Näytetään tekstit, joissa on tunniste kartanot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kartanot. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. elokuuta 2023

Koivumäen Kartano

Mitä enemmän historiaa on säilynyt tarinoiden, valokuvien, rakennusten ja esineiden muodossa, sitä enemmän viihdyn. Sitä enemmän tuntuu myös, että tässä maailmassa on jotain järkeä, vaikka maailmalla ja mielessä myllertäisivät minkälaiset kriisit.

Vanhassa ja säilyneessä on tunnelmaa, sillä siihen sisältyy myös arvomaailma, jolla vanha on saatu säilymään. En väitä, että ennen oli kaikki paremmin, mutta kunnioitan toimijoita, jotka siirtävät jotain tuosta menneestä myös tuleville sukupolville. Perinteisesti muistiorganisaatiot (arkistot, kirjastot, museot) ovat kantaneet tätä viittaa hartioillaan, mutta myös yksityishenkilöt ja yritykset kantavat kortensa kekoon.
Noin 10 minuutin ajomatkan päästä Kuopion keskustasta, kivenheiton päässä Matkuksen kauppakeskuksesta, sijaitsee pala historiaa, joka tarjoaa viettelyksiä kaikille aisteille. Koivumäen Kartano tarjoaa mm. kesälounasta, grilli-iltoja, kokous- ja juhlapalveluita sekä palvelee ryhmämatkailijoita ympäri vuoden. Kartanoon pääsee oman auton lisäksi julkisilla (bussit nro 31 ja 35) tai vaikka veneellä.
Koivumäen historiaa

"Koivumäen Kartanon historia alkaa 1700-luvulta. Elettiin Ruotsin vallan aikaa, ja Hiltulanlahden kylällä oli sotilasvirkataloja. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf katsoi, että niissä oli liikamaita, joten hän muodosti uuden tilan vuonna 1792 Björkbackan eli Koivumäen tilan. Kuningas lahjoitti Koivumäen tilan valtion virkamiehenä Kuopiossa toimineelle asessori Saloniukselle. Saloniuksen jälkeen hänen poikansa perivät Koivumäen tilan, mutta se pakkohuutokaupattiin vuonna 1869. Silloin tilan itselleen huusi kauppaneuvos Gustaf Ranin."
Gustaf Emanuel Ranin.
"Gustaf Emanuel Ranin (1825-1896) oli tullut nuorena Savonlinnasta kauppalaivan kyydissä Kuopioon vuonna 1840 ja aloittanut juoksupoikana kuopiolaisissa kauppaliikkeissä. Savon vanhin kauppahuone sai alkunsa vuonna 1852, kun Ranin perusti Kuopion keskustaan vähittäistavarakaupan. Ranin eteni hyvin nopeasti urallaan, ja kun hän oli ostanut Koivumäen tilan, hänellä oli jo oma tukkukauppa, laivanvarustamo, mylly, panimo ja tislaamo. Harmillisesti Raninin vaimo Flora Katarina oli menehtynyt vähän aikaisemmin lavantautiin, eikä hän ehtinyt koskaan asua Koivumäellä."
Koivumäen entinen päärakennus ennen vuotta 1907.
"Ranin kehitti paljon Koivumäen tilaa ja sen toimintaa. Hän perusti yksityisen kansakoulun Alapihaan, jotta kylän ja tilan lapset saivat käydä omaa koulua. Siihen aikaan kansakoulu oli kolmivuotinen. Ranin oli tallettanut KOP:iin yhden Suomen markan talletuskirjoja, joita hän antoi lapsille, jos he jaksoivat 3 vuotta kuluttaa koulun penkkiä. Tilan koko oli suurimmillaan noin 2000 hehtaaria ja siellä elettiin hyvin omavaraisesti maa- ja metsätaloudesta. Koivumäen tila oli siihen aikaan hyvin kaukana maatilalla, ja vieraat tulivat junilla Pitkälahden asemalle, mistä heidät haettiin hevoskärryillä Koivumäelle. Ranin määräsi testamentissaan, että Koivumäen Kansanopisto on rakennettava hänen mailleen. Raninin sisar, Elisabet Rossi, toimi veljensä tilalla emäntänä Koivumäellä."
Gustaf Raninin sisar Elisabet Rossi ja poika Peter Emmanuel Ranin.
"Raninin jälkeen Koivumäen tilan isännäksi tuli hänen poikansa Peter Emmanuel. Hän ehti pitää tilaa vain noin 10 vuotta, sillä hän kuoli nuorena 1906. Tämän jälkeen tilan ja yhtiön johtoon pyydettiin Raninin tyttären Alman mies Ernst Biese. Alma oli muuttanut aikoinaan Helsinkiin, ja oli mennyt naimisiin helsinkiläisen meteorologisen laitoksen ensimmäisen pääjohtajan kanssa. Tähtitiedemies Ernst ja Alma muuttivat Savoon ja rakennuttivat ensitöikseen Koivumäen nykyisen uuden päärakennuksen vuonna 1907 omaksi kodikseen."
"Jugend-tyylisen kansallisromanttisen hirsikartanon suunnitteli helsinkiläinen arkkitehti Waldemar Aspelin. Kartanossa on edelleen 18 alkuperäistä kaakeliuunia, jotka on kaikki valmistettu helsinkiläisissä kaakelitehtaissa ja muun muassa ruokasalissa on samanlainen, kuin Eliel Saarisen Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900 suunnittelema kakluuni."
"Alma-rouva piti tilaa aina 1940-luvulle saakka, jonka jälkeen tila siirtyi kauppahuoneen ja perikunnan omistukseen. Perikunnan jäsenistä on kukin vuorollaan asuttanut tilaa. Vielä 1970-luvulle saakka kartanolla toimi iso, parhaimmillaan 700 sian sikala, jossa hyödynnettiin oluen panemisessa ylijäävä mäski. Vähitellen kuitenkin maatalous alkoi hiipua. 1990-luvun lamavuosina Raninin kauppahuone katsoi, että heidän liiketoimintaansa ei enää kuulunut vanhan maalaistilan ja -talon ylläpitäminen ja he tarjosivat, että jos joku sukulaisista haluaisi lunastaa tilan itselleen. Siinä vaiheessa tilasta oli lohkaistu muutaman hehtaarin määräala, johon kuului kaikki 13 pihapiirissä olevaa rakennusta. Kirsti Dunkel, Raninin jälkeläinen viidennessä polvessa, oli viettänyt kartanolla paljon aikaa ja varsinkin lapsuuskesiään. Hän osti vuonna 1994 miehensä Harry Dunkelin, sekä veljensä Timo Nylundin, kanssa tilan itselleen. Aluksi oli tarkoituksena tehdä kartanosta kahden perheen koti. Timon perhe luopui kuitenkin tästä ajatuksesta ja tila jäi pelkästään Kirstin perheelle.

Jotta Dunkelit pystyivät pitämään Koivumäen Kartanoa kunnossa, he tarvitsivat siihen lisätienestiä ja siksi ravintola päätettiin avata alakertaan vuonna 1999. Kirsti muutti perheineen Koivumäen Kartanon yläkerran tiloihin vuonna 2000."
Ruokarauha vuodesta 1792

Koivumäen Kartano on valjastanut mainoslauseeksi ruokarauhan. Tämä kuvaa kartanon tunnelmaa hyvin, sillä kauniissa maisemissa sisällä ja ulkona, musiikin säestämänä ja makujen nautittavana ruokailusta syntyy elämys, jonka haluaisi pysäyttää. Raaka-aineiden hankinnassa korostetaan kotimaisuutta, paikallisuutta, eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä.

Vein kartanon kesälounaalle äitini, joka ei ollut aiemmin paikassa käynyt. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Lounaslista vaihtuu viikoittain ja on tarjolla klo 11-14, mutta kesälounas on tarjolla enää ensi viikon perjantaihin 11.8.2023 saakka.  Sään salliessa ruokailijat voivat nauttia lounaan myös puutarhassa olevista pöydistä, mutta minä haluan aina nähdä salit. Kartanossa on useita tunnelmallisia huoneita, joista saa varaustilanteen mukaan valita mieleisensä. Tällä kertaa istuimme keltaisessa salissa. Musiikin lomaan kantautui linnunlaulua ja tuulenvire avoimesta ikkunasta.
Ulla Remes: Pelakuut tuvan ikkunasta, 1991, akryyli kankaalle; Silta, 1987, öljymaalaus kankaalle.
Oivallusten puu

Ruokailu-, musiikki- ja miljöötunnelmoinnin lisäksi kartanossa on tänä kesänä esillä kuvataiteilija Ulla Remeksen kesänäyttely Oivallusten puu. Retrospektiivin näyttelyn teokset ajoittuvat öljy- ja akryylimaalauksista 1980-luvulta tänä vuonna valmistuneisiin monotypioihin. Ulla Remes tunnetaan vahvana värienkäyttäjänä. Teokset oli ripustettu seinille tiloja kunnioittaen ja niiden värimaailmasta inspiroituen.
Ulla Remes: Asetelma jossa on silitysrauta, 1986, öljymaalaus kankaalle.
Ulla Remes: (yläpuolella) Tuulen henkäys, 2016, sekatekniikka paperille; (alapuolella) Vuoren rinteiltä näkyy meri, 2016, sekatekniikka paperille.
Ulla Remes: (vasemmalla) Oivallusten puu, 2023, monotypia; (oikealla) Ihan tavallinen metsä, 2023, monotypia.
Kokonaisvaltainen elämys

Koivumäen kartanoon kannattaa varata enemmän aikaa kuin perinteinen ruokatunti. Se, että antaa itselleen aikaa rauhoittua ruoan äärelle, merkitsee paljon. Vierailulla saa käyttää kaikkia aistejaan tutustuessa kartanoon sisältä ja ulkoa. Pihapiiri on ympäröity vanhoilla rakennuksilla, joista 1850-luvulta peräisin olevassa Posakkatuvassa on mahdollista majoittua. Posakkatupa oli päivätyöläisten talo, jonne tuli kaikkien postit ja siellä tehtiin kaikenlaisia tilan ja talon töitä, korjattiin hevosten varusteita ja muuta sellaista. Rakennus on toiminut myös väentupana, jossa palvelusväki, rengit ja piiat sekä pehtoori on majoittunut.
Posakkatupa.
Päärakennuksen sivulta avautuu upea maisema vesistöön ja rinteen juurella laiduntaviin lampaisiin sekä hevoslaumaan. Katse etsii rakennusten vierustoilta perinnekasveja ja mietin, kuinka hienoja lähimatkailukohteita Savossa on. Ja mikäli matkailette Kuopioon kauempaa, poiketkaapa Matkuksen shoppailutaivaasta kartanotunnelmaan, lupaan ettette pety.
Terveisin paikallinen elämysmatkailija.

Lähde: Koivumäen Kartanon historia ja lisätietoja palveluista.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Mustion linna

Fiskarsin lisäksi Raaseporin toinen päänähtävyys oli Mustion linna. Mustioon perustettiin rautaruukki jo vuonna 1561. Rautatehdas lopetti toimintansa 1901. Taidehistorioitsijalle Mustion linna (kartano) päärakennuksineen ja ympäröivine puutarhoineen on kokonaistaideteos. Kartanon rakennukset ovat valmistuneet vuosina 1783-1792.

Nykyisen päärakennuksen rakennutti ruukinpatruuna Magnus Linder II (1751-1801) ja se on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus. Arkkitehtuuriltaan kartano edustaa rokokoon ja uusklassismin siirtymäkautta. Sisustus on puolestaan kokonaan kustavilaistyylinen.
Hjalmar Linder. Kuva: Wikipedia.
Mustion linnan kukoistuskausi ajoittuu Hjalmar Linderin (1862-1921) aikaan 1900-luvun alkuun. Hjalmar oli menestynyt liikemies, seurapiireissä viihtyvä kosmopoliitti ja taidemesenaatti. Hän hankki Suomeen yhden ensimmäisistä autoista, Mercedes Simplexin, jota oli kuuleman mukaan tavoitellut myös Belgian kuningas, mutta Linder tarjosi enemmän ja toi auton Mustioon. 1910-luvulla hänellä oli jo useita autoja mm. Rolls-Royce Silver Ghost.
Antiikin raunioita kuvaavat maisematapetit 1700-luvulta on maalattu kankaalle.
Työnantajana Hjalmar oli edistyksellinen, sillä hän otti käyttöön kahdeksantuntisen työpäivän ja maksoi palkkaa myös sairauslomien ajalta jo ennen kuin laki sitä vaati. Työntekijöiden välittämisestä kertoi myös se, että Linder perusti eläkerahaston pitkäaikaisille työntekijöilleen ja heidän perheilleen.
Vihreässä salongissa on Rörstrandin kaakeliuuni.
Valitettavasti työntekijöiden aseman puolustaminen ajoi hänet lopulta vaikeuksiin. Hjalmar Linder kritisoi avoimesti Suomen sisällissodan vankileirien ala-arvoisia oloja, minkä vuoksi hän joutui lähtemään maanpakoon 1918. Hän oli kirjoittanut Hufvudstadsbladetiin artikkelin 25.5.1918 otsikolla Jo riittää verilöyly! (Nog med blodbad!). Kirjelmässä sanottiin muun muassa:

"Hirmuteot jatkuvat maassamme, Ylipäällikön nimenomaisesta kiellosta huolimatta valkoiset ovat jatkaneet punaisten täysin mielivaltaiselta tuntuvaa murhaamista. Uhrit on usein valittu sattumanvaraisesti, ja heidät on teloitettu paikoissa, jotka eivät mitenkään liity sodanaikaisiin väkivaltaisuuksiin. Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori."

Linder myös pyysi maan sivistyneistöä näkemään pidemmälle tulevaisuuteen ja estämään sukupolvien mittaisen vihan syntymisen. Kirjoituksen jälkeen Linder leimattiin maanpetturiksi ja hän sai useita tappouhkauksia. Hän joutui myymään omaisuutensa Suomessa ja muuttamaan maanpakoon Ruotsiin. Ruotsissa hän joutui vaikeuksiin, kun häneltä alettiin ulosmitata maksamattomia veroja.
Vuonna 1919 Linder lahjoitti varat taidehistorian professuurin(!) perustamista varten Helsingin yliopistolle ja seuraavana vuonna suuren taidekokoelmansa Nationalmuseetille Tukholmassa ja Suomen taideyhdistykselle Ateneumin taidemuseoon. Lahjoitus sisälsi muun muassa Suomen ainoan Rembrandtin maalauksen ”Lukeva munkki” (nykyisin Sinebrychoffin taidemuseossa) sekä brittitaiteilijoiden Joshua Reynoldsin ja Henry Raeburnin muotokuvamaalaukset. Yllä olevasta vanhasta valokuvasta käy ilmi, että myös yksi Albert Edelfeltin rakastetuimmista teoksista, Kuningatar Blanka, on sijainnut aikoinaan Mustiossa (nykyisin Ateneumin taidemuseossa).
Louis Sparren maalaus Mustion kartanon edustalta Diana-patsaalle päin, 1910.
"Kuninkaan huone". Mustion linnassa on vieraillut kuningas Kustaa III sekä tsaarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II. 
Viimeiset vuotensa Hjalmar Linder eli Ranskassa. Kartano myytiin 1941, kunnes Magnus Linder III (1929-2016) hankki lapsuuskotinsa Mustion linnan uudelleen Linder-suvun omistukseen 1985. Kartano oli ehtinyt rapistua pahoin vuosikymmenten aikana. Magnus sai hankittua joitain suvun irtaimistosta ja maalauksista takaisin, ja kartanoa alettiin kunnostaa museoksi yhteistyössä Museoviraston kanssa. Sisustus haluttiin pitää kustavilaistyylisenä. Iso osa irtaimistosta on hankittu jälkikäteen, eivätkä ne ole Mustion linnan alkuperäiskalustoa. Sisustuksella joka tapauksessa kunnioitetaan kartanon alkuperäistä historiaa.
Roiskemaalatut tapetit trofee-tyyppisine sommitelmineen kuvaavat erilaisia ammatteja ja liittyvät Mustion ruukin historiaan. Tapetit löydettiin restauroinnin yhteydessä suojapahvien takaa.
Juhlasalin oikeanpuoleinen ovi on silmää hämäävä trompe l'oiel-maalaus.
Keltaisessa salissa on edelleen toimiva, käsinmaalattu Mariebergin kaakeliuuni.
Nykyisin säätiöityä Mustion linnaa hoitaa Magnus Linder IV:n poika Filip Linder puolisonsa Christinen kanssa. Tuntuu hienolta, että Mustion linnan historia jatkuu edelleen ja siitä pidetään hyvää huolta. 
Constantin Linderin 1. puoliso, kreivitär Marie Linder (o.s. Musin-Puškin). Marie Linder oli Hjalmar Linderin äiti. Hän kirjoitti 1867 ensimmäisen Suomessa julkaistun feministisen romaanin "Aikamme nainen".  
Albert Edelfeltin pastellimaalaus vuodelta 1903 Constantin Linderin puolisona vuosina 1896-1899 olleesta Sophie Mannerheimista(?).
Victor Westerholmin maalaus Mustionjoelta 1917.
Alkuperäinen kartanon edustalla seissyt Diana-veistos on siirretty kartanon sisälle.
Victor Westerholmin maalaus Mustion linnasta 8.3.1917.
Alfred William Finchin maalaus Mustion linnasta vuodelta 1906.
Päärakennuksen ympärille levittäytyy kaunis englantilaistyyppinen maisemapuutarha. Isojen nurmialueiden, polkujen, patsaiden, huvimajojen, näkötornin ja veden päällä kulkevan lummepolun lisäksi itse pidin eniten valtavista vanhoista jalopuista. Puutarhassa on muun muassa jalavia, siperianlehtikuusia, korkkipuita, poppeleita, lehmuksia, tammia, jalopähkinäpuita ja saarnia.
Mustion linnan puistoon on vapaa pääsy ja sinne voi tutustua omatoimisesti. Kartanoon pääsee tutustumaan sisältä vain opastetuilla kierroksilla. Minä olin varannut paikkani opastukselle jo etukäteen. Erityiskiitos mahtavalle oppaalle, joka sai kartanon monipuolisen historian heräämään eloon mielenkiintoisella tavalla. Näin entisenä museoammattilaisena arvostan hyvin järjestettyjä opastuksia.
Raaseporin turistikierroksella (Fiskarsin ruukki, Raaseporin linna, Billnäsin ruukki, Tammisaari) Mustion linna toimi hyvänä tukikohtana, sillä täällä voi myös majoittua. Ajattelin ottaa vierailusta kaiken irti ja varasin majoituksen "valkoisesta palatsista". Edelfeltiksi nimetty sivurakennus on nimetty suunnittelijansa, arkkitehti Carl Albert Edelfeltin (1818-1869) mukaan. Majoitukseen kuului erinomainen aamiainen tunnelmallisessa Linnankrouvissa.
Kulttuurintäyteinen Raaseporin matka huipentui Mustion kauniissa maisemissa.
Lähteet:

Tarja Lehtola: Mustion linnan mahtimies. Kauppalehti 23.8.2017.
Katarina Boijer: Mustion linnan traaginen ja säihkyvä historia. Kotiliesi 12.5.2018.
Katja Weiland-Särmälä: Mustion linnan kustavilainen henki. Antiikki & Design 29.7.2018.
Teija Alanko: Mustion linnan kartanopuutarha on yksi Suomen huikeimmista. Meillä kotona 13.7.2020.
Visit Raseborg: Mustion linna.