Tarinoita lasipinnoilta lattiaan ja taidehistoriaan

Kirsi Neuvonen: (vasemmalta oikealle) Lumi, Sade, Aava, 2014, etsaus, akvatinta.

Kirsi Neuvosen luento Keski-Suomen museolla huipentui taiteilijan ylägalleriassa olevaan näyttelyyn Luontoäidin helmassa. Neuvonen ilahtui kirjoittamastani blogitekstistä ja nimesi uusimman näyttelynsä sen inspiroimana. Olemme inspiroineet toisiamme siis puolin ja toisin.

Suurikokoinen tila on otettu hyvin haltuun. Grafiikanteosten lisäksi näyttelyssä on installaatioita, joissa on mm. kierrätetty koevedoksia. Neuvonen on jakanut tilan äidin ja isän kesken. Toisella puolella on mekkoja, kukkia ja pitkiä hiuksia, kun toisella puolella korostuu työ, työhistoria ja taiteen historia.

Kun Galleria 12:n näyttelyssä vuosi sitten vieroksuin seepiansävyisiä sisaruksia: Lunta, Sadetta ja Aavaa, ne tuntuivat nyt paremmilta. Teokset oli irrotettu omaksi ryhmäkseen värikkäiden teosten joukosta, ja rauhoittava ja hiljainen ensivaikutelma oli hyvä tervehdys ennen astumista varsinaiseen näyttelysaliin.

Kirsi Neuvonen: Rusetilla, 2015, etsaus, akvatinta.

Hiusteema oli entuudestaan tuttu, mutta mukana oli aiempaa enemmän versioita. Ei liene yllätys miksi kaikista kahdeksasta hiusteoksesta valitsin juuri tämän, Rusetilla. Omiin hiuksiini huivista kiedottu rusetti on tullut varsin arkipäiväiseksi asusteeksi, joten tässä teoksessa oli jotain joka tuntui hyvin omalta. Sininen rusetti veti katsetta puoleensa ja tietyllä tavalla se vei huomion pois kaikesta muusta. Tämä sai miettimään sitä, miten pienellä elementillä voi huijata katsojan katsetta. Ohjata se tiettyyn suuntaan. Tytön käsivarret ovat kuitenkin painautuneet tiukasti vartaloa vasten. Asussa on ketjukuvioita ja kukkien terälehtiä, mikä saa mielen hieman ristiriitaiseksi. Kuin tytön vartalo olisi kiedottu kiinni ja kaikesta huolimatta hiukset ovat siistit ja rusetti kruunaa viimeistelyn.

Kirsi Neuvonen. Taustalla Käpypuku ja Pitsiunelma, 2013, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys.

Kirsi Neuvonen: Krinoliinit, 2015, ommeltuja paperiprinttejä.

Suuri näyttelytila antoi mahdollisuuden installaatioihin, joista omaksi suosikikseni nousivat katosta roikkuvat mekkoteokset. Pienet mekot pyörivät ilmassa ja tanssittivat seinille ja lattioille heijastuneita varjoja. Neuvosen mekkoteoksista tulee aina mieleen, että olisi todella hauskaa nähdä hänen mekkonsa ihan oikeasti toteutettuina. Miltä Saarnilehto tai Aarimetsä näyttäisivät oikeina mekkoina? Entä Piparminttupuku?

Kirsi Neuvonen: Torppa, 2015, installaatio, puupiirrosprinttejä.

Isän puolelle siirryttäessä katse hakeutui ensimmäisenä suurikokoiseen Torppaan. Puupiirrosprinteillä vuorattu pelkistetty talo piti sisällään valaistun koevedoksen Koivu ja tähti teoksesta.  Harmaan seinämän keskelle valaistu teos oli ikään kuin ikkunamainen alttari. Tämä mielikuva vahvistuu, kun muistelee Topeliuksen samannimistä tarinaa lapsista, jotka löytävät pitkän matkanteon jälkeen kotiinsa koivujen ja tähtien luo. Satu kertoo paitsi koti-ikävästä myös luottamuksesta Jumalaan.

Teos kietoutuu samalla osaksi Neuvosen omaa tarinaa, sillä hän kertoi isänsä olleen kirkkomaalari. Tämä näyttäytyi minulle kunnianosoituksena, jonka Neuvonen on halunnut isälleen antaa. Installaation vastakkaisella seinällä on lopullinen vedos Koivusta ja tähdestä, missä värit ovat jo ihan toisenlaiset. 

Yksityiskohta teoksesta Torppa.

Kirsi Neuvonen: Koivu ja tähti, 2015, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys.

Koivu ja tähti on osa Luontopolku -sarjaa, mikä kulkee nauhamaisena teossarjana pitkällä seinällä. Sarjassa on hyödynnetty kotimaisia taidehistorian klassikkoteoksia, minkä vuoksi sarja oli kuin käsikirjoitettu minulle. Koivun ja tähden tyttö on lainattu Hugo Simbergiltä, Huuto on Ellen Thesleffin inspiroima, Tuonelan poika on muokattu Magnus Enckelliltä ja Karhuntalja on myös viittaus Hugo Simbergiin.

Kirsi Neuvonen: Huuto, 2015, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys.

Vaikka olen aina hehkuttanut sitä, kuinka pidän nykytaiteen viittauksista taidehistoriaan, näissä on se vaara, että varsinainen teos jää esikuvansa jalkoihin. Intoutuessani etsimään teosten esikuvia, saattaa lopulta unohtua se tosiasia, että teosten ei ole tarkoitus olla kopioita, vaan tulisi löytää niiden omat tarinat. Silti näin näkyvissä lainauksissa ei voi olla tekemättä jonkinlaista vertailua. Ellen Thesleffin nimeässä teoksessa Kaiku on jotain joka vastaa. Neuvosen teos on hyvin paljon esikuvansa kaltainen, mutta nimeämällä teoksensa Huudoksi, siitä jää puuttumaan vastavuoroisuus. Huuto ei automaattisesti tuota vastausta, mutta kaiku toistaa sanat. Se, kumpi vaihtoehto on mieleisempi, reippaasti kajautettu huuto ilman vastausta vai leikkisästi huhuiltu kaiku, joka toteuttaa ja varmistaa jo sanotut sanat, riippuu kenties tilanteesta. 

Kirsi Nevonen: Tuonelan poika, 2015, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys.

Olenko ainoa, jolle tulee Tuonelan pojan hahmosta, rannasta, rantaan huuhtoutuvasta vedestä ja lehdestä mieleen taannoinen mediassa levinnyt kuva Syyrian kriisissä hukkuneesta pikkupojasta? Kuolema on toki läsnä jo alkuperäisessä Enckellin teoksessa, mutta jotenkin Neuvonen onnistui kommentoimaan tätä päivää. Vihreän lumpeenlehden toivoisi tuovan kokonaisuuteen väriä ja sitä kautta toivoa. Mikäli teosta tarkastellaan kasvisymboliikasta käsin, lumme kuvastaa esimerkiksi kauneutta ja luovuutta. Aasiassa lumme yhdistetään lootukseen ja uudestisyntymiseen, totuuteen ja puhtauteen. Lisäksi lumpeen kuuluisi kellua veden pinnalla eikä ilman juuria rantaan huuhtoutuneena. Ei siis kovin lohdullinen loppu.

Kirsi Neuvonen: Karhuntalja, 2015, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys.

Karhuntaljassa on jotain satukirjamaista. Ihan kuin pakkastyttö olisi kulkemisellaan puhaltanut ympärillä olevat puut kuuraan. Edessä oleva kuusi näyttää hieman kuin nyökkäävän tai kumartavan tulijalle. Herttaisen kuvasta tekee mielestäni se, että pakkastyttö näyttää itsekin tarvitsevan karhuntaljaa lämmikkeeksi. Toisaalta talja voisi olla myös merkki voimasta, rohkeudesta  ja suojelusta.

Kirsi Neuvonen: Kukkataulu -diptyykki, 2006, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys.

Kirsi Neuvonen: Työhistoria, 2006, leikatut ja sidotut vedokset vuosilta 1984-2006.

Kukkataulu ja etenkin Työhistoria olivat hieman erilaisia teoksia. Näihin sai koskea, kun Kukkataulun suljettujen luukkujen takaa löytyi erilaisia kasveja. Työhistoria teoksen kalenterimaisiin vihkoihin sidotut vanhat teokset paljastivat mm. Neuvosen taiteellisen polun, viivankäytön ja aiheiden sekä värien muodostumisen. Monta vuosikymmentä tiiviissä paketissa!

Kirsi Neuvonen: yksityiskohta teoksesta Kuukaudet - Kalenteri, 2005, etsaus, akvatinta, vahattu ja ommeltu puupiirrospaperi.

Kuukaudet teos oli myös upea ilmestys. En aio paljastaa kokonaisteosta, mutta voin kertoa, että suurikokoinen ja väreiltään hehkuva paperiseinämä täynnä keskiajan kirjallisuudesta lainattuja alkukirjaimia oli erilaista Neuvosta mihin olin tottunut. Valo oli kohdistettu teokseen juuri oikein, jolloin läpikuultava paperi väreineen pääsi oikeuksiinsa. Tuolla Keski-Suomen museon ylägalleriassa on myös se mahtava puoli, että lattiamateriaali heijastaa aina himmeästi seinillä olevia teoksia peilikuvan tavoin. Se tuo parhaimmassa tapauksessa joihinkin teoksiin lisäulottuvuuden. Näin käy esimerkiksi tämän Kuukaudet teoksen kohdalla, kun teos jatkuu katosta lattiaan. Muistutus siitä, että teoksen lisäksi kannattaa välillä muuttaa kuvakulmaa ja katsantotapaa.

Kirsi Neuvonen: Neilikkapuku, 2013, etsaus, akvatinta, kopiosyövytys; Kuukaudet - Kalenteri, 2005, etsaus, akvatinta, vahattu ja ommeltu puupiirrospaperi.

Katsantotavan muutoksesta esimerkkinä yllä näkyvä yhdistelmä Neilikkapuvusta ja Kuukaudet teoksesta. Lasin alla olevat teokset antavat aina mahdollisuuden muuttaa katsetta teoksen edessä siten, että katsoo lasin heijastuksesta ympärillä olevia teoksia. Joskus yhdistelmät voivat olla yllättäviä, joskus vain ajatusten nollaamista ennen eteenpäin siirtymistä. 

Kirsi Neuvonen todisti, että grafiikanvedoksillakin voidaan ottaa suuri tila haltuun. Mikäli teitä kiinnostaa nähdä 75:n teoksen kokonaisuus, Luontoäidin helmassa on esillä Keski-Suomen museossa  29. marraskuuta 2015 saakka. 

Keskisuomalaiset muistakaapa, että teillä on mahdollisuus ilmaiseen sisäänpääsyyn kaikkina päivinä tammikuuhun 2016 saakka, kun näytätte kassalla keskisuomalaista kirjastokorttia. Tämä mahdollisuus pitää sisällään Keski-Suomen museon lisäksi Alvar Aalto museon, Jyväskylän taidemuseon ja Suomen käsityön museon. Ei muuta kuin kirjastokorttia vilauttelemaan ja nauttimaan museotarjonnasta!