Edellisessä postauksessa kerroin Armenian apostolisen kirkon vierailusta Suomessa. Pysytään edelleen Armeniassa, mutta ikonitaiteen kautta. RIISAssa oli alkuvuodesta joensuulaisen Eeva Zittingin ekumeenisia ikoneita esittelevä näyttely Taivaallista Valoa. Muistan, kun avasimme ikoneita pakkauksistaan, yksi teki muita suuremman vaikutuksen. Katselin sitä näyttelytilassa neljä kuukautta, jonka aikana kypsyi päätös, että minun oli saatava se itselleni. Joka kerta kun kävelin ikonin ohi, se veti katsetta puoleensa. Piti pysähtyä sen eteen. Mietin, että jos en hanki ikonia itselleni, minua todennäköisesti harmittaisi jälkikäteen. Tunne siis voitti tämänkin hankinnan kohdalla.
Niinpä minulla on nyt työhuoneessani ensimmäinen käsinmaalattu ikoni. Pyhä Grigor Valontuoja (n. 240-331) oli Armenian apostolisen kirkon perustaja ja sen ensimmäinen katolikos. Suomessa vieraillut Karekin II on puolestaan 132. katolikos. En tiennyt ikonin pyhästä etukäteen mitään, minkä vuoksi ihmettelin vähän itsekin, että miksi juuri Grigor Valontuoja eikä esimerkiksi Jumalanäiti. Alkaessani tutkia pyhän taustoja enemmän muistin, että alla oleva kuva oli tuttu taidekirjoista:
 |
| Pyhä Grigor Valontuoja, 1300-luvun mosaiikki, Pammakaristoksen kirkko, Konstantinopoli (Fethiye Camii, Istanbul). Kuva: Wikipedia Commons. |
Juuri Grigor Valontuojan työn tuloksena Armeniasta tuli maailman ensimmäinen kristillinen valtio vuonna 301. Hän mm. osallistui konkreettisesti kirkkojen rakennustöihin, perusti hiippakuntia ja useita kirkollisia juhlia sekä laati jumalanpalvelusjärjestyksen. Pyhä Grigor ohjasi niin sanotusti Armenian kirkkaaseen valoon, josta hän sai nimen Valontuoja (eng. Gregory the Illuminator).
Ortodoksinen kirkko muistelee Grigor Valontuojaa 30. syyskuuta, mutta häntä kunnioitetaan myös katolisessa, idän katolisissa (mm. Aleksandria, Antiokia, Bagdad, Beirut, Damaskos), orientaaliortodoksisissa (mm. Armenia, Eritrea, Etiopia, Aleksandria, Antiokia) sekä anglikaanisessa kirkossa. Ekumeenisuudessaan siis varsin oiva ikoni. Ja minusta todella kaunis. Lempeä katse vetää edelleen puoleensa päivästä toiseen:
Hassua, etten tiennyt vielä vuoden alussa Armeniasta mitään ja yhtäkkiä se onkin ympärillä koko ajan. Päätin hankkia ikonin jo ennen kun sain pyynnön lähteä kuvaamaan Armenian apostolisen kirkon vierailua. Millaisia sattumia teille on käynyt?
Ei se varmasti sattuma ollut! Tarvitset tuon ikonin tuomaa tietoa!
VastaaPoistaMinulle Armenia on tietyllä lailla tärkeä, en tiedä oikein miksi. Ainakin filosofia ja kansantaiteilija, hypnotisoija ja vaikka mitä Gurdjieff on tullut minulle tärkeäksi monella lailla.
Enpä ole kuullut Gurdjieffistäkään aiemmin, pitääpä tutustua. Kaikki tieto toisista kulttuureista, uskonnoista ja tavoista on tervetullutta, jotta oppisimme suvaitsevaisuutta.
PoistaMinä kutsun sitä johdatukseksi. Kun eteemme tulee asia, jonka kanssa kuulumme yhteen. Joka tapahtuu, koska tarvitsen sitä. Joka vie minua eteenpäin. Auttaa. Tekee asiat sellaiseksi, joka tuntuu juuri sille mille pitääkin.
VastaaPoistaTotta, antaa tien viedä sinne minne se vie ja tuoda tullessaan jotain minkä se tietää tarpeelliseksi. :) Hyvin sanottu.
PoistaKaunis ikoni! Pyhä oli minulle ennestään tuntematon. Yksi sattuma minulla on, tai pieni ihme, se liittyy ikoniin myös. Olenkin jo ehkä kertonut? Talvella vuosia sitten, aamuyöllä, olin rahattomana ja melko vähissä vaatteissa aika kaukana kotoa ulkona (älä edes kysy mitä oli tapahtunut, haha :D ). Mietin mitä tehdä. Sitten näin äkkiä jään alla maassa pienen paperinpalan. Se olikin Serafim Sarovilaisen laminoitu ikoni. Rikoin jään ja otin ikonikuvan. Tuli heti ihan rauhallinen olo. Sitten asiat järjestyivät yllättävästi ja hyvin nopeasti, pääsin jonkun ulkopuolisen kyydillä kotiin. #hurjanuoruus #pyhätauttavat :)
VastaaPoistaNo olipas jännä tarina! Löytää nyt jään alta ikonikuva. Kuten Paluumuuttajatar tuossa aiemmin mainitsi, asioita tapahtuu johdatuksesta. Tässä oli jotain sellaista. Antaa asioiden tulla sellaisina kuin tulevat, kaikella on yleensä tarkoituksensa, mutta sen ymmärtää joskus vasta myöhemmin.
Poista