torstai 3. maaliskuuta 2022

Esa Hyvärinen: Hohto

Seuraan ja selailen taidetta välittäviä verkkosivuja tasaisin väliajoin. Hyödynnän tätä kautta syntyvää tietämystä taidekentästä sekä siviilielämässä että töissä. Helsingin Kaapelitehtaalla avautuu ensi viikolla Taidemaalariliiton teosvälitys, mutta verkossa teosvälitys käynnistyi jo helmikuun puolivälissä. Siellä minäkin vietin pari iltaa. Kyllä, selasin kaikki 215 sivua taidetta ja tutustuin tarjontaan. Selailuhan ei maksa mitään. Se on kuin ikkunashoppailu.

Pidän taiteen välittämistä verkon kautta erittäin hyvänä keinona löytää ja ostaa taidetta, mutta jatkuva selailu myös turruttaa. Tunne on hieman sama kuin isoon taidemuseoon kävellessä. Sitä jaksaa keskittyä teoksiin tietyn ajan, jonka jälkeen mieli ei ota enää vastaan teosten tunnetta, vaikka nenän eteen kuinka tarjottaisiin Rembrandtia, van Goghia, Picassoa tai Michelangeloa. Ei vain jaksa.

Verkossa selailu on vielä hektisempää, kun teosten ohi voi vain pyyhkäistä. Ei tarvitse ottaa askeltakaan! Eri taiteilijoiden työt sekoittuvat isoksi massaksi, jonka joukosta erottautuminen vaatii taiteelta paljon tai katselijalta tarkkaa makua siitä, mistä itse pitää.

Taidemaalariliiton sivuja selatessa löysin joukosta muutaman teoksen, jotka pysäyttivät. Tallensin teoskuvat puhelimeeni ja katselin niitä muutaman päivän ajan. Mietin, että olisiko joku niistä sellainen, joka vaivaisi mieltä niin paljon, että haluaisin teoksen ärsyttävän mieltä positiivisella tavalla myös kotona.

Esa Hyvärinen: Hohto, 2022, öljy puulle.

Esa Hyvärisen (s. 1970) pienikokoinen Hohto oli tuollainen. Se erottui taidemassan valtavirrasta, vaikka ei ollut sellainen, jota lähtökohtaisesti "lähdin etsimään". Espoolainen taiteilija ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta hän on maalannut kynttiläteemaisia teoksia enemmänkin. Maalauksessa kiehtoi se, kuinka vähäisen näköisillä elementeillä on saatu luotua niin aidonnäköinen liekki ja sen hehku. Yksittäisiin siveltimenvetoihin keskittymällä teoksessa näkyi maalin tuntu, mikä minua maalaustaiteessa usein viehättää.

Esa Hyvärinen: Hohto, yksityiskohta, 2022, öljy puulle.
Sisältö kuitenkin veti eniten puoleensa. Sen vertauskuvallisuus. Kynttilällä ja sen liekillä on kristillisessä symboliikassa oma merkityksensä, mutta minulle teos viestii elinvoimasta. Tässä on hieman samanlaista voimaa ja sitkeyttä kuin aiemmin hankkimassani Antti Immosen Resilienssi-veistoksessa. Liekin voima on siinä ajatuksessa, mitä se voi saada aikaan. Toisaalta kynttilän liekin voi helposti myös puhaltaa sammuksiin. Vahva ja herkkä samaan aikaan.

Liekki valaisee ja lämmittää, mutta se voi myös polttaa ja tuhota. Pieni elementti, jolla on kaksi täysin päinvastaista tarkoitusta. Lopputulos riippuu sen hallinnasta, tai hallinnan puutteesta. Liekki on helppoa saada syttymään jos on oikeat välineet (tulitikut), mutta ilman oikeanlaisia välineitä sytyttäminen vaatii ponnisteluja. Koko inhimillisen kulttuurin alkuna on pidetty sitä, kun ihminen keksi tulen tekemisen taidon.

Pidän myös siitä, että teos on nimetty Hohdoksi, eikä Hehkuksi, mikä olisi ollut ilmeisempi nimitys. Hohto voi tietysti monille tuoda mielleyhtymän Stephen Kingin romaaniin, mikä vie kenties ajatukset vähän pelottavammille urille, mutta minulle hohto ei ole sanana niin kristillinen kuin hehku - tässä kynttiläyhteydessä. Hohto merkitsee minulle sanana enemmän valoa ja hehku lämpöä.

Arto Väisänen: Vanhan liiton mies, 2018, tempera ja öljy kankaalle. Esa Hyvärinen: Hohto, 2022, öljy puulle.

Taidemaalariliiton verkkokauppa toimi moitteettomasti ja Matkahuolto toimitti teoksen turvallisesti ja ehjänä kotiovelle. Teos löysi luontevasti paikkansa Arto Väisäsen teoksen vierestä.

Tässä maailmantilanteessa ajattelen kynttilän liekin viestivän myös toivosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti