Onnea ovat ystävät, jotka tarjoavat itselleen tarpeettomia tavaroita. Tällä tavalla kierrättämällä olen saanut esimerkiksi entiseltä työkaveriltani upeita vanhoja tekstiilejä, pinoittain korvaamatonta tutkimuskirjallisuutta, peilejä ja mm. eteisen vanhan puunaulakon, joka vilahti aiemmassa postauksessa. Hänelle on ollut tärkeää, että tavarat löytävät oikean kodin ja hän tietää, kuinka arvostan etenkin 1950-60-luvun esineitä.
Samainen henkilö lahjoitti minulle aikoja sitten myös tämän pienen punaisen Valinten Tatti-valaisimen. Muotokieli on hauska, mutta en suoraan keksinyt sille paikkaa. Kunnes viime viikonloppuna, kun tarvitsin hämärään nurkkaan enemmän valoa lukemista varten. Pidän Secto Designin seinävalaisimesta (kierrätysostos Tori.fistä), se luo kaunista epäsuoraa valoa ja tunnelmaa, mutta lukemiseen se ei riitä.
Muistin pienen klipsivalaisimen ja testasin sitä hyllyn reunaan. Täydellinen kohdevalo! Hattu on juuri oikean muotoinen, että sitä kallistelemalla saa suunnattua täsmävaloa oikeaan suuntaan. Värikin sattui sopimaan hienosti Arto Väisäsen maalauksen pariksi.
Rakastan vanhoja vintage-valaisimia jopa siinä määrin, että olin valmis ajamaan 320km yhteen suuntaan saadakseni haaveilemani kattovalaisimen. Pidän kattovalaisinten ulkonäöstä, mutta tavallisesti käytän arjessa mieluummin epäsuoraa ja hieman hämärää valoa seinillä ja kynttilöissä. (Tai kattovaloja viereisissä huoneissa.) Kirkasta yleisvaloakin toki tarvitaan. Kattovalaisimiin valitsen yleensä puhtaanvalkoisen värilämpötilan, kun seinä- ja kohdevaloissa saa olla lämpimämpi sävy. Värillisten seinien ja tapettien kanssa valkoinen yleisvalo pitää värit luonnollisina.
Tässä on outo ristiriita, mutta talven pimeydessä tuntuu, että haluan olla sisällä hämärässä ja pehmeässä valossa, mutta ulkona kaipaisin edes pilkahduksen auringonvaloa.
Mites siellä? Valoa pimeyteen vai käpertyneenä hämärään?
Todella kaunis lamppu ja kuten toteat se sopii oikein hyvin taulun väreihin.
VastaaPoistaMitä pidemmälle syksy etenee, sitä enemmän minä laitan valoa kotiin. Luulen, että minusta hämärä tuntuu ikävältä sen vuoksi, että ikänäkö vaivaa. Teen myös samaa kuin sinä, että laitan viereiseen huoneeseen valoa, jos haluan tunnelmoida.
Nyt kun sanoit, ymmärrän toki tuon hämärän harmillisuuden myös ikänäön kannalta. Viereisten huoneiden kirkkaampi valaistus on hyvä keino tuoda pehmeää valoa tunnelmointiin, jos ei itse halua olla kattovalaisimen alla "valokeilassa". Mutta molempia tarvitaan: valoa tunnelmointiin ja puuhailuun. Hämärässä ei ole hyvä puuhailla,silmät rasittuvat oli ikänäköä tai ei. Tunnelmallista loppuvuotta! :)
Poista