lauantai 5. maaliskuuta 2022

Samuli Heimonen: Suisto

Samuli Heimonen: Vaeltava puutarha II, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.

"Tosi paljon yksityiskohtia!; Täähän on jännä - kun yrittää löytää niitä kasvoja; On niin elävän näköinen; Osaispa piirtää näin hyvin; Äiti, nämä on kyllä tosi hienoja; Kato kuin paljon siinä on elementtejä; Mä istun hetkeks kattoo näitä; Mikä valo silmissä!; Mun on pakko ottaa kuva!; Näissä on ihan helkkarin hienot nää värit; Tää vois olla meidän lemppari; Näissä on älyttömästi katsottavaa; Miten se osaa maalata näin isosti, että se näyttää viiden metrin päästä hyvältä?"

Samuli Heimonen: Atlas Novus, 2021; Maybe, 2022, akryyli ja öljy kankaalle.

Muun muassa näillä sanoilla kävijät kuvailivat Keski-Suomen museossa olevaa Samuli Heimosen Suisto -näyttelyä. Lähes joka toinen kommentoi näyttelyä myös sanoilla "Tosi ihania!" Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2008 valittu Samuli Heimonen (s. 1975) on raivannut tiensä kuvataiteen valtavirtaan. Hänen kädenjälkensä ja taiteensa tunnistetaan, vaikka katsoja ei muistaisi nimeä tai olisi varsinainen taiteen suurkuluttaja. Teokset vetoavat katsojiin, ja sen huomasi välittömästi myös kävijöiden kommenteista.

Teosten teemoja ja näyttelyn sisältöä kuvailtiin verkkosivuilla näin: "Samuli Heimonen kertoo kartoittavansa teoksissaan matkaa kohti tavoittamatonta alkukuvaa. Taiteilijan mielestä maalaaminen on muistamista ja unohdetun löytämistä. Hänen sadunkaltaiset ja vertauskuvia täynnä olevat maalauksensa sijoittuvat menneeseen myyttiseen aikaan ja tilaan. Teokset sisältävät vahvaa symboliikkaa, mutta tulkinta jää katsojalle. Heimosen mytologisessa maailmassa eläimet ovat tärkeitä. Ne toimivat välittäjinä tunnetun ja tuntemattoman välillä."
Samuli Heimonen: Suisto, 2022; Maiseman sisällä, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Samuli Heimonen: Maiseman sisällä, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Minulle Heimosen teosten viehätys syntyy nimenomaan teoksiin piilotetun symboliikan ja vertauskuvien ansiosta. Hän on teknisesti taitava, mutta en ole pelkkien eläinmuotokuvien ystävä. Toisaalta muun muassa Antero, Rauni, Veikko ja Kikka saivat miettimään, onko henkilöt maalattu koiran muotoon siksi, että he muistuttavat eläimiä ulkoisesti vai persoonansa vuoksi? Entäpä sanonta, että "omistajat alkavat muistuttaa koiriaan"? Piirroskuvissa minua kiinnosti Heimosen kynänjälki. Piirtäminen kertoo taiteilijasta mielestäni eri asioita kuin maalaukset. En tiedä mistä tämä mielikuva syntyy, mutta minulle piirtäminen on jollain lailla henkilökohtaisempaa, intiimimpää, kuin maalaaminen.
Samuli Heimonen: Saaga; Antero; Veikko; Rauni; Kikka; Perttu, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Samuli Heimonen: Siro (vas. ylh.), 2019; Emerald (vas. alh.), 2019; Mika (oik. ylh.), 2019; Vellamo (oik. alh.), 2020, pastelli paperille.
Samuli Heimonen: Metsänpeitto, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Omia suosikkejani näyttelyssä olivat ns. "puutarhakuvat", joissa eläimet oli piilotettu kasvillisuuden joukkoon. Isokokoisessa maalauksessa hevonen oli kiedottu kasveihin. Metsänpeitto teos viittaa suomalaiseen uskomusperinteeseen, jossa luonnossa kulkeva voi tahtomattaan joutua "metsän peittämäksi". Metsänpeittoon joutuneen uskotaan katoavan muiden näkyvistä. Hän näkee itse, muttei kykene puhumaan tai liikkumaan. Tämän vuoksi muiden on vaikea löytää häntä.  Metsänpeitossa olo tuntuu vieraalta ja eksyneeltä.
Samuli Heimonen: Metsänpeitto, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Samuli Heimonen: Vaeltava puutarha II, 2021, alkryyli ja öljy kankaalle.
Hieman samanlainen mystinen tunnelma oli Vaeltava puutarha II -teoksessa. Puun tai pensaan keskeltä muodostuu kissaeläimen kasvot. Nenänvarsi kasvaa värikkäitä kukkia, poskipäillä on vihreitä täpliä. Katse on se joka vangitsee.

Heimosen väripaletti on kirkastunut ja monipuolistunut vuosien myötä. Teoksissa ei ole enää samanlaista painostavaa tunnelmaa kuin aiempien vuosien murrettuja maalivalumia käsittävissä töissä. Väitän, että yksi avain Heimosen taiteen suosioon on esittävyyden lisäksi ajoittainen kannanotto. Hän ei osoittele tai paasaa, mutta käsittelee taiteessaan mm. yksinäisyyden, surun ja pelon teemoja.
Samuli Heimonen: Haukku tekee haavan, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Vaikuttava teos oli esimerkiksi pienikokoinen Haukku tekee haavan. Siinä musta koira on avannut suunsa ja paljastanut hampaansa. Hampaiden tilalla on kirjaimia, joista jokainen voi vertauskuvallisesti muodostaa sanoja. Tässä on yksi osuva esimerkki siitä, miksi eläimet toimivat ajoittain taiteessa ihmisiä paremmin, kun halutaan ilmaista tekojen ja tunteiden merkitystä. 

Haukkuva ja hampaitaan näyttävä koira on ulkoisesti pelottava. Tuollaisessa tilanteessa ihmiselle tulee usein mielikuva siitä, mitä tapahtuisi jos koira hyökkäisi kohti. Tilanteessa ajatellaan reaalihetkeä pidemmälle: kuinka saan koiran rauhoittumaan ja tilanteen tasaantumaan? Mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi sanoja ja niiden merkitystä (satuttavuutta) toisen ihmisen seurassa? Sanat eivät satuta fyysisesti, mutta jättävät pahimmillaan mieleen pitkäikäiset haavat.
Samuli Heimonen: Kaunis ei, 2022, akryyli ja öljy kankaalle.
Kieltäminen kauniissa muodossa on taltioitu teokseen Kaunis ei. Voimakas sana on peitetty pörröisiin pupuihin ja värikkäisiin kukkiin. Taustalla näkyy pilviä ja pehmeää karvaa. Vaikka sana on paketoitu söpöksi, sen sisältävä kieltävä merkitys ei katoa mihinkään. Teos kuljettaa ajatukset muun muassa taannoiseen me too-keskusteluun...
Samuli Heimonen: Petäjäveden Uuden kirkon lehterimaalausten luonnokset (länsisiipi, pohjoissiipi, eteläsiipi), 2019, akryyli ja öljy levylle.
Näyttelyssä on esillä myös Petäjäveden Uuteen kirkkoon (1879) maalattujen lehterimaalausten luonnokset. En ole vielä päässyt katsomaan maalauksia paikan päällä, mutta minulla on kirkkoon omakohtainen kosketus, sillä inventoin kirkon esineistöä loppuvuodesta 2015. Tuolloin kirkon peruskorjausta/uudistusta oltiin vasta suunnittelemassa.

Taiteilijoille kirkkoihin toteutettavat tilaustyöt ovat varmasti erityisiä, sillä siinä pääsee osaksi melkoista kuvataiteen kaanonia. Kirkkohallituksen asiantuntija Juha Luodeslampi kommentoi osuvasti Helsingin Sanomien artikkelissa (20.12.2021) nykytaiteen yhdistämistä historialliseen (länsimaiseen) kirkkomiljööseen näin: "Taiteilijan tehtävä on olla taiteilija, myös kirkkotaiteessa. Kun tänä päivänä tehdään taidetta kirkkoon, niin siinä on läsnä koko länsimaisen taiteen ikonografia, mutta sen ohella taideteokset ovat samalla puheenvuoro tästä ajasta."
Samuli Heimonen: Musta aukko, 2019; Suisto, 2022, akryyli ja öljy kankaalle.
Etsin mielelläni nykytaiteesta kristillisiä vertauskuvia ja niitä löytyi Heimosen Suisto-näyttelystä muualtakin kuin lehterimaalausluonnoksista. Musta aukko -niminen maalaus oli toteutettu goottilaisen ruusuikkunan muotoon ja asetettu korkealle, kuten ne keskiaikaisissa kirkoissakin sijaitsevat.
Notre Damen pohjoinen ruusuikkuna, Jean de Chelles, n. 1270, Pariisi.
Ruusuikkuna ilmaisee kristillisessä symboliikassa ihmisen pyrkimystä kokonaisuuteen ja eheyteen. Ruusuikkunoiden keskelle on usein kuvattu Kristus. Heimosen maalauksen keskellä on musta pantteri. Varhaiskristillinen luonnontieteellinen kirjoitus Physiologus mainitsee, että "pantteri on käärmeen vihollinen ja kaikista eläimistä ystävällisin. Sen äänestä lähtee voimakas hyvä tuoksu, jota muut eläimet seuraavat ja tulevat sitä aivan lähelle." (Biedermann)
Samuli Heimonen: Atlas Novus, 2021, akryyli ja öljy kankaalle, 200x480cm.
Näyttelyn ehdottomin katseenvangitsija oli valtavan kokoinen Atlas Novus. Keskellä kuvaa istuu susi maata kuvaavan pöydän takana. Pään yläpuolella kuohuu vesiputous. Maan alla palaa nuotiossa tuli. Siniset viivastot tuovat mieleen toisiinsa yhdistyvät joet. Heimonen kuvaa harvemmin ihmisiä, mutta teoksen vasemmassa reunassa on havaittavissa ratsastaja. Oletanko vain, vai tulkitsetteko muutkin punaisen nauhan kietoutuvan etu- ja takaperin sanaksi love? Katse yrittää muodostaa myös hevosen vartalosta löytyvistä kirjaimista sanoja.
Samuli Heimonen: Atlas Novus, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Samuli Heimonen: Atlas Novus, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Hevosen pään alapuolelle on kuvattu valtava joukko pieniä ihmishahmoja. Heille on maalattu värikkäitä sadekehiä, joista syntyy mielleyhtymä pyhiin henkilöihin. Kuvan oikeassa reunassa makaa valkoinen tiikeri. Pään yläpuolella kirjaimista muodostuu sana rex. Latinankielinen rex tarkoittaa kuningasta.
Samuli Heimonen: Atlas Novus, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Samuli Heimonen: Atlas Novus, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Pylväisiin on kuvattu roomalaisia numeroita: I, IV, V, X. Houkuttelisi tulkita numerot viittaamaan kymmeneen käskyyn. (1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. 5. Älä tapa. 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.)

Samuli Heimonen kuvaa itse Atlas Novus (Uusi kartasto) -teosta kuitenkin näin: "Teoksen taustalla vaikutti halu kuvata ajattelua ja sitä, miten me jäsennämme kuvaa maailmasta. Miltä ajatukset näyttävät? Ovatko ne sanoja, kuvia tai karttoja? Syntyi lapsuusaikaan juontava oivallus siitä, miten kirjahylly kuvasti aikakauden ihmisen maailmakuvaa yksinkertaistettuna. Hyllyyn kerätyt koriste-esineet, matkamuistot, läheisten valokuvat, äänilevyt, C-kasetit ja muutamat kirjakerhon kirjat symboloivat omistajansa maailmankuvaa. Yksi vilkaisu kirjahyllyyn riitti muistuttamaan kuka minä olen ja mistä tulen."
Samuli Heimonen: Atlas Novus, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle.
Maalauksen kirjahyllyistä löytyykin ne mielenkiintoisimmat esineet. Vasemmanpuoleiseen hyllyyn on asetettu geometrisiä, kolmiulotteisia perusmuotoja: pallo, pyramidi, kuutio. Oikeanpuoleisessa hyllyssä on esillä mm. Rubikin kuutio ja rubiini.

Punaisena hehkuvalla rubiinilla on monia tulkintoja. Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) on kirjoittanut: "Missään siellä, missä on rubiini, eivät ilman demonit voi tehdä pahoja töitään, ja niinpä tämä kivi pitää myös kaikki sairaudet ihmisestä loitolla." Saksalainen Leonhard Thurneysser on puolestaan kirjoittanut 1583: "Rubiini tekee iloiseksi ja vahvistaa sydämen." Mikäli rubiinin vieressä oleva sininen kivi on tulkittavissa safiiriksi, keskiajalla elänyt luonnontieteilijä Lonicerus (1528-1586) kirjoitti kiven vahvistavan ihmisessä "rauhantekijän mieltä".  (Biedermann)

Unkarilaisen arkkitehdin Ernő Rubikin kehittämä kuutio kertoo puolestaan symboliikkaa enemmän halusta havainnollistaa kolmiulotteista geometriaa.

Olen Heimosen kanssa samaa mieltä siitä, että jokaisen kirjahylly kertoo omistajansa maailmankuvasta ja kiinnostuksen kohteista. Yhdellä vilkaisulla saa uudenlaisen käsityksen henkilöstä pintaa syvemmältä. Minä olen juuri se henkilö, joka uuteen kotiin astuessaan löytää nopeasti tiensä kirjahyllyjen äärelle. Millaisia tulkintoja sinun kirjahyllysi kertoo maailmankuvastasi?

Samuli Heimosen Suisto-näyttely herätti kävijöissä paljon keskustelua. Teoksissa oli katsottavaa ja tulkittavaa sekä lapsille että aikuisille. Sekä isot että pienet kävijät osoittelivat maalausten yksityiskohtia. Oli hauska huomata kuinka monipuolista kävijäkunta oli: miehet tyttärineen, aikuinen poika äitinsä kanssa, lapsiperheitä, nuoria aikuisia, eläkeläisiä, ystävyksiä. Ja useimmilla näyttelykierros alkoi sanoilla: "Tosi ihania!" tai "Tosi hienoja!" Hymyilin itsekseni, sillä tilanteita seuratessani vanhemmat sanoivat useamman kerran lapsilleen "Ei saa koskea!", mutta aika monta kertaa aikuisten ystäväporukoissakin joku ehti sanomaan toiselle "Älä koske...!" Kertonee siitä kuinka innoissaan he kaikki olivat näkemästään. Ja olihan se upea kokonaisuus!
Samuli Heimonen: Mikko, yksityiskohta, 2021, akryyli ja öljy kankaalle. 
Näyttely on esillä Keski-Suomen museossa 20.3.2022 saakka. 

Lähteet:
Pentti Lempiäinen: Kuvien kieli - Vertauskuvat uskossa ja elämässä
Hans Biedermann: Suuri symbolikirja
Richard Stemp: Kirkkojen ja katedraalien kieli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti