Kesäloma tiivistettynä

Wanhan Haapaniemen ravintolapäivä ja kirpputori.

Ensimmäinen työviikko on takana. Kesäloma oli hyvä ja palauttava, sillä maanantaina ei (yllättävää kyllä), väsyttänyt nousta töihin. Törmäsin toissaviikolla työkaveriin, joka kysyi lomatunnelmia ja sanoin, että on mukava palata töihin. Tai no, töitä olisin voinut vielä hetkeksi siirtää, mutta työkavereita alkoi olla jo ikävä. Maanantaina iltapäivällä alkoi kuitenkin tuntua, että "mikä kesäloma?", mutta tämä oli oma valinta. Tiesin, että asioita pyörii eteenpäin heti elokuun alkupuolelta alkaen, joten lomalta kyytiin hyppääminen vaati jälleen pään pitämistä kylmänä ja asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Jotta se kesälomatunnelma ei katoaisi niin pian, haluan säilöä tänne tärkeitä hetkiä. Raaseporin matkailun lisäksi kesä täyttyi ystävistä ja kotona oleilusta. Sää oli erinomainen, lämmin (helteinenkin), mutta sopivasti myös pilvisiä päiviä maalauspuuhaan.

Lautasella näkyi paljon grillistä ja maasta saatua kotimaista. Sisälle kannoin perennapenkistä kukkia. Selän kanssa oli aiempaa enemmän ongelmia jo ennen lomaa, jotka eskaloituivat lopulta siihen, että suorassa seisominenkin sattui. Kuntoutus jatkuu edelleen, mutta en malttanut olla kitkemättä rikkaruohoja. Se ei tehnyt selälle hyvää, mutta mieli piristyi, kun pihan reunat siistiytyivät. Nyt on puitakin sähkölämmitystä hillitsemään. Edellisvuotisiakin olisi ollut kenties riittävästi, mutta tämä on varmistuksen varmistus tulevan (ja tulevien) talven varalle. Sitä ei koskaan muista, että on se klapien siirtelykin melko fyysistä hommaa etenkin, kun tuntuu, että joka vuosi (kolme edellistä elokuuta) homma sattuu hellepäiville. Seuraavana aamuna tuntui kropassa.

Lukuharrastus jäi valitettavasti vähän ohueksi, mutta ehdin lukea sen tärkeimmän teoksen listallani: Joel Haahtelan Jaakobin portaat. Ihan ok, mutta ei vetäissyt mukaansa samalla tavalla kuin kaksi aiempaa sarjan teosta. Sen sijaan olen selannut anoppilasta tulleita vanhoja sisustus- ja puutarhalehtiä. Edelleen ihan ajankohtaisia juttuja ja ihanan rentoa tekemistä. Voi vain nauttia kauniista kuvista. Ja laittaa sitten lehdet kiertoon tai kierrätykseen.

Parasta mielen puhdistusta oli myös se, että kellarista saatiin kirpparille ja kaatopaikalle kaikki ylimääräinen roina, jota tässä lyhyehkön asumisen aikana on kertynyt yllättävän paljon. Nyt kun asioille sai omat paikkansa, kellarista löytää paremmin mitä tarvitsee. Mutta myönnän, siellä on edelleen tavaraa jota minun pitäisi käydä läpi. Siskoni pyöritteli silmiään, kun raahasin lapsuuskodista laatikollisen vanhoja postikortteja. Jotka pelastin aikoinaan mummolasta. Kuka ihme maailmassa säilöö postikortteja, jotka eivät ole edes tulleet itselle?! (Tiedän, että moni muukin pitää tilannetta varmasti ihan älyttömänä...) Mutta minulla on tästä aivan selkeä visio. Pelastin mummolasta nimittäin myös vanhoja valokuvia, ja postikorttien joukossa on nimiä ja kuvia (kiitoskortteja häistä, rippijuhlista, valmistumisista). Minun on siis tarkoitus jossain vaiheessa käydä postikorttilaatikko läpi siten, että hävitän turhat kortit, mutta kerään kortit, joista saan sukututkimuksellisesti tärkeää aineistoa. Tämä on se museotäti minussa, joka ei lepää siviilissäkään. Siskoni näytti vähän ymmärtäväisemmältä, kun selitin tilanteen, mutta piti säilömistäni ehkä silti vähän älyttömänä.

Ruud van Empel: World #23, 2006. / Kuopion museon luonnontieteellisten kokoelmien uudistettu näyttely.

Kesälomat ovat mielestäni juuri tällaisia juttuja varten. Että saa tehdä jotain, mihin arjessa ei ole aikaa tai kiinnostusta. Ehkä korttien perkaaminen on ensi kesän listalla. Tämän kesän listalla oli myös käydä tutustumassa uudistettuun Kuopion museoon. Samalla kierroksella ehdin käydä katsomassa VB-valokuvakeskuksessa hollantilaisen Ruud van Empelin näyttelyn Illusions of Reality (esillä 2.10.2022 saakka).

Ihanimmat muistot syntyivät yökyläilijöistä, joiden kanssa sai viettää aikaa ihan vain olemalla ja laittamalla yhdessä ruokaa. (Tosin sain esimerkiksi myös ikkunanpesuapua.) Elokuun hiostava ilta vei iltauinnille ja viinilasien äärelle. Pimentyvässä illassa istuttiin terassilla kynttilänvalossa ja katseltiin ukkosta. Juteltiin niin, että aika katosi ja nukkumaan malttoi siirtyä vasta lähemmäs aamukolmea. Keskustelut ovat elämän suola, jos minulta kysytään. Aamulla pöydältä löytyy illan jälkeinen sotku, mikä ei haittaa, kun mieli on vain täynnä hyvää oloa.

Loppulomasta oli suunnitelma palautella unirytmiä lähemmäs arkea, mutta en malttanut, kun päädyin juhlimaan loman lopettajaisia Aavikon keikalle. Kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota, että tunnelma oli sellainen kuin joskus ennen. Silloin ennen, kun ystävien kanssa tanssittiin huoletta väkijoukossa miettimättä, että kuka ympärillä olevista tartuttaa minuun viruksen. Tällaisia keikkakokemuksia on tarkoitus hakea syksyn mittaan enemmänkin, sillä kalenteri on täyttynyt jo aika monesta varauksesta.

Joten kyllä, kesäloma teki tehtävänsä. Sopivasti tekemistä ja joutenoloa, mikä lataa akkuja. Oli kiva lomailla, mutta oli kiva palata töihinkin. Arkitöiden sivussa olen lupautunut pitämään myös luentojuttuja, mitä odotan innolla. Nämä puhujakeikat liittyvät jälleen sairaalataiteeseen, taidehistorioitsijan ammattiin ja urapolun rakentamiseen. Olen kiitollinen, että minua kysytään näihin tilaisuuksiin, sillä jos joku saa kauttani kipinän ja rohkaisua, olen saanut välitettyä sitä samaa kipinää eteenpäin, jotka muut ovat minuun istuttaneet. Saan laittaa hyvän kiertämään.   

Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä!