Edellisen postauksen ikonien maailmasta päästäänkin oivan aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen. Kuopion evankelis-luterilaiset seurakunnat järjestivät lokakuun puolivälissä luentotilaisuuden, jossa puhujaksi oli kutsuttu pastori ja tietokirjailija Kaisa Kariranta. Edellisen tilaisuuden voitte käydä lukemassa täältä. Avaruustieteen professori emeritus Esko Valtaoja ja piispa Jari Jolkkonen puhuivat teemalla "Tiede ja usko - vihollisia vai kumppaneita?"
Kaisa Kariranta puhui otsikolla "Onko ihmeitä?" Hän on kirjoittanut Ihmeellinen matkakirja -teoksen (Kirjapaja, 2018), jossa matkusti Eurooppaan etsimään ihmeitä:
"Mikä on ihme? Luterilainen ihme on pussin pohjalle unohtunut karkki, joka löytyy hädän hetkellä. Ne, jotka matkustavat pyhiin paikkoihin, toivovat ihmeiltä enemmän. Kaisa Kariranta päätti ottaa ihmeistä mittaa. Hän matkusti niiden perässä ympäri Eurooppaa. Matka suuntautuu niin Ranskan Lourdesiin ja Portugalin Fatimaan kuin Pyhtitsan luostariin ja Kreikan syrjäisille saarille. Ihmeitätekeviä ikoneja, patsaita ja paikkoja. Tapahtuuko ihmeitä, vai tapahtuuko jotain matkaajan sisimmässä?"
Entä jos olisi muutakin kuin rationaalinen maailma?
Pidän Karirannan tavasta lähestyä aihetta; uteliaasti, mutta järkiperäisesti. Hän kiinnostui aihepiiristä vuonna 2016 ja kysyi itseltään: "Voiko järkevä nykykristitty uskoa ihmeisiin? Onko ihmeitä ja millaisia ne ovat?" Kariranta tunsi tarvetta selittää itselleen myös sitä, "Voiko järkevä ihminen uskoa Jumalaan?" Karirannalle kirjaprojekti oli tärkeä hengellinen matka itseensä, "eikä uskovan ihmisen tarvitse olla hörhö." Hän sanoi, että rationaalisuuden aika tuli hänen osaltaan täyteen: "Entä jos olisi muutakin kuin rationaalinen maailma", jolloin mielenkiinto ihmeisiin heräsi.
Tavalliselle suomalaiselle ihmeen käsitettä on vaikea selittää, ja sitä tuntuu olevan yhtä vaikea ymmärtää tai hyväksyä, koska elämme keskellä järkiperäistä yhteiskuntaa. Maailmassa, ja monen elämässä, tapahtuu kuitenkin paljon asioita, joita ei voi järjen avulla selittää. Kariranta sanoi mielestäni taikasanat: "Kuka voi käskeä rakkautta?"
Rakkauden käsite on mielestäni hieno aihe lähestyä ihmeen käsitettä. Toki tutkijat voivat selittää rakkautta aivoissa tapahtuvilla muutoksilla, endorfiineilla, hormoneilla jne, mutta miten rakkaus syntyy? Rakkaus on minulle eri asia kuin rakastaminen, joka tarkoittaa itselleni jollain tavalla tietoista päätöstä rakastaa. Rakkaus on hyvä esimerkki ihmeestä, jostain mitä on järjellä vaikea selittää. Se on jotain yleismaailmallista, mutta kuitenkin sellaista, joka ei valitettavasti aina ole kaikkien saavutettavissa. Rakkautta voi kuitenkin tuntea eri tavoin.
Kaisa Kariranta sanoi, että vaikka ihmeen käsite on nyky-yhteiskunnassa vieras, luterilaisittain ihmeitä on helppo rukoilla. Ihmeitä voi rukoilla missä ja milloin vain, sille ei tarvita erityistä paikkaa.
Katolisessa ja ortodoksisessa maailmassa ihmeet liikuttavat enemmän. Kirkkoihin ja luostareihin ympäri maailmaa tehdään pyhiinvaellusmatkoja. Mennään rukoilemaan tiettyyn paikkaan, tiettyä ikonia, veistosta tai lähdettä ja toivotaan, että rukouksiin annetaan vastaus. Toiset saavat vastauksen, toiset jäävät ilman.
Tämän vuoksi ihmeisiin liittyy mystiikkaa. Kariranta sanoi, että "ihmeistä ei huudella"; ihmeitä ei pitäisi vertailla. Voi olla, että yksi on rukoillut ihmettä vuosia saamatta vastausta ja toinen saa rukoukseensa vastauksen hyvinkin nopeasti.
Onko ihmeitä?
Kaisa Karirannan mukaan ihmeitä on olemassa. Hänelle yksi ihme konkretisoitui muun muassa sen myötä, että Ihmeellinen matkakirja valmistui ja julkaistiin. Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että ihmeen ei tarvitse aina olla maailmoja mullistavaa. Perinteisesti ikonien kautta tapahtuneet ihmeet liittyvät muun muassa sairauksista parantumiseen, lapsettomuudesta selviämiseen, tulipalosta pelastumiseen tai sodista selviytymiseen.
Kariranta muistutti, että uskon rinnalla tieteelläkin on tärkeä rooli. Hänen mukaansa sairastuessa tulee ensin turvautua lääketieteeseen. Luotetaan siihen mitä tiede on saanut aikaan ja mitä sen kautta on opittu. Jos tiede ei auta tai löydä keinoja, voidaan rukoilla ihmettä. Lääkärit ja lääketiedekään eivät pysty vielä kaikkea ratkaisemaan.
Aihepiiri, etenkin ihmeitätekevät ikonit, on itselleni läheinen, sillä sain edellisessä työssäni olla tekemisissä ihmeiden ja ihmeitätekevien ikonien kanssa. Kuopiosta ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan ihmeitä etsiäkseen, sillä RIISAssa - Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, sijaitsee yksi Suomen ihmeitätekevistä ikoneista.
 |
| Jumalanäidin Ylistys eli Akatistos-ikoni. Kuva: Harri Peiponen. |
Suurikokoinen Jumalanäidin Ylistys eli Akatistos-ikoni on maalattu 1700-luvulla ja sijaitsi alun perin Käkisalmen sataman rukoushuoneessa. Ikoni sijaitsi aiemmin museon Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyssä, mutta on sittemmin siirretty rukouskäyttöön museon yhteydessä olevaan kirkkoon. Vuosien ajan keskustelua aiheutti se, pitäisikö Akatistos-ikonin sijaita museon sijaan kirkossa. Ymmärrän rukouksellisen näkökulman, mutta mikään tai kukaan ei ole estänyt käydä kunnioittamassa ikonia myös näyttelyssä. Ja näin on tapahtunutkin. Minulle esimerkiksi kerrottiin kuinka tietyt henkilöt tulevat näyttelyyn usein vain tervehtiäkseen ikonia. Olen saanut myös kuulla eräältä kävijältä suoraan ihmetarinan Akatistos-ikoniin liittyen. Hän oli saanut rukouksiinsa vastauksen.
Museon henkilökunnalle harvemmin kuitenkaan tullaan kertomaan ihmetarinoita, sillä se kuuluu enemmän kirkkojen ja luostareiden henkilökunnalle. Tämän vuoksi olin iloinen, että sain mahdollisuuden kirjoittaa artikkelin (Ikonimaalari 1/2017, teemana ihmeet) Suomen tunnetuimmasta ihmeitätekevästä ikonista: Konevitsan Jumalanäidin ikonista.
 |
| Konevitsan Jumalanäidin ihmeitätekevä ikoni. |
Kyseinen ikoni sijaitsee Valamon luostarissa Heinävedellä ja sain haastatella luostarin igumenia, arkkimandriitta Sergeitä Konevitsan Jumalanäidin ikoniin liittyvistä ihmeistä:
"Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin igumeni Sergei vastasi haastattelupyyntööni ja vahvisti tiedon, jonka mukaan Konevitsan Jumalanäidin ikonin edessä kannetut rukoukset tuottavat edelleen siunausta, ja ihmeitä tapahtuu. Uusi vuosituhat on tuonut uudet välineet ihmeiden kirjaamiseen, sillä igumeni sanoi luostarivieraiden kertovan kokemistaan ihmeistä esimerkiksi sähköpostin ja Facebookin välityksellä.
Haastatteluhetkellä viimeisin kokemus ihmeestä oli kirjattu 21.1.2017, jolloin henkilö kertoi kärsineensä kaksi ja puoli vuotta kroonisesta hermosärystä. Särky oli vallannut molemmat kädet kyynärvarsista sormenpäihin saakka. Rukoiltuaan Konevitsan Jumalanäidin ikonin äärellä hän kertoi vihdoin päässeensä kivuista eroon.
Ikonin tiedetään auttaneen usein myös lapsettomia pariskuntia. Igumeni kertoi tiedustelleensa eräältä avioon vihkimältään pariskunnalta lapsista, jolloin he sanoivat, etteivät voi saada lapsia. Igumeni sanoi vastanneensa, ettei Jumalalle mikään ole mahdotonta, ja rukoili pariskunnan puolesta Konevitsan Jumalanäidin ikonin äärellä. Lopulta hän sai kunnian kastaa tälle pariskunnalle kolme lasta. Lapsettomuudestaan parantuneet tuovat usein ihmeensä todisteeksi myös luostariin tai esittelevät pienokaistensa valokuvia. (---) Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miksi Konevitsan Jumalanäidin ikonia kunnioitetaan ihmeitätekevänä tänäkin päivänä. Ihmeitä ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyyksinä."
Uskonko ihmeisiin?
Lääkäreidenkin kuullaan silloin tällöin sanovan, että "on ihme, että henkilö selvisi hengissä; on ihme, että parantuminen tapahtui". Joten kyllä, uskon ihmeisiin. Uskon, että maailmassa tapahtuu silloin tällöin asioita, joita ei voi järjellä selittää, ja se riittää minulle. Minulle ei ole väliä kuinka ja millä keinoin tällaiset asiat tapahtuvat; joku voi kutsua niitä myös sattumuksiksi.
Minulle on tapahtunut ja kerrottu asioita, joita on vaikea selittää ja ymmärtää järjellä: miksi näin tapahtui? Ketään ei ole sentään herätetty kuolleista, mutta usein järjellä selittämättömät asiat ovat liittyneet jollain lailla kuoleman läheisyyteen.
Tämä seuraava esimerkki on kuitenkin itselleni jäänyt voimakkaimmin mieleen. Olin edellisessä työpaikassani museon avoinnapidossa yksin, kun iltapäivän viimeisillä tunneilla sisään astui kaksi naista. He tulivat tutustumaan museoon ensimmäistä kertaa.
Liput lunastettuaan he olivat astumassa jo näyttelytilaan, kun toinen nainen palasi takaisin luokseni ja kaivoi laukustaan pienen ikonin. Hän kertoi saaneensa sen lahjaksi vuosia sitten ja kantaa sitä aina mukanaan. Hän kysyi minulta neuvoa "nyt kun tarjoutui mahdollisuus". Nainen toivoi saavansa ikonista jotain lisätietoa, esimerkiksi sen kuka ikoniin on kuvattu. En tunnistanut ikonin pyhää saman tien joten pyysin, että voisinko pitää ikonia sen aikaa, kun he kiertävät näyttelyssä. Tämä sopi hänelle.
Olin nähnyt ikoniaiheen aiemminkin, mutta se ei ollut tyypillisin pyhä, jota tullaan esittelemään. Tunnistan välittömästi erilaiset Kristuksen ja Jumalanäidin ikonit sekä kolmanneksi tyypillisimmän pyhän, Nikolaos Ihmeidentekijän. Sekä pyhät Arseni Konevitsalaisen, Serafim Sarovilaisen ja Sergei ja Herman Valamolaiset. Näistä ja erilaisista enkeleistä kysellään ehdottomasti eniten. Pyhä henkilö ei ollut mikään näistä. En osaa venäjää, kirkkoslaavia tai kreikkaa, jolloin ikoniaiheen lukeminen olisi helppoa. Luen ikoneita taidehistoriallisesta näkökulmasta, mm. kuvassa olevien attribuuttien avulla. Miespyhien tunnistamisessa auttaa myös hiusten pituus, parran pituus ja muoto sekä vaatetus. Tämä pyhä oli puettu piispan asuun, jonka tunnisti mm. harteilla olevasta omoforista. Pieneen painokuvaikoniin oli kirjoitettu pyhän nimi kreikaksi, joka kuitenkin auttoi onneksi sen verran, että sain kirjanten perusteella kiinni vihjeestä.
 |
| Pyhä Nektarios Eginalainen. |
Kyseessä oli pyhän Nektarios Eginalaisen ikoni. Selvitettyäni pyhän nimen, kirjoitin ikonista perustiedot ylös ja etsin ikonin muistopäivän. Päivämäärän luettuani sain välittömästi koko kehon mittaiset kylmät väreet. Ikonin muistopäivää vietettiin tismalleen samana päivänä, kun nainen antoi ikonin käsiini: 9. marraskuuta.
Tämä oli niin järjellä käsittämätön yhteensattumusten suma, että olo oli jopa hieman pelottava. Naisten palattua näyttelykierrokselta pidin ikonia vielä käsissäni. Kerroin kuka pyhä ikoniin on kuvattu ja sanoin, että kyseessä ei ole tavallisin ikoniaihe, jota ihmiset kantavat (Suomessa) mukanaan. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun asiakas tuo kyseisen ikoniaiheen esiteltäväksi. Olin työurani aikana vastaillut erilaisiin ikonitiedusteluihin sekä kasvotusten että sähköpostitse.
Ojensin ikonin ja paperilapulla olevat tiedot takaisin naiselle ja sanoin, että "Minulle tämä hetki ja tilanne on ihme. Tiedätkö miksi?" Nainen otti ikonin käteensä ja kysyi samalla "No miksi?" "-Koska juuri tänään vietetään tuon ikoniin kuvatun pyhän muistopäivää." Nainen oli todella hämmästyneen näköinen ja sanoi, että hänelle tuli lauseeni jälkeen kylmät väreet. (Niin tuli samaan aikaan toistamiseen minullekin.)
Kaikki kolme naista jaoimme saman hämmästyksen ja ihmetyksen. Ikonin omistaja ei lakannut ihmettelemästä ääneen, että hän muisti ottaa ikonin esille juuri oikealla hetkellä. Hehän olivat jo menossa näyttelytilaan, kun hän muisti ikonin, kääntyi takaisin ja tuli kysymään neuvoa. Hänhän olisi voinut vain jatkaa matkaansa, ikonihan on hänen mukanaan aina. Ja kuinka he sattumalta valitsivat juuri kyseisen päivän museovierailuun ja ehtivät viimeisillä tunneilla kiertämään näyttelyn. Luulen, että me kaikki muistamme tuon iltapäivän lopun ikäämme.
Joku voi selittää tilanteen yhteensattumusten summana. Joku voinee jopa laskea todennäköisyyden kaikille noille sattumille. Mutta itselleni tilanne oli ihme. En rukoillut, en odottanut tai pyytänyt mitään, en saanut muuta kuin hämmentyneen, aluksi pelokkaan, mutta lopulta voimaantuneen olotilan.
Ihmeen ei aina tarvitse olla jotain suurta ja niitä voi tapahtua myös arjessa, pyytämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti