiumeja (alttarivaatteita). Anne Sojakka-Riihonen on valmistanut seurakunnalle violetin, punaisen ja valkoisen sarjan, johon kuuluu alttarivaatteen lisäksi ehtoollispeite, saarnatuolin ja lukupulpetin kirjaliinat sekä messukasukka ja stola. 

Violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paastonaikana ja hiljaisella viikolla.

Punainen on veren, tulen ja tunnustuksen väri. Sitä käytetään myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen symbolina. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (Stefanus, Henrik) päivinä.

Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaanenkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä kuten jouluyönä ja joulupäivänä, pääsiäisyönä ja pääsiäispäivinä sekä loppiaisena ja mikkelinpäivänä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä.

Kirkossa kiertää myös Salmenlinnan suunnittelema kuusiosainen lasimaalaussarja, joka toteutettiin Salomo Wuorion tehtaassa. Keskelle on kuvattu Agnus Dei eli Jumalan Karitsa ja alapuolelle viinirypäleen oksia. Tämä liittyy Raamatun viinipuuvertaukseen: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää". Omaan tutkimukseeni liittyen, samaa teemaa on käytetty modernimmassa muodossa Helsingin Viikin kirkon (2005) alttarilla. Alttaritaideteoksen on toteuttanut taidegraafikko Antti Tanttu.

Toisessa kirkkosalin lasimaalauksessa on vertauskuva peurasta. Peura juomassa vesilähteen tai -lammikon ääressä symboloi ihmisen kaipuuta Jumalan luo, kruunu mm. ikuisen elämän lahjaa.

Yleisilmeeltään vaaleassa kirkossa on väriä maalauksissa ja ikkunalaseissa ja kirkkovuoden mukaan vaihdettavissa tekstiileissä. Tekstiileillä saa muutettua yleisilmettä todella paljon, tässäkin tapauksessa.