 |
| Tuija Suutari: Sävellys, 2007; Topi Ruotsalainen: Piiri, 2023; Saija Vihervuori: Hetki. Pysähdys, 2017/2022; Sami Korkiakoski: Splash, 2024. |
Kuopion Kulttuurifoorumi (3.6.) järjestettiin tällä kertaa jääkiekkohallissa, Olvi Areenan Grano Loungessa. Paikkana erinomainen, sillä aiemmin foorumissa on puhuttu muun muassa siitä, että taidetta ja urheilua ei tulisi nähdä toistensa vastakohtina. Kulttuurifoorumiin ovat tervetulleita monipuolisesti kaikki kulttuuritoimijat:
"Kulttuurifoorumi on Kuopion kaupungin hyvinvoinnin edistämisen palvelualueen järjestämä foorumi kuopiolaisille kulttuuritoimijoille. Kulttuurifoorumissa keskustellaan yhdessä mm. alueen kulttuurista, tapahtumista ja yhteistyöstä.
Kulttuurifoorumi kokoaa yhteen kaikki alueen kulttuurikentällä toimivat yhdistykset, taiteilijat, luovan alan yrittäjät, kaupungin kulttuuri- ja taidelaitokset ja muut kulttuurista kiinnostuneet toimijat."
 |
| Tuija Suutari: Sävellys, 2007, öljy kankaalle. |
Kulttuuritoiminnan rahoitus
Tällä kertaa foorumin teemana oli ajankohtainen ja tärkeä: kulttuuritoiminnan rahoitus. Paikalla olivat puhumassa Kansainvälistä kulttuurimatkailua Pohjois-Savoon -hankkeen ja Kuopio Tanssii ja Soin toiminnanjohtaja Salima Peippo sekä Kalpa Hockey Oy:n toimitusjohtaja Toni Saksman.
 |
| KalPa Hockey Oy:n toimitusjohtaja Toni Saksman. |
Toni Saksmanin puheenvuoro rahoituksesta oli kiinnostava. Hän puhui itse asiassa varsin vähän jääkiekosta ja sanoi jättävänsä sen puolen alan ammattilaisille. Saksman puhui sitäkin enemmän investoinneista, kumppanuuksista, yhteistyöstä, arvoista, riskienottokyvystä ja rohkeista visioista. Rohkeat visiot nousivat esille myös Saksmanin ja taidekentän uudenlaisena yhteistyönä.
Saksman kertoi, että jäähallin eläessä kesäkaudella hiljaiseloa on täytynyt ajatella asioita uudella tavalla, jotta tuloja saataisiin myös liigakauden ulkopuolella. Musiikkitapahtumat ovat hyvä esimerkki tulojen mahdollistamisesta, koska asiakkaat tarvitsevat samanlaisia palveluita kuin jääkiekko-otteluissakin: ruokaa, juomaa, wc-tilat, katsomon ja ennen saapumista turvatarkastuksen. Kaikki nämä ovat toiminnaltaan samanlaisia, yleisömassa vain on hieman erilainen.
Pidin siitä, että Saksmanista välittyi ennakkoluuloton olemus taidekenttää kohtaan. Hän on mahdollistanut yhteistyön myös parhaillaan käynnissä olevalle Kuopio tanssii ja soi -festivaalille, joka on tuonut tanssiesityksiä myös Olvi Areenalle. (Olvi Areena on muuten lainannut mainonnassaan lausetta Olvi Areena tanssii ja soi viitatessaan KalPan kotiotteluihin.)
 |
| Sami Korkiakoski: Splash, 2024, akryyli, öljyliitu, silikoni, spray ja liima kankaalle. |
 |
| Topi Ruotsalainen: Piiri, 2023, öljy kankaalle. |
 |
| Tuija Suutari: Sävellys, 2007; Topi Ruotsalainen: Piiri, 2023; Saija Vihervuori: Hetki. Pysähdys, 2017/2022. |
 |
| Mikko Hallikainen: In-A-Gadda-Da-Vida / Dance Macabre, 2025, sekatekniikka lumppupaperille. |
Lisämausteena tanssifestivaalille jäähallin aulatilat on annettu Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Liberan käyttöön tanssifestivaalien ajaksi. Ars Liberan jäsennäyttely Flow on esillä 14.6.2025 saakka. Näyttelyn teemana on liike, joka näyttäytyy muun muassa esittävänä kuvana, symbolisena elementtinä sekä taiteilijoiden liikkeenä viivoissa ja muodoissa. Mukana on 18 ammattitaiteilijaa: Timo Kokko, Tarja Wallius, Mikko Hallikainen, Topi Ruotsalainen, Sinikka Kosonen, Saija Vihervuori, Johanna Väisänen, Kaisa Törmänen, Mari Arvinen, Ilkka Kivelä, Sami Korkiakoski, Anneli Loponen, Tuija Suutari, Veera Launonen, Katarina Karppinen, Iida Valkonen sekä työryhmä Maijariitta Karhulahti ja Hanna Kahrola.
 |
| Tarja Wallius: Elämän puutarha-installaatio, yksityiskohta, 2025. |
 |
| Mari Arvinen: Odotathan minua! 2021, akryyli kankaalle. |
Näyttelyn lisäksi mukana on Kuopion taidelainaamon Taidekioski, josta voi ostaa taidetta mukaan. Jäähalli on siis täyttynyt taiteesta ja tanssista kahden viikon ajaksi. Juuri tällaista rajoja rikkovaa yhteistyötä olen kaupunkiin jo pidempään kaivannut. Se on vaatinut verkostoitumista ja ennakkoluulotonta asennetta, johon on auttanut muun muassa Kuopion Kulttuurifoorumin tilaisuudet. Kun asioita tehdään yhdessä, saadaan myös enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Käsi ylös, joka on aiemmin käynyt jäähallilla katsomassa taidenäyttelyä? En minäkään tätä ennen.
Taiteelle on ominaista rikkoa rajoja, ottaa kantaa, uskaltaa ja kokeilla. Toinen hieno kokeilu oli Kuopiossa vuosi sitten, kun torin alla olevassa parkkihallissa oli Digital Art Festival -tapahtuma. Mitä enemmän taidetta tuodaan ulos museoista ja gallerioista sitä enemmän se minua kiinnostaa. Museoilla on paikkansa yhteiskunnassa kulttuuriperinnön tallentajina ja välittäjinä, mutta vapaa taidekenttä voi ottaa haltuun mitä jännittävimpiä paikkoja, kun yhteistyöt sen mahdollistavat. (Museokenttäkin osaa innovoida, mutta tästä lisää myöhemmin.)
Taidenäyttelyn myötä sain kokea Olvi Areenan uudenlaisena. Se oli hiljaisempi ja rauhallisempi, joten sen vuoksi myös tilana turvallisemman ja kotoisamman tuntuinen kuin jääkiekkopelien aikaan. Liiga-kaudella saavuin jäähallille ja suunnistiin yleensä suoraan katsomoon, sillä aulatiloissa oleva hälinä ja ihmismassa tuntui tukahduttavalta. Äänekkyys kuuluu peliin, jolloin se vie pelin rinnalla mennessään, mutta tästä syystä en varsinaisesti ole kiinnittänyt Olvi Areenan tiloihin katsomoa lukuun ottamatta kovin paljon huomiota.
Näyttelyn myötä katselin tiloja tarkemmin: oviaukkoja, näyttelyn kiinnitysratkaisuja, valaisimia, seinä- ja lattiapintoja, kattorakenteita ja eri materiaaleja sekä niiden värejä. Ai tältäkö tämä jäähalli näyttää?
 |
| Työryhmä Kahr. Karh.: Hetki kurontaa, 2025, installaatio; Johanna Väisänen: Eltyra, 2017, mediainstallaatio; Iida Valkonen: Tracking the movement - Dance II, 2024, mustepiirros paperille. |
"Haaveillaan isommin"
Kulttuurifoorumin tilaisuudessa pohdittiin ryhmäkeskusteluna:
1. Millaisia uusia kulttuurin ja taiteen rahoitusmuotoja voisi olla?
Sponsorointia pidettiin mahdollisuuksia avaavana keinona, mutta samalla se tuntuu edelleen olevan osalle taiteilijoista ja taidekentästä haastava ja kaksiteräinen miekka. Toisaalta tiedostetaan sponsoroinnin mahdollisuudet, mutta toisaalta mietitään, että voiko taide olla vapaata - "taidetta taiteen vuoksi" - jos mukana on sponsoritoimintaa.
Taiteilijoiden toivottiin myös itse olevan aktiivisia erilaisten polkujen ja rahoitusreittien löytämiseksi. Tämä sisälsi myös rohkaisua ja kannustusta ajatukseen, jossa kysyminen ei mitään maksa - rahoituspolkujen etsimisessä tulisi olla yhtä ennakkoluuloton kuin taiteen tekemisessä. Verkostotapaamiset ovat tässä myös hyväksi avuksi.
2. Millä keinoin saadaan uusia asiakkaita kulttuurin kuluttajiksi?
Useammassa ryhmässä voimakkaimmin nousi esille panostaminen lapsiin ja nuoriin, kun puhuttiin uusien kulttuurin kuluttajien saavuttamisesta. Taide- ja kulttuurikasvatuksella on iso rooli; kouluissa myös koulutaiteilijoiden hyödyntämisen mahdollisuus, josta on esimerkkejä myös Kuopiossa.
Taidekentän aktiivinen viestintä tapahtumista ja toiminnoista ulospäin. Tähän sisältyy myös suorat yhteydenotot eri tahoihin: kutsua henkilöitä, vaikuttajia ja päättäjiä osallistumaan tilaisuuksiin. "Taiteen vieminen odottamattomiin paikkoihin" nousi myös esille. Jäähallin valtaaminen taidekentän käyttöön on erinomainen esimerkki ja tällaisia yhteistöitä kaivataan lisää.
3. Millaisia esteitä ja mahdollisuuksia voi olla yritysyhteistyöhön?
Esteinä ja haasteina yritysyhteistyölle nähtiin muun muassa arvoyhteensopimattomuus. Toisaalta Toni Saksmanin puheenvuoro osoitti, että arvot on hyvä tehdä näkyväksi ja tuoda ne esille, kun lähdetään etsimään yhteistyökumppaneita. Taiteilijoilla se voi lähteä esimerkiksi näyttelyn tai teosten teemasta tai käytetystä materiaalista, ja etsiä sen kautta sopivia yhteistyökumppaneita ilman, että taiteen sisällöllinen sanoma on ristiriidassa sponsorointiajatuksen kanssa. Tämän haasteen voisi siis kääntää muotoon arvojen yhteensovittaminen.
Oletukset ja ennakkoluulot vaivaavat myös taidekenttää. Jos oletetaan kysymättä ja asiaan perehtymättä, että jokin asia on tietynlainen, se ei toimi tai ei sieltä lähdetä yhteistyöhön - ei mitään voi saada aikaiseksikaan. Arvot, riskienottokyky ja rohkeat visiot, kuten Toni Saksman sanoi. Itsehän kulttuurialan ammattilaisena rikoin omia ennakkoluulojani jääkiekon suhteen kokemalla ja tutustumalla jääkiekkoon koko kauden verran. Ja se matkahan huipentui lopulta parhaalla mahdollisella tavalla.
Kulttuurikentän esteenä pohdittiin myös sitä, että pohdimmeko asioita liian pienesti ja uskallammeko haaveilla tapeeksi isosti? Tästä ajatusmallista voisimme ottaa oppia yritysmaailmasta. Yksi upea esimerkki taidekentältä on lasitaidetta maailmalle menestyksekkäästi vievä Sini Majuri (kotoisin Suonenjoelta). Hän on innovoinut lasin rinnalle muun muassa robotiikkaa, tekoälyä ja muotia. On osattava haaveilla isosti, jotta syntyy myös mahdollisuuksia luoda asioita isosti.
Innovaatioita KalPan fanituotteisiin?
Toni Saksmanin puheenvuoro kirvoitti paljon kysymyksiä ja kommentteja Kulttuurifoorumin osallistujissa. Saksmanin avatessa kuulijoille avoimesti muun muassa KalPa Hockey Oy:n liikevaihdon muodostumista kävi ilmi, että tärkein tuotto syntyy mielestäni hieman yllättäen lipputulojen ja kausikorttien sijaan ravintolatoiminnasta ja yhteistyökumppanuuksista. Fanituotteiden myynti on melko pientä muuhun toimintaan verrattuna, mutta Saksman sanoi, että siihen ei ole tällä hetkellä suurta panostustakaan.
Tämä herätti yleisössä kysymyksen, että miksi fanituotteisiin ei panosteta? Saksman kertoi, että erilaisilla fanituotekokeiluilla on historian saatossa käynyt myös niin, että niitä on jäänyt varastoihin lojumaan, eikä se ole tarkoitus. Tilattavat tuotteet on saatava liikkumaan ja se on täysin ymmärrettävää. Tästä huolimatta en voinut olla ajattelematta, että itse olin päättyneen kauden aikana hieman harmissani, ettei KalPan fanituotteissa ollut mitään mitä olisin itse halunnut ostaa, koska fanituotteet on suunniteltu mielestäni lähinnä miehille. Siitäkin huolimatta, että katsomossa on erittäin paljon myös naisia.
Olisin ollut mielestäni erinomainen ja uudenlainen ostajaehdokas käyttämään eurojani fanituotteisiin (koska keltainen ja musta ovat myös väreinä hyvä yhdistelmä - verrattuna joihinkin muihin seuraväreihin), mutta koska:
a. en seurustele jääkiekkoilijan kanssa ja ole sen vuoksi sisällä jääkiekkokulttuurissa
b. en ole jäkismutsi
c. en käytä pipoa enkä lippistä missään muodossa
d. haluan pitää kiinni naisellisesta pukeutumisestani, enkä koe hupparia tai pelipaitaa omakseni (siitäkään huolimatta, että minulle on sanottu, että tarpeeksi iso pelipaita menee käytännössä mekosta....)
...jäi fanituotteet osaltani hyllyyn.
Joten Toni & kumppanit, jos tulevaisuudessa visioitte ja innovoitte uudenlaisia fanituotteita ja ostajaryhmiä (naisia ja/tai jääkiekkokulttuurin reunamilla lajia kiinnostuneesti seuraavia henkilöitä), tulen mielelläni jakamaan ajatuksiani kulttuurikentän ammattilaisena, naisellisesta ja värikkäästä tyylistä kiinni pitävänä KalPan kausikortin 25-26 omistajana.
Taide ja urheilu tekevät ja ylläpitävät yhdessä vaikuttavaa elämyskulttuuria.
