Kannun henki

Olen seurannut graffititaidetta sivusilmällä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Kiinnittänyt huomioni alikulkutunneleiden värikkäisiin teoksiin ja viimeisimpinä vuosina kaupunkien koko seinän peittäviin muraaleihin. Kuopion yliopistollisen sairaalan taidekokoelmaan kuuluu muuten myös graffiti, Jukka Hakasen toteuttama Kurkistus metsään.

Kirjoitin ensimmäisen graffititaidetta puoltavan tekstini lukion äidinkielentunnilla, jossa käsittelin ihmisen luontaista tarvetta jättää jälkeensä merkkejä (vrt. kallio- ja luolamaalaukset). Myöhemmin opiskellessani taidehistoriaa Jyväskylässä, kaupunkiin avattiin laillinen graffiteille ja katutaiteelle osoitettu alue, Katutaidetunneli (2014). Paikka näyttää olevan elinvoimainen edelleen. Katutaidetunneliin tutustuessani pääsin sattumalta haastattelemaan kahta grafftimaalaria, joiden vastauksista avautui itselleni uusia näkökulmia mm. maalarin identiteetistä ja toisen maalarin työn kunnioittamisesta.

Graffitit ja katutaide ovat onneksi kokeneet valtakunnallisesti arvonnoussua. Kauas on tultu Helsingin kaupunginvaltuuston 1998 lanseeraamasta hankkeesta Stop törhyille, jonka tarkoituksena oli poistaa graffitit, tägit, tarrat, julisteet ja muu niin sanottu katutaide Helsingin katukuvasta kokonaan. Nyt katutaide on vallannut museon.

Kuopion taidemuseon ja Katutaideyhdistys Urbaani ry:n yhteistyönä on koottu kahteen kerrokseen avautunut Kannun henki -näyttely:

"Kannun henki on ennennäkemätön kaupunkitaiteen moninaisuutta käsittelevä näyttely. Esillä on laaja kirjo teoksia taidemuseon seiniin maalatuista tekstipohjaisista graffiteista suuriin katutaideteoksiin ja veistoksiin, sekä Urbaanin tallentamaa, kuopiolaista graffitiskeneä avaavaa dokumentaarista aineistoa. (---) Näyttely esittelee kaupunkitaiteen eri tyylisuuntia edustavia eturivin taiteilijoita ympäri Suomea: Teoksia on esillä 14 eri taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä. Kannun hengen taiteilijat ovat Anna Pekkala, Deos, Electro Future Kids (Tazer, Disco, Kemp, Thrower88), Jesse Pasanen, Jubilemus, Jukka Peltosaari, Jukka Silokunnas, JR, Kummitus, Maikki Rantala, Niina Mantsinen, Pallo, Rives ja Taneli Stenberg. Lisäksi Kuopion alueen graffiti- ja katutaideosaamista näyttelyssä edustaa Urbaani All Stars muuttuvalla kokonaisuudella."

Jukka Silokunnaksen töiden sisältö avautuu skannaamalla kuvat QR-koodin kautta. Teokset on animoitu maalaamalla jokainen liike erikseen.

Katutaideyhdistys Urbaani ry on kuopiolainen katutaiteen asiantuntijaorganisaatio, joka tukee, edistää, ylläpitää ja dokumentoi Kuopion alueen katutaidetta ja graffitia. Näyttelyn valokuvakokoelma pohjautuu Mikko Parviaisen laajamittaiseen dokumentaatiotyöhön useiden vuosien ajalta. Urbaani on järjestänyt Kuopiossa Lainit-katutaidefestivaalia vuodesta 2016 lähtien.

Näyttely on upea läpileikkaus katutaiteen monipuolisuudesta, vaikka edelleen koen, että se paras katutaide löytyy itselleni sattumalta eteen tulevista paikoista, kaupunkiympäristössä. Kuopion taidemuseo on heittäytynyt ennakkoluulottomasti yhteistyöhön Urbaani ry:n ja muiden graffitimaalareiden kanssa, kun on antanut maalauttaa teokset suoraan näyttelytilan seiniin. Näyttelyn yhteyteen sisältyy myös erilaisia tapahtumia mm. katutaidekävelystä ohjattuun tarra-, tägi- ja graffitimaalaustyöpajoihin sekä katutaideleiriin.

Pidän graffiti- ja katutaiteessa erityisesti siitä, että se on spontaania ilmaisua. Se ottaa rohkeasti kantaa ja kuvaustapa voi olla kaikkea röyhkeästä aggressiiviseen ja kauniista herkkään. Perinteisten tekstipohjaisten teosten rinnalle on tullut koko ajan uudenlaisia ilmaisukeinoja ottaa tila haltuun sekä ulkona että sisällä. Viime vuonna ilahduin esimerkiksi Purkutaiteen ja Helka hotellin tekemästä yhteistyöstä.

Kannun henki -näyttelyn ehdottomasti paras tila löytyy ensimmäisen kerroksen perältä. Koko tila on tehty oleskelua varten. Nurkassa on isot, pehmeät lattiatyynyt, mutta koko muu tila on rakennettu skeittirampiksi. Koin lapsenomaista riemua ja ylpeyttä siitä, että sain kerättyä melkoiset tätipisteet tuodessani kummipoikani näyttelyyn skuuttaamaan. How cool is that! Kummipojan koulukaverit olivat jälkikäteen kysyneet, että missä hän oli käynyt, kun olivat nähneet kuvia paikasta.

Näyttelystä lähdettiin tukka ja paita märkänä. Tuntui hyvältä saada ja antaa toisellekin erilainen tilallinen kokemus siitä, millaisena taidemuseot perinteisesti ymmärretään. Kun ei saa koskea. Nyt sai koskea ja kuluttaa tilaa tekemällä. Taiteentutkijan näkökulmasta oli kiva katsoa kuinka graffitit, tila ja nuori skuuttaaja loivat sen kokonaisuuden mitä katutaide parhaimmillaan on: toiminnallinen kokemus, jossa taide on varsinainen tekemisen hetki, ei välttämättä enää pelkkä lopputulos. Katutaide elää ja on läsnä, kun "haistaa tuoreen maalin, kuulee spraykannun suhinan ja skeittaamisen kolinan", kuten näyttelyn esittelytekstissä kerrotaan.

Kannun henki -näyttely avaa katutaiteen taustoja, mutta se ei ole historiantunti vaan katsaus siihen mitä kaikkea katutaide voi olla. Tekniikat ovat monipuolisia ja avaavat silmät tekijöiden taituruudelle. Minua on aina hämmästyttänyt se, kuinka valtavankokoisissa kuvissa saa pysymään mittasuhteet oikeanlaisina. Ja tuskin se spraykannun käyttäminenkään on niin yksinkertaista kuin kuvittelen. Se, kuinka saada maalattua tarkkaa ja terävää linjaa ja toisaalta maalauksellisen ohutta ja kevyttä.

Kannun henki -näyttely on esillä Kuopion taidemuseossa 27.8.2023 saakka.