Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Libera järjesti Drink & Draw -tapahtuman Muikkuravintola Sampossa. Tapahtuma oli järjestyksessään kuudes. Itselleni tapahtuman luonne oli tuttu jo Jyväskylän taidehistorian vuosilta, jolloin ainejärjestömme järjesti Drink & Draw -tapahtumia harva se kuukausi. Te, joille tapahtuman luonne ei ole tuttu kerrottakoon, että kyseessä on elävän mallin piirtämistä, joka tapahtuu matalalla kynnyksellä baariympäristössä, jossa voi samalla halutessaan nauttia virvokkeita.
Tapahtumiin on tervetullut kuka tahansa eikä piirustustaito ole pääasia, vaan yhdessä oleminen piirtämisen lomassa. Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea. Yhtä asentoa piirretään etukäteen sovitusti tietty aika. Sampossa piirsimme kymmenen, viiden, kolmen ja kahden minuutin asentoja.
Nopeaa luonnospiirtämistä kutsutaan myös croquis (krokii)-piirtämiseksi. Termi tulee ranskan sanasta croquer = piirtää pikaisesti. Croquis-piirroksia tehdään useita peräkkäin, joissa sama malli vaihtaa asentoa. Wikipedia tiivistää tilanteen hyvin: "Koska malli on havainnoitava ja piirrettävä lyhyessä ajassa, tärkeintä on nopea havainnointikyky. Elävää mallia piirretään tavallisesti pitkään, jopa kuukausia, joten työn viimeistelyyn on aikaa. Croquis-piirustuksessa taas ihanteena on piirtää mikä on asennon ja kokonaisuuden kannalta luonteenomaista, myös liikkeen tuntu asennossa on hyvä saada mukaan. Myös viitteenomaisuus on eduksi croquis-piirustukselle."
Minulla on taustallani kuva-artesaanin koulutus, mutta en edes vihjaile omaavani itsessäni kuvataiteilijuutta. Koulutusohjelmasta on sen sijaan ollut hyötyä taidehistorian opinnoissa ja kuvataiteen tulkinnassa, kun eri tekniikoista on jonkinlaista omakohtaista kokemusta. Tuolloin piirsimme sekä croquis-piirroksia että pidempiä jaksoja elävää mallia.
En ole vuosiin pitänyt kynää kädessä piirtämistarkoituksessa. Edellinen kerta taisi olla vuonna 2014, kun yliopistossa järjestettiin erikoiskurssi, jossa perehdyttiin sight size-piirtämismetodiin. Joten en valehtele yhtään jos sanon, että taidot tuntuivat olevan ruosteessa. Vaikka tiedostin, että piirustustaidoilla ei olisi väliä, en voinut mitään sille, että ympärillä piirtävät kuvataiteilijat loivat aluksi pienoisia suorituspaineita... Lopulta ajat menivät niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt muiden papereita miettiä saati katsella. Jokainen keskittyi omaan tekemiseensä.
Kahden tunnin piirtämisen aikana viimeinen puoli tuntia alkoi tuntua vasta siltä, että silmä ja käsi alkavat jollain lailla löytää yhteisen sävelen. Olen aina pitänyt eniten istuvista asennoista tai sellaisista, joissa malli on kyykyssä, kyyryssä tai kumarassa. Seisovissa asennoissa mittasuhteiden määrittäminen paperille on hankalaa, kun pituutta on vaikea hahmottaa. "Matalammissa asennoissa" on helpompi määritellä nopeammin jalkojen suhdetta käsiin ja toisiinsa, sekä jalkojen ja käsien alle ja ympärille jääviä "tyhjiä tiloja".
Ilta oli todella mukava, vaikka huomasin kamppailevani oman mieleni kanssa: "Olen kyllä joskus saanut tässä ajassa paljon enemmän viivoja paperille..." Tällaisissa tilaisuuksissa pitäisi käydä useammin, jotta löytäisi taas piirtämisen flown. Se tunne on upea, kun silmä käskee kädessä olevaa kynää niin nopeasti, ettei paperia tarvitse juurikaan tuijottaa. Sampossa en valitettavasti päässyt flow-tilaan saakka.
Jotkut ovat kysyneet, kun olen kertonut elävän mallin piirtämisestä, että eikö se tunnu omituiselta tai kiusaannuttavalta tuijottaa tuntematonta ja alastonta ihmistä? Tämä kuulostaa ehkä pahemmalta kuin onkaan, mutta itse olen huomannut, että piirtämistilanteissa kohdehenkilö on "vain ääriviivoja, pintaa ja varjoja". Siinä tietyllä tavalla "esineellistää" kohteen. En ajattele piirtäessäni kohdehenkilöä persoonana, vaan "tallennettavana kohteena". Inhimillisyys ja yksilölliset piirteet toki tulevat enemmän esille mitä pidempiä asentoja piirretään, mutta croquis-piirroksissa keskitytään usein vain ääriviivoihin ja varjostuksiin. Taidekouluissa piirustustunneilla piirretään samalla tavalla kipsimalleja ja elävää mallia. Elävä malli on tietenkin aina mukavampi, koska asentoja saa vaihdella. Anatomian ja liikkeen tutkiminen on runsaampaa. Ei ole väliä onko malli mies vai nainen, nuori vai vanha, pitkä vai lyhyt. Mitä erilaisempia malleja saa piirtää, sen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti