Matkustan 1/2

Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan kesänäyttely Matkustan on jaettu tänä vuonna kahteen osaan. Ensimmäinen osa avattiin Taitemia-galleriassa, entisen Muotoiluakatemian tiloissa 20. heinäkuuta. Taitemia-gallerian lisäksi teokset ovat levittäytyneet Kellari-galleriaan ja sisäpihalle. Tämä ensimmäinen osa esittelee 20 eri taiteilijan teoksia kierrätysteoksista piirroksiin, videoista veistoksiin ja installaatioista akvarelleihin. 

Tällainen määrä taiteilijoita ja lähes yhtä monta taidesuuntaa tuntuu ensikuulemalta melkoiselta sekametelisopalta, mutta tilanne on otettu haltuun sijoittamalla teoksia eri tiloihin. Katutasossa oleva Taitemia-galleria on yleisilmeeltään rauhallisen mustavalkoinen, hämärä Kellari-galleria on annettu videoille ja sisäpiha kierrätysmateriaaleista tehdyille teoksille.

Ryhmänäyttelyissä on aina oma ongelmansa, etenkin kun mukana on suuri joukko tekijöitä: kuinka työt keskustelevat keskenään ja sijoittuvat toisiinsa nähden. Matkustan-teema oli hieman yllätyksetön ja turvallinen, mutta se antaa mahdollisuuden kaikenlaisille näkökulmille: 

"Matkanteko on osa jokaisen olemassaoloa tavalla tai toisella. Elämä on aina sisäinen matka, jonka aikana myös matkustamme fyysisesti paikasta toiseen ja tarkkailemme jotain joka on jo liikkeessä. Me matkaamme maailmalle, lähdemme ajelulle, mökille tai mummolaan. Kävelemme postilaatikolle ja koirapuistoon. Katseemme ja äänemme matkaa tilassa uusia seutuja tavoittaen. Matka voi tapahtua myös paikkaa vaihtamatta, mielen liikkeeseen syventyen. Kysymys ei ole vain kartan lukemisesta, paikkojen valloittamisesta tai liikkeen hallitsemisesta vaan siitä, että antaudumme materiaalin, tilan ja ajan kanssa käytävään dialogiin, josta jää jälkiä. Matkalla kysymys on prosessista, jossa tapahtuu muutosta ja kasvua - halusimme sitä tai emme."

(Otos näyttelyesitteestä)

Vasemmalta oikealle, Jenni Turunen: In and out of view, piirrosinstallaatio, 2015; Arto Väisänen: Virhe valkoisessa unessa, 2016; etualalla Jouni Airaksinen: Luonnosta Ihmisestä, polyretaaniveistos, 2016.

Taitemia-galleria on yleisilmeeltään mielenkiintoisin. Seinän kokoiset ikkunat ja vaaleat teokset tekivät kokonaisuudesta hengittävän ja kevyen. Jotkin teokset jäävät hieman toisten varjoon tai aihe ei yllä tavoittamaan tilan kokonaistunnelmaa. En liene ainoa, jonka huomio kiinnittyy ensimmäiseksi Arto Väisäsen piirrosinstallaatioon Virhe valkoisessa unessa.

Arto Väisänen: Virhe valkoisessa unessa, 2016; Jouni Airaksinen: Luonnosta Ihmisestä, 2016.

Teokseen linkittyy voimakkaasti Jouni Airaksisen polyuretaanista luotu kelluva installaatio Luonnosta Ihmisestä. Lattialla makaa musta puunrunko, mutta kevyet "puunrungot" kohoavat ilmaan muuttuen kuin hiilipiirroskyniksi. Tämä luo yhteyden Väisäsen installaatioon. On kuin Airaksisen Luonto jatkuisi Väisäsen teoksiin Ihmisenä. Väisänen on täyttänyt harsomaiset paperit tummanpuhuvilla kasvoilla, joista osaa peittää naamio tai täysi mustuus. Rujous ja mustavalkoisuus tuo painajaismaisen vaikutelman. Muutamilla viivoilla maalattu makaava hahmo tuntuu siltä kuin olisi Airaksisen luoman puunrungon alle painuneena, hautautuneena. Väisäsen omassa installaatiossa on paikoin voimakasta kolmiulotteisuutta, joka ei välity valokuviin saakka, mutta joka vahvistuu entisestään vedettäessä Airaksisen teos mukaan tunnelmaan. Uskomaton yhteys.

Arto Väisänen: Virhe valkoisessa unessa, 2016; Jouni Airaksinen: Luonnosta Ihmisestä, 2016.

Emma Fält: Uudelleensyntyviä, tiedostamattomia muistoja (Kunnianosoitus Louise Bourgeoisille), 2016, muste merisuola, savu paperille, petrimaljat, pullollinen merivettä, tuhkaa,merileviä, lampaan ja poron luut, uivattu kurpitsan varsi.

Jouni Airaksisen teos toimii välittäjänä myös Emma Fältin installaatioon. Kelluvat rungot osoittavat Uudelleensyntyviä, tiedostamattomia muistoja (Kunnianosoitus Louise Bourgeoisille) -teoksen ääreen. Katsoin teosta ensimmäisen kerran avajaishumussa, mutta en kiinnittänyt siihen kovin suurta huomiota. Toisella kerralla annoin sille enemmän aikaa ja tutkin yksityiskohtia. Mustetta ja merisuolaa, petrimaljoja ja merilevää, luita ja merivettä. Ohuiden siimojen varaan ripustetut muste- ja savuabstraktiot johtavat pöydälle, johon on asetettu kuin pienoislaboratorio. Petrimaljoihin on päivätty mm. merilevän palasia Norjasta. Lampaan ja poron luut sekä kuivunut kurpitsan varsi pysäyttävät ajan, elollinen on muuttunut elottomaksi. Liikkeen tunnelmaa tuovat hennosti ilmavirran mukana värisevät paperit, mutta myös lattialle ripoteltu merisuola. Paikoin näyttää siltä kuin teokset olisivat valuttaneet sinisen värinsä suolaan, joka on imenyt sen itseensä. 

Emma Fält: Uudelleensyntyviä, tiedostamattomia muistoja (Kunnianosoitus Louise Bourgeoisille), 2016.

Emma Fält: Uudelleensyntyviä, tiedostamattomia muistoja (Kunnianosoitus Louise Bourgeoisille), 2016.

Norja, merisuola ja porot kuljettavat ajatukset pohjoiseen ja googlailun jälkeen petrimaljan Kiberg (Kiiperi) sijoittuu Pohjoisen jäämeren reunalle, Barentsinmeren rannalle. Fält on onnistunut vangitsemaan teokseensa pohjoisen luonnon ja viileyden. Kokonaisuudesta välittyy kuitenkin haikeus. Tuntuu kuin abstraktit muistumat luonnosta vuotaisivat lattialle, ja tutkijan tavoin pöydälle on talletettu dokumentteja menneestä tai tuhoutuneesta. Uutiset luonnon ja merivesien saastumisesta ja arktisten alueiden sulamisesta vaikuttavat siihen, että Fältin teoksesta tulee väistämättä mieleen luonnonsuojelu. Pieneen pulloon on säilötty merivettä ja ajatus siitä, että tuo pieni pullollinen olisi joskus ainoa dokumentti puhtaasta merivedestä, saa mielen apeaksi. Onko ihmisellä niin kiire luoda uutta ja ajatella vain omia tarpeitaan, ettei luonnolle anneta aikaa kehittyä ja palautua itsekkyytemme rinnalla? Taas loistava rinnastus vieressä kelluvaan Jouni Airaksisen teokseen Luonnosta, Ihmisestä.

Emma Fält: Uudelleensyntyviä, tiedostamattomia muistoja (Kunnianosoitus Louise Bourgeoisille), 2016.

Emma Fält: Uudelleensyntyviä, tiedostamattomia muistoja (Kunnianosoitus Louise Bourgeoisille), 2016.

Valokuva Marja Kolun videoteoksesta Rites of Travel, 2016, videointi ja editointi Martin Karlsson.

Alakerran Kellari-galleriassa on neljä videoteosta, joista Marja Kolun Rites of Travel on tarinallisin. Vajaa 14-minuuttinen video kertoo kuvataiteilijan, koreografi-tanssijan ja säveltäjä-muusikon yhteistyönä syntyneestä matkustamisen ja liikkeen inspiroimasta performanssista. Performanssissa kolmikko on rautatieasemalla Maano Männin soittaessa viulua, Marja Kolun maalatessa ja Soile Voiman tanssiessa musiikin luoman improvisaation vallassa.

Valokuva Marja Kolun videoteoksesta Rites of Travel, 2016, videointi ja editointi Martin Karlsson.

Musiikki on se joka johtaa. Jokainen taiteilija keskittyy omaan tekemiseensä, mutta ovat siitä huolimatta yhteydessä toisiinsa - musiikin avulla. Olen maininnut aiemminkin, että videoteokset ovat itselleni haastavia lähestyä, sillä liikkuvaa kuvaa ja sen kaikkia elementtejä on vaikea tiivistää lauseiksi. Videoteos on tässä tapauksessa vain tallenne fyysisestä tilanteesta rautatieasemalla, jolloin katsoja on eittämättä ulkopuolinen. Tunnelma on kuitenkin intensiivinen ja ajatus kolmen taiteenlajin yhdistämisestä hedelmällinen. Uskoin teoksessa Männin musiikkiin, uskoin Voiman luomaan tanssin liikkeeseen, mutta Kolun tanssiminen teoksensa ääressä tuntui irralliselta. Taiteilija eläytyi maalatessaan musiikkiin, mutta siinä oli silti jotain liikaa, liioiteltua. 

Valokuva Marja Kolun videoteoksesta Rites of Travel, 2016, videointi ja editointi Martin Karlsson.

Kristiina Korpela & Katri Suonio: Sauna, Kuokka ja Pottu, 2016, ympäristöteos, löytötavarat, luonnon esineet ja kasvit.

Ulkona sisäpihalla mustavalkoisuus ryöpsähti täysiin väreihin naistaiteilijoiden teosten ääressä. Kristiina Korpelan ja Katri Suonion Sauna, Kuokka ja Pottu oli ihanan kesäinen väri-ilottelu perisuomalaisesta kesämokkeilystä. Ympäristöteokseen sai astua sisään, olla osa ja tuntea omakseen, mikä antoi sisätiloja kehollisemman tilakokemuksen.

Kristiina Korpela & Katri Suonio: Sauna, Kuokka ja Pottu, 2016, ympäristöteos, löytötavarat, luonnon esineet ja kasvit.

Tällainen teos herää eloon oikeastaan vasta sitten kun siihen on osallisena. Veistokset, piirrokset, videot ja maalaukset ovat itsenäisiä teoksia. Nekin toki tarvitsevat katsojan katsetta elääkseen, mutta pärjäävät myös ilman katsojan kehollista liikettä. Näyttelyn avajaisissa Sauna, Kuokka ja Pottu oli kenties elävimmillään. Kun avajaisissa tarjoiltiin vielä uusia perunoita tillin ja voin kera, ei voinut kuin hymyillä. Melko maukas kesänäyttely. ;)

Kristiina Korpela & Katri Suonio: Sauna, Kuokka ja Pottu, 2016, ympäristöteos, löytötavarat, luonnon esineet ja kasvit.

Ars Liberan Matkustan 1/2 kesänäyttely on esillä Piispankatu 8:ssa, 

Kuopiossa vielä viikon, 14.8.2016 saakka.

Taiteiden juhla

 
Kuopiossa vietettiin perjantaina Taiteiden juhlaa. Kulttuuripaikat olivat auki klo 22 asti ja museoihin oli ilmainen sisäänpääsy. Musiikkia, teatteria, tanssia, sirkusta, taidetta; paljon oli kaikkea moneen makuun.

Vietimme tyttöjen iltaa siskon ja kaverin kanssa. Viimeinen yhteinen ilta Kuopiossa ennen lopullista muuttoa Jyväskylään. Aloitimme juhlakierroksen käymällä Puijon tornissa. Kuvasin vielä viimeisen kerran kotiseudun maisemia.




Kävimme Kuopion Muotoiluakatemiassa katsomassa opiskelijoiden taidonnäytteitä.






VB-valokuvakeskuksella Marja piti diakehys-työpajaa, jossa tein itselleni Hokusain maalauksesta rintakorun ja Myyrä kuvasta avopuolisolleni avaimenperän.


Kuopion taidemuseolla oli Rakentajat näyttely, jota olin aikonut mennä katsomaan jo ajat sitten, mutta sain aikaiseksi vasta nyt. Eniten ihastuin käytetyistä lääkepakkauksista tehtyyn Medicine Cityyn. Upea! Kaupunki oli valaistu ja näytti aivan suurkaupungilta. (kuva Kuopion taidemuseon sivuilta)


Illan päätteeksi suuntasimme vielä Henkkaan. Kolmesta bändistä vaikuttavin oli Beyond the dream, joka todella herätteli kahden ensimmäisen esiintyjän jälkeen.



Erittäin onnistunut Taiteiden juhla ja viimeinen ilta.
 

Taiteilijoita ja taidetta

Aamulla pääsin museolehtorimme mukaan valokuvaamaan, kun Marja teki taiteilijahaastattelua Taina Kontiosta. Kuopiolainen kuva- ja videotaiteilija, joka on itse asiassa pitänyt minullekin video- ja mediataiteen opintoja, kertoi Kuopion taidemuseossa olevista teoksistaan. Teoksissa kolme tuolia oli päällystetty luonnonsuolilla, hanhen sulilla ja kärpäsillä; kauniita kokonaisuuksia epätavallisista materiaaleista.

Töissä pääsiäinen oli saapunut myös kahvihuoneeseen; pöydillä oli keväiset liinat, kukkia ja kukkoja. Ikkunalaudalle oli päässyt pääsiäiskortteja.

Töiden jälkeen päätin käydä tutustumassa Kuopion Muotoiluakatemian Taitemia -galleriassa olevaan näyttelyyn Kokot! Kuopiolaiset veljekset Timo ja Risto Kokko ovat saaneet rakennettua ensimmäisen yhteisnäyttelynsä. Timo Kokko on kuvataiteilija ja pikkuveli Risto keraamikko. Timosta tiesin aiemmin sen, minkä tyylistä taidetta hän tekee ja pidän erityisesti hänen tussipiirustuksistaan. Riston keraamikon taitoja olen seurannut lehdistä, sillä hänen Kallo –astiastonsa metalliniitteineen herätti huomiota jokunen vuosi sitten.

Timo Kokon näyttely hieman yllätti. Se ei ollut sellainen mitä odotin. Kokonaisuus oli moderni ja abstrakti kuten ennenkin, mutta ihmisvartalon muodot olivat vaihtuneet orgaanisiin muotoihin. ”Tutkimuksen ja etsinnän pohjalta sain ajatuksen ns. pysähtyneestä vedestä. Virtaamaton, paikallaan seisova vesi on otollinen kasvualusta bakteereille ja niiden monistumiselle. Vesialue, jossa ei ole pinnan ulkopuolista elämää ja jonka pinta on kirkas ja väreilemätön, ei anna merkkejä elollisesta toiminnasta. Tuon kaiken alla kuitenkin kuhisee elämää mitä erilaisimmissa muodoissa.” Tussipiirrokset ihastuttivat, sillä viivan monimuotoisuus on ihailtavaa. Disappearing One vuodelta 2009 oli suosikkini ja teoksen alla olikin jo punainen tarra, myyty. Joku muukin oli ilmeisesti samaa mieltä kanssani.

Veistoksista en alussa osannut sanoa oikein mitään. Muotoja, terästä ja puuta, mutta mitä muuta? Kierrellessä alkoi kehittyä vedenalainen eliömaailma. Puusta, teräksestä ja puhalletusta lasista valmistettu valtava kesikirppu Water Flea, oli hieno ilmestys. Lasi kimalteli valojen ansiosta kuin kristalli ja sai ajatuksen vesikirpun selässä säihkyvistä vesipisaroista. Videoesitys Juhannus jossa Timo Kokko piti tervamaalausperformanssia Kuopion Satamapuistossa, oli mukava lisä näyttelyyn, sillä taiteilijan työskentelyn näkeminen avaa aina taidettakin ihan toisella tavalla. Veistokset keskustelivat hyvin tussipiirrosten kanssa, sillä puussa materiaalina oli samaa rosoisuutta kuin viivankäytössäkin. Kokonaisuus oli vaalea ja harmoninen, johon Water Flea ja HABs (Algae I-III) veistokset toivat tummuudellaan ryhtiä. Vaikka veistokset herättivät kysymyksiä ja mielenkiintoa pidin silti enemmän tussipiirroksista juuri viivan monimuotoisuuden ja aiheiden vuoksi.

Alakerran Kellari –galleriassa oli esillä Risto Kokon astiastojen uusin tuoteperhe Käärme. Lautasiin, mukeihin, kippoihin ja kuppeihin oli saatu yllättävän aidonoloinen käärmeennahkakuviointi. Mukana olivat totta kai tutut niittisomisteet. Uusia tuoteperheitä oli myös Koppis- ja Pääsky -sarjat. Kuten Risto Kokko itse asian esittelylappusessaan ilmaisi ”Koristeaiheet ammentuvat popkulttuurista, rock-kliseistä ja tatuointien maailmasta.” Risto Kokon omaleimainen design on huomattu jo suuremmissakin piireissä, josta kertovat tilaustyöt muun muassa Negative ja Turmion Kätilöt yhtyeiltä, Nightwish-shopilta ja Apulanta yhtyeen Sipe Santapukilta. Negative tilasi 40 kappaleen numeroidun mukisarjan Saksan kiertueelle vuonna 2008.

”Näyttelyesineet ovat kotimaista käsintehtyä keramiikkaa. Astiat on valmistettu kivitavaramassasta ja koristeltu sablonitekniikalla. Ne kestävät konepesun, mikron ja pakkasen.” Astioista välittyy korkea laatu ja persoonallisuus. Hinta-laatusuhdekin on kohdallaan; muun muassa iso Kallo –sarjan lautanen maksaa 28 euroa, muki 22 euroa ja sirotin 14 euroa. Tiedän jo nyt lähipiiristäni ihmisen joka hullaantuu varsinkin pääkallo astiastoon. Itse pidin myös uusista Koppis- ja Pääsky tuoteperheistä, joissa lasite oli liukuvärjätty astian pintaan. Kaikkien mieleen tuoteperheet eivät varmaankaan ole, mutta näyttelyssä oli vilkaisu myös pehmeämpään linjaan, ns. laajempaan makuun.

Virkistävä näyttely harmaaseen tiistai-iltapäivään.