8 faktaa

Tieto lisää tuskaa. Näin se on. Haluan tietää mitä Ukrainassa tapahtuu, mutta olen yrittänyt rajoittaa uutisvyöryn määrää. Tilanne menee tunteisiin. On olo, että omilla tekemisillä ei ole tässä maailmantilanteessa mitään merkitystä. Kynnys kirjoittaa kasvaa, kun tuntuu ettei ole mitään oikeaa sanottavaa.

Ahdistus hiipii kroppaan fyysiseksi olotilaksi, jota helpottaakseni laitoin kengät jalkaan ja lähdin juoksemaan. Juostessa on pakko miettiä hengittämistä, mikä maadoittaa olotilaa hyvin.

Jotta kirjoittamisesta ei kasva huomaamatta liian isoa mörköä, ajattelin ottaa osaa 8 faktaa somehaasteeseen. En tiedä mistä tämä on alun perin lähtenyt, mutta vastaukset tuovat ainakin oman olemisen inhimilliseksi.

1. En koskaan ollut luvatta pois koulusta tai palauttanut tehtäviä myöhässä, mutta olin kaukana "kympin oppilaasta".

2. Minulla on lähimpinä ystävinä enemmän miehiä kuin naisia.

3. Olen sisimmässäni empaattinen ja herkkä, mutta perusluonteeltani vahva ja dominoiva. (Ei, ne eivät sulje toisiaan pois.) Empaattisen puoleni vuoksi voin itse sitä paremmin mitä paremmin ihmiset ympärilläni voivat.

4. En pidä konflikteista, mutta en myöskään pelkää niitä. Jos tiedän olevani oikeassa ja toimivani samalla oikein, vien asiaani jääräpäisesti eteenpäin.

5. Olen aina kokenut olevani jollain lailla "vanha sielu". Tämän vuoksi tulen lähtökohtaisesti helpommin toimeen itseäni vanhempien kanssa. Tämä viimeisin ystävystyminen 88-vuotiaan kanssa kuitenkin vähän huvittaa. 

6. Ihastun ihmisiin sukupuolesta riippumatta helposti (ilman romantiikkaa), mutta todellinen luottamuksen saavuttaminen vie yleensä pitkään, ennen kuin uskallan päästää toisen pintaa syvemmälle.

7. Ne, jotka päästän pintaa syvemmälle pyrin pitämään elämässäni. Tämän vuoksi lämpenen äärimmäisen hitaasti, sillä haluan varmistua, että henkilö on "säilyttämisen arvoinen".

8. Suhtaudun hierarkiaan (arvojärjestyksenä) kaksijakoisesti. Tunnen tarvitsevani sitä esimerkiksi työelämässä. Parhaimmillaan se selkeyttää ja helpottaa tilanteita, kun tiedetään raamit jokaisen toiminnalle. En kuitenkaan hyväksy sen väärinkäyttöä.
Sosiaalista hierarkiaa (eli sosiaalinen arvojärjestys vuorovaikutustilanteissa) ei ole minulle olemassa. Vuorovaikutustilanteissa pyrin purkamaan hierarkioita, sillä jokaisella on ääni ja oikeus sen käyttöön. Keskustelutilanteissa jokainen on minulle tasa-arvoinen arvoasemasta riippumatta, ja tätä näkökulmaa pyrin edistämään omassa arjessa.

Mielen maadoitusta antoi sekin, että pysähdyin juoksulenkin lomassa seuraamaan pilkkijöitä. Siellä he istuivat paikallaan ja odottivat. Istuivat hiljaa, kunnes jollain nappasi ja joku ilmoitti lukeman: 4,3. He istuivat uudelleen ja odottivat. Ja samalla tunsin miten aurinko lämmitti ensimmäistä kertaa vaatteiden läpi.