Una bella esperienza

Saluti da Roma! Oli pienoinen sääshokki palata Suomen takatalveen aurinkoisen ja vihreän Rooman jälkeen. Sää oli tosin Roomassakin tavalliseen vuodenaikaan nähden viileä 12-16 astetta (paikallisten mukaan kylmä - tiedättehän, toppatakit ja pipot yllä), mutta minulle varsin sopiva nähtävyyksien kiertelyyn.

Vajaa viikko kaupungissa oli kokonaisuudessaan kaunis kokemus. Muistan, kun hain opintomatkalle Roomaan 2012 olin varma, että hakijoita olisi niin paljon, etten koskaan pääsisi mukaan. Kun valituista opintomatkailijoista ilmoittava sähköposti kilahti omaan postilaatikkoon, tavasin listaa ylhäältä alaspäin. Luin tuttujen opiskelukavereiden nimiä ikuisuudelta tuntuvan hetken, mutta omaa nimeä ei näkynyt - kuin vasta viimeisellä rivillä! Olin päässyt mukaan Roma Obscura: pinnanalainen kaupunki-kurssille! Olin äärettömän kiitollinen avautuneesta mahdollisuudesta tutustua ikuiseen kaupunkiin, mutten ollut varma palaisinko sinne enää toiste, sillä maailma on täynnä upeita kaupunkikohteita. 

Kun aloimme ystävän kanssa suunnitella yhteistä matkakohdetta 30-vuotissynttäreiden kunniaksi, hän ehdotti Roomaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Pääsisin jälleen tuohon länsimaisen taidehistorian ja kulttuurin kehtoon. Olin innoissani, mutta samalla hieman jännittynyt. Jos ensikokemus Roomaan tapahtuu hulppeasti asumalla kaksi viikkoa upeassa renessanssihuvilassa kaupungin kauneimmalla näköalalla, voi tavallinen turistikokemus tuottaa odotuksille melkoisen kolauksen.  

Asunnon ikkunasta näkyi mm. Forum Romanumilla sijaitseva Santi Luca e Martina-kirkon kupoli.

Tämänkertainen majoitusvalinta osui kuitenkin nappiin. Hotellihuoneiden sijaan vuokrasimme kolmion rauhallisen kadun varrelta aivan Forum Romanumin kupeesta. Paikallinen vuokraisäntä oli ystävällinen, ohjeisti asunnon toiminnot (mm. kaasuhella, ilmastointi, oven lukitus) ja vinkkasi mistä saa esimerkiksi kaupungin parasta pizzaa (Pizzeria Est! Est!! Est!!! Ricci).

Opintomatkasta poiketen, nyt oli enemmän aikaa fiilistellä kaupunkia ilman minuuttiaikataulua. Kulkeminenkin oli mukavaa, kun sai rauhassa pysähtyä kuvaamaan katuja ja kapeita kujia. Muistan edellisen kerran ahdistuneeni siitä ihmismäärästä, mutta tällä kertaa turisteja ei tuntunut olevan lainkaan niin paljon. Ystäväni sanoikin, että vasta metrotunneleissa hän tunsi, että ihmisiä oli enemmän. Ehkä olimme lomalla juuri sopivaan aikaan. 

Maailman turvallisuustilanne näkyi myös Roomassa. Muistan, että metrotunneleissa oli joitain poliiseja/vartijoita jo 2013, mutta tällä kertaa armeijan maastoautot ja miehet kivääreineen olivat varmistamassa tärkeimpien turistinähtävyyksien turvallisuuden. Esimerkiksi Colosseumin vieressä kulkeva Via dei Fori Imperiali/Piazza del Colosseo oli tukittu nähtävyyden läheltä molemmista suunnista siten, että läpi pääsi kulkemaan vain paikallisbussit. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pelottanut, ja itselleni jäi edelleen Roomasta turvallinen ja positiivinen mielikuva.

Majoituksemme sijaitsi keskeisellä paikalla, josta pääsi kätevästi kävellen miltei kaikkialle. Busseilimme itsemme ainoastaan Gianicolo-kukkulalle ja metroilimme Vatikaaniin, mutta muuten selvisimme kaupungissa hyvin kävellen. Kaupungin positiivista mielikuvaa vahvisti myös se, että osasin toimia asiakaspalvelutilanteissa myös italiaksi (yllättävän hyvin ne yliopiston neljä italian peruskurssia olivat jääneet mieleen). Se on totta, että jos osaa sanankin italiaa ja sitä käyttää, palvelu on iloisempaa ja saa kenties vielä vähän bonusta (trattoriassa tilauksen kaupanpäällisiksi esimerkiksi kuohuvaa tai limoncelloa). Kaikkialla tulee toimeen englannillakin. Huomaan kyllä töissä omissakin asiakaspalvelutilanteissa, että jos toinen yrittää sanoa jotain suomeksi, tulee heti itsellekin toisella tavalla kiva fiilis, kuin hoitaa asioita englanniksi. Toinen haluaa huomioida minun kulttuuriani ja kieltä. Itseäni tosin hieman ärsytti Roomassa se, kuinka amerikkalaisturistit hokivat grazien sijaan espanjaksi gracias....

Ehkä yllä oleva esimerkki kiteyttää huvittavasti sen, että vähissä olivat reissun negatiiviset hetket. ;) Edellisen reissun myötä ihmismäärät hieman ahdistivat, mutta tällä kertaa osasin häivyttää onnistuneesti turistit mielestäni (ja ihmisiä oli kohteissa vähemmän), ja oikeasti nauttia myös siitä Sikstuksen kappelista. Siitäkin huolimatta, että tilassa kaikui tasaisin väliajoin Silenzio, per favore! - No foto! - Avanti, avanti! Kun tiesi mitä odottaa, osasi keskittää huomionsa oleelliseen - ja nauttia. Kappeliin pääsee rauhalliselle virtuaalikierrokselle täällä.

Voi Rooma, että olet kaunis!