Graafikon puutarina

Kirsi Neuvonen piti Keski-Suomen museossa luennon, jossa hän pohti taiteilijan ammattia ja omaa polkuaan. Neuvonen on opiskellut taidegraafikon uransa lisäksi johtamista ja yrittäjyyttä Tiimiakatemiassa vuosina 2006-2011. Hän halusi taiteilijuuden rinnalle toisenlaista näkökulmaa, sillä "kun ihminen on ammatissa pitkään, näkökulma muuttuu ammatin vaatimuksia vastaavaksi". Neuvonen valitsi taiteellisen urapolkunsa 16-vuotiaana, mutta myönsi, ettei tiennyt etukäteen millaisen paketin tuli ostaneeksi. Vanhemmiten uusi koulutus ja uudet näkökulmat ovat tulleet tarpeeseen.

Kaikki tietävät ettei taiteilijan ammatti ole helppo. Mitään ei ole olemassa ennen kuin taiteilija luo jotain näkyvää. Tämän jälkeen kaikki näkyvä mitä hän on luonut on julkista, kaikkien arvosteltavana. Taiteilijan vahvuutena on sisäinen motivaatio, mutta luova työ edellyttää yksilön vahvuuksien lisäksi myös kulttuurialan hallintaa ja kentän hyväksyntää. Taiteilijoiden on perusteltava itsensä esimerkiksi apurahahakemuksiin: mitä teet, millä välineillä, missä kontekstissa ja miten. Luovaa työtä rytmittää myös näyttelyaikataulut, sillä museot ja galleriat suunnittelevat näyttelynsä pitkälle etukäteen. Kuinka kertoa näyttelyn sisällöstä ja teoksista, jos teoksia ei ole vielä tehnyt ja näyttelyaika alkaa vasta kahden vuoden päästä?

Kun puhutaan ammattitaiteilijoista, haluaisin kiinnittää huomion sanaan AMMATTI. Sana pitää sisällään tiedon siitä, että henkilö on kouluttautunut tehtäväänsä tai on ainakin ammattiliiton jäsen. Taiteilijuuskin on tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen. Tästä kaikesta huolimatta taiteilija on ainut ammatti, joka ei saa tuloja teosten esittelystä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että taiteilijat tekevät töitä, joita kukaan ei tiedä haluavansa/tarvitsevansa. 

Kirsi Neuvonen nosti kissan pöydälle ja sanoi näyttelytilojen vuokrahintojen liikkuvan 400-3500 euron vaiheilla. Kolmelta viikolta. Tämän vuokran taiteilija maksaa itse. Lisäksi galleriat perivät myydyistä töistä provision välitysTYÖSTÄÄN. Siinä voi jokainen alkaa miettiä, millaista esimerkiksi aloittelevilla taiteilijoilla on, kun pitäisi hankkia tunnettuutta kulttuurikentällä, etsiä rahoja näyttelyiden järjestämiseen ja yrittää tehdä siinä sivussa sitä luovaakin työtä.

Omiin opintoihinsa liittyen Neuvonen on luonut itselleen puutarinan. Tämä taiteilijan tarina on sekoitus hallitsematonta tulevaisuutta ja taiteilijuuden traditiota. Vertauskuvana Neuvonen käyttää juurista lehdenpäihin kasvavaa puuta:

• Juuret = luovuus
• Humus = teosmyynti
• Runko = toimintamalli
• Oksat = jälleenmyynti ja esiintymispaikat
• Lehdet = asiakkaat
• Ravinne = osaaminen ja sen kehitys
• Lannoite = apurahat

Ulkoisena jännitteenä toimivat markkinat ja sisäisenä oma kutsumus. Kun taiteilija hallitsee puun toiminnan juurista lehtiin ja kasvun lannoittamiseen, mahdollistuu taiteellinen toiminta, josta minäkin pääsen nauttimaan. Museo- ja galleriakävijät harvoin pysähtyvät miettimään sitä mitä kaikkea taiteilijalta vaaditaan ennen kuin teokset pääsevät meidät arvioitavaksemme. Neuvosen luento oli hyvä muistutus siitä, että taiteilijoita tulisi kohdella siten kuin muitakin ammattilaisia.