Brouwerij De Halve Maan

En ole koskaan oppinut juomaan olutta, mutta se ei estänyt minua nauttimasta hyvästä panimovierailusta. Suklaan lisäksi Belgia on oluen luvattu maa. Maassa on rikas olutkulttuuri ja se on edelleen tiukasti osa arkipäivää. Tunnetuimmat belgialaiset olutmerkit lienevät Stella Artois, Hoegaarden ja Leffe, mutta maassa on paljon pieniä ja korkeatasoisia panimoita. Kivenheiton päässä Begijnhofista, pienellä sisäpihalla, sijaitsee palkittu De Halve Maan panimo. Opastettu kierros kestää 45 minuuttia ja maksaa 10 euroa. Hintaan sisältyy lasillinen Brüggen nimikko-olutta, Brugse Zotia, kierroksen päätteeksi.

Henri Maes aloitti oluen valmistuksen tällä kyseisellä paikalla 1856. Walplein-kadulla on kuitenkin pantu olutta jo yli 500 vuotta. Nykyään Maesin perheyritys kulkee jo kuudennessa polvessa. Pojat nimettiin isänsä mukaan pitkään, sillä nimi oli brändi. Kun tuotteet ja mainoskyltit kulkivat Henri Maesin nimellä, sukupolvenvaihdoksen jälkeenkään ei tarvinnut vaihtaa mainoksia ja brändi pysyi vahvana.

Kierros alkaa uudesta panimohallista, jonka jälkeen siirrytään ylä(ja ala-)kerroksiin. Näissä museotiloissa esitellään panimon historiaa ja entisiä välineitä sekä laitteita. Metalliportaikot ovat kapeita ja jyrkkiä (ja niitä on paljon), joten esteettömyyttä kaipaaville kierrosta en voi suositella. Tuotannon ja kysynnän kasvaessa tilat alkoivat jäädä vuosien saatossa pieniksi. Yritys on kuitenkin sijainnut nykyisellä paikallaan Brüggen sydämessä jo vuosisatoja, joten panimon siirtäminen ei tullut kysymykseen. Sen sijaan uusia tuotantotiloja rakennettiin kolmen kilometrin päähän, ja maan alle kaivettiin rakennukset yhdistävä putkisto, joka valmistui 2016. Tämä oli valtava investointi, mutta mahdollisti De Halve Maanin pysymisen nykyisellä paikallaan.    

Pyhää Bonifatiusta (675-754) pidetään Saksan ja Alankomaiden suojeluspyhimyksenä, mutta se on myös panimoiden (ja räätäleiden) suojeluspyhä.

Ylimmän kerrroksen tilassa kuparikeitinten keskellä esiteltiin erilasia maltailta ja humaloita. De Halve Maan valmistaa Brugse Zot blonden, dubbelin ja bokin lisäksi Straffe Henrdikiä, jotka kaikki ovat voittaneet palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa. Brugse Zot sarjaan kuuluu myös alkoholiton Sportzot. Nykyisin Brugse Zot ja Straffe Hendrik (Vahva Hendrik, kunnianosoitus kaikille Maesin suvun Henreille) ovat ainoat oluet, joita pannaan Brüggen historiallisessa keskustassa.

Kierroksen lomassa pääsee ihailemaan rakennuksen kattoterassille panoraamamaisemaa kaupungin yli. Opas sanoi, että valtavalla historiallisella rakennuskannalla on myös omat haasteensa. "Ette näe lautasantenneja missään." Totta. Kaupunkikuva täytyy pitää mahdollisimman autenttisena, minkä vuoksi sähköjohdot ym. on upotettu maahan. Kaivaminenkin tulee tehdä varovasti, sillä keskiaikaisessa kaupungissa ei koskaan tiedä mitä maa kätkee sisäänsä. 

De Halve Maan sijaitsee kivenheiton päässä Begijnhofista. Joen yli kulkeva silta johtaa luostarialueelle.

Kierroksella näki konkreettisesti oluen valmistuksen muutoksen. Tai no, itse asiassa valmistusprosessi ei ole juurikaan muuttunut, mutta valmistuksessa käytettyjen välineiden muutos tuntuu hurjalta. Panimossa työskentely ei ole ollut alkuaikoina helppoa. Kapealla käytävällä oli esimerkiksi kahdessa kerroksessa valtavat metallisäiliöt, joita työntekijät puhdistivat menemällä niihin sisälle pikkuruisesta aukosta. Tätä ei saanut tehdä yksin eikä säiliössä saanut olla liian pitkään, tai höyryt aiheuttivat pyörtymisen. Tämän vuoksi ulkopuolella oli aina ns. "varmistusmies" vetämässä pyörtyneen työkaverin säiliöstä ulos. 

Vanhat valokuvat elävöittivät entisiä tuotantotiloja. Raskaan työn lomassa näytti olleen aika ajoin hauskaakin, kun kavereita on esimerkiksi pyöritelty oluttynnyreissä. Maesin perheyritys on ollut tunnettu hyvistä asiakassuhteistaan. Alun perin oluet toimitettiin kaikkien asiakkaiden kotiovelle hevosilla ja kärryillä, myöhemmin autokyydillä.

Kierros päättyy ravintolaan, josta saa pääsylippua vastaan lasillisen vaaleaa Brugse Zotia. Joten lippu kannattaa pitää tallessa koko kierroksen ajan. Belgialaiset oluet ovat kotimaisiin verrattuna vahvoja (6-12%), joten lasillisella tai tuopposella kannattaa istua varovaisemmin. Perinteinen Brugse Zot (6%) on kullankeltainen ale. Panimoravintolassa se tarjoillaan muista paikoista poiketen suodattamattomana suoraan tynnyreistä siirrettynä, mikä tekee lopputuloksesta tavallista sameamman. Makua kuvaillaan kermaiseksi, jossa on hedelmäisen mausteinen pohjamaku. Hedelmäisyys ja mausteisuus saadaan erilaisilla hiivan tuottamilla käymisaromeilla ja nämä ovatkin tyypillisiä juuri belgialaisille oluille.

Kuten mainitsin, en ole lainkaan olut-ihmisiä, joten olen aivan väärä henkilö arvioimaan oluen laatua. Maistoin tässä kuitenkin sitruunaa ja täytyy sanoa, että tällaiset hedelmäiset oluet tuntuvat helpommin lähestyttäviltä kuin ne perinteiset voimakkaasti humaloidut. En kuitenkaan hullaantunut niin, että kääntäisin kelkkani viinien suhteen.

Aiemmissa postauksissa olen kertonut erilaisia Brüggen legendoja joutsenista ja Minnewaterista. Tälläkin kertaa Brugse Zot nimeen liittyy oma legendansa. Brüggen kaupunkilaiset kapinoivat korkeita veroja vastaan ja onnistuivat pitämään keisari Maksimiliania vankinaan neljä kuukautta 1488. Kostoksi keisari Maksimilian kielsi kaupunkia järjestämästä festivaaleja ja markkinoita. Lepytelläkseen keisaria kaupunkilaiset päättivät järjestää juhlat hänen kunniakseen. He pukeutuivat värikkäisiin asuihin hauskuuttajiksi ja hovinarreiksi. Juhlallisuuksien jälkeen kaupunkilaiset pyysivät keisaria rakennuttamaan uuden mielisairaalan (Brügge oli tunnettu monenlaisista hyväntekijöistä, vähävaraisten, leskien jne. auttajista). Keisarin kerrotaan vastanneen: "Sulkekaa kaupungin portit, sillä kaupunki on jo täynnä hulluja!" Siitä lähtien Brüggen kaupunkilaiset ovat kulkeneet lisänimellä Brugse Zotten eli "Brüggen hullut". Tämä lisänimi toistuu useaan otteeseen erilaisissa Brüggen historian käännekohdissa. De Halve Maan panimo muistuttaa hieman piikikkäästi tästä tapahtumasta kaupungin nimikko-oluellaan.

Brouwerij De Halve Maan oli mukavan erilainen "museokierros". Opas oli asiantunteva ja sopivasti huumorintajuinen. Opastetuille kierroksille pääsee mukaan päivittäin tunnin välein. Lämpimät suosittelut etenkin kaikille oluen ystäville.