Okko Pöyliö: Mika

Okko Pöyliö: yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Kiinnostuin Galleria Ars Liberan tiedotteesta, jossa kerrottiin Okko Pöyliön (s. 1989) näyttelystä. Mika jatkaa Pöyliön vuonna 2014 aloittamaa Novelleja-näyttelysarjaa, jossa nykytaidetta ja sarjakuvaa yhdistelemällä teokset rakentavat tilanteita, joissa katsoja asettuu osaksi tarinan tapahtumia.

Katsoja osallistuu aina taiteen äärellä enemmän tai vähemmän osaksi teoksia. Pöyliö on kuitenkin löytänyt sarjakuvamaisuudesta keinon aktivoida katsoja siten, että teoksiin on pakko ottaa kantaa. Pöyliö on luonut näyttelytilaan tilanteen, jossa katsoja astuu asuntonäyttöön. Keskustelu Mikan kanssa saa nopeasti outoja piirteitä.

Tiedotteessa kerrottiin: "Vuonna 2017 julkistetun Tasa-arvobarometrin mukaan seksuaalista häirintää oli kokenut 39 prosenttia naisista ja 17 prosenttia miehistä. Tänä päivänä toteutettuna tulos on varmasti suurempi, sillä viime vuosien aikana keskusteluilmapiiri on muuttunut voimakkaasti. Voidaan kuitenkin sanoa, että jokainen tuntee jonkun, jota on häiritty seksuaalisesti. Näin ollen jokainen tuntee myös jonkun, joka on seksuaalisesti häirinnyt.

Teos käsittelee seksuaalista häirintää esittämällä ainoastaan tekijän." 

Okko Pöyliö: "Olemmeko tavanneet aiemmin?", yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Teossarja alkaa kysymyksellä "Olemmeko tavanneet aiemmin?", mikä yhdistettynä miehen asentoon kertoo jo mielestäni vihjeen siitä, mihin suuntaan tilannetta ollaan luomassa. En koe olevani kovin herkkähipiäinen aiheen suhteen, joten päätin katsoa mihin teossarja johtaa.

Okko Pöyliö: "Näytät jotenkin tutulta" / "Katsele rauhassa", yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Asuntonäyttötilaisuuteen galleriatila sopii mainiosti. Sitä kuvitteli olevansa ikään kuin yksiönäytössä. Mika esittelee asuntoa, sanoo "Katsele rauhassa". Kurkkaan wc-tilaan, hän seisoo ovenpielessä. Katson makuualkovia, hän sanoo "This is where the magic happens". Jos tämän kommentin pystyy vielä sivuuttamaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, ruutujen sisältö alkaa yksi toisensa jälkeen olla suorasukaisempia.

Okko Pöyliö: "Mutta tutustutaan nyt vähän ensin" / "Kalusteita on vähän mutta ainakin tilaa riittää", yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Mika istuutuu nojatuoliin ja tiedustelee, olisiko minulla jotain kysyttävää. Ollaan näyttelytilassa teossarjan puolivälissä, jonka uskon olevan monelle katsojalle rajapinta sen suhteen, mikä on vielä jollain lailla "selitettävissä parhain päin".

Okko Pöyliö: "Olisiko sinulla jotain kysyttävää?" yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Mutta ei. Mika ei jätä asiaa tähän, vaan jatkaa sinnikkäästi kyselemällä puolisosta ja tarjoamalla viiniä. Hän jopa yrittää heittää tilanteesta vastuuta katsojalle sanomalla "Huomasin kuinka katsoit minua kun saavuit". Tästä eteenpäin yksikään ruutu ei ole hyväksyttävä, yhtäkään ruuduista ei ole "selitettävissä parhain päin". Mika avaa nojatuolissa housunsa, jonka jälkeen katsoja pakotetaan katsomaan tilanne tai kääntämään nopeasti katse katossa roikkuvaan viherkasviin.

Okko Pöyliö: yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Pöyliö on kirjoittanut teossarjan pelottavan hyvin. Mika antaa lopulta katsojalle mahdollisuuden lähteä tilanteesta, mutta väittää että "Sinä annoit ristiriitaisia signaaleja". Okko Pöyliö on kertonut saaneensa idean näyttelyyn Ylen teettämästä kyselytutkimuksesta, jossa eri ikäryhmät määrittelivät sitä minkä toiminnan he käsittävät seksuaaliseksi häirinnäksi. Näyttelyn aihe ja teema on ajankohtainen. Pöyliö halusi luoda näyttelylle muodon, "jossa tilanne etenee aste asteelta vakavampaan häirintään ja kukin katsoja voi henkilökohtaisesti arvioida missä kohtaa käytös ylittää hänen rajansa." Tässä taiteilija on onnistunut erinomaisesti. Vaikka aihe on epämiellyttävä ja valitettavan yleinen, positiivista on mielestäni uutistenkin nostattama tietoisuus asiasta. Häirinnän kohteeksi joutuneiden ei toivottavasti enää tarvitse pysyä hiljaa tai tuntea häpeää, kun tekijä uskalletaan nostaa yhä useammin vastuuseen teoistaan.

Okko Pöyliö: "Minä olen oikeasti hyvä tyyppi", yksityiskohta teossarjasta Mika, 2021.

Maailmassa ei taida olla kovin montaa naista, joka ei olisi joskus tai jollain tavalla joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Aika ja ilmapiiri ovat muuttuneet, sillä myönnän itsekin syyllistäneeni esimerkiksi 10 vuotta sitten tapahtuneissa tilanteissa "vääränlaista pukeutumista" tai "tavallista baarikäyttäytymistä". Olen onneksi osannut vetää reippaasti omat rajani ja tehdä ne selväksi, mutta myönnän myös, etten ole onnekseni joutunut todella pahoihin tilanteisiin.

Kolikolla on aina kaksi puolta. Olen iloinen, että häirintä otetaan nykyisin vakavasti eikä vieritetä vastuuta häirinnän kohteen harteille. Tietoisuuden lisääminen kasvattaa sukupuolten tasa-arvoa vastata omasta kehostaan ja toiminnastaan, päättää siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Koen kuitenkin edelleen, että seksuaalinen häirintä on veteen piirretty viiva. Yhdelle häirintää saattaa olla pelkkä vääränlaisen ihmisen katse, toinen hyväksyy katseet mutta vetää rajan sanoihin, kolmas hyväksyy sanat mutta vetää rajansa kosketukseen. Katseilla, sanoilla ja kosketuksella on myös omat sävynsä, jotka jokainen tulkitsee omien rajojensa kautta. Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen saa vetää rajansa itse, ja että vastapuoli kuuntelee ja hyväksyy rajat. Lopulta toivon, että mies ja nainen voisivat jatkossakin katsoa toisiaan ilman, että ensimmäinen tunne katseesta olisi häirintä.  

Okko Pöyliön Mika on esillä Galleria Ars Liberassa 29.8.2021 saakka.