Työhuonevierailujen sarja saa pitkästä aikaa jatkoa. Aiemmat vierailut näette täältä. Kuvataiteilija Mari Arvisen (s. 1974) teokset tunnetaan voimakkaista väreistä ja mystisestä maisematunnelmasta. Työhuoneella nähdyt uusimmat teokset ovat puolestaan puhtaasti abstrakteja. Arvinen on valittu yhdeksi taiteilijaksi toteuttamaan Kuopion yliopistollisen sairaalan KYS Uusi Sydän 2025 -projektiin taideteoksia. Hän on toteuttanut myös KYSin Lastenkirurgian poliklinikalle Viidakkogallerian.
Mari Arvinen, työhuoneesi sijaitsee kotonasi. Millainen on tavallinen työpäiväsi?
- Aloitan klo 7.00, kun lapset lähtevät kouluun. Työhuoneelle on lyhyt matka. Klo 10.00 syön kaurapuuron. Maalaan koko päivän.
Isossa ja puulämmitteisessä talossa on hoitamista, kuinka se vaikuttaa työskentelyyn?
- Nautin omasta tekemisestä. Arki ei ole rasite. Voin hoitaa kotia työskentelemisen lomassa ja tyhjä talo antaa flown. Voin tehdä ruuan keittiössä, eikä minun tarvitse miettiä eväitä.
- Minulla ei ole koskaan ollut erillistä tai ulkopuolista työhuonetta. Tärkeää on oma rauha ja käytännöllisyys. Se, että työhuone ei ole iso kuluerä. Periaatteessa mikä vain tila käy työskentelyyn, mutta tilan koko vaikuttaa teosten kokoon. Nyt on mahdollisuus tehdä isoja töitä. Kaikki teokset ovat kotona varastoituna. En halua, että teokset syövät tekemiseltä tilaa, mutta tekeminen ei koskaan pysähdy tilan vuoksi.
- Elämän ihmettelyä ja itsensä löytämistä. Se on prosessia. Prosessi on opettavaista. Siinä oppii uuden kielen, eli materiaalin lait. Minä ikään kuin keskustelen maalaamisen tekniikan kanssa ja opin tätä uutta kieltä. Tämä kokeilun ja oivalluksen maailma kiehtoo minua niin että se ei jätä minua rauhaan, vaan pakottaa aina vain uudestaan työhuoneelle. Taiteilijuus on suuri lahja. Luovuus ja luova tekeminen on ihmeen ja ihmettelyn antoisaa maailmaa.
Eli et luonnostele teoksiasi?
- En luonnostele, enkä suunnittele siinä mielessä että olisin täysin varma lopputuloksesta kun alan tekemään. Jätän aina varaa sattumalle. Pyrin vapauttamaan mieleni niin että näen ja arvostan sitä mitä tulee. Olen viime aikoina kokenut suurena ilon aiheena sen miten olen voinut astua sivuun ja jopa hieman ulkopuoliseksi maalauksissani. Pystyn kyllä muokkaamaan värin intensiteetit ja viskositeetin. Osaan jo olettaa miten se lähtee kulkemaan kun luon sille paksun värikerroksen, eli liukumaan auttavan pohjan, mutta samalla tunnen tervettä etäisyyttä kaikkeen. Kun keikautan maalausta ja värit tai viivat alkavat valua, seuraan teosta aivan kuin seuraan pilviä, tulen palamista tai meren aaltoja. Minä saan vain olla ja ihmetellä. Samalla se tekee hyvää egolleni, joka mielellään paisuisi taiteilijaneroksi, jos kaikki olisi vain täysin suunniteltua ja käsikirjoitusteni mukaan “väännettyä”. Tämä kaikki kertoo minulle paljon elämästä ja sisältää suuren filosofisen aspektin.
Millaisena näet toimeentulosi?
- Positiivisena. Menot on pienet, joten ei tarvitse olla isoja tuloja. Olen ollut viisi vuotta Y-tunnusyrittäjä. Olen onnellinen, ettei tarvitse olla päivärahalla. Tuloja tulee apurahoista, tilaustöistä, teosten myynnistä ja opetustehtävistä. Se jäytää, että kaikki on aina epävarmaa. Luottamus tulee siitä, kun katsoo taaksepäin. Mutta eteenpäin katsominen on aina epävarmaa.
Miten opetus vaikuttaa tekemiseen?
- Ahnehdin välillä oppitunteja liikaa samoille päiville, että saan sillä tavalla rauhoitettua omia hetkiä ja kokonaisia päiviä itselleni. Jätin jossain vaiheessa opetuksen kokonaan pois kun väsyin ihan totaalisesti. Se ajankäyttö oli omaa tyhmyyttä. Nautin kuitenkin opettamisessa muun muassa taiteeseen liittyvän keskustelun herättämisestä. Sen voimasta. Taideopetuksessa ryhmähenki on yleensä hyvä. Ehkä maalaustapanikin on niin sallivaa ja kokeilevaa, että siinä on sitten kaikkien helppo olla avoimena.
Onko tekemiselläsi jokin alkuajatus tai teema?
- Ei ole. Tekeminen on sitä mikä minä olen. Olen kova pohtimaan suuria asioita ja tykkään haastaa ajatuksiani. Tekemällä tehtyä alkuajatusta työskentelyssä ei ole. Itseäni en voi kuitenkaan erottaa tekemisestäni. Joskus konkreettinen työskentely voi alkaa ihan vain väriteemalla. Minulla saattaa olla vaikka aivan hirveä jano sitruunan keltaiseen. Siitä se sitten lähtee. Saan aina jotain aikaiseksi. Kun astun työhuoneen ovesta sisään, olen tulessa.
Onko sinulla taiteellisia esikuvia?
-Tekemisen kannalta pidän japanilaisen taiteillijan Makoto Fujimuran ajatusmaailmasta, jossa tärkeää ei ole teos vaan tekemisen teologia. Japanilaisissa kukka-asetelmissakin tyhjällä tilalla ja yksittäisillä törröttävillä kukilla on tärkeä merkitys. Makoto vetää myös kintsugi [japanilainen taide korjata rikkoutunutta keramiikkaa korjaamalla rikkoutumisalueet lakalla, johon on sekoitettu esim. jauhekultaa] työpajoja. Hän puhuu paljon rikkinäisyydestä ja eheytymisestä. Olin niin onnellinen kun löysin hänet, koska välillä koen olevani yksin tekemisteni kanssa ja olen harkinnut lopettamista, mutta hän antoi minulle toivoa ja vahvisti kaikkea sitä mitä olin aina yksin pohtinut. Viime aikoina olen löytänyt tekemiselle syvempiä tasoja, ja se tuo minulle lohtua ja iloa. Se myös vahvistaa minua taiteilijana. Lopputulos ei ole tärkeintä, vaan merkitykset. Ihminen on tärkeä. Olen taistellut paljon, että olen löytänyt tekemiselleni merkityksen. Tekemisessä on paljon pyhää. En tee iljettävää tai rumaa, kavahdan kyynistymistä ja itsekkyyttä.
- Minä toimin Suonenjoella ja olen mukana Ars Liberan [Kuopion kuvataiteilijat ry] lisäksi mm. Suonenjoen taideseurassa. Taidekenttä on suppea. Toivoisin, että taidekentällä vietäisiin ympäristöaktivismin tavoin taideasioita eteenpäin. Että se olisi laajalle yhteiskuntaan levinnyttä energistä voimaa. Tänne tarvittaisiin kulttuuritila tai "olohuone", jossa taiteen potentiaali ja moninaisuus pääsisi arvoonsa. Minulla itselläni ei ole hätää, sillä olen luonut oman ympäristöni, mutta Kuopion taidekentttä on ehkä hieman pirstaloitunut. Onneksi on edes yksi galleria [Galleria Ars Libera].
Miltä kesä näyttää näyttelyiden ja taiteen tekemisen osalta?
- Nyt minulla on näyttely Helsingissä Galleria Pogossa. Tähän näyttelyyn minut on kutsuttu. Galleria on uusi ja sillä on hieno visio olla taiteilijan puolella, ja olla ottamatta vuokraa näyttelyajalta. Lokakuussa olen yhteisnäyttelyssä Poleenissa. Ensi vuonna minulla on iso näyttely Pietarsaaren museossa. Sain myös näyttelyajan Berliiniin galleria Pleikuun. Osa näyttelyajasta on pyynnöstäni syyslomalla, joten teemme tästä myös perheseikkailun. (Epäammattimaista, mutta juurikin niin minua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti