Fiskarsin ruukki

Syy matkustaa Raaseporin suunnalle oli nähdä Fiskarsin ruukkikylä. Vanha tehdashistoria ja sen rakennukset kiehtovat, ja esimerkiksi Verlan tehdasmuseo Kouvolassa on hieno paikka. Fiskarsia on markkinoitu taiteen ja muotoilun keskuksena, mutta ennen sitä halusin tutustua paikan historiaan. Ensimmäinen kohde olikin Fiskarsin museo.

Museo sijaitsee Hammarbackenilla (Vasaramäellä), joka on saanut nimensä kankirautavasarasta, joka sijaitsi samalla paikalla Fiskarsinjoen yläjuoksulla jo 1600-luvulta lähtien. Yläruukki oli Fiskarsin raskaan teollisuuden keskittymä, sillä täällä sijaitsi myös konepaja, valimo, valssilaitos ja aurapaja. Museon keltainen päärakennus on ollut alkujaan konepajan konttori.

Wikipedia kertoi paikan historiasta: "Vuonna 1649 saksalainen kauppias Peter Thorwöste lunasti kuusi taloa Torbyn kylästä ja sai kuningatar Kristiinalta erityisoikeuden, jonka myötä ruukissa sai valmistaa valettuja ja taottuja tuotteita tykkejä lukuun ottamatta. Samana vuonna lupa myönnettiin myös masuunin ja kankivasaran perustamiseen. Heti alusta alkaen Thorwöstelle myönnettiin lupa hankkia erityiskoulutettua työvoimaa ulkomailta, sillä lähialueilla sitä ei ollut tarjolla. Yhden Thorwösten lunastaman talon nimi oli Fiskars, ja siitä ruukki sai nimensä."

Fiskarsin ruukkikokonaisuuden toiminta nojasi 1830-luvulle asti Orijärven kuparikaivoksen toimintaan. Kupari oli rautaakin tärkeämpi materiaali ja Fiskars oli maan johtava kuparin tuottaja. Kaivostyö oli raskasta ja vaarallista. Se poikkesi Fiskarsin muusta ruukkikokonaisuudessa tehtävästä työstä. Syvässä kuilussa työskenneltiin pimeässä, jossa pikkupojat valaisivat lyhdyillä työkohteita.

Puutarhanhoidolla on Fiskarsissa pitkät perinteet. Tavallisten työläisten palkkaan kuului viljelyspalsta. Juuresten ja vihannesten viljely tarjosi tärkeän lisän työläisperheen elantoon. Viljelyyn otettiin vaikutteita ruukinkartanon hyötykasvitarhasta. Kartanoiden puutarhanhoidon kehittyminen vaikutti myös hienotaepajan tuotevalikoimaan. Erilaisten puutarhavälineiden valmistus aloitettiin jo 1800-luvulla. Vielä nykyäänkin pääosa Fiskars-yhtiön valmistamista työkaluista liittyy puutarhanhoitoon. Ja kyllä, minäkin luotan niin lumikolassa, puutarhasaksissa kuin esimerkiksi kirveessä Fiskarsiin.

Kahdeksan vuoden koulutus hienotaesepäksi aloitettiin yleensä 8-10 vuoden iässä. Pajalla työskenneltiin aamukuudesta iltaseitsemään. Aamupalan sai nauttia kello 8-9, päivällisen klo 12-13 ja kahvitauko pidettiin klo 16. Saksien, aterimien, partaterien ja veitsien valmistaminen vaati ammattitaitoa ja huolellisuutta. Työpisteille saatiin sähkövalot vuonna 1899. Sitä ennen pikkutarkkaa työtä tehtiin lyhdyn himmeässä valossa. 1960-luvulla vanhaa hienotaeperinnettä uudistettiin ja aloitettiin oranssien saksien valmistus.

Fiskarsin ruukinkartanon rakennustyöt aloitettiin Ludvig Björkmanin toimesta 1815, mutta rakennus valmistui vasta Johan Jacob von Julinin (1787-1853) aikana. Rakennuksen suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Per Granstedt, Charles Bassi ja Carl Ludvig Engel. Uusklassista tyyliä edustava 32 huoneen kartano rakennettiin ruukin omista tiilistä ja se sai kuparisen katon.

Fiskarsin ruukin päärakennus: Kivimuuri - Corps de Logis.

Johan von Julin muutti Kivimuuriin toisen vaimonsa Emily Lindsayn kanssa 1827. Nykyisin rakennusta käytetään Fiskars-yhtiön edustustilana.

Johan von Julin osti Fiskarsin ruukin vuonna 1822. Hän kehitti ruukin toimintaa ja siirsi työskentelyn painopistettä kuparinjalostuksesta rautatuotteiden valmistukseen. Julinin Englantiin tekemät opintomatkat vaikuttivat siihen, miten hän 1800-luvun kuluessa rakensi omistamaansa ruukkia. Hän uskoi, että työntekijöiden sosiaalisiin oloihin kannatti panostaa. Niinpä työläiset saivat asunnot, viljelyspalstan ja polttopuuta, mikä oli harvinaista 1820-luvun Suomessa. Julin perusti myös koulun lainakirjastoineen, palkkasi ruukinlääkärin ja rakennutti ruukille sairaalan. Johan aateloitiin von Juliniksi vuonna 1849. Hänen mottonsa oli: Toimi, Totuus, Toivo.

Kun Fiskarsiin perustettiin Suomen ensimmäinen konepaja, sen yläruukin tärkeimmäksi myyntituotteeksi muodostui hevosvetoinen kääntöaura. Muuten konepajalla tehtiin tuotteita lähinnä ruukin omiin tarpeisiin. 1800-luvun lopussa aurat kuljetettiin kapearaiteista junarataa pitkin, alaruukin ohitse, aina Pohjankurun satamaan saakka. Sieltä aurat lähetettiin rautateitse ympäri maata olleille myyntiedustajille. Työnteko yläruukissa edellytti ammattitaitoa. Työskentely oli vaativaa ja likaista puurtamista. Vastineeksi ruukki turvasi työntekijöidensä asunnon, sairaan- ja vanhustenhoidon.

Fiskarsin tuotteita 1960-70-luvuilta.

1980-luvulla teollinen toiminta siirrettiin ruukista Billnäsiin, koska ruukki ei enää tarjonnut tarpeeksi ajanmukaisia tiloja. Ruukki oli kuitenkin Fiskars-yhtiölle tärkeä, ja ”Elävä ruukki” -teemalla pyrittiin saamaan uusia asukkaita ja toimintoja alueelle. Vuonna 1996 perustettiin Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta, ONOMA.

Museossa oli vanha, mutta erinomainen mustavalkoinen dokumentti Fiskarsin ruukkitoiminnasta. Käsityöläisyys, työn vaativuus ja raskaus kävivät siitä hyvin ilmi. Toisessa dokumentissa esiteltiin puolestaan alueen uudempaa toimintaa kulttuurikeskittymänä.

Ruukkikylän raitilla olevat vanhat rakennukset ovat saaneet uuden ja arvoisensa elämän. Turisteja oli alueella paljon vielä elokuussakin. Hymyilin mielessäni, sillä muistan pari viikkoa aiemmin bloggaaja Esko Kyrön vierailleen Fiskarsissa ja hän sanoi, että "tämä on kuin aikuisten Linnanmäki". Parkkipaikkoja oli rajoitetusti ja jonotusta ilmeni. Parkkipaikkojen haasteellisuuden huomasin minäkin, mutta muuten ihmiset olivat hajaantuneet aika hyvin ympäriinsä.

Fiskars on markkinoinut itseään hyvin ja putiikit olivat täynnä käsityötä, taidetta, antiikkia ja muotoilua. Silti Fiskarsin oma myymälä oli minulle pettymys. Olisin tietenkin museokierroksen jälkeen toivonut, että täältä olisi saanut ostettua mukaan oranssien saksien sijaan vanhanajan rautasakset tai jotain muuta, mikä muistuttaisi ruukkialueen vanhasta historiasta.

Vierailuun kannattaa varata aikaa koko päivä, että ehtii rauhassa kiertää aluetta, rakennuksia ja myymälöitä - ja syödä. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, jonka ovat huomanneet muutkin.