Herman Grönbärj

Uskotteko kohtaloon vai sattumaan? Tämä postaus sisältää jälleen taidehistoriallista salapoliisityötä, jota sain viimeksi tehdä Antti Niemisen Penelope-teoksen yhteydessä. Kirpparilta löytyi tällä kertaa sellainen aarre, etten tiedä miten päin olisin. Vastaani tuli vanha pahvinen kansio, joka oli täynnä erilaisia luonnospiirroksia ja -maalauksia. Myyjä oli kirjoittanut hintalappuun taiteilijan nimen, mutta se ei sanonut minulle etukäteen mitään.

Herman Grönbärj. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo.

Luonnoskansio on kuulunut aikoinaan Herman Grönbärjille (ent. Grönberg 1875-1958), joka oli suomalainen maisema- ja symbolistimaalari, arkkitehti, teosofi ja kirjailija. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892-95 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 1899-1900.

Onko tämä kipsimalli piirretty Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa tai Helsingin piirustussalissa? Kyseessä on toisinto "Seinen tuntematon" (L’inconnue de la Seine) -kipsivalosmallista.

Luonnoskansiosta löytyy muutamia akateemiseen taidekoulutukseen viittaavia piirroksia. Kaunis, tosin reunoilta repaleinen toisinto Seinen tuntemattomasta sopii hyvin Grönbärjin teosofian ja taideopintojen aikakauteen. Amanuenssi Anna Luhtala kirjoittaa Helsingin yliopistomuseon blogissa Seinen tuntemattomasta näin:

 

"Ikiuneen vaipuneen naisen mystinen, kuin toisesta maailmasta oleva hymy, vetosi varmasti aika hyvin aikakauden ihmisiin. Elämän ja kuoleman mysteerit kiinnostivat monia 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Psykologian ala kehittyi, ja myös spiritismi, symbolismi, esoteerisuus ja muut henkimaailmaa selittämään pyrkineet suuntaukset kiehtoivat monia. (---)

Kasvot ovat painuneet monien kuvataiteilijoiden mieleen, kun he ovat harjoitelleet piirtämistä tämän tunnetun kipsivaloksen mukaan. Yliopistomuseon kokoelmiin ei kuulu Seinen tuntemattoman kipsivalosta, mutta kuva kasvoista löytyy Helsingin yliopiston Piirustussalilla käytössä olleesta kuvasalkusta, jossa on esimerkkejä kipsiveistosten piirtämisen harjoitteluun.

 

Taiteilija Charles Barguen (1826/1827–1883) tekemään Cours de Dessin -kuvasalkkuun kuuluu Jeune Femme -niminen esimerkkipiirustus, joka esittää juuri Seinen tuntematonta. Cours de Dessin -kuvasalkku eli useita mallikuvia sisältänyt julkaisu oli tärkeä piirustuksen opetuksen ohjekirja 1800-luvulla. Sitä ovat käyttäneet mallina monet taiteilijat ja kuvataidekoulut ympäri Eurooppaa. Charles Bargue ja taiteilijakollega, Pariisin taideakatemian professorina toiminut Jean-Léon Gérôme (1824–1904), julkaisivat salkun alun perin Pariisissa 1860-luvulla. Helsingin yliopiston Piirustussalille kuvasalkun hankki taiteilija Adolf von Becker (1831–1909), joka toimi Piirustussalin piirustusmestarina vuosina 1869–1892."

Henri Fantin-Latour: Omakuva, 1895, öljy kankaalle. Galleria degli Uffizi, Firenze.  Kuva: Wikiart.

Herman Grönbärjin luonnos Henri Fantin-Latourista.

Akateemiseen taidemaailmaan viittaa myös pieni lyijykynällä toteutettu kasvokuva ranskalaisesta taidemaalari Henri Fantin-Latourista (1836-1904). Fantin-Latour tuli tunnetuksi etenkin maalaamistaan ryhmämuotokuvista ja kukka-asetelmistaan, mutta Wikipedian mukaan "kolmannen aihepiiriin muodostivat mytologiset ja mielikuvitukselliset aiheet." Tämä saattanee selittää Herman Grönbärjin kiinnostuksen Fantin-Latouria kohtaan.

Omalla verellään poikasiaan ruokkiva pelikaani liitetään kristillisessä symboliikassa Kristuksen uhrikuolemaan. Pelikaanivertaus löytyy esimerkiksi Tampereen tuomiokirkon lasimaalausikkunasta ja Petäjäveden uuden kirkon entisestä lehterimaalauksesta.

Teosofia (uskontojen filosofinen tutkimus) ja tolstoilaisuus (mm. yksinkertaisen elämäntavan merkitys) vaikuttivat voimakkaasti Grönbärjin maailmankatsomukseen. Hän oli perustamassa Helsingin teosofista kirjastoa ja seuraa opiskellessaan Helsingissä 1890-luvulla. Grönbärj matkusti myös ulkomailla. Grönbärjin "poikamiesboksissa", Merimiehenkatu 22:ssa, käytiin useita keskusteluja, joiden aiheina olivat teosofia ja sosialismi. Asunnon keskustelutuokioihin osallistuivat mm. Pekka Ervast, Artturi Heikki Arho ja Jean Boldt.

"Ecce homo" (lat. Katso ihmistä tai Katso, ihminen) viittaa Raamatun latinankielisen Vulgata-käännöksen mukaan Pontius Pilatuksen sanoihin Jeesuksen oikeudenkäynnin yhteydessä: "Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: 'Katso: ihminen!' " (Joh. 19:5)

Villa Sunnanlid. Kuva: Lohjan rakennetun ympäristön inventointiluettelo, 2007. 

Herman Grönbärj aloitti arkkitehtiuransa Lars Sonckin arkkitehtitoimistossa 1895. Hän suunnitteli 1902-03 itselleen ja perheelleen kaksikerroksisen ateljeehuvilan, Sunnanlidin, Lohjan Vohloisiin. Sunnanlidin lisäksi Grönbärj suunnitteli mm. Virkkalan työväentalon, Tietotalon ja huviloita sukulaisille. Sunnanlid tuhoutui täysin tulipalossa vuonna 2006. Palossa tuhoutui lähes sata Grönbärjin omaa teosta, mutta myös Louis Sparren suunnittelemia huonekaluja sekä Albert Edelfeltin tuotantoa. (Yle 15.10.2006)

Arkkitehtuuriviittaukset näkyvät myös luonnospiirroksissa sekä siinä, että piirustuspaperina on käytetty esimerkiksi millimetripaperia ja teknisten mallipiirrosten kääntöpuolia:

Luonnospiirroksen kääntöpuoli.

Kansioon on tallennettu myös arkkitehti Gustaf Strengellin (1878-1937) valokuva.

Lohjalle muuttaessaan Grönbärj ystävystyi toisen tolstoilaisen ajattelijan, Arvid Järnefeltin (1861-1932) ja hänen perheensä kanssa.

Arvid Järnefelt oli itselleni tutumman taidemaalari Eero Järnefeltin veli. Moni tunnistaa Eeron kansallisromanttiset Koli-maisemat sekä Raatajat rahanalaiset (Kaski) -maalauksen (1893). Arvid oli puolestaan kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Arvid Järnefelt oli 1900-luvun vaihteessa maan huomattavin aatehistoriallinen kirjailija. Järnefelt oli kirjeenvaihdossa Leo Tolstoin (1828-1910) kanssa vuodesta 1895 alkaen ja kävi tapaamassa häntä Venäjällä vuosina 1899 ja 1910. Tolstoilaisuuden vaikutuksesta Järnefelt jätti lakimiehen työnsä ja siirtyi maanviljelijäksi Lohjan Virkkalassa sijainneelle Rantalan tilalle, jossa Järnefelt vietti suurimman osan elämästään.

Ystävyys, Lohja ja tolstoilaisuus yhdistivät Herman Grönbärjiä ja Arvid Järnefeltiä. Kerron tämän siksi, sillä luonnoskansiosta löytyi yllättäen myös Arvid Järnefeltin pieni luonnosmaalaus mitä todennäköisimmin Kolin maisemista:

Vuosisadan vaihteessa Herman Grönbärjin kokema hengellinen kriisi etäännytti hänet teosofiasta ja loi pohjan hänen mystillis-uskonnolliselle suuntautumiselleen. Tämä näkyi myös hänen symbolisissa maalauksissaan ja runoissaan. Hänen varsinainen taidemaalariuransa alkoi tästä ja kesti noin 30 vuotta. Grönbärjin opettajana toimi mm. Väinö Blomstedt (1871-1947). Opettajistaan huolimatta hän toteutti persoonallista ja itsenäistä linjaa. Hän oli ensimmäisiä, joka käytti Suomessa uusimpressionistista tekniikkaa kirkkaine ja puhtaine väreineen. Maalausten aiheet olivat luontoaiheisia Sunnanlidin ympäristöstä, aatteellisia henkilösommitelmia sekä kansantaruihin ja mytologiaan perustuvia. Näyttelyitä Grönbärj piti vuosina 1915, 1917, 1922, 1938 ja 1955. Näiden lisäksi hän osallistui myös erilaisiin ryhmänäyttelyihin. 

Luonnoskansiossa on myös yksi värillinen piirros, joka muistuttaa tyylillisesti erehdyttyvän paljon norjalaisen Edvard Munchin (1863-1944) töitä. Puusohvalla lepäävien naisten mekkojen helmoissa on samanlaista "massoittelua" kuin esimerkiksi Munchin maalauksessa Elämän tanssi:

Herman Grönbärjin piirros.

Edvard Munch: Elämän tanssi, 1899-1900, öljy kankaalle. Norjan Kansallismuseo. Kuva: Wikipedia.

Yhteneväisyys saattanee selittyä esimerkiksi sillä, että Axel Gallén (noin vuoden 1907 jälkeen Akseli Gallen-Kallela) ja Edvard Munch pitivät Berliinissä yhteisnäyttelyn vuonna 1895, jota pidettiin Helsingin teologisen seuran mukaan "uuden renessanssin ilmentäjänä". Herman Grönbärjin on seuran jäsenenä pitänyt olla tietoinen kyseisestä näyttelystä ja aikalaisensa Edvard Munchin taiteesta.

Luonnoskansio on kaikkineen äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa riittäisi vielä tutkimista. Kansion sisältö ajoittuu vuosilukumerkintöjen mukaan ainakin vuodesta 1902 vuoteen 1955. Yhden naista kuvaavan lyijykynäluonnoksen alareunassa on vuosiluku 1902 ja kansiossa on tyhjä "Herr Herman Grönbärjille" osoitettu kirjekuori, joka on leimattu 27.10.1955. Grönbärj kuoli 10.12.1958.

Jätin kirpputorille yhteystietoni ja välitin toiveen, että kansion myyjä ottaisi minuun yhteyttä. Kerroin viestissäni nimeni ja olevani taidehistorioitsija. Minua ihmetyttää, miten kansio on päätynyt Kuopioon ja mikä linkki myyjällä on Herman Grönbärjiin? En tiedä saanko koskaan kysymyksiini vastauksia, mutta olen iloinen, että satuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Selatessani kansiota ja luonnospinoa ensimmäisen kerran, sen pohjimmaisena piirroksena oli tämä:

Sain kylmät väreet, sillä te ketkä olette seuranneet blogiani pidempään, tiedätte viehätykseni käsiin. Ja tässä taiteilija on itse tallentanut hiilipiirrokseen oman vasemman kätensä!

Tällaiset tarinat ovat taidehistorian parasta antia!

 
Lähteet: 

Gullman, Erik. 2020: Teosofian tulo Suomeen. 
Wikipedia: Herman Grönbärj
Turun Sanomat 9.1.2007: "Lohjalaisen suojellun kotiateljeen syttymissyy jäänee arvoitukseksi"
Nina Kokkinen, 2019: "Teosofia, spiritualismi ja esoteerinen henkisyys inspiroivat Akseli Gallen-Kallelaa ja muita tunnettuja suomalaistaiteilijoita"