Happy chemicals

Kirjoitin iloisuudesta ja hymyn merkityksestä Hymyn salaisuus -postauksessa. Sivusin siinä hymyilyn lomassa hyvänolon tunnetta kirjoittamalla muun muassa näin: "Allekirjoitan Launosen sanat: hymyileminen vähentää stressihormoneja ja lisää hyvänolon tunnetta. Hymyilemällä 'lääkitsen' tai 'huumaan' itseäni."

Tuon postauksen jälkeen törmäsin somessa mainioon kuvaan, joka tiivisti onnellisuushormonit ja niiden merkityksen:

"How to unlock your happy chemicals". Kuva: Twitter.

Muistan, että näitä samoja juttuja käsiteltiin aikoinaan lukion psykantunneilla, mutta aihe on painunut vuosien saatossa unholaan. Kuva kuitenkin auttoi ymmärtämään, mikä merkitys pienillä arkisillakin jutuilla on mielialaan, ja kuinka siihen voi halutessaan itse vaikuttaa. Hymyn ja naurun olen huomannut vaikuttavan arjessa suoraan yleiseen mielialaani, mutta nyt huomasin, että hyödynnän huomaamattani jokaisesta laatikosta asioita, jotka vaikuttavat mielialaan.

Neljää onnellisuushormonia sekoittelemalla luodaan resepti, joka saa aikaan hyvän olon:

Serotoniini vaikuttaa mm. mielialaan ja vireyteen. Kun serotoniinin määrä hermostossa on tasapainossa, ihminen näkee asiat positiivisessa valossa. Laatikosta voi poimia esimerkkejä, joilla saa aktivoitua serotoniinin määrää. Itse kuuntelen päivittäin musiikkia, ja luonnossa liikkuminen sekä blogin kirjoittaminen näyttävät myös kuuluvan serotoniinikategoriaan.

Serotoniinin vaje voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta, surua, motivaation puutetta, vetämättömyyttä ja pessimismiä.

Dopamiini saa aikaan mielihyvää. Se piristää ja lisää energiaa. Dopamiini tehostaa myös oppimista. Dopamiinia syntyy silloin, kun saamme jotain mitä haluamme, saavutamme jonkin tavoitteen tai syömme jotain hyvää. 

Töissä huomaan mielihyvää syntyvän aina, kun saan poistettua yhden post it -lapun tehtävälistalta. Pyrin myös pitämään kiinni hyvistä yöunista, vaikka myönnän, että tämä on asia, josta lipsun melko usein.

Alhainen dopamiinitaso voi saada olon tuntumaan lannistuneelta. 

Oksitoniini - rakkaushormoni - vaikuttaa vuorovaikutukseen muiden kanssa ja tekee siitä miellyttävää. Sitä vapautuu sosiaalisten kontaktien kautta. Rakastan syvällisiä keskusteluja ystävien kanssa, mutta yllätyin, että laatikossa on mainittu myös kohteliaisuuden antaminen. Teen tätä arjessa melko usein kehumalla esimerkiksi jonkun asua tai ulkonäköä, kiittämällä avusta tai tavasta toimia. 

Tässä piilee kuitenkin muutama mutta: mikäli toinen ei osaa ottaa kehua vastaan, hän torpedoi hyvän olon tunteen paitsi itseltään myös oksitoniinin määrän kehun antajalta. On siis hyvä opetella ottamaan kohteliaisuudet vastaan. Kohteliaisuuden tai kehun pitää myös olla vilpitön ja tulla sydämestä. Ihminen on taitava aistimaan aidon käytöksen teeskentelystä, joten väkisin luotu "oksitoniinin kerääminen" ei palvele tarkoitustaan. Olen myös huomannut, että kohteliaisuuksien antaminen vastakkaiselle sukupuolelle on välillä haasteellista, ettei joudu tahtomattaan väärinymmärretyksi. 

Huolestuttava tosiasia on se, että mikäli ihmiseltä puuttuu sosiaaliset kontaktit (korona-aika!), tällä on suora vaikutus myös oksitoniinitason heikkenemiseen. Pieni positiivinen näkökulma on se, että oksitoniinia vapautuu myös olemalla eläinten kanssa.

Endorfiini tuo mielihyvää ja lievittää kipua. Endorfiinia vapautuu muun muassa pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen (tässä se voimavarani on!) ja itkemisen yhteydessä. Voimakkaat mausteet ja kaakao auttavat endorfiinin tuotannossa.

Nauramisen lisäksi käytän laatikosta huomaamattani paljon myös fyysistä kosketusta. Halaan mielelläni, mutta hyödynnän välillä myös esimerkiksi ystävällistä käsivarteen taputtelua keskustelun lomassa. Tämä fyysinen kosketus on kaikessa vilpittömydessään ja ystävällisyydessään nykymaailmassa vaarallista. Me too, kuten tiedätte. Yhtään vähättelemättä seksuaalisen häirinnän kitkemisen tärkeyttä, kampanja on mielestäni vaikuttanut negatiivisesti viattomiin arkisiin (inhimillisiin!) kosketuksiin.

Muistan erään tilanteen, kun miespuolinen henkilö keskusteli kanssani kasvotusten. Juttelun lomassa hän taputti lausetta vahvistaakseen ystävällisesti olkapäätäni. Hän kuitenkin huomasi ilmeisesti miettineensä, että oliko ele kuitenkin väärä, ja kämmentaputus vaihtui nopeasti sormella naputteluun, kunnes hän veti kätensä pois. Tilanne muuttui ärsyttävän kiusalliseksi, vaikka siinä ei ollut mitään väärää.

Onnistuneitakin kosketuksia onneksi edelleen on. Vahvan muistijäljen jätti esimerkiksi tilanne, jossa pyysin käytöstäni eräältä mieshenkilöltä anteeksi. Olin omasta mielestäni käyttäytynyt väärin, mutta vastapuoli ei kuulema ollut loukkaantunut. Tunsin siitä huolimatta tarvetta pyytää anteeksi, sillä itse olisin samassa tilanteessa pahoittanut mieleni. Olin ajattelematon. Keskustelimme asian läpi ja hän kosketti lopuksi kämmenellään olkavarttani. Kyseisessä tilanteessa ele oli sydämellinen ja täysin oikein. Hän vahvisti kosketuksella sanansa ja häivytti huoleni.

Surettaa, että kosketuksesta on tullut pandemian ja häirintäpelon vuoksi välteltävä ele. Ystäviltä kysytään "Halataanko?", kun aiemmin sitä vain spontaanisti halattiin. Minua vaivasi todella paljon jo kättelystä luopuminen, mikä on tehnyt uusiin ihmisiin tutustumisesta omituista. Kättelytilanteessa saa luettua toisesta ihmisestä paljon: onko ote reipas vai laiska, tiukka vai pehmeä. Saako ikävöidä kättelyä?

Aina arki ei tunnu hyvältä, ei synny mielihyvää, eikä kenellekään tee hyvää olla ikuisessa "onnellisuushumalassa". Elämässä pitää ottaa vastaan negatiivisetkin tunteet ja hetket. Eihän ne hyvät hetket ja mielihyvä muuten tuntuisivatkaan niin hyviltä. Arjen toivoisi kuitenkin olevan pääsääntöisesti mukavaa, ja näitä onnellisuushormoneja itse sekoittelemalla voi auttaa luomaan onnellisen elämän reseptin.

Sekoitteletko onnellisuushormoneja arjessa?