Taidetta kotona

Pitkälle on tultu siitä hetkestä, kun kodin huonejärjestys oli vielä hakusessa, tavarat ympäri taloa ja kerroksia, kaikkea piti etsiä. Huoneet ovat sittemmin löytäneet tarkoituksensa, mutta paljon on vielä keskeneräistä. Joku sanoi minulle alkuhärdellin keskellä, että tee yksi huone kerralla valmiiksi, niin keskeneräisyyttä sietää muualla paremmin. Se oli hyvä neuvo. Keittiö oli ensimmäinen tila, joka tuntui omalta ja kodikkaalta. Kodikkuutta on levitetty muuallekin sijoittamalla seinille taidetta.

Lentävä kalakukko -juliste löytyi Turusta. Eihän sitä voinut sinne jättää... 

Minulla on kotona valkoisten ja tyhjien seinien "kammo", jota olen helpottanut tapeteilla, maaleilla ja tauluilla. Värejä olivat tosin käyttäneet edellisetkin asukkaat, mutta kaikissa tiloissa värivalinnat eivät kohdanneet mieltymyksiäni. Yritän pitää kokonaisuuden (omaan makuuni nähden) rauhallisena. Mietin myös näkymiä ja värimaailmoja eri huoneiden välillä. Taulujen osalta ongelma on se, ettei seinäpintaa tunnu olevan tarpeeksi. Kehystettäväksi vietäviä teoksia olisi useita, joka tarkoittaa sitä, että seinillä olevia teoksia pitänee tulevaisuudessa välillä vaihdella. Tässä yksityiskohtia muutamiin tämän hetkisiin teoksiin. Kuvatekstien linkkien takaa saatte lisätietoa hankituista teoksista.

Ansa Ikosen ja Tauno Palon Kulkurin valssi -painokuva on kirppislöytö.

Tuula Haran valokuvateos Strokkur Geysir, Islanti, 12.5.2020, valokuva/fotosec. Hankin teoksen veronpalautusrahoilla.

Esillä on sekä julisteita että taideteoksia. Minulle ei ole väliä onko teos taideteokseksi luokiteltava teos vai "tusinatavaraa", jos se miellyttää. Tärkeintä on, että teos tuntuu joltakin. Ihan kivoja kuvia kotoani ei löydy. Joskus olen ollut tilanteessa, että vieraillessani toisen kodissa, minulle on vähätelty seinillä olevia julisteita tai muita painokuvia. Tämä on hieman kiusallista, mutta siihen sisältynee oletus, että koska seuraan taidetta, kirjoitan taiteesta ja ostan taidetta, "arvostelen mielessäni myös toisten kotien taidetta". Paljastus: En arvostele toisten kotien taidetta saati sisustusta, vaikka myönnän ilahtuvani, jos seinillä ylipäänsä on jotain. Suosin itse mielelläni ammattitaiteilijoiden teoksia silloin, kun oikea teos sattuu kohdalle ja koskettaa, mutta se ei ole itseisarvo. 

Sen sijaan myönnän olevani äärimmäisen utelias toisten kotien kirjahyllyistä. Joten, jos kutsut minut kylään ja omistat kirjahyllyn, voit olla varma, että tiirailen kirjahyllysi sisältöä. Se kertoo välillä asujastaan enemmän kuin sisustus. Ja toimii myös hyvänä keskustelun avaajana. Omien hyllyjeni sisältö on melko ennalta-arvattava: pääasiassa taidehistoriaa, taiteilijoiden elämäkertoja, kristillistä kulttuuria, ikonitaidetta ja jollain lailla edellisiin liittyviä romaaneja.

Evakko-Kristus painokuvaikoni on RIISAsta (myynnissä museokaupassa), Hellyyden Jumalanäiti ja Kärsimyksen Jumalanäiti (Strastnaja) ovat mummolta perittyjä ikoneja, oikean reunan Smolenskin Jumalanäidin ikoni päätyi kotiin työkaverilta ja alimman pyhän Grigor (Gregorios) Valontuojan on maalannut Eeva Zitting. 

Tämän Kazanin Jumalanäidin ikonin tarinan te kenties muistattekin.

Timo Kokko: Pig in a Blanket, 2011, pronssipatinoitu kipsi.

Kodissa eniten keskustelua ystävien ja vierailijoiden kesken herättävät Timo Kokon ja Arto Väisäsen teokset. Molemmat tuntuvat jakavat mielipiteitä. Toinen ihastuu possuun, kun Vanhan liiton mies vaikuttaa pelottavalta. Toinen taas tarjoutuu antamaan uuden kodin Vanhan liiton miehelle, kun possu vaikuttaa liian isolta ja oudolta. En ole luopumassa kummastakaan, mutta hymyilyttää aina, kun tarkkailen uusien ihmisten reaktioita teoksia kohtaan.

Arto Väisänen: Vanhan liiton mies, 2018, tempera ja öljyväri kankaalle.

Antti Immonen: Resilienssi VI, 2020, ruostumaton teräs.

Antti Immosen Resilienssi on mielenkiintoinen, sillä peilimäisellä pinnallaan se tuntuu välillä katoavan ympäristöön, mutta oikeanlaisessa valossa se heijastaa itsensä paremmin esiin. Valokuvataidetta ei toistaiseksi ole Tuula Haran teosta enempää. Valokuvaan itsekin paljon, mutta huomaan olevani varsin kriittinen sen suhteen mitä kuvia päätyy esille saakka. Sveitsissä koettu Pilatus-vuoren maisema oli kuitenkin niin häkellyttävän kaunis ja kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen tallentava hetki, että teetin vuoren huipulla ottamani kuvan maisematauluksi. Ja teosta katsoessa tunne palautuu muistiin.

Antti Nieminen: Penelope, 3/25, 1974, litografia. Maisemakuva Pilatus-vuorelta, 2018.

Uusin itse otettu valokuvateos on yksityiskohta kuvataiteilija Mari Arvisen työhuoneelta. Vierailu Arvisen kotona ja työhuoneella oli inspiroiva sekä taiteellisesti että sisustuksellisesti, sillä värejä, tapetteja ja taidetta oli käytetty paljon. Katse työhuoneen lattiaan oli jo itsessään taideteos. Kuvaan on tallennettu myös ystävältä lahjaksi saadut villasukat, mikä tuo teokseen oman muistijälkensä.

Yksityiskohtakuva Mari Arvisen työhuoneelta, 2021.

Tällaisia teoksia Hurmioituneen kotona. Entäpä siellä? 

Oletko taulu(tai valokuva)ihminen vai pidätkö enemmän selkeistä seinistä?