Temppelin tekijät

Nyt hemmotellaan käsityötaidon ystäviä! Suomen käsityön museossa on esillä Temppelin tekijät niminen näyttely, joka valottaa japanilaisen puurakentamisen perinnettä. Puuseppämestarit, daikut, tekevät puunkäsittelystä taidetta aina puun kasvattamisesta sen veistämiseen, hiomiseen ja tuotteen viimeistelyyn saakka. Japanin vanhimmat puurakennukset ovat buddhalaisia temppeleitä ja šintolaisia pyhäkköjä, jotka on tehty ilman nauloja, ruuveja tai liimaa hyödyntämällä taidokkaita liitoksia. Puuliitoksia tehdessään daikut laskevat ja ottavat huomioon puun elämisen ja sen, kuinka puuliitos asettuu rakennuksessa paikoilleen sadan vuoden kuluttua.

Azebiki-noko. Pistosaha on kaksipuoleinen saha, jolla sahataan reikiä puuhun. Sahaterät ovat molemmilta puolilta lyhyet ja käyrät. Toinen on halkaisu- ja toinen on poikkileikkausterä.

Ari-jakuri-ganna. Pyrstöurahöylää käytetään kapeiden lohenpyrstöurien työstämiseen. Höylästä on olemassa naaras- ja urosversiot.

Näyttely on tuotettu yhteistyössä Suomen käsityön museon, Suomen arkkitehtuurimuseon, Lahden Pro Puu -gallerian, Koben Takenaka Carpentry Tools Museumin sekä Tokion Gallery A4:n ja Suomen Japanin instituutin kesken. Esillä on muun muassa työkaluja, erilaisia puuliitosmalleja ja valokuvia. Työkaluilta vaaditaan korkeaa laatua ja terävyyttä, sillä ne vaikuttavat suoraan tehtävän työn lopputulokseen. Näyttelyssä olevat työkalut esittelevät Kanto-alueen daikun perustyökaluja 1900-luvun alkupuolelta. Aikaa juuri ennen sähkötyökalujen ja teollisen tuotannon yleistymistä pidetään Japanissa puutyökalujen kultaisena kautena.

Joshiko-ganna. Viimeistely- ja silityshöylä.

Näyttelyssä on esillä myös amerikkalaisen valokuvaajan Everett Kennedy Brownin märkälevy-kollodium -menetelmällä kuvattuja valokuvia tämän päivän puuseppämestareiden työkaluista. Brown on asunut ja työskennellyt Japanissa vuodesta 1988 lähtien, ja hän haluaa valokuvillaan välittää eteenpäin käsityöläismestareiden hengen ja sielun auraa, Takumia.

Hirsiä eri työstövaiheissa. Mittakaava 1:1, japaninsetri

Puisia kaavaimia. Mittakaava 1:1.

Tensyo-jin buddhalainen temppeli. Pienoismalli, mittakaava 1:20.

Neljä yleisimmin käytettyä puulajia japanilaisessa puurakentamisessa ovat japaninsypressi, japaninsetri, japaninpunamänty ja idänselkova. Perinteisesti daikun työ merkittävissä rakennushankkeissa on alkanut kaadettavien puiden valinnalla ja niiden merkitsemisellä. Temppelien ja pyhäkköjen rakentamisessa käytetään yleisesti suurikokoista puumateriaalia. Mitä pidempää puutavara on, sitä suurempi on sen taipuisuus. Daikut pyrkivät hyödyntämään tätä ominaisuutta rakennusten suunnittelussa, jolloin puun luonnollinen taipuminen vahvistaa rakennetta.

Näyttely on vaikuttava jo itsessään, sillä työkalut, kaavaimet ja liitokset ovat visuaalisesti kauniita. Oma vierailuni huipentui japanilaisen puuseppämestarin Akinori Abon työnäytökseen. Suomen käsityön museo täyttyi kiinnostuneista katsojista, joista halukkaat saivat jopa itse kokeilla erilaisia höyliä. Oli herttaista katsella niitä lapsenomaisesti innostuneita miehiä ja toisaalta Aboa, joka opasti kädestä pitäen höyläämään silkkipaperin ohuita lastuja. Tästä videosta voi katsoa tunnelmia. Katsokaa niitä iloisia ja innostuneita kasvoja! Videosta näkee konkreettisesti silkkipaperin ohuen puulastun synnyn.

Daiku saa höylättyä puun pinnasta lähes seitinohutta harsoa.

Kaksi tärkeintä perinteisen puusepän työkalua ovat mustepullo ja suorakulma. Mustepullosta lähtevä lanka vedetään musteessa kastetun silkkipehmusteen läpi ja venytetään puukappaleen päästä päähän. Näin saadaan merkittyä suora linja helpottamaan myöhempää rakennustyötä. Punaisia mustepulloja käytetään viimeisteltyjen puupintojen merkitsemiseen, koska niissä käytetty punaokra (bengara) voidaan pestä pois myöhemmin. Daikun mustepullo on perinteisistä työkaluista ainutlaatuisin myös siksi, että se on tehty selkova-puusta ja usein koristeltu kaiverruksin. Kaiverretut ornamentit kertovat sekä mustepullon omistajasta että osoittavat mittaamisen seremoniallista ja puoliuskonnollista roolia japanilaisessa puusepäntyössä.

Akinori Abon mustepullo ja suorakulma.

Näyttelyssä on videoita, joissa kerrotaan daikujen työvaiheista.

Akinori Abon talttoja.

Koshikake-aritsugi. Porrastettu lohenpyrstöliitos.

Näyttelyssä on esillä erilaisia puuliitoksia ja osaa on mahdollista kasata myös itse. Satuin kokoamispisteelle, jossa nainen oli pitkän tovin yrittänyt yhdistää osia toisiinsa. Hän oli pyytänyt jopa ohi kulkenutta miestä avuksi. Tämä kertonee liitosten taidokkuudesta. Jos valmiiden liitosten yhdistämiseen tarvitaan teräviä hoksottimia, voitte kuvitella mitä niiden valmistaminen vaatii. Osaa joutui liu'uttamaan melko ovelasti ennen kuin sai liitoksen kohdilleen. Otemonin portin pilariliitos näytti lähinnä älypeliltä.

Koshikake-kamatsugi. Porrastettu hanhenkaulaliitos.

Osakajo-otemon-tsugite. Osakan linna: Otemonin portin pilariliitos.

Olin aivan innoissani näyttelykokonaisuudesta! Toisaalta todella eksoottista, mutta samalla jotain hyvin tuttua, sillä suomalaisessakin kulttuurissa puusepänperinne elää voimakkaasti teollistuneesta tuotannosta huolimatta. Olisin halunnut esitellä näyttelyn kaikille enoilleni, joiden kädet ovat aina olleet enemmän tai vähemmän puupölyssä.

Temppelin tekijät -näyttely on esillä Suomen käsityön museossa vielä ensi viikon, 

lauantaihin 5. joulukuuta 2015 saakka.