Muistojen maisemia

Grigor Auer: Talvinen maisema Valamosta, 1922. RIISA.

"Ensimmäisenä huomio kiinnittyy siihen, mitä maalauksista puuttuu: ei ihmisiä, ei juurikaan uskonnollisia viittauksia, ei monia luostarejakaan. Sen sijaan maalausten pääosassa ovat maisemat." Näin kirjoittaa Savon Sanomien toimittaja Iikka Taavitsainen. RIISAssa, Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa on esillä menetetyistä kulttuurimaisemista kertova näyttely Muistojen maisemia.

Maalausten maisemat kertovat osaltaan Suomen ja Venäjän välisestä historiasta. Maisemat jäivät luovutetulle alueelle, kun Suomi menetti ne toisen maailmansodan myötä. Kuvissa näkyvät kohteet on menetetty osittain myös maisemallisesti, sillä vuosikymmenet ovat muuttaneet näkymiä. Maalaukset ovat siksi fyysisten maisemakuvausten lisäksi osittain myös muisti- ja mielikuvia. Näyttelyn tausta-ajatus on kiehtova: "Näyttelyn lähtökohta ei olekaan tarkastella maisemataidetta perinteisessä taidehistoriallisessa yhteydessä vaan tunteita herättävänä kulttuuriympäristönä."

Näinhän me maisemia katsomme ja tallennamme myös nykyhetkessä: tunteidemme kautta. Hakeudumme maisemiin, jotka tuottavat mielihyvää; otamme kuvia kauniista tai muuten puhuttelevista näkymistä. Maalausten äärellä on myös hyvä hetki pohtia sitä, mikä tekee maisemasta merkityksellisen? Maisema itsessään, vuodenaika, jokin yksityiskohta, ihmisen jälki vai jäljettömyys maisemassa? Historian vai nykyhetken läsnäolo? Samaistuttavuus vai vierauden viehätys?

Grigor Auer: Aurinkoinen talvipäivä, 1938. Kuopion taidemuseo.

Grigor Auer: Korinoja, Viinamäki, 1944. Kuopion taidemuseo.

Näyttelyssä on esillä sekä ammattitaiteilijoiden että harrastelijoiden tekemiä maalauksia (mm. Eero Nelimarkka, Grigor Auer, Anna Medvedeva, Olga Sinakevits-Jafa). Maisemia katsellessa mieleeni hiipi sama ajatus, josta olen parin ystävän kanssa keskustellut. Moniaistillista ja -tulkintaista nykytaidetta katsellessa tuntuu välillä äärimmäisen hyvältä pysähtyä perinteisemmän taiteen äärelle ilman, että joutuu pinnistelemään ajatuksiaan teosten edessä. Maisemat pysäyttävät hiljaisuudellaan. Jotain kiehtovaa ja viehättävää on esimerkiksi pienessä Maria Nemiloffin rantamaisemaa ja harmaata hirsirakennusta kuvaavassa akvarellissa.

Maria Nemiloffin akvarelli, 1936. RIISA.

Pappismunkki Arkadi: Näkymä Valamon pääluostarista, 1944. RIISA.

Muistojen maisemia on RIISAn ensimmäinen näyttely, jota en ole ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa. Näin ollen tuntui samaan aikaan sekä oudolta että virkistävältä katsoa näyttelyä "ulkopuolisin silmin". Täysin ulkopuolisena en pysty kokoelmiin koskaan suhtautumaan, sillä niiden parissa tuli vietettyä useita merkityksellisiä vuosia.

Maisemanäyttely tuo hyvän vastapainon Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyn ortodoksisen kulttuuriperinnön kokonaisuudelle. Jos minulta kysytään, RIISAn kokoelmien kauneimmat maisema-akvarellit ovat rovasti Mikael Miikkolan (1886-1956) maalaamat. Ne herkät ranta- ja polkumaisemat auringonlaskun väreineen on nostettu esiin myös Muistojen maisemia -näyttelyyn. 

 

Tunnen RIISAn ikoni- ja esinekokoelmat sen verran hyvin, että pystyn jo nopealla vilkaisulla sanomaan mitkä teokset kuuluvat museon omiin kokoelmiin ja mitkä on lainattu näyttelyyn muualta. Mikael Miikkolan akvarellien äärellä pysähdyin karjalaista kalmistoa kuvaavan teoksen äärelle, jossa kiinnitin katseeni itkijänaiseen. Kenen kokoelmista tämä on?

Mikael Miikkolan akvarelli. RIISA.

Olin yllättynyt kun kuulin, että kyseinenkin akvarelli kuuluu RIISAan omiin kokoelmiin. Teos on nostettu esiin arkiston kätköistä mikä selitti sen, etten ollut nähnyt maalausta itse aiemmin. Näyttelyssä on myös muutamia muita teoksia, jotka eivät ole olleet koskaan aiemmin esillä. Teoksia on lainattu näyttelyyn yksityiskokoelman lisäksi Kuopion taidemuseon ja Kuopion ortodoksisen seurakunnan kokoelmista.

Muistojen maisemia -näyttely on esillä RIISAssa 28.2.2022 saakka.

Lähde: Iikka Taavitsainen. "Silmäyksiä muistojen maisemiin", Savon Sanomat 6.10.2021.